– Se otti hieman vatsassa, huokaisin mikrofoniin.

– Ei tehdä sitä ihan heti uudelleen.

Pienkoneen kyytiin pääsimme kuvaajan kanssa viime vuosina tiukan kaupunkipoliittisen silmukan keskellä olleelta Malmin lentokentältä.

Kentän kohtalo päätyi alkuvuodesta myös keskelle kiivasta eduskuntakeskustelua Lex Malmi -kansalaisaloitteen myötä. Aloitteessa esitetään, että valtio pakkolunastaisi kentän rakennuksineen Helsingiltä. Siinä siis käytännössä halutaan, että valtio puuttuisi Helsingin oikeuteen päättää alueen käytöstä.

Kaupunkilaisten näkökulmasta kentästä käytävä taistelu pistää helposti silmään suuren julkisuuden vuoksi. 1980-luvulta Helsingin kaupunginvaltuustossa istuneen Osmo Soininvaaran (vihr.) mielestä tapausta ei voi kuitenkaan kaikilta osin pitää poikkeuksellisena kunnallispolitiikassa.

– Helsingin kaupunki on ollut johdonmukaisesti Malmin lentokentän alueen asuttamisen kannalla.

Asuttamista on Soininvaaran mukaan hidastanut se, että ”joku kahjo” meni 1900-luvun alkupuolella tekemään kentästä vuokrasopimuksen sadaksi vuodeksi valtion kanssa. Sopimuksen oli määrä päättyä vasta vuonna 2034.

Demokraatin toimittaja ja kuvaaja pääsivät koelennolle kuvassa olevalla nelipaikkaisella potkurikoneella. Takana näkyy lentokentän päärakennus, jota on esitetty suojelukohteeksi.

Jyrki Kataisen (kok.) hallitus päätti kuitenkin kehysriihessään maaliskuussa 2014 vetää valtiollisen toiminnan Malmin lentokentältä. Kenttää hallinnoi Finavia. Siellä toimi myös Patrian ammattilentäjiä kouluttava yksikkö ja rajavartiolaitoksen vartio­lentolaivueen Helsingin tukikohta.

Vetäytymistä perusteltiin muun muassa ylläpitokustannuksien kalleudella.

Vuoden 2017 alusta Finavia luovutti Malmin kentän viimeiset osat ja rakennukset Helsingin kaupungin hallintaan. Kentän maa-alue on puolestaan ollut kaupungilta aina vain vuokralla.

– Valtion kanssa tehtyä sopimusta ei olisi missään tapauksessa uusittu, ei ainakaan ilmaiseksi, Soininvaara huomauttaa.

Kuten politiikassa yleensäkin, raha näyttelee keskeistä roolia Malmin kysymyksessä. Kentän alueen rakentaminen 25 000 henkilön hyvällä paikalla sijaitsevaksi asuin­alueeksi on kroonisesta asuntopulasta kärsivälle kaupungille otollinen tilaisuus.

Alueen halvin mahdollinen tuotto kaupungille kaavoituksen jälkeen olisi Soininvaaran arvion mukaan noin 20 miljoonaa.

– Tämä olisi sitten se hinta millä kaupunki olisi voinut harrasteilmailualuetta valtiolle vuokrata. Jos sitten laskee kuinka paljon yksi lasku tai nousu kentällä olisi tullut maksamaan, niin aika paljon.

– Järjestettäessä tärkeysjärjestykseen kaupungin asioissa vanhusten ja lasten hoito sekä harrasteilmailun subventointi, niin se ei ihan ensimmäisenä ole jonossa. Lisäksi rakennusmaa kentän alueella on Kalasataman-, Arabianrannan- tai Pikkuhuopalahden alueisiin verrattuna aivan erinomaista.

Kentän puolustajat kuitenkin korostavat, että kentän lentoliikenteestä vain noin 20 prosenttia syntyy harrasteilmailusta. Lisäksi puolustajat ovat esittäneet, että vastaavanlaisia rakennusalueita löytynee muualtakin pääkaupunkiseudulta. Soininvaarasta on oleellista huomata kentän olevan jo valmiiksi kaupungin omistuksessa.

– Se ”muu” alue ei ilmeisesti olisi kaupungin omistuksessa, jolloin se pitäisi ostaa. 3–4 neliökilometriä maata maksaa satoja miljoonia euroja. Kaikki tämä olisi pois esimerkiksi päivähoidosta, jollei kaupunkilaisten veroprosenttia nosteta prosenttiyksiköllä kolmeksi vuodeksi.

Soininvaaran perustelut tuntuvat vakuuttavilta. Alueen asuttamista vastustavat kiinnittävätkin toiminnassaan huomiota toisiin seikkoihin. Argumentit liittyvät muuhunkin kuin lentämisen puolusteluun, nimittäin kaupungin toiminnan läpinäkyvyyteen. Keskustelussa on  myös haluttu tuoda entistä vahvemmin esille, onko kenttä vain Helsingin asia.

Aktiiviseksi kansalaiseksi itsensä määrittelevä Sampsa Jyrkynen kertoo alkaneensa vaatia kaupungilta vastauksia, koska sen päätökset tuntuvat ”haisevan” pahasti.

– Toimintani on tietynlaista laillisuusvalvontaa. Mielestäni olisi todella kiva, että asioista löytyisi selkeät asiakirjaketjut.

Jyrkysellä ei ole roolia kentän toimintaa puolustavissa yhdistyksissä. Omien sanojensa mukaan hän ei myöskään omaa voimakasta mielipidettä kentästä puolesta tai vastaan, vaikka lentämässä aika-ajoin käykin.

– Minua ylipäänsä vain korpeaa se, että päätöksenteossa oiotaan mutkia.

Esimerkiksi hän nostaa hallituksen kehysriihessä tekemän päätöksen, jossa valtio päätti luopua toiminnastaan kentällä. Kentän lentoliikenteestä tämä oli Jyrkysen mukaan noin 8 prosenttia.

– Koko loppu 90 prosenttia on yhä ratkaisematta. Riihen päätöksessä lukee, että ”muutos edellyttää siviili-ilmailun siirtämistä korvaavalle kentälle”.

Siviili-ilmailun korvaavasta järjestämisestä ei hänen mukaansa ole kuitenkaan edelleenkään olemassa selkeää päätöstä.

Kentän toiminnan alasajoa vastustavat ovat jättäneet kaupungille useita valituksia. Esimerkiksi viime syksynä hyväksytystä yleiskaavasta on kanneltu hallinto-oikeuteen useasta eri kohtaa.

Valituksia on tehty Jyrkysen mukaan esimerkiksi museoviraston toimesta. Virasto pitää kenttää valtakunnallisesti merkittävänä rakennettuna kulttuuriympäristönä, jota ei saisi tuhota.

Lisäksi Malmin kenttä on virallinen rajanylityspaikka. Yleiskaavasta on valitettu, että riittääkö Helsingin kaupungin toimivaltuudet sulkemaan valtion virallisen rajanylityspaikan. Myös luonnonsuojeluliitto vastustaa kentän asuinrakentamista.

Valitusten käsittely on vielä kesken, ja tämän jälkeen tahoilla on vielä mahdollisuus valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Kun yleiskaava on vahvistettu, alueelle tehdään vielä pala palalta asemakaava. Asemakaavasta voi valittaa hallinto-oikeuteen vielä erikseen, tosin eri syistä kuin yleiskaavassa.

– Asemakaavassa ei voi enää valittaa siitä, että tässä pitäisi olla lentokenttä, Soininvaara toteaa.

Todennäköisesti puhutaan kuitenkin vuosista, ennen kuin rakennustyöt Malmilla voivat alkaa. Tämä edellyttää tietysti sitä, että valitukset hylätään.

Tämänhetkisen suunnitelman mukaan lentämisen tulisi loppua kentällä vuonna 2019. Ilmailun puolustajat tuntuvat kuitenkin varautuvan pitkään poterotaisteluun.

Mielenkiintoista kyllä, aktiivisimmin kentän alasajoa eivät vastusta kentällä toimintaa pyörittävät ilmailukoulut, vaan Jyrkysen tavoin kaupunkipolitiikasta kiinnostuneet kansalaiset. Esimerkiksi kukaan Lex Malmin alullepanijoista ei harrasta ilmailua. Hankkeen käynnistäjänä on häärinyt rovaniemeläinen oikeustieteen opiskelija Kim Korkkula.

Korkkula perusteli aloitteen vireillepanoa Helsingin Sanomien haastattelussa viime syksynä toteamalla, että ”Helsingin kaupunkilaisia ei kuunnella vaan käärmettä ajetaan väkisin piippuun”.

– Malmilla on ylikunnallinen luonne. Ei tämä ole pelkästään Helsingin asia. Ja perustuslainkin perusteella vastuu kulttuuriympäristöstä kuuluu kaikille, hän totesi.

