Markkinatalous ja vapaa kilpailu sopivat hyvin rakennusten urakointiin, autojen korjauksiin ja vaikkapa hotellitoimintaan. Näillä liiketoiminnan alueilla se myös tuottaa meille kaikille mieluisia tuloksia. Mutta olemme hyvin voineet havaita, että kun markkinataloutta ja kilpailutusta sovelletaan vaikkapa vanhusten hoitoon, tulokset ovat pelottavia.

Kuntalain mukaan ”kunta edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla.” Tämä on selkokieltä ja soveltuu hyvin ohjenuoraksi myös asumisen järjestämiseen. Kunnilla on mahdollisuus ja velvollisuus vaikuttaa siihen, miten asuntoja kunnassa tuotetaan ja miten eri väestöryhmien asunto-olot kehittyvät.

Asuntopolitiikalla on ollut ja on ratkaistavana monia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Asuntopolitiikalla voidaan edistää perhepolitiikkaa ja kansantalouden sekä yksittäisen kunnan kilpailukykyä ja rohkaista yritystoiminnan investointeja. Asuntopolitiikka on keskeinen tasa-arvoisuuden edistämisen väline. Näitä yleviä pyrkimyksiä varten on näkökulman oltava avara. Ei riitä, että päättäjät seuraavat vain asuntojen tuottamisen määriä. Asumisen hinta ja asumisolot ovat seurattavia tekijöitä. Ja tänä päivänä erityisesti hinta.

Kansanedustajien ja kunnallisten päättäjien on aika kiinnostua asuntopolitiikasta. Entäpä ammattiyhdistykset? Sosiaalidemokraattiset ammattiyhdistykset olivat aikanaan kovin kiinnostuneita asumisesta ja asumisen hinnasta. Mitä hyödyttää taistella tupo-kentillä muutamista senteistä, kun jäsenilta menee samaan aikaan euroja lisää asumiskustannuksiin? Onko tämä kysymys jotenkin nykyisiltä ammattiyhdistyksiltä unohtunut? Välillä on jopa vaikuttanut siltä. että ammattiyhdistykset ovat lähteneet mukaan tienaamaan asukkaiden, omien jäsentensä kustannuksella.

Kiistatonta on, että kansalaisten hyvinvointi ja varallisuus sekä asumisolot ovat vaikka 1950-luvlta näihin päiviin kehittyneet huimasti ja myönteisesti. Mutta aivan viime vuosikymmeninä kansa on kiihtyvässä tahdissa siirtynyt asumaan kasvukeskuksissa ja asumisolot ja asumisen hinta varsinkin pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissamme on noussut huimasti. Tästä syystä kansalaisten ostovoima ja taloudellinen hyvinvointi ei ole edennyt kansantalouden edellytysten mukaisesti, koska niin suuri osa varoista on mennyt asumiseen. Korkeat vuokrat ovat vähentäneet säästämismahdollisuuksia ja liian monilla ei enää ole koko elinaikanaan mahdollisuus omaan asuntoon, joka perinteisesti on ollut yksi kotitalouksiemme säästämismuoto.