Malmilla pelissä järki ja tunteet – kiista lentokentän kohtalosta ei ole ohi

Kuva: Ella Kaverma
Kataisen hallitus päätti kehysriihessään maaliskuussa 2014 vetää valtiollisen toiminnan Malmin lentokentältä. Helsingin kaupunki kaavailee alueelle 25 000 ihmisen asuntoja. Kaupunkilaiset puolestaan jarruttavat kentän alasajoa valittamalla hallinto-oikeuteen.

Pienlentokone teki nopean täyskäännöksen Lauttasaaren yläpuolella. Takaraivosssani tuntui ikävä muljahdus. G-voimien hellitettyä ja pystyessäni jälleen liikkumaan, kuulokkeesta kuului kuljettajan sekä vieressä istuvan ilmailualan harrastajan naurua.

– Se otti hieman vatsassa, huokaisin mikrofoniin.

– Ei tehdä sitä ihan heti uudelleen.

Pienkoneen kyytiin pääsimme kuvaajan kanssa viime vuosina tiukan kaupunkipoliittisen silmukan keskellä olleelta Malmin lentokentältä.

Helsingin kaupungin omistamalle lentokentän maa-alueelle tehtiin lokakuussa 2016 yleiskaava. Viimein, sanovat kentän alueen asuttamista kannattavat. Hätiköiden, totesivat puolestaan kentän toiminnan jatkamista puolustavat.

Kentän kohtalo päätyi alkuvuodesta myös keskelle kiivasta eduskuntakeskustelua Lex Malmi -kansalaisaloitteen myötä. Aloitteessa esitetään, että valtio pakkolunastaisi kentän rakennuksineen Helsingiltä. Siinä siis käytännössä halutaan, että valtio puuttuisi Helsingin oikeuteen päättää alueen käytöstä.

Aloite on paraikaa eduskunnan perustuslakivaliokunnassa, jossa arvioidaan loukkaisiko se perustuslakiin kirjattua kunnallista itsehallinto-oikeutta sekä omaisuudensuojaa.

Kaupunki on ollut johdonmukaisesti Malmin lentokentän alueen asuttamisen kannalla.

Kaupunkilaisten näkökulmasta kentästä käytävä taistelu pistää helposti silmään suuren julkisuuden vuoksi. 1980-luvulta Helsingin kaupunginvaltuustossa istuneen Osmo Soininvaaran (vihr.) mielestä tapausta ei voi kuitenkaan kaikilta osin pitää poikkeuksellisena kunnallispolitiikassa.

– Helsingin kaupunki on ollut johdonmukaisesti Malmin lentokentän alueen asuttamisen kannalla.

Asuttamista on Soininvaaran mukaan hidastanut se, että ”joku kahjo” meni 1900-luvun alkupuolella tekemään kentästä vuokrasopimuksen sadaksi vuodeksi valtion kanssa. Sopimuksen oli määrä päättyä vasta vuonna 2034.

Demokraatin toimittaja ja kuvaaja pääsivät koelennolle kuvassa olevalla nelipaikkaisella potkurikoneella. Takana näkyy lentokentän päärakennus, jota on esitetty suojelukohteeksi.

Jyrki Kataisen (kok.) hallitus päätti kuitenkin kehysriihessään maaliskuussa 2014 vetää valtiollisen toiminnan Malmin lentokentältä. Kenttää hallinnoi Finavia. Siellä toimi myös Patrian ammattilentäjiä kouluttava yksikkö ja rajavartiolaitoksen vartio­lentolaivueen Helsingin tukikohta.

Vetäytymistä perusteltiin muun muassa ylläpitokustannuksien kalleudella.

Vuoden 2017 alusta Finavia luovutti Malmin kentän viimeiset osat ja rakennukset Helsingin kaupungin hallintaan. Kentän maa-alue on puolestaan ollut kaupungilta aina vain vuokralla.

– Valtion kanssa tehtyä sopimusta ei olisi missään tapauksessa uusittu, ei ainakaan ilmaiseksi, Soininvaara huomauttaa.

Kuten politiikassa yleensäkin, raha näyttelee keskeistä roolia Malmin kysymyksessä. Kentän alueen rakentaminen 25 000 henkilön hyvällä paikalla sijaitsevaksi asuin­alueeksi on kroonisesta asuntopulasta kärsivälle kaupungille otollinen tilaisuus.

Alueen halvin mahdollinen tuotto kaupungille kaavoituksen jälkeen olisi Soininvaaran arvion mukaan noin 20 miljoonaa.

– Tämä olisi sitten se hinta millä kaupunki olisi voinut harrasteilmailualuetta valtiolle vuokrata. Jos sitten laskee kuinka paljon yksi lasku tai nousu kentällä olisi tullut maksamaan, niin aika paljon.

– Järjestettäessä tärkeysjärjestykseen kaupungin asioissa vanhusten ja lasten hoito sekä harrasteilmailun subventointi, niin se ei ihan ensimmäisenä ole jonossa. Lisäksi rakennusmaa kentän alueella on Kalasataman-, Arabianrannan- tai Pikkuhuopalahden alueisiin verrattuna aivan erinomaista.

Kentän puolustajat kuitenkin korostavat, että kentän lentoliikenteestä vain noin 20 prosenttia syntyy harrasteilmailusta. Lisäksi puolustajat ovat esittäneet, että vastaavanlaisia rakennusalueita löytynee muualtakin pääkaupunkiseudulta. Soininvaarasta on oleellista huomata kentän olevan jo valmiiksi kaupungin omistuksessa.

– Se ”muu” alue ei ilmeisesti olisi kaupungin omistuksessa, jolloin se pitäisi ostaa. 3–4 neliökilometriä maata maksaa satoja miljoonia euroja. Kaikki tämä olisi pois esimerkiksi päivähoidosta, jollei kaupunkilaisten veroprosenttia nosteta prosenttiyksiköllä kolmeksi vuodeksi.

Kentän toiminnan alasajoa vastustavat ovat jättäneet kaupungille useita valituksia.

Soininvaaran perustelut tuntuvat vakuuttavilta. Alueen asuttamista vastustavat kiinnittävätkin toiminnassaan huomiota toisiin seikkoihin. Argumentit liittyvät muuhunkin kuin lentämisen puolusteluun, nimittäin kaupungin toiminnan läpinäkyvyyteen. Keskustelussa on  myös haluttu tuoda entistä vahvemmin esille, onko kenttä vain Helsingin asia.

Aktiiviseksi kansalaiseksi itsensä määrittelevä Sampsa Jyrkynen kertoo alkaneensa vaatia kaupungilta vastauksia, koska sen päätökset tuntuvat ”haisevan” pahasti.

– Toimintani on tietynlaista laillisuusvalvontaa. Mielestäni olisi todella kiva, että asioista löytyisi selkeät asiakirjaketjut.

Jyrkysellä ei ole roolia kentän toimintaa puolustavissa yhdistyksissä. Omien sanojensa mukaan hän ei myöskään omaa voimakasta mielipidettä kentästä puolesta tai vastaan, vaikka lentämässä aika-ajoin käykin.

– Minua ylipäänsä vain korpeaa se, että päätöksenteossa oiotaan mutkia.

Esimerkiksi hän nostaa hallituksen kehysriihessä tekemän päätöksen, jossa valtio päätti luopua toiminnastaan kentällä. Kentän lentoliikenteestä tämä oli Jyrkysen mukaan noin 8 prosenttia.

– Koko loppu 90 prosenttia on yhä ratkaisematta. Riihen päätöksessä lukee, että ”muutos edellyttää siviili-ilmailun siirtämistä korvaavalle kentälle”.

Siviili-ilmailun korvaavasta järjestämisestä ei hänen mukaansa ole kuitenkaan edelleenkään olemassa selkeää päätöstä.

Kentän toiminnan alasajoa vastustavat ovat jättäneet kaupungille useita valituksia. Esimerkiksi viime syksynä hyväksytystä yleiskaavasta on kanneltu hallinto-oikeuteen useasta eri kohtaa.

Valituksia on tehty Jyrkysen mukaan esimerkiksi museoviraston toimesta. Virasto pitää kenttää valtakunnallisesti merkittävänä rakennettuna kulttuuriympäristönä, jota ei saisi tuhota.

Lisäksi Malmin kenttä on virallinen rajanylityspaikka. Yleiskaavasta on valitettu, että riittääkö Helsingin kaupungin toimivaltuudet sulkemaan valtion virallisen rajanylityspaikan. Myös luonnonsuojeluliitto vastustaa kentän asuinrakentamista.

Valitusten käsittely on vielä kesken, ja tämän jälkeen tahoilla on vielä mahdollisuus valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Kun yleiskaava on vahvistettu, alueelle tehdään vielä pala palalta asemakaava. Asemakaavasta voi valittaa hallinto-oikeuteen vielä erikseen, tosin eri syistä kuin yleiskaavassa.

– Asemakaavassa ei voi enää valittaa siitä, että tässä pitäisi olla lentokenttä, Soininvaara toteaa.

Todennäköisesti puhutaan kuitenkin vuosista, ennen kuin rakennustyöt Malmilla voivat alkaa. Tämä edellyttää tietysti sitä, että valitukset hylätään.

Malmilla on ylikunnallinen luonne. Ei tämä ole pelkästään Helsingin asia.

Tämänhetkisen suunnitelman mukaan lentämisen tulisi loppua kentällä vuonna 2019. Ilmailun puolustajat tuntuvat kuitenkin varautuvan pitkään poterotaisteluun.

Mielenkiintoista kyllä, aktiivisimmin kentän alasajoa eivät vastusta kentällä toimintaa pyörittävät ilmailukoulut, vaan Jyrkysen tavoin kaupunkipolitiikasta kiinnostuneet kansalaiset. Esimerkiksi kukaan Lex Malmin alullepanijoista ei harrasta ilmailua. Hankkeen käynnistäjänä on häärinyt rovaniemeläinen oikeustieteen opiskelija Kim Korkkula.

Korkkula perusteli aloitteen vireillepanoa Helsingin Sanomien haastattelussa viime syksynä toteamalla, että ”Helsingin kaupunkilaisia ei kuunnella vaan käärmettä ajetaan väkisin piippuun”.

– Malmilla on ylikunnallinen luonne. Ei tämä ole pelkästään Helsingin asia. Ja perustuslainkin perusteella vastuu kulttuuriympäristöstä kuuluu kaikille, hän totesi.

Malmin lentokentällä on aktiivisia lentoharrastajia noin 700. Lisäksi Malmin lentokentän ystävät ry (MLY) kertoo, että kentällä on vuosittain tuhansia muita aktiivisia käyttäjiä. Malmi on Suomen toiseksi vilkkain lentokenttä.

Yleisissä mielipidemittauksissa helsinkiläisistä noin 60 prosenttia on kertonut kannattavansa kentän toiminnan jatkumista.

– Kentän vastustajat ovat lopulta pienempi joukko, heidän kantansa vain näkyy loppupeleissä enemmin tuolla päättäjissä, Jyrkynen toteaa.

Lentokentän suuri hangaari oli kevään aikana yhtenä kiistan kohteista. Halli piti alun perin olla tyhjä toukokuun puoliväliin mennessä, jotta Helsingin kaupunki olisi voinut vuokrata tilaa yleisötapahtumiin. Päätös kuitenkin pyörrettiin ja pienkoneet saivat jäädä toistaiseksi funkkistyylisen hangaariin.