Malmin lentokentällä on aktiivisia lentoharrastajia noin 700. Lisäksi Malmin lentokentän ystävät ry (MLY) kertoo, että kentällä on vuosittain tuhansia muita aktiivisia käyttäjiä. Malmi on Suomen toiseksi vilkkain lentokenttä.

Yleisissä mielipidemittauksissa helsinkiläisistä noin 60 prosenttia on kertonut kannattavansa kentän toiminnan jatkumista.

– Kentän vastustajat ovat lopulta pienempi joukko, heidän kantansa vain näkyy loppupeleissä enemmin tuolla päättäjissä, Jyrkynen toteaa.

Lentokentän suuri hangaari oli kevään aikana yhtenä kiistan kohteista. Halli piti alun perin olla tyhjä toukokuun puoliväliin mennessä, jotta Helsingin kaupunki olisi voinut vuokrata tilaa yleisötapahtumiin. Päätös kuitenkin pyörrettiin ja pienkoneet saivat jäädä toistaiseksi funkkistyylisen hangaariin.

Kenttä oli myös vahvasti esillä kevään kunnallisvaaleissa. MLY pyrki muun muassa esittämään kunnallisvaalit Malmi-vaaleina.

Helsingin suurimman puolueen kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Risto Rautava toteaa valtuustoryhmänsä odottavan eduskunnan päätöstä Lex Malmin suhteen ennen tarkempaa keskustelua asiasta. Hajontaa on silti ilmassa.

– Meillä on selvästi kahdenlaisia mielipiteitä, jotka jakautuvat melko tasan.

Sosialidemokraattien kaupunginvaltuutetun, SDP:n valtuustoryhmän ensimmäisen varapuheenjohtajan Ville Jalovaaran mukaan Malmin kentän asuinrakentamisesta on päätetty jo niin monta kertaa, että päätöksiä on hyvin vaikeaa ja tarpeetonta alkaa perumaan.

Vaikka SDP:n äänesti viime valtuustokaudella yksimielisesti asuinrakentamisen puolesta, Jalovaaran mukaan asiasta on kuitenkin keskusteltu erimieliseenkin sävyyn.

– Yksi nykyinen valtuutettu myös kävi voimakasta kampanjaa kentän säilymisen puolesta. Uskon kuitenkin, että ryhmän enemmistö on vahvasti asuinrakentamisen kannalla. Asuntopulan laajuus ja seuraukset ovat hyvin tiedossa.

Helsingissä vain 2,8 prosenttia viime kuntavaaleissa ääniä saaneen keskustan ehdokkaista moni puolestaan kannattaa kentän toiminnan jatkamista. Tätä mieltä on myös Helsingin yliopiston Euroopan historian professori, kaupunginvaltuutettu Laura Kolbe.

Kolbe perustelee kantaansa ”kentän edustamilla kulttuuri- ja liikehistoriallisilla arvoilla, sekä mahdollisuuksilla, joita pienkenttä tarjoaa kaupunkikulttuurisesti ja alan elinkeinojen kannalta”.

Keskustalla ei kuitenkaan hänen mukaansa ollut asiasta mitään yhteistä ryhmäpäätöstä.

– Moni meistä kantaa aitoa huolta kentän kohtalosta, sen jäämisestä muun muassa rakennusliikkeiden intressien jalkoihin.

Helsingin kaupunki on Soininvaaran mukaan kentän suhteen päätöksensä tehnyt ja niitä tuskin pyörretään. Ellei sitten jokin valituksista mene hallinto-oikeudessa läpi.

Lex Malmi -kansalaisaloitteen on puolestaan arveltu törmäävän eduskunnan perustuslakivaliokuntaan. Jos näin käy, loppuu sen eteneminen luultavimmin siihen.

Jos laki puolestaan päätyy eduskunnan äänestykseen, vaihtoehdot ovat auki. Esimerkiksi keskusta kannattaa aloitetta pääministeri Juha Sipilän johdolla. Äänestys voi mennä tiukille.

Mikäli aloite lopulta menisi eduskunnassa läpi, yksi asia olisi varmaa. Helsingin kaupunki tulisi nostamaan asiasta hirvittävän metelin.

– Jos aloite menee läpi, Helsinki lähettää valtiolle korvausvaatimuksen ja edellyttää, että maa lunastetaan tonttihinnalla, Soininvaara toteaa.