ehdokaspaneli

Kolumni

Jutta Urpilainen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Kokkolasta.

Malttia ja yhteistyötä soten valmisteluun

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden rakennetta on yritetty uudistaa jo ainakin viiden eri hallituksen kausilla. On siis ymmärrettävää, että näin pitkään valmisteluvaiheessa ollut uudistus herättää keskustelua. Kyse on luottamuksesta siihen, että välttämättömät ja terveyden kannalta keskeiset palvelut ovat saatavilla. Kyse on myös turvallisuudentunteesta eli siitä, onko apua hädän hetkellä mahdollista saada riittävän nopeasti, tuleeko ambulanssi perille ja pääseekö päivystykseen helposti.

Sotessa on kyse inhimillisten palveluiden lisäksi yhteiskunnan yhdestä suurimmista menoeristä. THL:n mukaan vuoden 2014 terveydenhuoltomenot Suomessa olivat 19,5 miljardia euroa. Toisaalta OECD-vertailumaiden joukosta suomalainen julkinen terveydenhuolto kuuluu maailman kustannustehokkaimpiin. Palveluita pystytään nykytilassa tuottamaan hyvällä hinta-laatusuhteella.

Terveyserot ovat kuitenkin kasvaneet Suomessakin, terveyskeskukseen pääsyssä on ongelmia ja väestö ikääntyy. Tämän vuoksi uudistusta tarvitaan, jotta kykenemme takaamaan kaikille oikeuden sosiaali- ja terveyspalveluihin. Uudistuksen toteuttaminen on siis yhteiskunnallemme välttämättömyys.

Viime vaalikaudella kaikki puolueet yhtyivät uudistuksen tavoitteisiin: terveyserojen kaventamiseen ja palveluiden saumattomampaan integraatioon eli toimiviin hoitoketjuihin. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että hallituksen kärkitavoite on maakuntauudistuksen toteuttaminen ja sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet ovat jäämässä taka-alalle. Tähän näkemykseen olen törmännyt myös kiertäessäni eri puolilla Suomea, viimeksi Pohjois-Karjalassa ja Pohjanmaalla.  Nostan esille kolme huolta, jotka asiantuntijat ovat esittäneet.

Ensimmäinen huoli liittyy pakkoyhtiöittämiseen, joka pilkkoo nykyiset palvelut pienempiin osiin. On vaikea löytää perusteluita sille, miksi julkisten toimijoiden olisi pakko yhtiöittää oma toimintansa. Tämä nimittäin pirstaloi jo toimivat palveluketjut, vaikka uudistuksen tavoitteena oli toimivampi integraatio eli se, että asiakkaita ei enää tarvitsisi pallotella luukulta toiselle.

Toinen huoli on markkinatilanteen arvioinnin puute. Asiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että lakiesityksestä puuttuu markkinatilanteen analyysi, vaikka sillä on suuri merkitys uudistuksen toteutumiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollossa on tapahtunut viime vuosina kovasti keskittymistä, kun isot toimijat ovat ostaneet pieniä lääkäriasemia ja hoivayksiköitä. Tämä on vahvistanut isojen monikansallisten yritysten asemaa. Valitettavasti ne eivät ole kuitenkaan kunnostautuneet julkisuudessa suurina Suomeen maksettujen verojen maksajina. Yrityksiltä onkin vaadittava vahvempaa yhteiskuntavastuuta, joka sisältää myös vastuun maksaa veroja Suomeen.

Kolmas huoli liittyy valinnanvapauden laajuuteen. Moni asiantuntija esittää, että valinnanvapaus aloitettaisiin vain rajatusti perusterveydenhuollon palveluista. Näin voitaisiin saada kokemusta esimerkiksi kustannuskehityksestä. Sitä paitsi suomalainen erikoissairaanhoito on jo nykytilanteessa maailman huippuluokkaa sekä hoidon tuloksissa että kustannusten edullisuudessa.

Jos valinnanvapaus toteutetaan hallituksen esittämällä tavalla, on suuri huoli, että kustannukset yhteiskunnalle tulisivat kasvamaan. On arvioitu jopa miljardin euron menojen kasvusta. En voi ymmärtää, miten hallitus voisi olla edistämässä uudistusta, joka lisäisi julkisen talouden menoja noin merkittävästi. Tämä olisi myös hyvin kaukana sote-uudistukselle asetetusta 3 miljardin euron säästötavoitteesta.

Näin isoa uudistusta ei kannata toteuttaa hätiköiden. Olisi tunnustettava, että lausuntokierroksella olevaa valinnanvapauslainsäädäntöä ei ehditä valmistelemaan tavoiteajassa. Viime viikolla julkisuudessa kerrottiin, että uudistuksen vaikutusarviointi on tehty vastaamaan hitaampaa aikataulua, kuin millä uudistus ollaan toteuttamassa. Tämän vuoksi hallituksen tulisi myöntää, ettei maakunta- ja sote-uudistusta saada ulos eduskunnasta ennen kesälomia. Pitäähän eduskunnan saada käsiteltäväkseen koko lakipaketti vaikutusarviointeineen ja riittävästi aikaa myös asiantuntijakuulemiselle.

Siksi toivonkin, että hallitus antaisi aidosti arvoa lausuntokierroksen palautteelle ja muokkaisi vielä esitystään. Järkevää olisi myös itsenäisyyden juhlavuoden hengessä kytkeä oppositio mukaan sote-uudistuksen viimeistelyyn, kuten Jyrki Kataisen hallitus teki aikoinaan. Kyse on kuitenkin uudistuksesta, jolla epäonnistuessaan voi olla dramaattiset vaikutukset sekä julkiseen talouteen että sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuteen.

Jutta Urpilainen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Kokkolasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Matias Mäkynen

Kirjoittaja on Pohjanmaan Sosialidemokraattien puheenjohtaja Vaasasta.

Perustuslakivaliokunnan lausunto laittaa soten uusiksi – edessä mielenkiintoinen syksy

Perustuslakivaliokunta antoi torstaina lausuntonsa sote- ja maakuntauudistuksen lakipaketista. Erityisesti kokoomuksen pakettiin ajama julkisten palveluiden yhtiöittämispakko ja julkisten palveluiden asettaminen samalle viivalle markkinoilla yksityisten kanssa osoittautui Suomen perustuslain vastaiseksi. Myös valinnanvapauden toteuttamisen aikataulu nähtiin perustuslain vastaisena riskinä, joka vaarantaa ihmisten peruspalvelut. Aikaisemmin torstaina eduskunnan tarkastusvaliokunta totesi, että hallituksen malli ei säästä, vaan todennäköisesti lisää kuluja.

Perustuslakivaliokunta vahvisti sen, mitä asiantuntijat ja SDP ovat sanoneet alusta asti. Kokoomus ajoi yhtiöittämispakkoa väkisin välittämättä tästä, mutta perustuslakia hekään eivät voi jättää noudattamatta. Nyt sosiaali- ja terveyspalveluja koskeva uudistus on suunniteltava uudelleen ja samalla on mahdollista palata uudistuksen alkuperäisiin tavoitteisiin.

Yhdenvertaisen ja nykyistä nopeamman hoitoonpääsyn mahdollistamiseksi sote-uudistuksessa pitäisi keskittyä enemmän perusterveydenhoidon ja sosiaalipalveluiden kehittämiseen. Tämä tarkoittaa käytännössä terveyskeskusten kehittämistä lisäämällä lääkäreitä, kehittämällä lääkäreiden ja hoitajien työnjakoa, lyhentämällä jonoja ja laskemalla hoitomaksuja. Kun ihmiset hoidetaan ajoissa, vältytään isoilta kustannuksilta erikoissairaanhoidossa. Sama pätee esimerkiksi myös mielenterveys-, päihde- ja vanhusten hoidossa. Ennaltaehkäisy on halvinta, sitten perustason hoito ja kalleinta sairaalahoito, jossa nyt on hoitoketjun pääpaino.

Sote-paketin avaaminen antaa mahdollisuuden myös päivystysasetuksen uudelleen punnintaan. Hallitus voisi siis halutessaan luopua sairaaloiden jakamisesta laajan ja suppean päivystystyksen sairaaloihin ja turvata alueellisesti keskussairaaloiden kehittämisen. Tämä tarkoittaisi, että Vaasa, Seinäjoki ja Kokkola hoitaisivat parhaan kykynsä mukaan päivystämisen omassa maakunnassaan jatkossa, mutta vaikeampien tehtävien osalta työtä jaettaisiin kolmen sairaalan kesken tai palvelua ostettaisiin yliopistosairaaloista. Perustuslakivaliokunta antoi hallitukselle mahdollisuuden ottaa pari askelta taakse, jotta voidaan ottaa uudistuksen maaliin saattavat viimeiset askeleet eteen.

