Tämä käy ilmi kansalaisjärjestö Oxfamin ja Tukholman ympäristöinstituutin tänään julkistetusta tutkimusraportista.

Rikkain prosentti eli 63 miljoonaa ihmistä tuotti vuosien 1990 ja 2015 välillä 15 prosenttia maailman päästöistä, kun väestön köyhin puolikas, 3,1 miljardia ihmistä, tuotti päästöistä vain 7 prosenttia.

Maailman vuotuiset päästöt kasvoivat Oxfamin mukaan näiden 25 vuoden aikana 60 prosenttia. Rikkaimman prosentin päästöt kasvoivat kolminkertaista vauhtia köyhempään puolikkaaseen verrattuna.

Hiilibudjetilla tarkoitetaan sitä kasvihuonepäästöjen määrää, jonka ihmiskunta voi tuottaa ilman, että se ylittää Pariisin ilmastosopimuksessa ilmaston lämpenemiselle asetetun 1,5 asteen rajan. Asetetulla rajalla pyritään välttämään ilmastonmuutoksen pahimmat vaikutukset.

Äärimmäinen taloudellinen epätasa-arvoisuus paitsi jakaa yhteiskuntia ja hidastaa köyhyyden vähentämistä, myös kuluttaa hiilibudjettia pelkästään sitä varten, että jo valmiiksi vauraat voivat kasvattaa kulutustaan, Oxfamin Tim Gore sanoo uutistoimisto AFP:lle.

– Sillä on tietenkin pahimmat vaikutukset köyhimpiin ja niihin, jotka ovat asiasta vähiten vastuussa.

Pariisin ilmastosopimuksessa valtiot sitoutuivat rajoittamaan lämpötilan nousun maailmanlaajuisesti 1,5 asteeseen esiteollisen ajan tasosta. Päästöt ovat kuitenkin jatkaneet nousuaan sopimuksen jälkeen.

Koronapandemian vuoksi asetetut rajoitukset ovat hetkellisesti vähentäneet saasteita, mutta päästöt palaavat Oxfamin mukaan todennäköisesti entiselle tasolleen nopeasti, kun rajoituksia puretaan.

Valtioiden tulisikin Oxfamin edustajan mukaan nostaa ilmastonmuutoksen ja epätasa-arvon aiheuttamat haasteet keskiöön, kun koronaviruksesta palautumista suunnitellaan.