tyovaenkirjallisuuspaiva
kaisaniemi

Martti Ahtisaari kolmen huippuvaikuttajan kirjassa: ”Menevätkö he mieluummin oikeiston siivellä Natoon?”

Kuva: Lehtikuva

Diplomaatti, ministeri Jaakko Iloniemi arvelee tuoreessa keskustelukirjassa, jonka hän on tehnyt yhdessä presidentti Martti Ahtisaaren ja eläkkeellä olevan päätoimittajan Tapani Ruokasen kanssa, että Suomi ei tässä vallitsevassa tilanteessa edes pääsisi Naton jäseneksi, jos se jäsenyyttä päättäisi hakea.

– Veikkaan, että jos menisimme Naton pääsihteerin luo kysymään neuvottelujen aloittamista, hän pitäisi Suomea mitä sydämellisimmin tervetulleena – mutta nyt on semmoinen tilanne, että voisitteko tulla joskus toiste, Iloniemi on lausunut kolmen herran keskustelupiirissä.

Kirjoittajat itse kuvaavat tapaamistensa sävyä vahvasti mielipiteelliseksi, mikä on luonnollisesti hyvä ottaa huomioon myös kirjaa lukiessa. Kyseessä on kulloisenkin ajan ja tilanteen osalta elänyt sananvaihto, ei pilkkua myöten hiottu kokonaisanalyysi. Formaatti tekee kirjasta elävän ja varsin aidon oloisen.

Yhdessä kirjan dokumentoimista keskusteluista presidentti Martti Ahtisaari heittää, että Suomi voisi liittyä Natoon Ruotsin kanssa ja poistaa liittymisen yhteydessä Venäjä-sanktiot. Iloniemi huomauttaa tähän, että olemme kiinni EU:n yhteisissä sanktioissa.

– Aivan, pitäisi saada aikaan yhteinen sanktioiden poisto. Ei kannattaisi enää pitää niitä yllä, Ahtisaari replikoi.

Ihan normaalia ruotsalaista politiikkaa.

Kirjasta käy myös ilmi, että Jaakko Iloniemen mukaan olisi hyvin todennäköistä, että Suomi ei liittyisi Natoon, jos Ruotsi liittyisi.

– Niinistön varovaisuudesta on luettavissa myös se, että jos Ruotsi tekee myönteisen päätöksen, se ei suinkaan merkitse automaattisesti, että Suomi tekee samanlaisen päätöksen, Iloniemi katsoo ja viittaa tasavallan presidenttiin Sauli Niinistöön.

Iloniemen mielestä olisi pahin mahdollinen skenaario, jos Ruotsi liittyisi Natoon mutta Suomi ei. Lisäksi hänen mukaansa Ruotsin sosialidemokraattien piirissä on ryhmä, joka ajaa Nato-jäsenyyttä. Hän povaa puolueen hajoavan seuraavissa vaaleissa 2018, jos Nato on keskeinen kysymys.

– Menevätkö he mieluummin oikeiston siivellä Natoon?, Ahtisaari kysyy.

– Ehkä vastustavat, mutta suostuvat. Ihan normaalia ruotsalaista politiikkaa, Iloniemi vastaa.

Myös toisaalla kirjassa Iloniemi sanoo näkevänsä vahvoja merkkejä siitä, että Ruotsin sosialidemokraattinen puolue jakaantuu Nato-kysymyksessä. Hän lausahtaa Ruotsin Nato-lähentymisen etenevän vauhdilla.

Kun Ruotsin ulkoasiainvaliokunnan sosialidemokraattinen puheenjohtaja Kenneth G Forslund kävi hiljattain Suomessa, hän sen sijaan sanoi, ettei Ruotsin sosialidemokraattien sisällä käydä Nato-keskustelua.

Seuraavat vaalit Suomessa ilman Nato-keskustelua.

Ahtisaaren mielestä maamme Nato-jäsenyys lisäisi investointi-halukkuutta Suomeen. Iloniemi taasen katsoo, että Nato-jäsenyys olisi täällä hetkellä poliittinen umpikuja Suomessa. Seuraava presidentinvaali ja eduskuntavaali käydään hänen arvionsa mukaan ilman Nato-keskustelua.

Rauhannobelistin, presidentti Martti Ahtisaaren, kokeneen diplomaatin, ministeri Jaakko Iloniemen sekä Suomen Kuvalehden eläkkeellä olevan päätoimittajan, teologi Tapani Ruokasen keskustelukirjan nimi on Miten tästä eteenpäin (Docendo). Ehkä loppujen lopuksi kuitenkin enemmän katsellaan taakse- kuin eteenpäin, tapahtumien syihin.

Raportoidut keskustelut on käyty syksystä 2015 kesään 2016. Ruokanen on saattanut nauhoitetut näkemystenvaihdot kirjalliseen muotoon. Ruokanen tuntuu myös keskusteluissa olleen jonkinlaisessa journalistin johdattelevassa roolissa, Ahtisaari ammentaa etenkin kansainvälisen rauhantyönsä perspektiivistä ja Iloniemi tuo mielenkiintoisia kulmia laajoista kansainvälisistä kontakteistaan.

Kirja peilaa maailmanpolitiikan turbulentteja tapahtumia Suomeen. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa painottuvat ja joskus keskustelu kiertää kehää.

Kysymys Suomen Nato-jäsenyydestä on teema, johon palataan alinomaa ja varsin suoraan.

Tuleeko taas sota?, on kirjan johdannossa esitetty inhottava kysymys. Tähän ei oikeastaan suoraan mennä, mutta monet raskaat huolet piinaavat kolmikkoa. Ratkaisujakin kirjassa toki haetaan, mutta tähän puoleen olisi suonut paneuduttavan enemmänkin.

Entinen yhteistyö saatava suurvaltojen välille.

Keskeisimmäksi ratkaisuvaihtoehdoksi maailmanpolitiikan tapahtumiin hahmottuu se, että USA:n ja Venäjän olisi saatava välit kuntoon ja keskusteluyhteys päälle. Syyria voi olla avain. Tosin kirjan kuvaamat keskustelut ovat jo päättyneet ennen Aleppon viime viikkoina esillä olleita traagisia tapahtumia.

– Ainoa argumentti, jolla voisin saada Putinin auttamaan Syyrian tilanteessa on: näin te saatte kansainvälistä kunnioitusta, Ahtisaari lausuu.

Kirjassa on teemasta myös esimerkiksi seuraava keskustelu:

Iloniemi: Vastasuorituksena sanktioiden poistamisesta Venäjältä pitäisi tulla selkeä ja hyvin positiivinen yhteistyöaloite esimerkiksi Syyrian tilanteen ratkaisemiseksi.

Ahtisaari: Entinen yhteistyö suurvaltojen välillä on saatava aikaan.

Iloniemi: Eikä sitä tule, ellei Venäjä saa tunnustusta, suurvaltana. Niin on tehty ennenkin ottamalla Venäjä mukaan G7- ja G8-ryhmiin sekä Nato-neuvostoon. On siis tehtävä eleitä, joilla hyväksytään heidän pyrkimyksensä olla voimatekijä maailmassa.

Ahtisaari: Jos Venäjä haluaa olla yhteistyössä kansainvälisten ongelmien ratkaisemisessa, sille pitää tarjota siihen mahdollisuus. Niiden ratkaiseminen edellyttää Venäjän mukanaoloa.

Ruokanen: Mutta entäpä, jos Venäjä ei halua mukaan vaan osallistuu käyttämällä pelkoa ja näyttämällä voimaa, osoittamalla mieltä ja kiukuttelemalla kansainvälisessä yhteisössä?

Ahtisaari: Tällä tavalla se ei voi saavuttaa kansainvälisen yhteisön kunnioitusta ja arvostusta, joita se kaipaa. Emmehän me pelkää heitä.

Haluaisin saada maailmanliikkeen aikaan.

Herrojen kriittinen sormi osoittaa pääosin Venäjän suurvaltapoliittisiin pyrkimyksiin ja toimintaan, mutta osansa kritiikistä saa myös Yhdysvallat.

Iloniemen mukaan myös länsi on harjoittanut taitamatonta politiikkaa Ukrainassa. Hän mainitsee yhtenä esimerkkinä John McCainin esiintymisen Kiovan mielenosoituksissa vuonna 2013. ”America is with you!”, McCain lausui. Ahtisaari toteaa, että me kärsimme tästä nyt.

Ahtisaari lausuu kolmikon puhellessa myös, ettei Venäjästä eikä USA:sta ole mallimaaksi. Tähän liittyen Iloniemi nostaa esiin elintasoerot, molemmisssa on rutiköyhiä ja superrikkaita.

– Jos kukaan ei lähde ajamaan arvoja, mennään vain huonompaan suuntaan. Kyllä minä haluaisin saada maailmanliikkeen aikaan, globaalien arvojen puolesta puhuva Ahtisaari sanoo ja suree, ettei niiden panemista täytäntöön ei ole vaadittu voimakkaammin. Pohjoismaiden pitäisi hänen mukaansa tehdä tässä yhteistyötä.

Myös konfliktinratkaisujärjestönsä CMI:n toimintaa Ahtisaari haluaisi laajentaa pohjoismaiseksi. Rauhansovittelutyötä pitäisi kehittää ylipäänsä yhteispohjoismaiseen suuntaan.

Ahtisaaren mukaan Suomesta on nyt tullut rauhanturvatoiminnan marginaalimaa. Iloniemi tuhahtaa, ettei ulkoministeriöstä ole kuulunut pitkään aikaan mitään strategiaa.

Kyllä heikkous on hirmuinen, jos emme pakolaisistakaan selviä.

Jaakko Iloniemi toteaa, että jos seuraava Yhdysvaltain presidentti ei osoita, että hänellä on vahvat taloudelliset ja kulttuuriset yhteydet Eurooppaan, läntinen Eurooppa on heikossa jamassa.

– Jos EU ei selviä siitä, että tänne tulee puolitoista miljoonaa pakolaista nyytti kainalossa, miten se selviää siitä, jos tänne tulee puolitoista miljoona panssarivaunuin?, Iloniemi tokaisee.

– Kyllä heikkous on hirmuinen, jos pakolaiset ovat Euroopalle liian suuri koettelemus. Jos se kykenee hajottamaan vakavalla tavalla tämän yhteisön niin, että sen arvot järkkyvät ja sisäpoliittinen tilanne monessa maassa ajautuu kaaokseen, hän jatkaa.

Ahtisaari toteaa, että on sivistymätöntä, jos pakolaisten perheitten yhdistäminen pyritään estämään. Ruokasen mukaan perheyhteys on tulijoiden voimavara ja selviytymiskeino.

– On kyllä kummallista, jos 500 miljoonaa eurooppalaista ei kykene ottamaan keskuuteensa yhtä miljoonaa tulijaa. Tai kahta, Iloniemi sanoo.

Nimenomaan Venäjältä maahamme tulleista tai ohjatuista pakolaisista puhutaan kirjassa pariin otteeseen hyvin vakavaan sävyyn. Pakolaisten tulon maahamme pysäyttänyt rajasopimus Venäjän kanssa on päättymässä pian. Tapani Ruokasen mielestä olemme kiristyksen kohteena. Iloniemen mukaan kärjistetysti sanottuna se ei ole väärä väite.

–Pystymmekö me estämään pakolaistulvan, jos puomit nostetaan?, Ahtisaari kysyy.

– Se on iso kysymys. Jos sieltä tulee kymmenin tuhansin ihmisiä, emmehän me heitä ammu, Iloniemi sanoo ja lisää, että raja on 1 300 kilometriä ja, jos sen haluaa panna vuotamaan, sen voi tehdä monesta kohdasta.

Jos Venäjältä tulisi kymmenin- tai sadointuhansin turvapaikanhakijoita, Ahtisaari heittää jopa, että olisimme menettäneet mahdollisuutemme. Iloniemi arvelee, ettei Suomen ole kesäoloissa mahdollista valvoa 1 300 kilometrin rajaa.

Ahtisaari ei loppujen lopuksi kuitenkaan keskustelujen perusteella usko, että Venäjä toimisi tällä tavalla ja käyttäisi pakolaisia painostuskeinona.

Sille ajatukselle keskustelijat eivät uhraa ajatusta, olisiko Venäjälle tosiallisesti mitään hyötyä siitä, että se pyrkisi saattamaan Suomen sekasortoon. Tuskin.

Kunta-ala vaatii vaati selkeitä palkankorotuksia

Kuva: Lehtikuva / Mikko Stig

Kunta-alan pääsopijajärjestöt valmistautuvat syksyn palkkaneuvotteluihin ja vaativat selkeitä palkankorotuksia. Julkinen sektori on jo kantanut kortensa kekoon mittavilla säästötoimilla.

Epäoikeudenmukaiset lomarahaleikkaukset painostettiin julkiselle sektorille osana kilpailukykysopimusta. Kaikkien jo toteutettujen säästötoimien vaikutukset eivät vielä edes näy valtion taloudessa. Julkisen sektorin työntekijöiden ansiotasoa ei saa jäädyttää eikä aliarvioida työntekijöiden merkitystä taloudelle ja hyvinvoinnille. Kotimaisen kysynnän vahvistaminen on selkeä osa tärkeää työllisyyden vahvistamista.

Koko yhteiskunnan toiminnan sekä työllisyyden ja talouden vahvistumisen kannalta on välttämätöntä, että julkisen sektorin työntekijöiden palkkoja ja muita palvelussuhteen ehtoja parannetaan. Yhtä sopimuskautta pidempi palkkaohjelma kaikille sopimusaloille on käynnistettävä jo nyt edessä olevalla sopimuskierroksella.

Rankka kohtelu

Kilpailukykysopimus kohtelee julkisen sektorin työntekijöitä rankemmin kuin ns. avoimen sektorin työntekijöitä. Julkisten palveluiden kiristäminen tai julkisen sektorin työntekijöiden päähän potkiminen eivät tuo teollisuudelle lisää tilauksia tai työpaikkoja. On tärkeää ymmärtää, että julkinen ja yksityinen tukevat toisiaan.

Julkisen sektorin työntekijät tuottavat työllään hyvinvointipalveluja, jotka tuottavat osaamista, takaavat yhteiskunnan perusrakenteet ja turvallisuuden. Hyvinvointipalvelut auttavat myös vientialoja parantamaan tuloksellisuutta ja bruttokansantuotetta.

– Näillä kansalaisten maksamilla hyvinvointipalveluilla olemme saaneet varhaiskasvatuksen, joka on esimerkiksi mahdollistanut naisten ja yksinhuoltajien töihin menon. Hyvä koulutus on antanut ammatin ja tuottanut asiantuntijoita eri aloille. Sosiaali- ja terveydenhuolto on mahdollistanut monille ihmisille normaalin, mielekkään elämän pitkäaikaissairauksista huolimatta. Laadukkaat julkiset palvelut tekevät Suomesta hyvinvointiyhteiskunnan.

– Julkiset palvelut ovat lakisääteisiä eikä julkinen sektori voi valita asiakkaitaan tai tavoitella voittoa, vaan se palvelee kaikkia tasavertaisesti. Kuntien lakisääteisien tehtävien hoitamiseen tarvitaan riittävästi osaavaa sekä motivoitunutta työvoimaa.