Kenttä oli myös vahvasti esillä kevään kunnallisvaaleissa. MLY pyrki muun muassa esittämään kunnallisvaalit Malmi-vaaleina.

Helsingin suurimman puolueen kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Risto Rautava toteaa valtuustoryhmänsä odottavan eduskunnan päätöstä Lex Malmin suhteen ennen tarkempaa keskustelua asiasta. Hajontaa on silti ilmassa.

– Meillä on selvästi kahdenlaisia mielipiteitä, jotka jakautuvat melko tasan.

Sosialidemokraattien kaupunginvaltuutetun, SDP:n valtuustoryhmän ensimmäisen varapuheenjohtajan Ville Jalovaaran mukaan Malmin kentän asuinrakentamisesta on päätetty jo niin monta kertaa, että päätöksiä on hyvin vaikeaa ja tarpeetonta alkaa perumaan.

Vaikka SDP:n äänesti viime valtuustokaudella yksimielisesti asuinrakentamisen puolesta, Jalovaaran mukaan asiasta on kuitenkin keskusteltu erimieliseenkin sävyyn.

– Yksi nykyinen valtuutettu myös kävi voimakasta kampanjaa kentän säilymisen puolesta. Uskon kuitenkin, että ryhmän enemmistö on vahvasti asuinrakentamisen kannalla. Asuntopulan laajuus ja seuraukset ovat hyvin tiedossa.

Helsingissä vain 2,8 prosenttia viime kuntavaaleissa ääniä saaneen keskustan ehdokkaista moni puolestaan kannattaa kentän toiminnan jatkamista. Tätä mieltä on myös Helsingin yliopiston Euroopan historian professori, kaupunginvaltuutettu Laura Kolbe.

Kolbe perustelee kantaansa ”kentän edustamilla kulttuuri- ja liikehistoriallisilla arvoilla, sekä mahdollisuuksilla, joita pienkenttä tarjoaa kaupunkikulttuurisesti ja alan elinkeinojen kannalta”.

Keskustalla ei kuitenkaan hänen mukaansa ollut asiasta mitään yhteistä ryhmäpäätöstä.

– Moni meistä kantaa aitoa huolta kentän kohtalosta, sen jäämisestä muun muassa rakennusliikkeiden intressien jalkoihin.

Jos aloite menee läpi, Helsinki lähettää valtiolle korvausvaatimuksen.

Helsingin kaupunki on Soininvaaran mukaan kentän suhteen päätöksensä tehnyt ja niitä tuskin pyörretään. Ellei sitten jokin valituksista mene hallinto-oikeudessa läpi.

Lex Malmi -kansalaisaloitteen on puolestaan arveltu törmäävän eduskunnan perustuslakivaliokuntaan. Jos näin käy, loppuu sen eteneminen luultavimmin siihen.

Jos laki puolestaan päätyy eduskunnan äänestykseen, vaihtoehdot ovat auki. Esimerkiksi keskusta kannattaa aloitetta pääministeri Juha Sipilän johdolla. Äänestys voi mennä tiukille.

Mikäli aloite lopulta menisi eduskunnassa läpi, yksi asia olisi varmaa. Helsingin kaupunki tulisi nostamaan asiasta hirvittävän metelin.

– Jos aloite menee läpi, Helsinki lähettää valtiolle korvausvaatimuksen ja edellyttää, että maa lunastetaan tonttihinnalla, Soininvaara toteaa.

”Jos runtattaisiin tämä asia, niin Suomi jaetaan kahtia syvemmin kuin 100 vuoteen” – Niinistön mukaan kansaa on kuultava Nato-jäsenyydestä päätettäessä

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

Jatkokautta hakeva istuva presidentti Sauli Niinistö toteaa, että kansan mielipidettä on jollain tavalla kuultava Nato-jäsenyydestä päätettäessä. Hänen mukaansa tätä edellyttää myös Nato.

Niinistö ei lämpene ajatukselle, jossa presidentti ja hallitus ”runttaisivat” asian kokonaan kansaa kuulematta.

– Jos vielä runtattaisiin eduskunta päättämään tämä asia, niin Suomi jaetaan kahtia syvemmin kuin sataan vuoteen, se on aivan varma, kokoomustaustainen kansanliikkeen ehdokkaana oleva Niinistö sanoo.

Hänen mukaansa Suomen kaltaisessa perinteisessä demokratiassa kansan mielipide on selvitettävä legitiimisti eli yleisesti hyväksyttävällä tavalla.

– Että myöskin ne, jotka jäävät tappiolle voisivat myöntää sen, että oikein meneteltiin, Niinistö sanoo STT:n haastattelussa.

Hän korostaa, että kansan mielipiteen kuuleminen tapahtuisi vasta neuvotteluiden lopputuloksesta.

Luotettava mittaamisen tapa olisi kansanäänestys, mutta Niinistö hyväksyy myös jonkun muun yhtä luotettavan tavan, jos sellainen löydetään.

Jos asia ajankohtaistuisi, niin kansan mielipiteen kuuleminen voisi Niinistön mukaan olla esimerkiksi mahdollista – joskin vaikeaa – myös eduskunta- tai presidentinvaalien yhteydessä. Silloin asian pitäisi olla vaalien selkeä pääteema.

Suomi ei nykylinjauksen mukaan ole hakemassa Nato-jäsenyyttä, mutta pitää mahdollisuuden siihen avoimena.

EU:ssa ollaan hakemassa myös linjoja talous- ja rahaliiton kehittämisestä.

Puolustusyhteistyön ohella EU:ssa ollaan hakemassa linjoja talous- ja rahaliiton kehittämisestä. Komissio antoi ehdotuksensa rahaliiton uudistamisesta viime keskiviikkona.

Niinistö toteaa ehdotusten lisäävän yhteisvastuuta, mikäli ne toteutuisivat.

– Komission ehdotus on kyllä melkoinen, hän sanoo.

Niinistö ottaa esimerkin omista kokemuksistaan valtiovarainministerinä vakaus- ja kasvusopimuksen ensi vuosista.

– Minulle oli suoraan sanoen pettymys, että noin kolmen vuoden päästä, kun Euroopan unionin hallitukset vaihtuivat, alkoi sopimus käytännössä muuttua. Muuntuminen johti yhteisvastuun suuntaan, vaikka nimenomaan keskeinen pointti oli, että no bail out, ei yhteisvastuuta. Tämä on varmasti tehnyt minusta vähän varovaisen näissä finanssiasioissa, Niinistö sanoo.

Niinistö sanoo näkevänsä ”helposti vähän mörköjäkin” sen suhteen, että linjaukset EU:n puolustusyhteistyön kehittämisestä ja talous- ja rahaliiton uudistuksista koplattaisiin yhteen.

–Finanssipuolen aika reippaan puoleiset ehdotukset eivät toivottavasti heijastu tuonne turvallisuuspuolelle, ettei tule mitään niputusta, Niinistö sanoo.

Niinistö puhuisi puolustuksen sijaan turvallisuusyhteistyöstä. Hän haluaa erottaa turvallisuuden omaksi teemaksi, sillä hän ei muista maailman historiasta unionia, jonka ensimmäinen lähtökohta ei olisi ollut turvan takaaminen unionin jäsenille. EU poikkeaa tästä.

Presidentti voi linjata arvoja ja periaatteita, ei euroja.

Presidentin toiminnan ytimessä ovat ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Samalla presidentiltä on kaivattu arvojohtajuutta ja vaalikampanjoissa on nostettu esille myös muun muassa sote-uudistusta.

Niinistön mielestä on vaikea vetää raja, mikä on arvojohtajuutta ja mikä sopimatonta puuttumista sisäpolitiikkaan.

Niinistön mukaan presidentti voi linjata arvoja ja periaatteita, ei euroja tai prosentteja.

– Ihan selvä rajankäynti kulkee minusta silloin kun aletaan puhua esimerkiksi budjettirahoituksesta, Niinistö sanoo.

”Puhemies on kutsumassa palaverin koolle” – Puolueilta odotetaan näkemyksiä kiisteltyihin sopeutumiseläkkeisiin vielä ennen joulua

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

Eduskuntapuolueilta odotetaan vielä ennen joulua näkemyksiä, miten ne suhtautuvat kansanedustajille maksettuihin kiisteltyihin sopeutumiseläkkeisiin.

Eduskunnan puhemiehen Maria Lohelan (sin.) ja eduskuntaryhmien edustajien on määrä keskustella sopeutumiseläkkeistä lähimmän parin viikon aikana.

– Puhemies on kutsumassa tällaisen palaverin koolle vielä ennen joulua, vahvisti pääministeripuolue keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen sunnuntaina.

Puhemies Lohelan puoluekollega Simon Elo uskoo, että myös ensimmäistä ulostuloa sopeutumiseläkeasiassa voi odottaa ennen joulua.

– Kyllä se (asia) vaatii vielä ensi vuonna varmasti käsittelyä, mutta sanotaanko, että (ennen joulua odotetaan) vähintään alustavia näkemyksiä (eduskunta)ryhmiltä, mihin suuntaan kehitystä pitäisi viedä, sinisten eduskuntaryhmää johtava Elo kuvailee.

Sopeutumiseläkejärjestelmä on saanut voimakasta julkista kritiikkiä. Ennen vuotta 2011 eduskuntaan valitut kansanedustajat ovat oikeutettuja sopeutumiseläkkeeseen, jos he ovat työskennelleet kansanedustajina vähintään seitsemän vuotta.

Sopeutumiseläke korvattiin vuonna 2011 sopeutumisrahalla, jonka edut ovat sopeutumiseläkettä suppeampia.

Kyseessä on ainutlaatuinen tilanne.

Sinisten Elon mukaan kansanedustajien sopeutumiseläkkeeseen mahdollisesti tehtävät muutokset vaatisivat eduskunnassa varsin laajaa yksimielisyyttä sekä perustuslaillisten näkökohtien huomioimista.

– Täytyy ottaa huomioon myös perustuslailliset kysymykset eli miten voidaan takautuvasti puuttua tällaiseen etuuteen, sanoo Elo.

Valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen on jo aiemmin arvioinut, että mahdolliset muutokset kansanedustajien sopeutumiseläkkeeseen menevät myös perustuslakivaliokunnan punnittavaksi.

Viljasen mukaan perusasetelma olisi se, että lähdetään jälkikäteen puuttumaan sellaiseen eläkejärjestelmään, joka on jo olemassa. Hän korostaa, että kyseessä on ainutlaatuinen tilanne.

– Tämä ei vastaa yleisen eläkejärjestelmän vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkettä. Tässä on luotu järjestelmä, jossa ennen vanhuuseläkkeelle siirtymistä on tavallaan työttömyyden turvan vuoksi luotu erillinen kansanedustajia koskeva eläkejärjestelmä, Viljanen sanoi viime kuussa STT:lle.

Valtakunnansovittelija Helle: Lakko uhkaa yhä vakuutusalaa – sovittelu jatkuu tiistaina

Kuva: Lehtikuva / Mikko Stig

Vakuutusalaa koskevan lakonuhan sovittelu jatkuu tiistaina aamupäivällä, kertoo valtakunnansovittelija Minna Helle.

Jos sopua ei löydy, ensimmäinen kahden päivän mittainen lakko uhkaa alkaa maanantaina 18. joulukuuta.

