Uskon, että en ole hämmästykseni kanssa yksin, niin monet meistä ovat pitäneet Yhdysvaltoja demokratian vahvana linnakkeena. Nyt olemme saaneet todistaa siellä samaa menoa kuin idän diktatuurimaissa. Toiveikkaina voidaan todeta, että Yhdysvaltain demokratia kesti valheen, painostuksen ja väkivaltaisen terrorin, mutta miten käy Euroopassa ja Suomessa? Koitos on mahdollisesti vielä edessä.

En ole aiemmin, omien fb-sivujeni lisäksi paljonkaan somen maailmaa tutkinut. Nyt täytyy todeta ettei tämä tutustuminen mieltä ylentänyt. Pelkkää räyhäämistä, kanssaihmisten solvaamista ja kuvottavia salaliittoteorioita, jopa väkivallan ja fasistisen Lapuan liikkeen toimintatapojen ihannointia ja uudelleenhenkiin manaamista. Miten tähän on tultu?

Suomea on lähes koko sodanjälkeisen ajan johdettu vahvaan konsensuspolitiikkaan luottaen ja   eturistiriitoja sovitellen. Kaikki on haluttu pitää mukana! Tällä politiikalla ja kovalla työllä Suomi on nostettu köyhyydestä erääksi maailman tasa-arvoisimmista ja vauraimmista maista. Miksi tämä malli ei enää kelpaisi?

Meillä Suomessa eurooppalainen fasistinen liikehdintä näkyi Lapuan liikkeen nousuna. Radikalisoituneen liikkeen lopullisena tarkoituksena oli Suomen tasavaltaisen valtiomuodon kaataminen ja pyrkimys nostaa diktaattoriksi ”Jumalan valitsema johtaja” Vihtori Kosola.

1930-luvun liikehdinnän taustalla oli lama ja kommunismin pelko. Tänään Suomessa tuskin kukaan pelkää kommunismia, mutta markkinatalouden perättäiset kriisit ovat luoneet epävarmuutta ja osattomuuden tunnetta. Monet kokevat olevansa kuin lastut kansainvälisen kapitalismin laineilla ilman mahdollisuuksia vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Tähän tunteeseen, suuren johtajan, mestarin kaipuuseen ääriliikkeet ovat menestyksensä aina rakentaneet.

Mutta onko suurilla johtajilla ratkaisuja? Ei tietenkään! Siksi viestiä täytyy ryydittää vastakkainasettelulla, valheilla ja mitä ihmeellisimmillä salaliittoteorioilla ja epäluulolla kaikkea vähääkään vierasta ja erityisesti tiedeyhteiskuntaa kohtaan.

Historia osoittaa, että vaikeina aikoina kovin paine kohdistuu aina maltillisiin ihmisiin. Ääripääthän ovat puolensa valinneet. Minä uskon ja toivon, että Suomen kansan maltillinen enemmistö huolehtii siitä, että demokratia kestää.

Pidetään kaikki suomalaiset samassa veneessä. Kahtiajako, katkeruus ja osattomuus luovat vain tietä vaarallisille, heikompia hyödyntäville ja itsekeskeisille poliittisille johtajille.

Kirjoittaja on kunnallisneuvos Alajärveltä.