Mikael Jungnerin ennustus: Kokoomuksesta ja vihreistä Suomen suuret puolueet – ”Ja mikäs siinä”

SDP:n entinen puoluesihteeri ja kansanedustaja Mikael Jungner povaa jo, että seuraavien eduskuntavaalien jälkeen Suomessa on kaksi suurta puoluetta. Nimittäin kokoomus ja vihreät.

Ylen torstaisen kannatusmittauksen mukaan kokoomus on selvästi suurin ja ainoana yli 20 prosentin. Vihreät on puolestaan historiallisesti noussut kakkoseksi, muun muassa ohi SDP:n.

Jungner kirjoittaa Facebook-sivuillaan, että vihreiden noste voi vielä kantaa ykkössijalle asti.

”Mikä taas nostaa edelleen kokoomusta vihreän vaihtoehtona. Ihan kuin Helsingin kuntavaaleissa.”

Jungnerin mukaan saattaa käydä niin, että vaalien jälkeen Suomessa onkin kaksi suurta ja neljä keskikokoista puoluetta.

”Ja mikäpä siinä, kun molemmat suuret ovat arvoliberaaleja edistyspuolueita.”

”Hyvään suuntaan tässä mennään, Suomen kannalta”, arvioi Jungner.

Li Andersson ryöpyttää: ”Hallituksella riittää aina rahaa toimitusjohtajille ja kovapalkkaisille pomoille”

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa

Vasemmistoliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Li Andersson arvostelee voimakkain sanankääntein Sipilän hallituksen tekemiä suurituloisten veroaleja. Andersson puhui Vasemmistoliiton kesäkokouksessa Imatralla.

– Sipilän hallituksella on ollut jakovaraa, mutta se on käytetty mittaviin tuloeroja kasvattaviin veronleikkauksiin. Hallituksella riittää aina rahaa toimitusjohtajille ja kovapalkkaisille pomoille, mutta ei koskaan työttömille, pienipalkkaisille yksinhuoltajille tai pienituloisille eläkeläisille.

Solidaarisuusveron alentaminen olisi jälleen uusi kädenojennus kaikkein rikkaimmille.

– Puhe “solidaarisuusverosta” oli alun alkaenkin harhaanjohtavaa. Kyse ei ole hyväntekeväisyydestä, vaan hyvinvointivaltiolle normaalista progressiosta. Suurista tuloista menee suurempi vero kuin pienistä.

Anderssonin mielestä pääministeri Juha Sipilä ja valtionvarainministeri Petteri Orpo kieltäytyvät näkemästä ongelmia, joita koulutusleikkaukset aiheuttavat Suomen osaamisperustalle ja taloudelle pitkällä aikavälillä.

– Kun koulutuksen eriarvoisuuden ja osaamisperustan romuttaminen alkaa toden teolla näkyä, on jo liian myöhäistä suunnanmuutokselle. Siksi muutos on tehtävä nyt, Andersson vaati puheessaan.

Vasemmistoliiton mielestä Suomen talouden rakenteelliset ongelmat korjautuvat vain sivistyspolitiikan suunnanmuutoksella. Anderssonin mielestä Suomi tarvitsee uuden sivistysvision. Vasemmistoliitto tavoittelee muun muassa yhtäläisen varhaiskasvatusoikeuden palauttamista ja varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostamista, maksutonta toisen asteen koulutusta myös oppimateriaalien osalta sekä korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuuden väestöstä kääntämistä kasvuun.

Andersson puuttui myös puheessaan Suomen epävarmaan talouskasvuun. Anderssonin mielestä Suomen talouden orastava kasvu kärsii kilpailukykysopimukseen sisältyvistä palkanleikkauksista. Anderssonin mielestä kikyn haitalliset vaikutukset kansantaloudelle ja perheiden toimeentulolle on korjattava palkankorotuksilla. Syksyn työmarkkinakierroksen yhteydessä on syytä luopua erityisesti julkisen sektorin työntekijöihin kohdistuneesta erillisestä lomarahaleikkauksesta.

– On järjetöntä, että kun talouskasvu vihdoin näyttää alkaneen, on Suomessa sitouduttu vielä kahdeksi vuodeksi palkanleikkauksia tarkoittavaan sopimukseen, joka kaiken lisäksi toimii niin, että valtion pitää kompensoida palkanalennukset verokevennyksillä, jotta ostovoima ei laskisi. Palkankorotukset ovat perusteltu ja luonnollinen tapa lisätä kotimaista kysyntää, Andersson sanoi.

Keskustelua aiheesta

Sanna Marin: Vihreiden gallup-nousu ei ole yllätys – ”Koko vasemmiston kannatuslasku sen sijaan on”

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Myös SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin on kommentoinut Ylen torstaista gallup-mittausta sosiaalisessa mediassa. Aiemmin puoluesihteeri Antton Rönnholm kuvasi tulosta ”kiistatta huonoksi”.

Marin kirjoittaa pikaviestipalvelu Twitterissä, että SDP:n historiallisesti ohittaneiden vihreiden gallup-nousu ei ole yllätys.

”Koko vasemmiston kannatuslasku sen sijaan on. SDP:llä kova työ edessä luottamuksen vahvistamiseksi.”

Vihreät on siis noussut kannatukseltaan Suomen toiseksi suosituimmaksi puolueeksi, ilmenee Ylen gallupista. Vihreiden kannatus on nyt kovempi kuin koskaan, 17,6 prosenttia. Nousua heinäkuuhun verrattuna on tullut 1,6 prosenttiyksikköä.
Kokoomus on yhä suosituin puolue 20,8 prosentin kannatuksella. Puolue on vahvistanut asemiaan heinäkuun mittaukseen verrattuna liki puoli prosenttiyksikköä.

Keskusta on kannatusmittauksen kolmonen 17,3 prosentin kannatuksella. Kohennusta kuukauden takaiseen on 0,6 prosenttiyksikköä.

Neljäntenä oleva SDP putosi kannatuksessa enemmän kuin mikään muu puolue, 2,6 prosenttiyksikköä. Sen kannatus on nyt 15,9 prosenttia.

Sekä Jussi Halla-ahon johtamat perussuomalaiset että puolueesta irronnut Uusi vaihtoehto vahvistivat kannatustaan. Perussuomalaiset nousi 0,7 prosenttiyksikköä 8,8 prosentin kannatukseen. Uusi vaihtoehto nousi liki prosenttiyksiköllä 1,6 prosentin kannatukseen.

Taloustutkimus haastatteli kyselyyn yli 1 900 ihmistä. Kyselyn virhemarginaali on 2,3 prosenttiyksikköä suuntaansa.

SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm: ”Gallup-tulos kiistatta huono”

Kuva: Jari Soini

SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm myöntää, että Ylen tämänaamuinen gallup-tulos SDP:lle on ”kiistatta huono”.

”Se, että puolueen kannatus tippuu järjestään kesällä, ei selitä tulosta eikä yksittäisillä tekijöillä kannata spekuloida. Kävimme aiheesta aamun puoluehallituksessa syväluotaavan ja rakentavan keskustelun”, hän päivittää Facebookissa.

Rönnholmin mukaan tässä ajassa ja demokratian tilassa uskottava politiikka perustuu taktiikan sijaan ideologiaan.

”Arvoilla on merkitystä. Ja me uskomme omiimme. Puoluekokouksessa tehtyjen päätösten ja kuntavaalien tuloksen perusteella lähdimme valmistelemaan omaa vaihtoehtoa ja suurta sosialidemokraattista visiota tulevaisuuden Suomesta. Ratkaisut eivät synny hetkessä tai yksittäisillä toimilla. Työmme jatkuu.”