Hallitusohjelmaan on kirjattu kolme suurta rataverkon kehittämishanketta. Ne ovat päärata ja sen laajennukset sekä Helsingistä länteen ja itään suuntautuvat ratahankkeet.

Nykyistä nopeampia raideyhteyksiä, “tunnin junaa”, lobataan ja toivotaan innolla sekä Tampereen että Turun suunnalla.

Hallitusohjelma ei aseta hankkeita keskinäiseen tärkeysjärjestykseen. Suurissa ratahankkeissa eteneminen edellyttää, että niiden toteutuksesta ja rahoituksesta päästään sopimukseen valtion, kuntien ja muiden toimijoiden kanssa.

Hankkeiden hintalaput nousevat useisiin miljardeihin. Hallitusohjelmassa linjataan, että hankeyhtiöiden ja keskeisen infran pitää olla julkisessa omistuksessa. Yksityistä rahoitusta saattaisi löytyä eläkeyhtiöiltä, jotka nollakorkojen maailmassa voivat olla kiinnostuneita tasaista tuottoa tuovista hankkeista.

Marin sanoi heinäkuussa, että nopeiden uusien ratahankkeiden käynnistäminen voi vaatia vuosien työn.

– Kun puhutaan tulevaisuuden isoista linjauksista, vaikkapa tunnin yhteyksistä, niin kyse on huomattavasti pidemmästä aikavälistä kuin yhdestä hallituskaudesta, Marin sanoi tuolloin.

Valtiovarainministeriö (VM) on perinteisesti suhtautunut erilaisiin liikennehankkeiden yhtiömalleihin selkeästi nihkeämmin kuin liikenne- ja viestintäministeriö, mutta tiukoin reunaehdoin se on hyväksynyt hankeyhtiöt “rengeiksi, muttei isännäksi”.

Ministeriön hallitusneuvotteluihin toimittaman aineiston mukaan “yhtiömallin järkevyys selviää vasta, kun on riittävän hyvä kuva mahdollisen sopimuksen ehdoista”. STT sai kesällä valtiovarainministeriön toimittaman aineiston pyytämällä.

VM:n mukaan todennäköinen lähtökohta hankeyhtiössä olisi se, että yhtiö toimisi julkisen talouden sisällä. Näin esimerkiksi valtion velkaantumista ei voisi kiertää yhtiön kautta. Ministeriön mukaan yksityisen sektorin osana oleva hankeyhtiö olisi käytännössä vaikea rakentaa ja ilmeisen epärealistinen.