Kävi sote-uudistukselle ja maakuntavaaleille kuinka tahansa, Pohjanmaan sosialidemokraatit jatkavat valmistautumista vaaleja silmällä pitäen. Kaikkiin kolmeen maakuntaan on asetettu vaalityöryhmät, joiden tehtävänä on maakuntansa ehdokasasettelun ja vaalityön sekä vaalien poliittisen ohjelman valmistelu. Työryhmien työtä vetävät piirihallituksen jäsenet ja mukaan on kutsuttu alueellisesti kattava edustus maakuntien eri osista.

Vaaleista riippumatta otamme tulevan syksyn piirikokouksessa käyttöön uuden poliittisen työkalun hyväksymällä Pohjanmaan sosialidemokraattien poliittisen ohjelman, jossa asetetaan lyhyen ja pitkän aikavälin poliittisia tavoitteita Pohjanmaalle, Etelä-Pohjanmaalle ja Keski-Pohjanmaalle. Myös kolmen maakunnan yhteistyön tiivistäminen ja yhteiset tavoitteet ovat tärkeä osa ohjelmaa, josta tulevaisuudessa saamme tukea maakuntatasolla tehtävälle politiikalle.

Matias Mäkynen

Kirjoittaja on Pohjanmaan Sosialidemokraattien puheenjohtaja Vaasasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Arto Rautajoki

Kirjoittaja on sosiaalipoliitikko ja yhteiskuntatieteiden tohtori Seinäjoelta.

Soten on pakko uudistua, mutta miten?

Silloin tällöin työuransa aikana ihminen kokee olevansa historiallisen muutoksen äärellä. Lähestyvän  sote- ja maakuntauudistuksen tavoitteet ovat tärkeitä, mutta toteutus vielä ontuu. Laadukkaat palvelut ja ihmisten perusoikeudet on tärkeää turvata kaikille asuinpaikasta riippumatta. Lukuisat uudistuksen yksityiskohdat ja linjaukset ovat kuitenkin yhä epäselviä, vaikka lakiehdotuksia käsitellään jo eduskunnan valiokunnissa.

Sosiaali- ja terveydenhuolto on ollut perusvastuultaan julkista toimintaa. Taloudelliset taantumat 1990-luvulta lähtien ja uusliberalististen ajatustapojen vahvistuminen hallitusten politiikassa yhdessä talouslähtöisyyden ja markkinalogiikan kanssa ovat murentaneet suomalaista hyvinvointivaltiota.

Sote-uudistusta käynnistettäessä motiivina oli se, että rahat eivät tulevaisuudessa riitä sote-palveluihin. Tulossa olevan uudistuksen suunnitelmat eivät kuitenkaan takaa kustannussäästöjä, eikä edes kustannusten kasvupaineen vähenemistä. Miten sote-palvelujen integraatio saadaan käytäntöön?

Hallitusneuvottelujen sopimuksesta syntyneen valinnanvapauden mallin toteuttaminen nykyaikataulussa on haastavaa. Palvelujen järjestäjän ja tuottajan erottaminen, sote-palvelujen pakkoyhtiöittäminen markkinoilla ja suoran valinnanvapauden palveluissa muuttavat rajusti nykyistä toimintatapaa. Uudistuksen kokonaisvaikutuksia on erittäin vaikeaa ennakkoon arvioida.

Sosiaalihuollon näkökulmasta uudistuksen tekemistä vaikeuttaa perustava ongelma. Valinnanvapauslakiesitys on rakennettu siitä näkökulmasta, että asiakkaalle turvataan pääsy lääkäriin tai ainakin terveysasemalle. Uudistuksesta puuttuu kokonaiskuva sosiaalihuollon rakenteesta, toimintatavasta ja substanssilainsäädännön luonteesta. Henkilöstömäärältään ja kustannuksiltaan sosiaalihuolto ja terveydenhuolto eivät kuitenkaan olennaisesti eroa toisistaan.

Kun säästöjä ei saavuteta, taloudelliset paineet kohdistuvat uusiin maakuntiin. Valtiolla on kustannusten kurissa pitämiseen suuri ohjausrooli budjettikehysmallilla. Koska maakunnille ei tule verotusoikeutta, tulee kehyksestä vielä tiukempi kuin se oli kunnallisessa järjestelmässä. Seurauksena on se, että tulevat maakuntien päättäjät joutuvat karsimaan palveluverkkoa ja lähipalveluja esim. terveyskeskuksia.

Julkisia palveluja rapauttavalla uudistuksella myös henkilöstön karsimistarve maakunnissa kasvaa. Sote-palvelujen valinnanvapauden mallissa nopean markkinoille siirtämisen riskinä on, että säästöt otetaan heikentämällä sote-sektorin naisvaltaisten alojen työehtoja. Julkisista palveluista ei tule tehdä yhteiskunnan halpatyötä.  Vastuullisessa politiikassa suomalaista työtä arvostetaan kokonaisuutena.

Kansainväliset tutkimukset ja kokemukset osoittavat, ettei sote-palvelujen markkinoistaminen ja valinnanvapauden toteuttaminen tuo kustannussäästöjä ilman että tingitään palvelujen laadusta.  Kustannuksia kasvattavat mm. investoinnit rinnakkaisiin palvelurakenteisiin, maakuntahallinnon rakentamisen kustannukset sekä lukuisten sopimusten valmistelusta ja toimeenpanosta aiheutuvat kulut.  Isojen kaupunkien kritiikki kuntien elinvoiman heikentymisestä on myös perusteltua.  Sekä palvelut että väestö keskittyvät uudistuksen vauhdittamana yhä voimakkaammin kasvukeskuksiin.

Poliittisen lehmänkaupan suurimmat voittajat ovat suuryritykset ja ulkomaiset pääomasijoittajat. Kova on Sipilän hallituksen poliittisen Gordionin solmun hintalappu!

Kesän ja syksyn historiallisesti tärkeä poliittinen tehtävä on huolehtia siitä, että sote-uudistus etenee järkevästi kohti tavoitteitaan. Maan hallituksen toivon tarkastelevan yhtiöittämiskysymystä ja valinnanvapauteen liittyviä alueellisen eriarvoisuuden kysymyksiä uudelleen.

Pakkoyhtiöittäminen ei ole oikea tapa ratkaista nykyongelmia. Parempi vaihtoehto on rakentaa julkisia sote-keskuksia, joissa voitaisiin tehdä matalalla kynnyksellä myös pitkäaikaisia viranomaispäätöksiä sekä nykyistä integroituneempia ja sujuvampia, asiakaslähtöisiä palveluja. Eduskunnan perustuslakivaliokunta onkin juhannuksen jälkeisellä viikolla päätöksissään paljon vartijana. Sitä ennen hyvää juhannusta ja kesää kaikille!

 

Arto Rautajoki

Kirjoittaja on sosiaalipoliitikko ja yhteiskuntatieteiden tohtori Seinäjoelta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Maria Tolppanen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Vaasasta.

Sitä saa, mitä tilaa

Jos käenpoikasta rinnallaan kasvattaa, on syytä varautua siihen, että se valtaa lopulta koko pesän. Näin kävi Persuille. Jussi Halla-aho kasvoi ja voimistui Soinin siipien suojassa. Välillä kuritettiin erottamalla ryhmästä rasististen kirjoitusten takia, välillä kukitettiin loistavien vaalivoittojen takia. Jussi oli hyvä poikanen – välillä.

Oppivuosien aikana Halla-aho ei taipunut. Hän keskittyi omaan oppiinsa, puhtaaseen rasismiin ja aselakeihin. Viimein Persut päättivät laittaa hänet turvaan kauas EU:hun, jonne kotimaan kitinät eivät kuulu, kuten Soini kuvaili omaa meppi-aikaansa.

Ja niin siinä sitten kävi, että poikanen voimistui ja syöksi lopulta kasvattajansa syövereihin. Mutta Soini näytti voimansa; häntä eivät poikaset potki.

Kun käenpojasta tuli Persujen puheenjohtaja, Soini kokosi pesueen loput poikasensa yhteen ja perusti oman ryhmän. Tosin samalla heiltä meni poliittinen koti. Nyt huterassa majassa asustaa parikymmentä kuuliaista, heidän mukanaan pesueen helmet, viisi ministeriä.

Vaikka Halla-ahon valinta tuntui ensin järistyttävän koko Suomea ja maan hallitusta, ei Suomen poliittinen perusta heilunut. Sipilä tosin ennätti jo lennättää omalla lentokoneellaan hallituksensa eropaperin  Kultarannan porteille. Yksi puhelinsoitto aiheutti u- käännöksen. Tieto Perussuomalaisista eronneista soinilaisista pelasti maan hallituskriisiltä.

Perussuomalaisten siipirikko, Uusi vaihtoehto, keskusta ja kokoomus löivät hynttyynsä yhteen. Se ei ollut edes vaikeaa, olivathan Soinin Perussuomalaiset toimineet menestyksekkäästi porvarihallituksen apupoikana jo kaksi vuotta.

Suomen hallituspolitiikassa ei muutu mikään. Hyvinvointiyhteiskunnan alasajo jatkuu. Eläkeläiset, työttömät, opiskelijat, lapsiperheet, sairaat ja vammaiset sekä nyt myös pienipalkkaiset julkisen sektorin työntekijät joutuvat syöttämään rikkaitten säästöporsaita. Kaverikapitalismi kukoistaa, köyhiltä otetaan ja annetaan rikkaille. Hallituksen mukaan rikkailta ei voi ottaa, koska silloin nallet jättävät Suomen ja vievät rahansa Ruotsiin tai muualle.

Kahden vuoden päästä on eduskuntavaalit. On mielenkiintoista nähdä keitä on mukana. Nouseeko siipirikko lentoon? Rasismin mahdollinen nousu kauhistuttaa.

Maria Tolppanen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Vaasasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Joanna Silver

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu Seinäjoelta.

Mun tulevaisuus!

Paniikki! Jännitys! Huoli! Pelko! Odotus! Näitä kaikkia tunnelmia eletään jälleen lukuisissa perheissä. Elämä on ihanaa ja huoletonta, mutta silti jännitys ja pelko voivat olla nyt päällimmäisenä tunteena. Miten reagoin? Miten toimin? 15. kesäkuuta jälkeen monissa kodeissa ollaan taas paljon viisaampia, silloin tulevat yhteishaun tulokset.

Yhteishaun tulokset! Tämä nivelvaihe on aina jännittävää aikaa. Nuori saa elää melko huoletonta loma-aikaa, jokainen tavallaan ja perheen taloudellisten resurssien mukaan. Nivelvaiheessa loma on paljon muutakin, kuin lomaa. Yhteishaun tulosten jälkeen pohditaan, olenko valinnut oikein? Tulenko pärjäämään opinnoissani? Paljonko opinnot vaativat aikaani, ehdinkö vielä harrastaa? Onko meidän perheellä varaa ostaa kaikki opintoihin liittyvät pelit ja pensselit, kirjat ja tietokoneet? Montaa asiaa murehditaan jo etukäteen.

Moni nuori haki yhteishaussa hyvin erilaisille aloille. Hakuvalinnat täytyi osata laittaa paremmuusjärjestykseen mielenkiinnon mukaan tai myös siksi, ettei oikeasti vielä tiedä, mihin tahtoo opiskelemaan. Yhteishakuun on voitu laittaa lukio, parturiala, autoala, sosiaaliala ja rakennus. Mitä jos nuori joutuukin valitsemaan kahdesta eri alasta, jonne kutsu on käynyt? Mitä jos yksikään näistä ei ole se oikea ala?

Keskustelkaa kotona rauhassa nuorenne kanssa yhteishaun tuloksista. Jos opinnot mietityttää ja vielä haluaisi pohtia, voiko oppilaitosta tai alaa vaihtaa, ottakaa rohkeasti yhteyttä oppilaitoksiin, opintotoimistojen henkilökunta ja koulujen opinto-ohjaajat voivat auttaa. Kun mietityttää ja murehduttaa ja haluaa keskustella, ei tarkoita, että tarvitsee toimia ja tehdä opintojen suhteen muutoksia. Se tarkoittaa järkeviä ja tasapainoisia päätöksiä.

Apua! En päässyt mihinkään opiskelemaan! Yhteiskunnassa on tahtotila, jossa jokainen nuori pääsee opiskelemaan. Välttämättä ei siihen ensimmäiseen vaihtoehtoon, mutta voisiko toisesta vaihtoehdosta tullakin se paras vaihtoehto? Ehkäpä jopa kolmannesta vaihtoehdosta! Älkää jääkö ajatusten kanssa yksin. Oppilaitoksissa ollaan teitä varten!

