Turva – Hymy

Lindström ei lähde arvostelemaan EK:ta sen kohupäätöksestä – ”En minä voi mitään muuta kuin vedota, että pysyisi rauha”

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Elinkeinoelämän keskusliitto on päättänyt purkaa kaikki keskusjärjestösopimukset. Kyseessä on jättijäristys työmarkkinoilla.

Kansanedustaja Eero Heinäluoman (sd.) mukaan suomalaisen yhteiskunnan viime vuosikymmenten peruskalliot liikkuvat. Suomi on muuttumassa suurempien vastakohtien, heikompien työntekijöiden oikeuksien ja suurempien tuloerojen maaksi.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on vedonnut voimakkaasti pääministeri Juha Sipilään (kesk.) työmarkkinoita uhkaavan kriisin ratkaisemiseksi.

Demokraatti ei ole onnistunut tavoittamaan Sipilää kommenttia varten. Sen sijaan työ- ja oikeusministeri Jari Lindström (ps. ) antoi haastattelun torstaina eduskunnassa.

Lindström sanoo, ettei lähde arvostelemaan sitä, että EK sanoo keskusjärjestösopimukset irti.

– Sehän oli odotettavissa, niin kuin joku taisi sitä analysoida, että se on tällainen symbolinen juttu. Mutta sillä voi olla paljon sitä symboliikkaa isompi merkitys neuvottelutilanteessa. Siitä olen toki huolissani. En minä voi mitään muuta kuin vedota, että pysyisi rauha, Lindström sanoo.

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta on luonnehtinut, että EK:n päätöksellä luopua keskusjärjestösopimuksista on iso symboliarvo. Eloranta pitää EK:n toimea provokaationa.

”Että me ei itse sössitä tätä.”

Antti Rinne on vedonnut pääministeriin pikaisten neuvottelujen aloittamisesta uudesta yhteiskuntasopimuksesta. Rupeaako hallitus tässä mihinkään toimiin?

– Me emme ole keskustelleet tästä esityksestä, enkä minä rupea sitä etukäteen arvioimaan. Käydään porukalla varmaan tämäkin esitys läpi. Mutta se on tärkeää, että Suomessa säilyisi työrauha ja meillä olisi palkkamaltti – kun näkyy valo tunnelin päässä, että me ei itse sössitä tätä. Enkä minä osoita ketään sormella, mutta jokainen voi tietysti itse miettiä, mitä voi tehdä sen asian eteen tai olla tekemättä, Jari Lindström vastaa.

Hallitus on tavoitellut paikallisen sopimisen lisäämistä tai edellytysten parantamista työehtosopimusten kautta. Kilpailukykysopimuksen mukaan sitä ei tavoitella erillisellä lainsäädännöllä.

Nyt EK  käytännössä irtisanoi keskusjärjestöjen luottamusmiehiä, työsuojeluvaltuutettuja ja jäsenmaksuperintää koskevat sopimukset. Kysymys hallituksen kannalta onkin se, miten sen oma tavoite paikallisen sopimisen edistämisestä voi tällaisessa tilanteessa onnistua.

Lindström ymmärtää tilanteen. Hänen mukaansa paikallinen sopiminen voi vaikeutua sopimuskauden jälkeen.

– Sitä on ihan mahdoton arvioida, että onko se keskitettynä parempi vai liittotasolla, mutta sillä voi olla omia heijastumisia, en minä tiedä. Minä en osaa sanoa tuohon vielä. Se on niin herkkä kysymys, hän kuitenkin lisää.

– Enkä varmana lähde tässä mestaroimaan sen asian kanssa. Toivon vaan, että kaikki näkisivät, mikä on Suomelle parasta. Tässä on se vaara, että porukka alkaa puolustaa vaan omia etujaan ja tämähän on perustunut siihen, että ollaan porukalla sen heikommankin puolella. Sen takia minä toivon, että solidaarisuutta edelleen löytyisi.

