x

Martti Ahtisaari kolmen huippuvaikuttajan kirjassa: ”Menevätkö he mieluummin oikeiston siivellä Natoon?”

Kuva: Lehtikuva

Diplomaatti, ministeri Jaakko Iloniemi arvelee tuoreessa keskustelukirjassa, jonka hän on tehnyt yhdessä presidentti Martti Ahtisaaren ja eläkkeellä olevan päätoimittajan Tapani Ruokasen kanssa, että Suomi ei tässä vallitsevassa tilanteessa edes pääsisi Naton jäseneksi, jos se jäsenyyttä päättäisi hakea.

– Veikkaan, että jos menisimme Naton pääsihteerin luo kysymään neuvottelujen aloittamista, hän pitäisi Suomea mitä sydämellisimmin tervetulleena – mutta nyt on semmoinen tilanne, että voisitteko tulla joskus toiste, Iloniemi on lausunut kolmen herran keskustelupiirissä.

Kirjoittajat itse kuvaavat tapaamistensa sävyä vahvasti mielipiteelliseksi, mikä on luonnollisesti hyvä ottaa huomioon myös kirjaa lukiessa. Kyseessä on kulloisenkin ajan ja tilanteen osalta elänyt sananvaihto, ei pilkkua myöten hiottu kokonaisanalyysi. Formaatti tekee kirjasta elävän ja varsin aidon oloisen.

Yhdessä kirjan dokumentoimista keskusteluista presidentti Martti Ahtisaari heittää, että Suomi voisi liittyä Natoon Ruotsin kanssa ja poistaa liittymisen yhteydessä Venäjä-sanktiot. Iloniemi huomauttaa tähän, että olemme kiinni EU:n yhteisissä sanktioissa.

– Aivan, pitäisi saada aikaan yhteinen sanktioiden poisto. Ei kannattaisi enää pitää niitä yllä, Ahtisaari replikoi.

Ihan normaalia ruotsalaista politiikkaa.

Kirjasta käy myös ilmi, että Jaakko Iloniemen mukaan olisi hyvin todennäköistä, että Suomi ei liittyisi Natoon, jos Ruotsi liittyisi.

– Niinistön varovaisuudesta on luettavissa myös se, että jos Ruotsi tekee myönteisen päätöksen, se ei suinkaan merkitse automaattisesti, että Suomi tekee samanlaisen päätöksen, Iloniemi katsoo ja viittaa tasavallan presidenttiin Sauli Niinistöön.

Iloniemen mielestä olisi pahin mahdollinen skenaario, jos Ruotsi liittyisi Natoon mutta Suomi ei. Lisäksi hänen mukaansa Ruotsin sosialidemokraattien piirissä on ryhmä, joka ajaa Nato-jäsenyyttä. Hän povaa puolueen hajoavan seuraavissa vaaleissa 2018, jos Nato on keskeinen kysymys.

– Menevätkö he mieluummin oikeiston siivellä Natoon?, Ahtisaari kysyy.

– Ehkä vastustavat, mutta suostuvat. Ihan normaalia ruotsalaista politiikkaa, Iloniemi vastaa.

Myös toisaalla kirjassa Iloniemi sanoo näkevänsä vahvoja merkkejä siitä, että Ruotsin sosialidemokraattinen puolue jakaantuu Nato-kysymyksessä. Hän lausahtaa Ruotsin Nato-lähentymisen etenevän vauhdilla.

Kun Ruotsin ulkoasiainvaliokunnan sosialidemokraattinen puheenjohtaja Kenneth G Forslund kävi hiljattain Suomessa, hän sen sijaan sanoi, ettei Ruotsin sosialidemokraattien sisällä käydä Nato-keskustelua.

Seuraavat vaalit Suomessa ilman Nato-keskustelua.

Ahtisaaren mielestä maamme Nato-jäsenyys lisäisi investointi-halukkuutta Suomeen. Iloniemi taasen katsoo, että Nato-jäsenyys olisi täällä hetkellä poliittinen umpikuja Suomessa. Seuraava presidentinvaali ja eduskuntavaali käydään hänen arvionsa mukaan ilman Nato-keskustelua.

