Luonnonvarakeskus (Luke) tarkentaa tapaa laskea päätehakkuukypsien metsien määrää Suomen metsien hiilinielun vertailutasolaskennassa. 

Laskennassa käytetty vain ikään perustuva uudistuskypsyyden luokittelu oli tuottanut suuremman uudistuskypsien metsien pinta-alan kuin Suomen valtakunnan metsien inventoinnissa (2009–2013) mitattiin. Luke tiedotti virheestä julkisuuteen.

Luke on arvioinut vertailutasolaskelmassa päätehakkuualan 50 prosenttia suuremmaksi kuin valtakunnan metsien inventointiaineistossa. Kyse ei siis ole siitä, että hiilinielun vertailutasossa olisi tämän mittaluokan virhe.

– Laskennan yksi parametri oli arvioitu 50% suuremmaksi. Oletus on, että vaikutukset lopputulokseen ovat huomattavasti pienemmät. Myöskään sitä ei tiedetä, mihin suuntaan vaikutukset ovat.

Väärällä parametrilla lasketun arvion mukaan vuosina 2021–2015 Suomen hiilinielut sitovat hiiltä 34,77 miljoonaa tonnia, kun mukana on myös puusta valmistetut tuotteet. Ilman puutuotteita lukema on 27,88 miljoonaa hiilidioksiditonnia.

– Nämä luvut tulevat muuttumaan, Aleksi Lehtonen sanoo mutta myös se on siis auki, mihin suuntaan muutos lopulta tulee.

Maankäyttöä, maankäytön muutoksia ja metsätaloussektoria koskeva LULUCF-asetus edellyttää EU:n jäsenmailta niin sanottua metsien vertailutason laskentaa. Vertailutaso on luku, johon metsien raportoitavaa hiilinielun kokoa verrataan vuosina 2021–2025. Vertailutason asettamisen tavoitteena on sisällyttää metsät EU:n energia- ja ilmastokehykseen sekä ylläpitää ja vahvistaa hiilinieluja pitkällä aikavälillä.

Aleksi Lehtosen mukaan Luke saa uudet laskelmat valmiiksi ensi viikolla. Lukuja odotetaan kuumeisesti myös hallitusneuvotteluissa, joissa pohditaan muun muassa sitä, mikä on valtakunnallisesti kestävä vuosittainen metsänhakkuun määrä.

– Meidän pitää laskea tulos ennen kuin voidaan sanoa mitään hakkuista, Lehtonen sanoo.

Vuosi sitten Luke on arvioinut, että runkopuuta voidaan hakata Suomessa puuntuotannollisesti kestävästi enimmillään noin 85 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. 

Tässä luvussa on kuitenkin kyse vain siitä, millainen hakkuutaso olisi mahdollisuus saavuttaa ilman, että menetetään tulevia hakkuumahdollisuuksia eikä tähän lukuun ole oletettavissa Lukesta muutosta.

Tämä luku ei kuitenkin vielä huomioi esimerkiksi luonnon monimuotoisuutta. Lukessa kehitetäänkin paraikaa hakkuumäärien laskutapoja, jotka voisivat huomioida myös muita tekijöitä, kuten biodiversiteetti, hakkuumäärää laskettaessa.