”Jos kuuntelee Suomen Yrittäjiä…”

Mutta jos siellä ei ole niitä luottamushenkilöitä tai EK sanoo nämä (sopimukset) irti niin, miten sitä paikallista sopimista voidaan edistää?

– Jos kuuntelee Suomen Yrittäjiä niin heidän mielestään sitä voidaan ilman tämmöisiä niin sanottuja luottamushenkilöitä myöskin edistää, että siellä voi olla joku porukan valitsema henkilö, joka ei nyt välttämättä ole perinteisessä mielessä luottamusmies, luottamushenkilö, Lindström alkaa yllättäen pyöritellä.

Tuetko Suomen Yrittäjien mallia?

– En minä nyt lähde arvioimaan, että tuenko vai enkö, mutta kaikki mikä voi edistää sopimista niin niihin minä olen pro (=puolesta) , mutta minun mielestä se, että millä tavalla se tapahtuu niin se keskustelu on aika herkkää. Minä en lähde tässä vaiheessa siihen ottamaan kantaa.

Lindström toimi aikanaan itse luottamusmiehenä Voikkaan paperitehtaalla. Kun häneltä kysyy, mitä hän olisi ajatellut EK:n keskusjärjestösopimusten purkamisesta luottamusmiehen asemassa, vastaus nykyisessä työministerin roolissa on paljon puhuva. Lindström toteaa, ettei häntä saa sanomaan sellaista, mitä häntä yritetään saada sanomaan.

”Millä ihmeellä paikallista sopimista voitaisiin edistää?”

PAMin puheenjohtaja Ann Selin on pöyristynyt Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n hallituksen päätöksestä irtisanoa kaikki keskusjärjestösopimukset.

– Keskusjärjestösopimuksilla on sovittu yhteistoimintamenettelyistä ja luottamushenkilöiden oikeuksista. Näiden sopimusten irtisanomisen jälkeen on mahdoton kuvitella, että ay-liike voisi sopia mitään paikallisen sopimisen lisäämisestä, Selin on lausunut.

Myös Eero Heinäluoma on kommentoinut tilannetta.

– Jos esimerkiksi luottamusmiehiä suojaavat sopimukset kiistetään, niin millä ihmeellä työpaikoilla voi syntyä mitään luottamusta ja millä ihmeellä paikallista sopimista voitaisiin edistää, jos työntekijöiden edustajilla ei ole suojaa, hän lausui Demokraatille torstaina.

Heinäluoman mukaan hallitus on siirtänyt painopistettä valtakunnallisissa työehtosopimuksissa sovittavista asioista työpaikoille.

– Jos sitten samaan aikaa, kun asioita siirretään työpaikoille, kiistetään siellä työntekijöiden oikeudet kuten luottamusmiesoikeus, niin onpa aika mielenkiintoinen tilanne. Ei tälle oikein löydy vertailukohtaa Euroopasta tällaisesta kehityksestä, Heinäluoma sanoo.

Hän pitäisi oikena linjana Ruotsin ja Saksan mallia. Näissä maissa henkilöstöedustusta on vahvistettu työpaikkojen hallinnossa. Työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa työpaikoilla tehtäviin ratkaisuihin. Jotta tämä mahdollistuu, on pidettävä huolta sopimusten voimassaolosta ja siitä, että työntekijöillä on sopimuksiin perustuva suoja.

Sauli Niinistö tyrmää hyytävän Stubb-väitteen IS:ssa: ”Se on puuta heinää”

Kuva: lehtikuva / timo heikkala

Presidentti Sauli Niinistö lyttää Ilta-Sanomien haastattelussa puheet siitä, että hän olisi ollut kokoomuksen edellisen puheenjohtajan Alexander Stubbin syrjäyttämisen takana.

– Se on puuta heinää. Yritin pysyä siitä hyvin hyvin eäällä, joskin tiesin tyytymättömyydestä kokoomuksessa. Mutta en lähde operoimaan tuollaisiin hommiin.

Samassa haastattelussa Niinistö palaa myös keskusteluun työttömiä patistavasta niin sanotusta aktiivimallista, jota on raippamalliksikin moitittu.

– Aktiivimallissa ihmistä yritetään aktivoida, ja on selvää, että ei voida pakottaa, että sinun on saatava töitä, jos ei ole töitä.

Niinistö sanoo, että hänen on vaikea ymmärtää sitä, että hän presidenttinä olisi ylin toimija asiassa.

– En muista, että presidentin perään olisi aiemmin hudeltu, että vahvistit lait.

Niinistön mukaan ”ihan vilpittömästi ajattelevat ihmiset, kun näkevät muutaman kerran toistuvan, mieleen tulee, että miksi presidentti ei tässä asiassa tee jotain”.

– Se on, ei nyt tuhoisaa, mutta nakertaa mielestäni demokratiaa.

Espoon kauhutarina sai kansanedustajankin jyrähtämään: ”Eri puolilta Suomea on jo pidemmän aikaa kuulunut samanlaisia hätähuutoja”

Kuva: Thinkstock

Espoon kaupungin vanhusten kotihoidossa esiintyvät vakavat ongelmat ovat nousseet julkisuuteen viime viikkoina. Helsingin Sanomien uutisen mukaan vanhuksen epäillään kuolleen Espoon kotihoidossa sattuneen laiminlyönnin vuoksi keväällä 2017.

Nyt asiaan ottaa kantaa SDP:n kansanedustaja, Muistiliiton puheenjohtaja Merja Mäkisalo-Ropponen.

– Eri puolilta Suomea on jo pidemmän aikaa kuulunut samanlaisia hätähuutoja sekä omaisilta että ammattilaisilta. Henkilöstön vähäisyyden ja liian suuren työmäärän vuoksi ei inhimillistä eikä kuntouttavaa hoitoa voida toteuttaa.

Mäkisalo-Ropposen mukaan kotihoidossa on asiakkaita, joiden oikea asumispaikka ei ole enää oma koti vaan yhteisökoti.

– Ympärivuorokautisen tehostetun palveluasumisen paikkoja on monin paikoin vähennetty ja ihmisiä pidetään kotona liian kauan. Tämä on johtanut jopa siihen, että kotihoidossa tai palvelutaloissa, joissa ei ole ympärivuorokautista hoitoa, muistisairaita lukitaan yöksi omaan kotiinsa. Tämä on epäinhimillistä ja se voi aiheuttaa myös vakavia vaaratilanteita.

Kansanedustaja muistuttaa, että liikkumisvapauden rajoittaminen on aina kova toimenpide, jonka pitäisi perustua suoraan lakiin ja josta pitää päättää virkavastuulla vankoin perustein.

– Tällaisia päätöksiä ei saisi, eikä pitäisi joutua tekemään, osana päivittäistä hoitoa. Jos ihmisen lukitsemista omaan kotiinsa joudutaan edes pohtimaan, tilanne on todennäköisesti sellainen, ettei oma koti ole enää oikea asumispaikka tälle henkilölle.

Jari Lindströmille todella kylmää kyytiä – ”Tarjolla vain raippaa, matalapalkkatyötä ja työehtojen polkemista”

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on tyrmistynyt työministeri Jari Lindströmin lausunnoista palkkojen alentamisesta ”työmarkkinoiden joustojen” nimissä.

MustReadille perjantaina antamassaan haastattelussa Lindström väläyttelee työehtosopimuksien yleissitovuuteen ja irtisanomissuojaan puuttumista. Lindströmin mukaan silloin kun työmarkkinoille peräänkuulutetaan lisää joustoa, kyse on palkkojen joustoista alaspäin.

– Suomalaista työehtosopimusjärjestelmää kyseenalaistavat lausunnot ovat erityisen vastuuttomia meneillään olevan liittokierroksen aikana. Työntekijöille muodostuu Lindströmin lausunnoista kuvaa, jossa hallituksella on positiivisista talousnäkymistä huolimatta tarjolla vain raippaa, matalapalkkatyötä ja työehtojen polkemista, Andersson sanoo.

Anderssonin mukaan hallituksen työllisyyspolitiikka on osoittautunut kyvyttömäksi vastaamaan 2010-luvun haasteisiin.

– Suomen menestyminen nykyaikaisessa taloudessa voi perustua vain korkeaan osaamiseen ja innovaatioihin. Koulutusleikkauksien, työvoimakustannuksien polkemisen ja työttömien kurittamisen sijasta tarvitsemme talouden rakennemuutosta tukevaa elinkeinopolitiikkaa ja kokonaisvaltaisen sosiaaliturvajärjestelmän remontin, joka vapauttaa työttömät tekemään töitä sen sijasta, että heitä pompotellaan yhä monimutkaistuvassa hallinnollisessa byrokratiassa, Andersson sanoo tiedotteessa.

Lindström on itse oikonut Twitter-tilillään virheellisiksi katsomiaan tulkintoja haastattelustaan.

”Rautalankaa: Hallitusohjelmassa EI ole kirjausta yleissitovuuteen puuttumisesta eikä siitä ole puhuttu halaistua sanaakaan. Siihen ei siis puututa.”

”Pitääkö yleissitovuudesta luopua? Ei. Mitä tulisi tilalle? Minimipalkkalaki? En lämpene tälle. Pitääkö irtisanomissuojaa heikentää? En näe sillekään tarvetta.”

Raottaako Harkimo salaisuuden verhoa blogissaan? – ”Pöydissä kuiskittiin taas siitä, minkä kaikki tietävät, mutta jolle kukaan ei tee mitään”

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

Kokoomuksen kansanedustaja Harry Harkimo avautuu blogissaan viime viikonloppuna järjestetystä Venla-gaalasta, jota Harkimo kutsuu ironisesti Yle-gaalaksi.

”Paikalla ovat lähes kaikki tv-alan ihmiset ja tunnelma on positiivinen. Ainakin pinnan päällä. Mutta samaan aikaan gaalapöydissä käydään vähemmän positiivista keskustelua. Syy on se, että tapa, jolla palkinnot jaetaan, on kaikkea muuta kuin oikeudenmukainen.”

”Huomasitteko nimittäin, että Yleisradio voitti palkinnon liki kaikissa kategorioissa, joissa sen ohjelmia oli ehdokkaana”, Harkimo kysyy ja pohtii, onko Yleisradion tv-tuotanto todella noin ylivoimaista verrattuna kaupallisiin kanaviin.

”Ei, siitä ei ole kyse. Venla-gaalaillan hämärtyessä pöydissä kuiskittiin taas siitä, minkä kaikki tietävät, mutta jolle kukaan ei tee mitään. Palkinnot nimittäin jakaa niin sanottu Televisioakatemia, jonka jäsenet äänestävät ehdolle asetetuista ohjelmista. Mutta näistä neljästäsadasta jäsenestä joka neljäs on palkkasuhteessa Yleisradioon! On siis itsestään selvää, etteivät kaupalliset ohjelmat pysty pärjäämään kisassa.”

Harkimon mukaan tilannetta parantaa Ylen kannalta vielä sekin, että kaupallisten kanavien kilpailu on niin veristä.

”Hekin varmaan äänestävät Ylen ohjelmia mieluummin kuin kilpailijan! Raadin pitäisi koostua riippumattomista ihmisistä. Silloin saataisiin paljon riippumattomammat ja rehellisemmät tulokset.”

Tällainen oli Mannerheimin ”ammutaan paikalla” -julistus – uutuuskirja paljastaa, kuinka ylipäällikön taskussa olivat allekirjoitusta vaille valmiit potkut

Kuva: Vapriikin kuva-arkisto
Kenraali Mannerheim tarkastaa joukkoja valkoisten voitonparaatissa Tampereella. Paraati järjestettiin Tuomiokirkon ympäristössä 7.4.1918.

Professori Seppo Hentilän tuore kirja Vuoden 1918 pitkät varjot – Muistamisen historia ja politiikka ottaa esille C. G. E. Mannerheimin toimet ja aseman Suomen itsenäisyyden ensimmäisinä vuosina ja sisällisodan aikana.

Hentilä kirjoittaa, kuinka Mannerheimin päämajan sisällissodan aikana antamat ohjeet ja käskyt siitä, millä tavalla vangiksi joutuneita vihollisia tulisi kohdella sen jälkeen, kun nämä olivat luovuttaneet aseensa ja antautuneet vangiksi, herättivät hämmennystä ja olivat kaikkea muuta kuin johdonmukaisia. Hentilän mukaan vastuukysymyksistä kiisteltiinkin pitkään jälkikäteen.

Hentilän mukaan erityisen tulkinnanvarainen oli ylipäällikön 25. helmikuuta 1918 antama ns. ”ammutaan paikalla” -julistus, joka jätti ratkaisuvallan kussakin tilanteessa paikalla olleelle korkeimmalle upseerille:

”Henkilöt, jotka armeijan selän takana tavataan hävittämässä teitä, siltoja, kulkuneuvoja, sähkölennätin ja puhelinjohtoja, ammutaan paikalla. Samoin myös henkilöt, jotka tekevät aseellista vastarintaa maan laillista sotavoimaa vastaan, niin myös sala-ampujat ja murhapolttajat.”

Hentilän mukaan tulkinnanvaraisesta ”ammutaan paikalla” -ohjeesta muodostui valkoisille savuverho, jonka suojassa voitiin panna toimeen valtaosa helmikuun ja toukokuun välisen ajan laittomista punaisten ampumisista.

Mannerheimin ”ammutaan paikalla” -käsky oli kansainvälisten lakien vastainen.

Kun Mannerheim myöhemmin kielsi omavaltaisen tappamisen, jäivät julistukset Hentilän mukaan yhtä tehottomiksi kuin kansanvaltuuskunnan yritykset asettaa sulku punaisten tekemille murhille ja muulle väkivallalle.

Kirjan mukaan ei liene sattuma, että ”ammutaan paikalla” -julistuksen sanamuodot olivat peräisin Venäjän sotaväen rikoslaista, jota oli kovennettu 1906 edellisvuoden vallankumoustapahtumien takia.

”Haagissa vuonna 1907 solmitun kansainvälisen sopimuksen mukaan sotavankien tuomitsemista ei saanut luovuttaa yksittäisen sotilashenkilön ratkaistavaksi. Se oli aina hallituksen vastuulla. Suomi ei tietenkään ollut voinut kyseistä sopimusta allekirjoittaa, koska se ei ollut vielä tuolloin suvereeni valtio. Se ei kuitenkaan tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, että Mannerheimin ”ammutaan paikalla” -käsky oli kansainvälisten lakien vastainen.”

Mannerheimin asema oli sodan jälkeen kaikkea muuta kuin vankka. Valkoisten voitonparaatissa 16. toukokuuta 1918 ylipäällikön taskussa olivat kirjan mukaan ”de facto allekirjoitusta vaille valmiit potkut, joista Svinhufvud oli sopinut von der Goltzin kanssa. Suomen ja Saksan suhteiden tiivistämisen kannalta häirikkö-Mannerheim oli raivattava tieltä.”

Kenraali Rüdiger von der Goltz oli saksalaisen Itämeren-divisioonan komentaja.

”Kenraali Mannerheim ei ole kukistanut kapinaa Helsingissä, ei valloittanut tätä kaupunkia kapinallisilta, eikä hänen tänne saapumisensa tänä päivänä vuosi sitten ollut missään yhteydessä Suomen lopullisen vapauden saavuttamisen kanssa”, kirjoitti Demokraatin edeltäjässä Suomen Sosiaalidemokraatissa päätoimittaja Hannes Ryömä 16.5.1919.