Toivon sydämestäni, että sinä olet tai läheisesi pääsee opintoihin, joihin aidosti haluaa. Meidänkin perheessä jännitetään. Pidetään peukkuja, että nuoremme löytävät itsensä sieltä, mistä aidosti haluavat. Nuoret tekevät omaa tulevaisuuttaan!

Hyvää kesää!

Joanna Silver

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu Seinäjoelta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Jutta Urpilainen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Kokkolasta.

Ilmastonmuutoksen torjuminen etenee – Trumpista huolimatta

Viime viikolla saimme ikävän uutisen Atlantin takaa, kun Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ilmoitti, että Yhdysvallat tulee vetäytymään Pariisin ilmastosopimuksesta. Päätös ei ollut yllättävä – onhan Trump avoimesti kyseenalaistanut ilmastonmuutoksen jo vaalikampanjansa aikana.

Ilmoitus on kuitenkin takaisku paitsi ilmastonmuutoksen torjunnalle, myös monenkeskiselle yhteistyölle. Onhan lähtökohta kansainvälisissä sopimuksissa oltava, että sovitusta pidetään kiinni. Yksi negatiivinen skenaario onkin, että Yhdysvaltojen esimerkistä muutkin valtiot pyrkivät laiminlyömään sovittuja velvoitteitaan.

USA:n suhtautuminen monenkeskiseen yhteistyöhön on muutenkin Trumpin myötä muuttunut kautta linjan, mikä näkyy esimerkiksi YK-politiikassa. Yhdysvallat on leikannut isosti YK:n rahoitusta, mikä saattaa vaikeuttaa merkittävästi sen toimintakykyä.

Ennen kaikkea kysymys on kuitenkin ympäristöstämme, eikä virheisiin olisi varaa. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo lämpötilojen kohoamisessa, äärimmäisissä sääilmiöissä, kuivuudessa ja tulvien yleistymisessä. Nämä ilmiöt taas konkretisoituvat ruoka- ja vesipulana sekä kasvavana pakolaisuutena. Ilmastosopimus syntyessään loi toivoa siitä, että pahimmat kriisit pystytään yhteistyöllä torjumaan.

Siksikään ei voida ajatella, että Yhdysvaltojen vetäytyminen ikään kuin romuttaisi koko sopimuksen. Yhdysvaltojen vetäytyminen sopimuksesta kohdistaa katseet Eurooppaan. EU:n on otettava johtajuutta paitsi ilmastoasioissa, myös kansainvälisen yhteistyön lujittamisessa. Esitin viime viikolla käydyssä ulko-, turvallisuuspoliittisen sekä EU-toimintaympäristön muutoksista käydyssä eduskuntakeskustelussa, että globalisaation hyödyistä ja haitoista luotaisiin perusteellinen analyysi. Lisäksi esitin, että laadittaisiin poliittinen ohjelma globalisaation toiseen, kestävämpään ja oikeudenmukaisempaan vaiheeseen. Tämä ohjelma pitäisi ottaa yhdeksi EU:n päätavoitteeksi. Ohjelman tulisikin sisältää tavoitteita myös ekologisesti kestävämpään globalisaatioon.

Ilokseni olen seurannut, kuinka Yhdysvaltojen eri osavaltiot sekä suuret yritykset ovat ottaneet kantaa ilmastosopimuksen puolesta. Tämä kertoo, että asenneilmapiiri on ilmastonmuutoksen torjumisen kannalla. Yksi ihminen ei kykene torppaamaan tätä kehitystä.

Tarvitaankin laaja liike puolustamaan ilmastoamme, ja tässä toivon niin EU:n, Kiinan kuin yksittäisten osavaltioiden Yhdysvalloissa olevan mukana. Tarvitaan samanlaista johdonmukaisuutta ja suunnitelmallisuutta sekä kunnianhimoisia tavoitteita, kuin sopimukseen sisältyy. Sopimus ei kuitenkaan yksin riitä pysäyttämään ilmastonmuutosta, vaan tähän tarvitaan tekoja.

 

 

Jutta Urpilainen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Kokkolasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta