Vuodesta 2006, jolloin hän aloitti Raha-automaattiyhdistyksen toimitusjohtajana, hän on ollut helsinkiläinen. Eläkkeelle Mönkäre jäi vuonna 2012.

Hän kertoo kuuluvansa miehensä Juha Laisaaren kansa Yhteiskuntapoliittiseen sosialidemokraattiseen yhdistykseen.

– Mutta lähinnä keskustelumielessä.

Laisaari täyttää 70 vuotta 6.3.

– Mieheni tytär Johanna Laisaari on sosialidemokraattien ehdokkaana Helsingissä ja minusta on nyt uuden sukupolven vuoro, hän painottaa.

Entisestä sosiaali- ja terveysministeristä Juha Sipilän (kesk.) hallituksen suunnittelema sote-malli vaikuttaa liian vaikealta ja monimutkaiselta eikä selvää tunnu tulevan.

– Vanhaa korjaamalla olisi voitu saada helpommin parempaa. Siinä on lähdetty nyt liian paljon tekemään erilaisia rakennelmia. Luulen, että olisi kannattanut miettiä vielä uudelleen, että julkinen sektori olisi ollut se perusasia ja siinä olisi voitu tehdä uudenlaisia rakennemuutoksia. Tietenkin me tarvitsemme myös yksityistä ja kolmatta sektoria avuksi palvelujen järjestämiseen.

Laisaaren mukaan uhkana on, että lopputuloksensa syntyy entistä kalliimpi ja hajanaisempi palvelujärjestelmä, vaikka liikkeelle lähdettiin siitä, että rahaa säästyisi.

Sinikka Mönkäre työskenteli ministerinä niin Paavo Lipposen (sd.) ensimmäisessä kuin toisessakin hallituksesa.

– Ei meillä ole mitään läheistä ystävyyssuhdetta, emme me ole kyläilleet toisillamme. Meillä on ollut hyvä työsuhde. Hän on luottanut minuun aina ja hän on sanonut, mitä pitää tehdä. Minä olen sitten yrittänyt parhaani mukaan tehdä ne tehtävät, mitkä hän on ministerille asettanut, Sinikka Laisaari sanoo.

Nyky-pääministeri Juha Sipilän (kesk.) Laisaari toteaa olevan aivan erilainen kuin Lipponen. Sipilä toteuttaa Laisaaren mukaan bisenestyyppistä liikemiehen ja yrittäjän ajattelua.

– Ja sillä tavalla hän on törmännytkin aika moniin asioihin niin, että on joutunut peruuttamaan. Se on ihan erilainen työskentelytapa kuin mitä oli Lipposen hallituksessa.

Sipilän avainsana on strateginen hallitusohjelma.

– Se on minulle vieras. En tiedä, miten olisin pärjännyt sellaisessa hallituksessa. Pidin siitä, että meillä olisi selkeä johtaja (Lipponen) ja vastuualueet. Hallitusohjelma oli jota seurattiin ja pääministeri seurasi ja kontrolloi, saattoi soittaa illalla kymmenen aikaan, että mitä olet tehnyt tälle asialle. Minä en osaa sanoa, miten olisin kokenut tämäntyyppisen (Sipilä) pääministerin.

Sinikka Laisaari ei osaa yksilöidä, mikä on kaikkein keskeisimpiä saavutuksia, joissa hän on ollut mukana poliittisella urallaan.

Hän muistelee ensimmäisenä, miten ensimmäisen Lipposen hallituksen aikana valtiontaloutta laitettiin kuntoon.

– Ne säästöasiat olivat raskaita. Ne piti vain tehdä, piti perustella ja se ei ollut aina helppoa. Sitten toisessa hallituksessa oli ydinvoimapäätös, kansallinen ilmasto-ohjelma, valtion omistajapolitiikka.

– Se, että pystyttiin lamavuosien jälkeen Lipposen ykköshallituksessa pelastamaan meidän sosiaaliturvajärjestelmä ja saatiin taloutta kuntoon. Kuntoonlaittamista jatkettiin Lipposen kakkoshallituksen aikana ja sitten kun olisi tullut se hetki, että rahaa olisi voitu käyttää meidän mielestä oikeisiin asioihin niin sitten hävittiin muutamalla tuhannella äänellä pääministerinpaikka, hän jatkaa.

Keskusta voitti vaalit niukasti ja Anneli Jäätteenmäestä tuli 69 päiväksi pääministeri.

Kadutko mitään?

– En minä sillä tavalla osaa katua. On tietysti yksittäisiä henkilökohtaisia asioita, joita olisi voinut tehdä toisella tavalla, mutta eihän siinä niinä kiihkeinä politiikan vuosina ehtinyt mitään muuta kuin tehdä sen, mitä eteen tuli ja yrittää tehdä mahdollisimman hyvin.

Laisaari kertoo kuitenkin, että hän on jäänyt miettimään, menettikö hän jotain lääkärin urallaan. Hän oli sentään väitellyt ja hänellä oli kaksi erikoisalaakin.

Sinikka Laisaari näkee, ettei sellaisia kasvun vuosia ole Suomessa tällä hetkellä näköpiirissä kuin hänen oma ikäluokkansa on saanut kokea.

– Suuret ikäluokat sai kasvaa sellaisessa Suomessa, joka kasvoi ja kehittyi. Nyt on paljon uhkia ilmassa ja jopa ihan yhteiskuntarauhan näkökulmasta.

Toisaalta Laisaari luottaa, että suomalaiset pärjäävät.

– Meistä löytyy sitä viisautta ja yhteistyötahtoa ja yhteisvastuuta. Sitähän minun mielestä myös meillä sodanjälkeisillä ikäluokilla on ollut aina.

Laisaari toteaa vaatimattomasti, ettei ole suuri asiantuntija arvioimaan tämänhetkistä SDP:n oppositiopolitiikkaa.

– Tämän päivän maailmassa sosialidemokratian perusarvot, toisista huolehtiminen ja yhteisvastuu ovat entistä tärkeämpiä. Uskon, että ei meidän hirveästi tarvitse perusarvoja muuttaa, keinoissa voisi olla jotakin (muuttamista).

– Kyllä omia perusarvoja ja ajatuksia pitää tuoda esille ja kertoa, minkä takia ja miksi sosialidemokraatit ovat olemassa ja mitä he ajavat. Ehkä siinä on nyt kirkastamisen paikka.

– Elin itse sellaisessa suurten ikäluokkien ja sosialidemokratian maailmassa, että sitä ei hirveästi kyseenalaistettu, miksi teimme sellaisia päätöksiä kuin teimme ja miksi meille oli niin tärkeätä pitää huolta vähempiosaisista ja suoda kaikille mahdollisuus koulutukseen. Tämäntyyppiset asiat olivat minulle arkipäivää.

Sinikka Mönkäreen elämäkerta Orpotytöstä ministeriksi – Sinikka Mönkäreen tarina (Art House) julkaistiin keskiviikkona. Sen on kirjoittanut hänen vävynsä, tietokirjailija Patrik Pehkonen.

Poliittisiin muistelmiin sisältyy monta kiinnostavaa tarinaa, muun muassa se, että valtiovarainministeri Sauli Niinistö oli huutanut kerran neuvottelutilanteessa ministeri Mönkärettä “tyhmäksi”. Kun Mönkäre siirtyi toiseen huoneeseen, hän itki.

– Vain hän on kerran minua itkettänyt poliittisessa työssä. Vain hän.

Sinikka Laisaari lisää tosin Sauli Niinistön sanoneen jossakin lehtihaastattelussa, ettei hän tiedä asiasta mitään.

Laisaari muistuttaa, että hänen ja Niinistön välit korjaantuivat kuitenkin ikävän tilanteen jälkeen.

– Me oltiin ihan sitten hyviä kavereita.