Rauhannobelistin, presidentti Martti Ahtisaaren, kokeneen diplomaatin, ministeri Jaakko Iloniemen sekä Suomen Kuvalehden eläkkeellä olevan päätoimittajan, teologi Tapani Ruokasen keskustelukirjan nimi on Miten tästä eteenpäin (Docendo). Ehkä loppujen lopuksi kuitenkin enemmän katsellaan taakse- kuin eteenpäin, tapahtumien syihin.

Raportoidut keskustelut on käyty syksystä 2015 kesään 2016. Ruokanen on saattanut nauhoitetut näkemystenvaihdot kirjalliseen muotoon. Ruokanen tuntuu myös keskusteluissa olleen jonkinlaisessa journalistin johdattelevassa roolissa, Ahtisaari ammentaa etenkin kansainvälisen rauhantyönsä perspektiivistä ja Iloniemi tuo mielenkiintoisia kulmia laajoista kansainvälisistä kontakteistaan.

Kirja peilaa maailmanpolitiikan turbulentteja tapahtumia Suomeen. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa painottuvat ja joskus keskustelu kiertää kehää.

Kysymys Suomen Nato-jäsenyydestä on teema, johon palataan alinomaa ja varsin suoraan.

Tuleeko taas sota?, on kirjan johdannossa esitetty inhottava kysymys. Tähän ei oikeastaan suoraan mennä, mutta monet raskaat huolet piinaavat kolmikkoa. Ratkaisujakin kirjassa toki haetaan, mutta tähän puoleen olisi suonut paneuduttavan enemmänkin.

Entinen yhteistyö saatava suurvaltojen välille.

Keskeisimmäksi ratkaisuvaihtoehdoksi maailmanpolitiikan tapahtumiin hahmottuu se, että USA:n ja Venäjän olisi saatava välit kuntoon ja keskusteluyhteys päälle. Syyria voi olla avain. Tosin kirjan kuvaamat keskustelut ovat jo päättyneet ennen Aleppon viime viikkoina esillä olleita traagisia tapahtumia.

– Ainoa argumentti, jolla voisin saada Putinin auttamaan Syyrian tilanteessa on: näin te saatte kansainvälistä kunnioitusta, Ahtisaari lausuu.

Kirjassa on teemasta myös esimerkiksi seuraava keskustelu:

Iloniemi: Vastasuorituksena sanktioiden poistamisesta Venäjältä pitäisi tulla selkeä ja hyvin positiivinen yhteistyöaloite esimerkiksi Syyrian tilanteen ratkaisemiseksi.

Ahtisaari: Entinen yhteistyö suurvaltojen välillä on saatava aikaan.

Iloniemi: Eikä sitä tule, ellei Venäjä saa tunnustusta, suurvaltana. Niin on tehty ennenkin ottamalla Venäjä mukaan G7- ja G8-ryhmiin sekä Nato-neuvostoon. On siis tehtävä eleitä, joilla hyväksytään heidän pyrkimyksensä olla voimatekijä maailmassa.

Ahtisaari: Jos Venäjä haluaa olla yhteistyössä kansainvälisten ongelmien ratkaisemisessa, sille pitää tarjota siihen mahdollisuus. Niiden ratkaiseminen edellyttää Venäjän mukanaoloa.

Ruokanen: Mutta entäpä, jos Venäjä ei halua mukaan vaan osallistuu käyttämällä pelkoa ja näyttämällä voimaa, osoittamalla mieltä ja kiukuttelemalla kansainvälisessä yhteisössä?

Ahtisaari: Tällä tavalla se ei voi saavuttaa kansainvälisen yhteisön kunnioitusta ja arvostusta, joita se kaipaa. Emmehän me pelkää heitä.

Haluaisin saada maailmanliikkeen aikaan.

Herrojen kriittinen sormi osoittaa pääosin Venäjän suurvaltapoliittisiin pyrkimyksiin ja toimintaan, mutta osansa kritiikistä saa myös Yhdysvallat.

Iloniemen mukaan myös länsi on harjoittanut taitamatonta politiikkaa Ukrainassa. Hän mainitsee yhtenä esimerkkinä John McCainin esiintymisen Kiovan mielenosoituksissa vuonna 2013. ”America is with you!”, McCain lausui. Ahtisaari toteaa, että me kärsimme tästä nyt.

Ahtisaari lausuu kolmikon puhellessa myös, ettei Venäjästä eikä USA:sta ole mallimaaksi. Tähän liittyen Iloniemi nostaa esiin elintasoerot, molemmisssa on rutiköyhiä ja superrikkaita.

– Jos kukaan ei lähde ajamaan arvoja, mennään vain huonompaan suuntaan. Kyllä minä haluaisin saada maailmanliikkeen aikaan, globaalien arvojen puolesta puhuva Ahtisaari sanoo ja suree, ettei niiden panemista täytäntöön ei ole vaadittu voimakkaammin. Pohjoismaiden pitäisi hänen mukaansa tehdä tässä yhteistyötä.

Myös konfliktinratkaisujärjestönsä CMI:n toimintaa Ahtisaari haluaisi laajentaa pohjoismaiseksi. Rauhansovittelutyötä pitäisi kehittää ylipäänsä yhteispohjoismaiseen suuntaan.

Ahtisaaren mukaan Suomesta on nyt tullut rauhanturvatoiminnan marginaalimaa. Iloniemi tuhahtaa, ettei ulkoministeriöstä ole kuulunut pitkään aikaan mitään strategiaa.

Kyllä heikkous on hirmuinen, jos emme pakolaisistakaan selviä.

Jaakko Iloniemi toteaa, että jos seuraava Yhdysvaltain presidentti ei osoita, että hänellä on vahvat taloudelliset ja kulttuuriset yhteydet Eurooppaan, läntinen Eurooppa on heikossa jamassa.

– Jos EU ei selviä siitä, että tänne tulee puolitoista miljoonaa pakolaista nyytti kainalossa, miten se selviää siitä, jos tänne tulee puolitoista miljoona panssarivaunuin?, Iloniemi tokaisee.

– Kyllä heikkous on hirmuinen, jos pakolaiset ovat Euroopalle liian suuri koettelemus. Jos se kykenee hajottamaan vakavalla tavalla tämän yhteisön niin, että sen arvot järkkyvät ja sisäpoliittinen tilanne monessa maassa ajautuu kaaokseen, hän jatkaa.

Ahtisaari toteaa, että on sivistymätöntä, jos pakolaisten perheitten yhdistäminen pyritään estämään. Ruokasen mukaan perheyhteys on tulijoiden voimavara ja selviytymiskeino.

– On kyllä kummallista, jos 500 miljoonaa eurooppalaista ei kykene ottamaan keskuuteensa yhtä miljoonaa tulijaa. Tai kahta, Iloniemi sanoo.

Nimenomaan Venäjältä maahamme tulleista tai ohjatuista pakolaisista puhutaan kirjassa pariin otteeseen hyvin vakavaan sävyyn. Pakolaisten tulon maahamme pysäyttänyt rajasopimus Venäjän kanssa on päättymässä pian. Tapani Ruokasen mielestä olemme kiristyksen kohteena. Iloniemen mukaan kärjistetysti sanottuna se ei ole väärä väite.

–Pystymmekö me estämään pakolaistulvan, jos puomit nostetaan?, Ahtisaari kysyy.

– Se on iso kysymys. Jos sieltä tulee kymmenin tuhansin ihmisiä, emmehän me heitä ammu, Iloniemi sanoo ja lisää, että raja on 1 300 kilometriä ja, jos sen haluaa panna vuotamaan, sen voi tehdä monesta kohdasta.

Jos Venäjältä tulisi kymmenin- tai sadointuhansin turvapaikanhakijoita, Ahtisaari heittää jopa, että olisimme menettäneet mahdollisuutemme. Iloniemi arvelee, ettei Suomen ole kesäoloissa mahdollista valvoa 1 300 kilometrin rajaa.

Ahtisaari ei loppujen lopuksi kuitenkaan keskustelujen perusteella usko, että Venäjä toimisi tällä tavalla ja käyttäisi pakolaisia painostuskeinona.

Sille ajatukselle keskustelijat eivät uhraa ajatusta, olisiko Venäjälle tosiallisesti mitään hyötyä siitä, että se pyrkisi saattamaan Suomen sekasortoon. Tuskin.

Liittojohtaja kurkistaa ”EK:n ja markkinaliberaalin SOS-hallituksen savuverhon” taakse – nämä korvaukset ja lisät seuraavaksi leikkauslistalla

Kuva: Ilkka Yrjä
– Elinkeinoelämän keskusliiton ja markkinaliberaalin SOS-hallituksen strategia on leikata työvoimakustannuksia, siis työntekijöiden palkkaa, Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kyösti Suokas kirjoittaa "Kössin blogissa" liiton verkkosivulla.

Ylityökorvaukset ja sunnuntailisät ovat Rakennusliiton varapuheenjohtajan Kyösti Suokkaan mukaan leikkauslistalla. Suokkaan mukaan tässä käytetään nyt savuverhona menossa olevaa työaikalain kokonaisuudistusta.

– Elinkeinoelämän keskusliiton ja markkinaliberaalin SOS-hallituksen strategia on leikata työvoimakustannuksia, siis työntekijöiden palkkaa. Työaikalain uudistuksella halutaan kuohia ylityökorvaukset, ja jos voimat riittävät, myös sunnuntaityölisät. Tästä käydään varsinainen vääntö, muu tarina on löysää sanahelinää, Suokas kirjoittaa blogissaan.

Kesällä teetettäisiin pitkää päivää ja talveksi pantaisiin lomalappu kouraan.

Suokkaan mukaan liukuvan työajan ja joustavuuden esteenä ovat työnantajat.

– Vuosikymmeniä työehtosopimuksiin erilaisia joustavia työaikoja kynäilleenä olen tullut vakuuttuneeksi, että työ on ollut turhaa. Työnantajat haluavat päättää työajoista yksin. Paikallisen sopimisen lisääminen käsitetään lisääntyväksi oikeudeksi määrätä. Kesällä teetettäisiin pitkää päivää ja talveksi pantaisiin lomalappu kouraan. Eihän tällainen työaikajärjestely toki sopimalla voisi syntyäkään.

Suurten kaupunkien ehdokkaat haluavat lisää halpoja vuokra-asuntoja

Kuva: Jukka-Pekka Flander
Helsingin kaupupungin vuokra-asuntoja.

Tuoreen Y-Säätiön ja KOVA ry:n teettämän kyselytutkimuksen mukaan lähes 80 prosenttia yli 100 000 asukkaan kuntien kuntavaaliehdokkaista on sitä mieltä, ettei kunnassa ole riittävästä kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Tilanne korostuu Uudellamaalla, jossa 85 prosenttia haluaisi kuntaan lisää asuntoja. Tonttien osoittamista ARA-tuotannolle pidetään tärkeimpänä keinona lisätä asuntomäärää.

– Vastaukset kertovat Suomen kuntien hyvin erilaisesta tilanteesta ja kasvukeskusten pahenevasta asuntopulasta. Ihmisille voi olla mahdotonta ottaa työpaikkaa pääkaupunkiseudulta vastaan, kun riittävän edullista asumismuotoa ei yksinkertaisesti löydy, sanoo Y-Säätiön toimitusjohtaja Juha Kaakinen.

– Toivottavasti tutkimuksen tulokset jalostuvat kunnissa todellisiksi päätöksiksi kuntavaalien jälkeen. Nyt tarvitaan konkreettisia toimia. Kohtuuhintainen vuokra-asuntotuotanto tarvitsee lisää edullisia tontteja erityisesti kasvavissa kunnissa, Kohtuuhintaisen toteaa vuokra-asumisen edistäjät – KOVA ry:n toiminnanjohtaja Jouni Parkkonen.

Kuntakoko vaikuttaa vastaukseen: Kaikista vastaajista hieman yli puolet vastaajista on sitä mieltä, että heidän kunnassaan ei ole riittävästi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, kun taas pienissä alle 5 000 asukkaan kunnissa vain 39 prosenttia kokee asuntojen määrän riittämättömäksi. Puolueista ARA-vuokra-asuntojen lisäämistä lähivuosina kannattavat eniten Vasemmistoliitto, SDP ja Vihreät.

Kysyttäessä keinoista lisätä kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tarjontaa lähes puolet vastaajista kannattaa tonttien osoittamista kohtuuhintaiseen vuokra-asumiseen. 39 prosenttia vastaajista haluaisi edellyttää alueita koskevissa kaavoitussopimuksissa osaa tuotannosta toteutettavaksi kohtuuhintaisena vuokra-asuntotuotantona. Vähiten kannatusta keinoista saa täydennyskohteissa tontin kaavoittamisesta perittävien arvonnousua leikkaavien maksujen alentaminen, jota kannattaa vain joka kymmenes vastaaja.

Isoissa kunnissa myönteisiä maahanmuuttajien asuttamiseen

Kyselyssä kartoitettiin myös kuntavaaliehdokkaiden suhtautumista maahanmuuttoon. 53 prosenttia vastaajista suhtautuu erittäin tai jokseenkin myönteisesti maahanmuuttajien ja pakolaisten asuttamiseen omaan kuntaansa. Isommissa kunnissa asuvat vastaajat suhtautuvat myönteisemmin kuin pienemmissä kunnissa asuvat. Vajaa viidennes vastaajista kertoo suhtautumisensa olevan jokseenkin tai erittäin kielteinen.

Vihreät (88 %), RKP (87 %) ja vasemmistoliitto (78 %) suhtautuvat puolueista myönteisimmin pakolaisten ja maahanmuuttajien asuttamiseen kuntaansa. Perussuomalaisista puolestaan 79 prosenttia suhtautuu asiaan jokseenkin tai erittäin kielteisesti.

Aula Research Oy:n toteuttaneeseen kyselytutkimuksen vastasi 7.-14.3 yhteensä 1 871 vuoden 2017 kuntavaaliehdokasta. Kyselyn vuokra-asumista koskeneen osion toimeksiantajina toimivat Y-Säätiö ja KOVA ry.

Tutkimus puolueiden jäsenkunnasta: SDP:n jäsenet vanhimpia, vihreiden nuorimpia

Kuva: Lehtikuva / Timo Jaakonaho
Kuntavaalien ulkomainosjulisteita tulivat viime viikolla katukuvaan Helsingssä.

Kuuden Suomen suurimman puolueen jäsenet ovat keski-iältään puolueen kannattajia vanhempia. SDP:n jäsenet ovat kaikkein vanhimpia ja vihreät nuorimpia, selviää Turun yliopiston tutkimuksesta.

Tulosten mukaan keskustan jäsenistössä on yhä merkittävä määrä maanviljelijöitä ruuhka-Suomen ulkopuolelta, kokoomuksen jäsenet ovat useasti korkeakoulutettuja tai yrittäjiä suurimmista kaupungeista ja vasemmistopuolueiden voidaan nähdä edustavan työntekijöiden intressejä. Erot heijastuvat myös puolueiden kannattajiin.

Tutkimuksen mukaan puolueiden välillä on myös selkeitä jakolinjoja, kun tarkastellaan jäsenistön verkostoja. Suurilla perinteisillä puolueilla on paljon yhteyksiä elinkeinoelämään, ammattijärjestöihin ja kunnallispoliittisiin tahoihin, kun taas perussuomalaiset ja vihreät näyttävät kiinnittyvän muita puolueita voimakkaammin taloudellisten intressiryhmien ulkopuolelle.

Kunnallisalan kehittämissäätiölle tehty Puolueiden rakenteet ja jäsenistön verkostot -tutkimus perustuu viime syksynä kerättyyn kyselyaineistoon, jossa oli mukana yhteensä runsaat 12 000 jäsentä kuudesta suurimmasta puolueesta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kuntavaalien ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona

Kuva: Kari Hulkko
Ennakkoäänestys on ollut suosittua viiem vuosina. Miten nyt käy?

Kuntavaalien ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 29. maaliskuuta. Ennakkoäänestys kestää kotimaassa viikon, joten viimeinen ennakkoäänestyspäivä on tiistai 4. huhtikuuta.

Ulkomailla ennakkoäänestysaika on 29.3. – 1.4. Osassa ennakkoäänestyspaikkoja ajanjakso on kuitenkin lyhyempi.

Kuntavaaleissa voi äänestää joko vaalipäivänä tai ennakkoon ennakkoäänestysaikana.. Äänestäjän on esitettävä vaalivirkailijalle kuvallinen henkilöllisyystodistus, esimerkiksi passi, henkilökortti tai ajokortti.

Äänioikeutettu voi äänestää ennakkoon missä tahansa yleisessä ennakkoäänestyspaikassa kotimaassa tai ulkomailla. Kotimaan ennakkoäänestyspaikkoja on mm. kirjastoissa, kunnan- ja kaupungintaloissa sekä kauppakeskuksissa. Ulkomailla ennakkoäänestyspaikkoja ovat asetuksella määrätyt Suomen edustustot ja niiden toimipisteet.

Kuntavaaleissa äänioikeutettu voi äänestää vain oman kuntansa ehdokasta. Ennakkoäänestyspaikoissa on nähtävillä tiedot kaikkien kuntien ehdokkaista. Äänestyskopissa on aina sen kunnan ehdokaslistojen yhdistelmä, jonka alueella ennakkoäänestyspaikka on.

Tiedot kaikkien ennakkoäänestyspaikkojen sijainnista ja aukiolosta ovat verkkosivuilla vaalit.fi. Ennakkoäänestyspaikoista saa tietoa myös maksuttomasta puhelinpalvelusta numerossa 0800 9 4770.

Vaalipäivä on sunnuntai 9. huhtikuuta. Silloin saa äänestää vain omassa äänestyspaikassa, joka on kerrottu postitse tulleessa ilmoituskortissa. Vaalipäivänä äänestyspaikat ovat avoinna kello 9 – 20.

Oikeusministeriön YouTube -kanavalta löytyy selkokielisiä ja viittomakielisiä videoita siitä, miten äänestäminen tapahtuu. Lisäksi vaalit.fi -sivustolla on tietoa kuntavaaleista useilla eri kielillä.

Vaalit.fi -sivustolla voi myös seurata ennakkoäänestyksen vilkkautta. Ennakkoäänestyksen aikana sivuille päivitetään tunnin välein tietoja ennakkoon äänestäneiden määristä kunnissa ja koko maassa.

 

Taimela vaatii ministeri Berneriä päästämään VR:n ”löysästä hirrestä”

Kuva: Kari Hulkko

Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsen, kansanedustaja Katja Taimela (sd.) vaatii liikenne- ja viestintäministeri Anne Berneriä (kesk.) avaamaan julkiseen keskusteluun hallituksen suunnitelmat matkustajajunaliikenteen avaamisesta kilpailulle.

– Rautateillä on ollut jo puolentoista vuoden epätietoisuuden tila, kun ministeri Berner ilmoitti vuoden 2016 budjetin ostoliikenteen leikkauksen yhteydessä valmistelevansa matkustajaliikenteen avaamista nopeutetussa aikataulussa ja käyneensä neuvotteluja mahdollisten uusien operaattoreiden kanssa. Tämän jäljiltä junaliikennettä on jouduttu laastaroimaan jo useilla lyhytaikaisilla velvoiteliikenteen sopimuksilla VR:n kanssa, toteaa Katja Taimela.

VR:n yksinoikeussopimus on tällä hetkellä voimassa vuoteen 2024, liikenne- ja viestintäministeri on antanut ymmärtää, että liikenne voidaan vapauttaa kilpailulle jo aiemminkin. Yhden käytännön esteen muodostaa Suomen rataverkkoon sopivan kaluston puute, sopivaa kalustoa valmiina on vain VR:llä. VR:n kaluston yhtiöittämistä ja vuokraamista kilpailijoille on spekuloitu yhtenä vaihtoehtona.

– Matkustajaliikenteen avaaminen kilpailulle vaatii julkista keskustelua, jo nyt hallituksen veivaus junaliikenteen tulevaisuudella vaikuttaa kymmenien tuhansien ihmisten työmatkaliikenteeseen. Huonosti valmisteltuna kilpailun avaaminen voi johtaa mm. Britanniassa koettuihin ongelmiin. Myös VR:n tilanne valtionyhtiönä on huomioitava osana kansallisomaisuuttamme, valtionyhtiö ei ole mikään hallituksen jakovara, vaan siitä tulee huolehtia markkinoiden muutoksessakin, päättää Taimela.