Elokuva

Lumotut (2017): Sofia Coppola teki sota-aikaan sijoittuvan sadunomaisen kamarielokuvan, jonka naisissa herää seksuaalinen levottomuus

He ovat jääneet. Vihollissotilas (Colin Farrell) kuntoutuu tyttökoulussa, jonka tiukkaa johtajaa esittää Nicole Kidman.
He ovat jääneet. Vihollissotilas (Colin Farrell) kuntoutuu tyttökoulussa, jonka tiukkaa johtajaa esittää Nicole Kidman.
He ovat jääneet. Vihollissotilas (Colin Farrell) kuntoutuu tyttökoulussa, jonka tiukkaa johtajaa esittää Nicole Kidman.

Sofia Coppolan lupaavasti käynnistynyt ohjaajanura kääntyi tällä vuosikymmenellä hänen henkilöhistoriaansakin myötäileväksi muodikkaaksi näpertelyksi, jonka aiheina toistuivat julkisuus, kuuluisuuden kirot ja menestyksen varjopuolet. Cannesin elokuvajuhlien kilpasarjassa viime keväänä esitetty Lumotut (2017) palauttaa uskoa lahjakkaaseen elokuvantekijätähteen, joka nappasi festivaaleilta mukaansa parhaan ohjaajan pystin.

Coppolan seitsemäs teos palaa paitsi sisällöltään myös visuaalisesti debyyttielokuvan Virgin Suicides (1999) mystilliseen ulkopuolisuuteen ja pehmeään aistillisuuteen. Pohjimmiltaan Lumotut on pieni, vain puolitoistatuntinen kamaridraama. Toisaalta se on Yhdysvaltain sisällissodan loppuvaiheisiin sijoittuva epookki, joka kuitenkin viittaa kintaalla aikakauden poliittisille virtauksille ja yhteiskunnallisille kysymyksille. Ratkaisu on samalla elokuvan vahvin valtti ja haitta. Arvostelua orjuuden sivuuttamisesta käydään taatusti elokuvan kotimaassa toisessa sävyssä kuin meillä.

Etelävaltioiden puolelle jäävässä virginalaisessa tyttökoulussa todistetut tapahtumat kertovat tukahdutetuista tarpeista ajattomammin, viekottelevan eteerisesti. Jo ensimmäiset kuvat vievät ajatukset Peter Weirin sisäoppilaitosklassikon Huviretki hirttopaikalle (1976) kadotettuihin tyttöihin ja tiukkaan kuriin. Taustalla on Thomas P. Cullinanin romaani ja Don Siegelin samanniminen elokuva vuodelta 1971.

Lumottujen kolme keskeistä naista edustavat iältään kolmea eri sukupolvea. Nicole Kidman esittää koulun tiukkaa johtajaa, Kirsten Dunst poispääsystä haaveilevaa Edwinaa ja ja Elle Fanning seksuaalisuuteensa heräävää nuorimpaa Aliciaa. Naisten jaetun mielenkiinnon kohdetta, vakavasti haavoittunutta pohjoisvaltioiden sotilasta näyttelee machoroolien irlantilainen erikoismies Colin Farrell.

Sadunomaisista detaljeista hyökätään suoraan kauhuun.

Suljettuun naisten yhteisöön toipumaan kannettu muukalainen herättää uteliaisuutta silkalla läsnäolollaan. Hänen auttamisekseen talon asukkaat antavat kaikki panoksensa. Parantumisen edetessä naiset ovat pakotettuja pohtimaan myös vieraan motiiveja ja aikomuksia. Moitteettomasti käyttäytyvä herrasmies antaa itsestään rehdin ja luotettavan kuvan, ja samalla opettajassa sekä oppilaissa alkaa viritä levottomia, talon sisäistä hierarkiaa horjuttavia tuntemuksia.

ELOKUVA
:
Lumotut
Ohjaus: Sofia Coppola
Pääosissa: Nicole Kidman, Kirsten Dunst, Elle Fanning, Colin Farrell
2017, 93 minuuttia
★★★☆☆Coppola näyttää ensin naisten välisen marssijärjestyksen, päivärutiinit ja käytöskoodit rauhallisella viileydellä. Myöhemmin primitiivisten halujen nostaessa päätään pilkkua viilaava tapaorjuus alkaa menettää hiljalleen merkitystään. Suorimmin miestä viekottelee kapinallinen Alicia, mutta hiljaisemman Edwinan herkkyys puhuttelee myös vihollissotilasta, johon laitoksen matriarkkakin huomaa tuntevansa kiellettyä intohimoa.

Neliödraaman palaset vaihtavat vielä paikkaa ennen huipennusta, johon tiivistyy etenkin feministisestä kulmasta hätkähdyttävän teesin. Ilmassa väreilevä kesäinen kuumuus poreilee hikiseksi valtakamppailuksi, jossa lopulta kaikki paljastavat moraalisen turmeltuneisuutensa. Sadunomaisista detaljeista hyökätään suoraan kauhuun, mikä osoittaa, kuinka nopeasti unelmat voivat muuttua painajaisiksi.

Kenties henkilöiden syvempiin pohjavirtoihin olisi kaivannut yksinkertaisesti lisää sisältöä ja ristiriitaakin, sillä heitä vaivaa läpi teoksen tietty luonnosmaisuus. Niinpä tapahtumien perimmäinen uskottavuus ja koskettavuus jää vähän puolitiehen.

Loppukuva on tietoisen tyylitelty, vetoava ja hyytävä yhtäaikaa – jälkeen syntiinlankeemuksen.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat