Mielipiteet

Lumessa rämpimisen vastapainoksi löytämisen riemua – lähtisitkö lomalla perheen kanssa kätkölle?

Istut tuntikausia koneen ääressä, yrität etsiä oikeita vastauksia, kyselet apua tuttavilta, pommitat chekkeriä saadaksesi näytölle vain punaista ja kätkijän terveiset: ei, ei, ei mennyt oikein, yritäpä uudelleen. Turhauttaa, ketuttaa, kiukuttaa. Mitä ihmettä tapahtuu?

Siinäpä ratkotaan niin sanottua mysteerikätköä geokätköilyssä. Voi sitä riemun kiljahdusta, iloa ja ylpeyttä, kun tuo chekkeri näyttää vihreää, saat oikeat koordinaatit ja voit lähteä etsimään sitä kätköä. Niin, se pitää vielä hakea, homman toinen puoli.

Geokätköilyssä etsitään toisten kätköilijöiden piilottamia purkkeja, putkiloita ja laatikoita – isoja, pieniä ja mikrokokoisia – kaupungeista, metsistä, puistoista. Kätkö voi olla muutaman metrin veden pinnan alapuolella tai kuuden metrin korkeudessa puussa. Se voi olla linnunpönttö, joka ei olekaan linnunpönttö. Se voi olla kiven kolossa, kannon nokassa, jyrkän seinämän kielekkeellä tai saaressa. Tehtävänä on löytää se mahdollisten vinkkien avulla, kirjata oma nimimerkki kätkössä olevaan lokivihkoon ja palauttaa purkki takaisin samaan paikkaan. Netissä se kirjataan löydetyksi, ja saadaan tilastomerkintä.

Vajaat kolme vuotta sitten tutustuin geokätköilyn saloihin ja se koukutti. Tässä pääsee tutustumaan paikkoihin, joihin ei muuten välttämättä tulisi mentyä. Tavataan muita kätköilijöitä – kollegoita, joilta saa apua ja vinkkejä. Etsitään netistä tietoa mitä ihmeellisimpiin kysymyksiin ja väittämiin.

Kätköjä on lukuisia eri tyyppejä, joista tradi on yksinkertaisin ja yleisin. Menet kartalla merkittyyn kohtaan ja etsit sen kätkön. Multikätkössä on ainakin kaksi pistettä, joissa on käytävä. Mysteerissä ratkotaan jotakin tehtävää – ja niitä on paljon erilaisia, kätköilijöiden omien vahvuuksien mukaan.

 Ja sitten on meitä, jotka kätköilemme, kun sille on sopiva aika, käyttäen kyläily- ja kokousmatkat hyväksi. Omaksi huviksi, turhia paineita ottamatta.

Pikkuhiljaa löytää uusia ulottuvuuksia ja voi sukeltaa syvemmälle harrastukseen; on päivien värittämistä, mahdollisimman monen erityyppisen kätkön löytämistä samana päivänä, uusien kuntien värittämistä kuntakartalla ja juuri julkaistun kätkön löytäminen ensimmäisenä (ftf, first to find). Siinäpä onkin välillä kilpajuoksu sulassa sovussa kollegan kanssa! Miiteissä tavataan geokollegoita, esitellään reissaajia ja kolikoita, annetaan ja saadaan vinkkejä kätköihin. Ja puheenporinaa, sitä sitten riittää! Nälän kasvaessa on aika tutustua earthcacheen eli geokohteisiin, letterboxiin ja wherigoon. Vuosittain Suomessa järjestetään megatapahtuma, johon osallistuu yli 500 ihmistä ja maailmalaajuiseen gigatapahtumaan 5000.

Jokainen kätköilee tyylillään. Jotkut metsästävät ftf:ää, joku ”värittää” päiviä, joku etsii edes yhden kätkön pitkän ajan kuluessa päivittäin. Ja sitten on meitä, jotka kätköilemme, kun sille on sopiva aika, käyttäen kyläily- ja kokousmatkat hyväksi. Omaksi huviksi, turhia paineita ottamatta.

Niin, tätä voi tehdä ja harrastaa omaan tahtiin, omien mieltymysten mukaan. Yksin, yhdessä kaverin kanssa, yhdessä perheen kanssa, porukalla. Mutta kivaa tämä on, sen voin luvata. Vai onko? Syvässä lumessa rämpiessä tai sateessa, märässä heinikossa lasit huurussa kätköä etsiessä, mieleen hiipii joskus, että onko tässä mitään järkeä? Mutta se löytämisen riemu! Siinä se on.

Kirjoittaja on geokätköilyä harrastava Kaakkois-Suomen sosialidemokraatit ry:n piirihallituksen jäsen.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat