Martti Ahtisaari kolmen huippuvaikuttajan kirjassa: ”Menevätkö he mieluummin oikeiston siivellä Natoon?”

Kuva: Lehtikuva

Diplomaatti, ministeri Jaakko Iloniemi arvelee tuoreessa keskustelukirjassa, jonka hän on tehnyt yhdessä presidentti Martti Ahtisaaren ja eläkkeellä olevan päätoimittajan Tapani Ruokasen kanssa, että Suomi ei tässä vallitsevassa tilanteessa edes pääsisi Naton jäseneksi, jos se jäsenyyttä päättäisi hakea.

– Veikkaan, että jos menisimme Naton pääsihteerin luo kysymään neuvottelujen aloittamista, hän pitäisi Suomea mitä sydämellisimmin tervetulleena – mutta nyt on semmoinen tilanne, että voisitteko tulla joskus toiste, Iloniemi on lausunut kolmen herran keskustelupiirissä.

Kirjoittajat itse kuvaavat tapaamistensa sävyä vahvasti mielipiteelliseksi, mikä on luonnollisesti hyvä ottaa huomioon myös kirjaa lukiessa. Kyseessä on kulloisenkin ajan ja tilanteen osalta elänyt sananvaihto, ei pilkkua myöten hiottu kokonaisanalyysi. Formaatti tekee kirjasta elävän ja varsin aidon oloisen.

Yhdessä kirjan dokumentoimista keskusteluista presidentti Martti Ahtisaari heittää, että Suomi voisi liittyä Natoon Ruotsin kanssa ja poistaa liittymisen yhteydessä Venäjä-sanktiot. Iloniemi huomauttaa tähän, että olemme kiinni EU:n yhteisissä sanktioissa.

– Aivan, pitäisi saada aikaan yhteinen sanktioiden poisto. Ei kannattaisi enää pitää niitä yllä, Ahtisaari replikoi.

Ihan normaalia ruotsalaista politiikkaa.

Kirjasta käy myös ilmi, että Jaakko Iloniemen mukaan olisi hyvin todennäköistä, että Suomi ei liittyisi Natoon, jos Ruotsi liittyisi.

– Niinistön varovaisuudesta on luettavissa myös se, että jos Ruotsi tekee myönteisen päätöksen, se ei suinkaan merkitse automaattisesti, että Suomi tekee samanlaisen päätöksen, Iloniemi katsoo ja viittaa tasavallan presidenttiin Sauli Niinistöön.

Iloniemen mielestä olisi pahin mahdollinen skenaario, jos Ruotsi liittyisi Natoon mutta Suomi ei. Lisäksi hänen mukaansa Ruotsin sosialidemokraattien piirissä on ryhmä, joka ajaa Nato-jäsenyyttä. Hän povaa puolueen hajoavan seuraavissa vaaleissa 2018, jos Nato on keskeinen kysymys.

– Menevätkö he mieluummin oikeiston siivellä Natoon?, Ahtisaari kysyy.

– Ehkä vastustavat, mutta suostuvat. Ihan normaalia ruotsalaista politiikkaa, Iloniemi vastaa.

Myös toisaalla kirjassa Iloniemi sanoo näkevänsä vahvoja merkkejä siitä, että Ruotsin sosialidemokraattinen puolue jakaantuu Nato-kysymyksessä. Hän lausahtaa Ruotsin Nato-lähentymisen etenevän vauhdilla.

Kun Ruotsin ulkoasiainvaliokunnan sosialidemokraattinen puheenjohtaja Kenneth G Forslund kävi hiljattain Suomessa, hän sen sijaan sanoi, ettei Ruotsin sosialidemokraattien sisällä käydä Nato-keskustelua.

Seuraavat vaalit Suomessa ilman Nato-keskustelua.

Ahtisaaren mielestä maamme Nato-jäsenyys lisäisi investointi-halukkuutta Suomeen. Iloniemi taasen katsoo, että Nato-jäsenyys olisi täällä hetkellä poliittinen umpikuja Suomessa. Seuraava presidentinvaali ja eduskuntavaali käydään hänen arvionsa mukaan ilman Nato-keskustelua.

Rauhannobelistin, presidentti Martti Ahtisaaren, kokeneen diplomaatin, ministeri Jaakko Iloniemen sekä Suomen Kuvalehden eläkkeellä olevan päätoimittajan, teologi Tapani Ruokasen keskustelukirjan nimi on Miten tästä eteenpäin (Docendo). Ehkä loppujen lopuksi kuitenkin enemmän katsellaan taakse- kuin eteenpäin, tapahtumien syihin.

Raportoidut keskustelut on käyty syksystä 2015 kesään 2016. Ruokanen on saattanut nauhoitetut näkemystenvaihdot kirjalliseen muotoon. Ruokanen tuntuu myös keskusteluissa olleen jonkinlaisessa journalistin johdattelevassa roolissa, Ahtisaari ammentaa etenkin kansainvälisen rauhantyönsä perspektiivistä ja Iloniemi tuo mielenkiintoisia kulmia laajoista kansainvälisistä kontakteistaan.

Kirja peilaa maailmanpolitiikan turbulentteja tapahtumia Suomeen. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa painottuvat ja joskus keskustelu kiertää kehää.

Kysymys Suomen Nato-jäsenyydestä on teema, johon palataan alinomaa ja varsin suoraan.

Tuleeko taas sota?, on kirjan johdannossa esitetty inhottava kysymys. Tähän ei oikeastaan suoraan mennä, mutta monet raskaat huolet piinaavat kolmikkoa. Ratkaisujakin kirjassa toki haetaan, mutta tähän puoleen olisi suonut paneuduttavan enemmänkin.

Entinen yhteistyö saatava suurvaltojen välille.

Keskeisimmäksi ratkaisuvaihtoehdoksi maailmanpolitiikan tapahtumiin hahmottuu se, että USA:n ja Venäjän olisi saatava välit kuntoon ja keskusteluyhteys päälle. Syyria voi olla avain. Tosin kirjan kuvaamat keskustelut ovat jo päättyneet ennen Aleppon viime viikkoina esillä olleita traagisia tapahtumia.

– Ainoa argumentti, jolla voisin saada Putinin auttamaan Syyrian tilanteessa on: näin te saatte kansainvälistä kunnioitusta, Ahtisaari lausuu.

Kirjassa on teemasta myös esimerkiksi seuraava keskustelu:

Iloniemi: Vastasuorituksena sanktioiden poistamisesta Venäjältä pitäisi tulla selkeä ja hyvin positiivinen yhteistyöaloite esimerkiksi Syyrian tilanteen ratkaisemiseksi.

Ahtisaari: Entinen yhteistyö suurvaltojen välillä on saatava aikaan.

Iloniemi: Eikä sitä tule, ellei Venäjä saa tunnustusta, suurvaltana. Niin on tehty ennenkin ottamalla Venäjä mukaan G7- ja G8-ryhmiin sekä Nato-neuvostoon. On siis tehtävä eleitä, joilla hyväksytään heidän pyrkimyksensä olla voimatekijä maailmassa.

Ahtisaari: Jos Venäjä haluaa olla yhteistyössä kansainvälisten ongelmien ratkaisemisessa, sille pitää tarjota siihen mahdollisuus. Niiden ratkaiseminen edellyttää Venäjän mukanaoloa.

Ruokanen: Mutta entäpä, jos Venäjä ei halua mukaan vaan osallistuu käyttämällä pelkoa ja näyttämällä voimaa, osoittamalla mieltä ja kiukuttelemalla kansainvälisessä yhteisössä?

Ahtisaari: Tällä tavalla se ei voi saavuttaa kansainvälisen yhteisön kunnioitusta ja arvostusta, joita se kaipaa. Emmehän me pelkää heitä.

Haluaisin saada maailmanliikkeen aikaan.

Herrojen kriittinen sormi osoittaa pääosin Venäjän suurvaltapoliittisiin pyrkimyksiin ja toimintaan, mutta osansa kritiikistä saa myös Yhdysvallat.

Iloniemen mukaan myös länsi on harjoittanut taitamatonta politiikkaa Ukrainassa. Hän mainitsee yhtenä esimerkkinä John McCainin esiintymisen Kiovan mielenosoituksissa vuonna 2013. ”America is with you!”, McCain lausui. Ahtisaari toteaa, että me kärsimme tästä nyt.

Ahtisaari lausuu kolmikon puhellessa myös, ettei Venäjästä eikä USA:sta ole mallimaaksi. Tähän liittyen Iloniemi nostaa esiin elintasoerot, molemmisssa on rutiköyhiä ja superrikkaita.

– Jos kukaan ei lähde ajamaan arvoja, mennään vain huonompaan suuntaan. Kyllä minä haluaisin saada maailmanliikkeen aikaan, globaalien arvojen puolesta puhuva Ahtisaari sanoo ja suree, ettei niiden panemista täytäntöön ei ole vaadittu voimakkaammin. Pohjoismaiden pitäisi hänen mukaansa tehdä tässä yhteistyötä.

Myös konfliktinratkaisujärjestönsä CMI:n toimintaa Ahtisaari haluaisi laajentaa pohjoismaiseksi. Rauhansovittelutyötä pitäisi kehittää ylipäänsä yhteispohjoismaiseen suuntaan.

Ahtisaaren mukaan Suomesta on nyt tullut rauhanturvatoiminnan marginaalimaa. Iloniemi tuhahtaa, ettei ulkoministeriöstä ole kuulunut pitkään aikaan mitään strategiaa.

Kyllä heikkous on hirmuinen, jos emme pakolaisistakaan selviä.

Jaakko Iloniemi toteaa, että jos seuraava Yhdysvaltain presidentti ei osoita, että hänellä on vahvat taloudelliset ja kulttuuriset yhteydet Eurooppaan, läntinen Eurooppa on heikossa jamassa.

– Jos EU ei selviä siitä, että tänne tulee puolitoista miljoonaa pakolaista nyytti kainalossa, miten se selviää siitä, jos tänne tulee puolitoista miljoona panssarivaunuin?, Iloniemi tokaisee.

– Kyllä heikkous on hirmuinen, jos pakolaiset ovat Euroopalle liian suuri koettelemus. Jos se kykenee hajottamaan vakavalla tavalla tämän yhteisön niin, että sen arvot järkkyvät ja sisäpoliittinen tilanne monessa maassa ajautuu kaaokseen, hän jatkaa.

Ahtisaari toteaa, että on sivistymätöntä, jos pakolaisten perheitten yhdistäminen pyritään estämään. Ruokasen mukaan perheyhteys on tulijoiden voimavara ja selviytymiskeino.

– On kyllä kummallista, jos 500 miljoonaa eurooppalaista ei kykene ottamaan keskuuteensa yhtä miljoonaa tulijaa. Tai kahta, Iloniemi sanoo.

Nimenomaan Venäjältä maahamme tulleista tai ohjatuista pakolaisista puhutaan kirjassa pariin otteeseen hyvin vakavaan sävyyn. Pakolaisten tulon maahamme pysäyttänyt rajasopimus Venäjän kanssa on päättymässä pian. Tapani Ruokasen mielestä olemme kiristyksen kohteena. Iloniemen mukaan kärjistetysti sanottuna se ei ole väärä väite.

–Pystymmekö me estämään pakolaistulvan, jos puomit nostetaan?, Ahtisaari kysyy.

– Se on iso kysymys. Jos sieltä tulee kymmenin tuhansin ihmisiä, emmehän me heitä ammu, Iloniemi sanoo ja lisää, että raja on 1 300 kilometriä ja, jos sen haluaa panna vuotamaan, sen voi tehdä monesta kohdasta.

Jos Venäjältä tulisi kymmenin- tai sadointuhansin turvapaikanhakijoita, Ahtisaari heittää jopa, että olisimme menettäneet mahdollisuutemme. Iloniemi arvelee, ettei Suomen ole kesäoloissa mahdollista valvoa 1 300 kilometrin rajaa.

Ahtisaari ei loppujen lopuksi kuitenkaan keskustelujen perusteella usko, että Venäjä toimisi tällä tavalla ja käyttäisi pakolaisia painostuskeinona.

Sille ajatukselle keskustelijat eivät uhraa ajatusta, olisiko Venäjälle tosiallisesti mitään hyötyä siitä, että se pyrkisi saattamaan Suomen sekasortoon. Tuskin.

Niinistöltä kovat moitteet niille, ”joita asepalvelus ei enää huvita”

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa

Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) kertoi maanpuolustuskurssin avajaisten puheessaan, että on huolissaan sotilaskoulutuksen saaneiden reserviläisten hakeutumisesta täydennyspalvelun kautta siviilipalvelusvelvollisiksi.

Hänen mukaansa tällaisten henkilöiden määrä on kasvanut viime vuosina. Niinistö pitää asiaa periaatteellisesti tärkeänä, vaikka kyse ei hänen mielestään vielä ole mittavasta ongelmasta.

– Ei reservistä noin vaan pidä voida lähteä eikä Suomea jättää puolustamatta vain siksi, että asepalvelus ei enää huvita. Reservikarkurit nakertavat järjestelmämme uskottavuutta, Niinistö moitti.

Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg arvioi, että ampumakoulutuksen perusteita voidaan järjestää tulevaisuudessa yhä enemmän simulaattoripohjaisesti.

Tämä mahdollistaisi hänen mukaansa sen, että ampumatarvikkeita olisi nykyistä enemmän käytettävissä soveltavissa taisteluammunnoissa varusmiespalveluksen keski- ja loppuvaiheilla.

Simulaattoreita voidaan mahdollisesti hyödyntää myös ajo-opetuksessa. Asiassa seurataan siviilipuolen ajo-opetusmääräyksiä.

Lindberg totesi, että perinteinen luokassa opettaminen voi vastedes joutua kilpailemaan muiden teknologiaa hyödyntävien menetelmien kanssa. Koulutusta pyritään tehostamaan ja digitalisaatiota hyödyntämään entistä laajemmin.

– Opetuksen sisällön ja tehokkuuden kehittämisessä katse kääntyy ennen kaikkea verkko-, virtuaali- ja simulointijärjestelmien täysimääräiseen hyödyntämiseen.

Berner: Ehdotus ei ole uusi

Kuva: Lehtikuva

Sadan miljoonan euron hankintatuki vähäpäästöisten autojen ostajille tänä vuonna lieventäisi autokaupan häiriöitä, kirjoitti liikenneministeri Anne Berner (kesk.) blogissaan sunnuntaina.

Se voisi Bernerin mukaan myös tukea niitä, jotka eivät muutoin olisi hankkimassa uutta autoa.

– Ehdotus ei ole uusi, vaan oli esillä torstaisessa infossa ja on lukuna peräisin hallituksen energia- ja ilmastostrategiasta, Berner kommentoi hankintatukea Twitterissä.

Toinen vaihtoehto on Bernerin mukaan, että kaavailtua liikenneverkkoyhtiötä velvoitetaan antamaan alennuksia maksuista osalle autoilijoista.

Ministeriö esitteli torstaina selvityksen, jossa ehdotettiin muun muassa autoverosta luopumista ja siirtymistä tienkäyttömaksuihin. Malli on herättänyt arvostelua.

SDP:ssä hämmästellään Bernerin uutta ehdotusta – ”Hups vaan ja taas löytyi hallituksen lompsasta sata miljoonaa”

Kuva: Johannes Ijäs
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner esitteli viime torstain tiedotustilaisuudessa Helsingissä ministeriön selvitystä liikenneverkkoyhtiöstä.

– Esittämämme uudistukset ovat sellaisia, joiden uskon pitävän Suomen liikenneverkon kansainvälisen kehityksen eturintamassa, liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) perustelee tänään julkaistussa blogikirjoituksessaan.

Kyseessä on paljon keskustelua herättänyt Bernerin ministeriön liikenneverkkoselvitys.

Paketissa on puhuttanut myös autovero.

Epätietoisuus verotuksesta synnyttää herkästi markkinahäiriön autoalalla. Pahimillaan koko bisnes pysähtyy, kun kuluttajat odottavat, miten asiassa lopulta käy.

Bernerin mallia on arvosteltu kipakasti sen julkistamisen (19.1.) jälkeen

Esimerkiksi SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman sanoi perjantaina Ylen aamu-tv:ssa sen esittelemisen pysäyttäneen autokaupan.

– Jo itse selvitys on saanut aika paljon tuhoa aikaiseksi. Eilen kello 10 autokauppa pysähtyi. Pidän täysin mahdottomana, että hallitus istuisi tämän asian päällä koko kevään, Lindtman lisäsi.

Ulkopuolisen silmin näyttääkin siltä, että myrskyn silmään joutuneen liikenneministerin on ollut pakko reagoida jotenkin, jotta autokaupan häiriöitä voitaisiin lieventää.

Uusi ehdotus löytyy Bernerin blogista. Hän ehdottaa, että autoveron poistamisen ehdotuksesta syntyneitä autokaupan ongelmia voitaisiin lieventää sadan miljoonan euron hankintatuella.

Berner uskoo, että tällainen hankintatuki, joka suunnattaisiin vähäpäästöisten ajoneuvojen hankintaan vuonna 2017, lieventäisi autokaupan häiriöitä.

– Toinen vaihtoehto on, että yhtiötä velvoitetaan antamaan alennuksia maksuista osalle autoilijoista. Alennuksilla ei voi hyvittää kaikkia tänä vuonna maksettuja autoveroja. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen, koska seuraavaa autoa ostettaessa myös tänä vuonna auton ostavat hyötyvät alemmista hinnoista.

Kuumaksi yltynyttä keskustelua Berner rauhoittelee toteamalla myös, että esitetyt uudistukset ovat osa selvitystä, eikä mitään ole päätetty.

Berner sanoo olevansa kiitollinen kaikista ”rakentavista ehdotuksista”, joilla voidaan ratkaista liikenneverkon rahoitusongelma ja päästöongelma sekä luoda uutta liiketoimintaa.

– Ennen kaikkea olen kiitollinen kaikista ehdotuksista, joilla voidaan vähentää vastakkainasettelua ja huolta tulevasta, hän kirjoittaa.

SDP:n puoluesihteeri Facebookissa: Minulta loppuvat nyt sanat.

SDP:n puoluesihteeri Reijo Paananen hämmästelee kuin tyhjästä polkaistavaa sadan miljoonan euron hankintatukea Facebookissa:

”Hups vaan ja taas löytyi hallituksen lompsasta sata miljoonaa! Minulta loppuvat nyt sanat

Samaa kommentoi SDP:n kansanedustaja Sanna Marin Twitter-tilillään alkuillasta:

Harakka vene- ja moottoripyöräverosta: ”Soinin kauna rankaisee tavallisia suomalaisia”

Kuva: Lehtikuva/Markku Ulander
Timo Harakka vaatii vene- ja moottoripyöräverojen perumista.

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän verovastaava Timo Harakka pitää vene- ja moottoripyöräveroa epäonnistuneina ja epäoikeudenmukaisina.

Timo Soinin kauna rankaisee tavallisia suomalaisia, ei herrasväkeä. Ranta-asukkaille vene on usein välttämätön. Moni kurvailee moottoripyörällä kerran kesässä, Harakka sanoo.

Hän huomauttaa, että veron tuotto voi jäädä vähäisemmäksi kuin sen aiheuttama vahinko veneenvalmistukselle sekä veneiden ja moottoripyörien kaupalle, suomalaiselle työlle ja työllisyydelle.

– Lisäksi hallituksen vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee. Liikenneministeriö on poistamassa liikenteen veroja samalla kun uusia ajoneuvoja tyrkytetään verolle, Harakka päättää tiedotteensa.

Kaavaillulla vene- ja kevyiden moottoriajoneuvojen verolla hallitus sunnitteli keräävänsä 50 miljoonaa euroa vuodessa.

Lausuntokierrokselle lähteneen lakiluonnoksen mukaan veneveron suuruus on 100–300 euroa vuodessa. Moottoripyöriä rokotetaan 150 euron vuotuisella verolla.

Molemmat verot sisältyvät hallitusohjelmaan.

”Miksi pitää ottaa näin suuri riski ja myllertää koko maisema?” – arkkiatri Risto Pelkonen kirjoitti pysäyttävän sote-pääkirjoituksen Lääkärilehteen

Arkkiatri Risto Pelkonen ehdottaa alan ajatuspajaa lääkärikunnan syntymäpäivälahjana ja palvelulupauksea satavuotiaalle Suomelle.

Jos kilvoittelu yhteisen hyvän puolesta muuttuu kilpailuksi vallasta ja omasta hyvästä, huonosti käy, arkkiatri Risto Pelkonen muistuttaa Lääkärilehteen (1-2/2017) kirjoittamassaan pääkirjoituksessa

Arvot ovat omantunnon kaltaisia moraalisia tienviittoja, Pelkonen kirjoittaa.

– Moraaliset arvot ovat siten ihmisyyden ydintä ja osa genomiamme. Lääkärinetiikan normit ovat samalla tavalla jalostuneet aikojen saatossa sukupolvien välisessä dialogissa erehdysten ja oppimisen kautta.

Näin on aina ollut. Entä nyt? arkkiatri kysyy.

– Onko kato käynyt arvotarhassa, kun taloudellisen hyödyn eetos on asettunut taloksi? hän jatkaa.

Ongelmana on Pelkosen mukaan keskenään ristiriitaisten arvojen runsaus ja niiden välineellistyminen. Aate ei sellaisenaan ole arvokas, vaan väline jonkin toisen tavoitteen saavuttamiseksi.

– Näin on tainnut käydä siinä suuressa reformissa, jossa terveydenhuollon palvelujärjestelmää rukataan uuteen asentoon. Puhetta riittää ja tekstiä syntyy, mutta missä ovat sanat terveys ja hyvinvointi, kärsimys ja kuolema, hoito ja hoiva? Kilpailu ja kestävyysvaje, valintapakko ja omavastuu, virtualismi, digitalismi ja robotismi ovat nyt sanoista suurimmat, hän huomioi.

– En väheksy urakan suuruutta, mutta kysyn, miksi pitää ottaa näin suuri riski ja myllertää koko maisema. Eikö palvelujen nykyiset puutteet olisi voitu korjata pienemmilläkin rukkauksilla? kirjoittaa Pelkonen ja pyytää samalla anteeksi ”apeita ajatuksiaan”.

Puhetta riittää ja tekstiä syntyy, mutta missä ovat sanat terveys ja hyvinvointi, kärsimys ja kuolema, hoito ja hoiva?

Arkkiatri varoittaa, että jos kilvoittelu yhteisen hyvän puolesta muuttuu kilpailuksi vallasta ja omasta hyvästä, huonosti käy. Jos solidaarinen yhteisvastuu siirretään itse kunkin omalle kontolle, syntyy eriytymisen ilmiö, hän toteaa kirjoituksessaan.

Lisää Pelkosen osuvia havaintoja ajastamme: Robotitkin ovat mainioita teknisiä apuvälineitä, mutta ilman myötäelämisen lahjaa niistä ei ole parantajiksi.

Lopuksi Pelkonen kysyy, eikö lääkärien pitäisi rakentaa tutkimukseen ja tietoon, luovaan ajatteluun ja vapaaseen dialogiin pohjautuva oman alansa ajatuspaja.

Tässä pajassa taottaisiin tulevaisuutta vaalikausien yli ja pidettäisiin poliittinen päätöksentekijä hereillä.

– Se olisi lääkärikunnan syntymäpäivälahja ja palvelulupaus satavuotiaalle Suomelle, Pelkonen päättää kirjoituksen, jonka jokaisen terveydenhuollon suuresta reformista päättävän olisi syytä pysähtyä lukemaan – ja sisäistämään.

Ennen kuin ovat mukana myllertämässä koko maisemaa.