Riita koskee työaikoja ja erityisesti viikonloppuna tehtävää työtä. Vakuutusväen liitto on jo julistanut alalle ylityökiellon.

Vakuutusalan työehtosopimuksen piirissä on noin 10 000 toimihenkilöä.

Työriitaa soviteltiin valtakunnansovittelijan johdolla sunnuntaina.

Hallitusryhmät: Alkoholiveroa ei koroteta, jos kauppoihin ei saada 5,5 % vahvuisia juomia

Kuva: LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Alkoholiveroihin kaavaillut korotukset ovat peruuntumassa, mikäli eduskunta ei hyväksy alkoholiprosentin nostoa hallituksen linjaamaan 5,5:een.

Asia vahvistetaan hallitukseen kuuluvista keskustasta ja sinisistä. Myös hallituskumppani kokoomus on aiemmin kytkenyt yhteen alkoholin prosenttikorotuksen ja veronkorotuksen.

Eduskunta äänestää vielä ennen joulua laista, joka toisi nelosoluen ja lonkeron ruokakauppojen hyllyille. Tämän jälkeen olisi tarkoitus päättää alkoholiveron korottamisesta 100 miljoonalla eurolla.

– Nämä liittyvät yhteen. Eli ei tule veronkorotusta, ellei hallituksen esitys tällä 5,5:llä (prosenttirajalla) mene läpi, sanoo hallituspuolue sinisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo.

Pääministeripuolue keskustan aiemmin vaatiman kompromissin mukaan hallituspuolueiden kansanedustajat saavat äänestää prosenttirajasta vapaasti eli myös nykyisen 4,7 prosentin rajan puolesta.

Siksi on vielä epäselvää, meneekö hallituksessa linjattu ehdotus 5,5:n prosenttirajasta lopulta läpi.

Se summa pitää tietysti raapia jostain muualta.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen vahvistaa, että alkoholin prosenttikorotus ja veronkorotus ovat yhteydessä toisiinsa.

– Näin on näreet, mutta veronkorotuksella on laskettu saatavan 100 miljoonaan euron verotuotto ja se (summa) pitää tietysti raapia jostain muualta sitten siinä tapauksessa (että prosenttikorotus ei toteudu), sanoo Kaikkonen.

Sinisissä uskotaan, että verotuloihin mahdollisesti syntyvä aukko voitaisiin paikata pikaisella aikataululla valtion ensi vuoden budjettiin.

– Nopeassa aikataulussa pitää sitten katsoa, miten se 100 miljoonaa hoidetaan muulla tavalla, mutta olen vakuuttunut, että se pystytään hoitamaan, sanoo Elo.

STT ei sunnuntaina tavoittanut kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Kalle Jokista kommentoimaan asiaa.

Kansliapäällikkö syyttää professoria totuuden monopolisoinnista – ”Kunnianloukkauksen tasoa”

Kuva: Lehtikuva / Irene Stachon

Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee toteaa Heikki Hiilamon aikaisemmin tänään julkaiseman kirjoituksen kuvastavan juuri sitä ongelmaa mikä Suomessa on yhteiskunnallisen päätöksenteon valmistelussa usein vikana:

– Yhdestä näkökulmasta kompleksisen kokonaisuuden tarkastelua niin, että  keskinäisriippuvuudet jätetään huomioimatta, Sillanaukee kommentoi Demokraatille sähköpostitse. 

Sillanaukeen vastaus liittyy Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorin Heikki Hiilamon puheenvuoroon, joka julkaistiin aikaisemmin tänään Helsingin Sanomissa.

Hiilamo esitti kirjoituksessaan muun muassa, että sote-uudistuksen keväisessä valmistelussa valmistelijat jyräsivät asiantuntijat ja alemman tason virkamiehet, jotka olivat varoitelleet uudistuksen vaaroista.

– Sote-yritysten lobbarit ja eräät korkeimmat virkamiehet tekivät kaikkensa, ettei soten piiloagenda, sote-yritysten edun ajaminen, olisi paljastunut, Hiilamo kirjoitti, nimeämättä kuitenkaan ketään suoraan syytöksensä kohteeksi.

Esityksen siirryttyä puolestaan perustuslakivaliokunnan käsittelyyn, nähtiin siellä Hiilamon mukaan erikoinen näytelmä. Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee yritti kumota myös ministeriön omien asiantuntijoiden kritiikin, Hiilamo kirjoitti.

Jutussa yritetään monopolisoida totuutta.

– Hiilamon väite on kunnianloukkauksen tasoa ja jutussa yritetään monopolisoida totuutta, Sillanaukee puolestaan vastaa Demokraatille.

– Nykyinen sekava tilanne kunnissa on seurausta voimassa olevasta lainsäädännöstä eikä minun tai kenenkään muunkaan toimenpiteistä. Me yritämme sosiaali- ja terveysministeriössä ja valtiovarainministeriössä saada aikaiseksi lakia, joka velvoittaisi kaikkia palvelun tuottajia noudattamaan samoja sääntöjä ja velvoitteita maakunnan ja valtion ohjauksessa, niin että palvelun tarvitsija olisi se, jonka etu toteutuu.

Tällä hetkellä näin ei Sillanaukeen mukaan ole erityisesti paljon palveluita tarvitsevien kohdalla.

– Heidän palvelujaan tuottavat jatkossakin julkisen palveluntuottajan lisäksi monet järjestöt ja yksityiset palveluntuottajat. Elämme jo nyt teknologisen murroksen aikaa, joka mahdollistaa muun muassa niin palvelujen tarvitsijalle kuin palvelujen tuottajalle saada parhaita palveluja tai parhaitten osaajien neuvoja muualtakin kuin oman kuntansa tai maakuntansa alueelta. Tämä on huomioitava sote-ratkaisua mietittäessäkin. 

Sillanaukee huomauttaa, että kaikkia palveluita ei ole missään päin Suomea mahdollista saada integroitua saman maakunnallisen tuotanto-organisaation sisään.

– Tämä kokonaisuus on saatava toimimaan niin, ettei palveluntuottajan etu ole ensisijainen vaan nimenomaan palvelujen tarvitsijan.

– Kolmannen sektorin järjestöt ovat hyvin pystyneet osoittamaan kehittäessään palveluja, miten potilaan tai sosiaalipalveluja tarvitsevan etu ei ole erilaisista syistä toteutunut sellaisessa mallissa, jossa keskitetään valta palvelun tuottajalle, oli se yksityinen tai julkinen.

Hiilamo ei kuitenkaan esitä kirjoituksessaan, että sote-uudistus tulisi jättää tekemättä.

Sillanaukee huomauttaa vielä lopuksi, kuinka ”Hiilamon ajatus, että jätettäisiin sote nyt tekemättä, heijastaa ymmärtämättömyyttä siitä ympäröivästä maailmasta, jossa elämme”.

– Osalla asiantuntijoistamme näyttää olevan luulo, että sote on rakennettavissa kirjoituspöytäharjoituksena suljetussa systeemissä, jossa voitaisiin päättää muusta yhteiskunnan toiminnasta tai historiastamme riippumatta aikataulu ja sisältö, Sillanaukee kommentoi.

– Näin ei ole. Jos sote jälleen jäisi tekemättä, tilanne muuttuisi yhä sekavammaksi ja hallitsemattomammaksi.

Hiilamo ei kuitenkaan esitä kirjoituksessaan, että sote-uudistus tulisi jättää tekemättä. Hän puolestaan esittää kirjoituksensa lopuksi, kuinka ”tilanne ei ole toivoton”.

Jutun ensimmäisessä kappaleessa sana ”ongelmana” vaihdettu sanoihin ”usein vikana” klo 18:59.