Valtiotieteen maisteriksi valmistunut mies työskenteli virastotutkijana Kaupunkiliitossa, sittemmin ylitarkastajana ja toimistopäällikkönä oikeusministeriössä.
Asunmaa muutti vaimonsa Pirkon ja perheensä kera Puistolan Suuntimontielle 1970-luvun alussa.

Hänet valittiin heti v. 1971 Puistolan sos.dem. työväenyhdistyksen puheenjohtajaksi ja nimettiin myös ehdolle lokakuun 1972 kunnallisvaaleissa. Hän sai varhaista nimeä vastustamalla nk. radanvarsitietä, joka leveänä väylänä olisi halkaissut ikävästi Puistolan pientaloalueen.

Martti Asunmaa

Radanvarren yhteistyö syvenee MaTaPuPu –projektilla

Liitosalueet tulivat Helsinkiin jo vuoden 1946 alusta, mutta kaupunki viivytteli kehitystyössä ja palvelujen luomisessa. Radanvarren esikaupunkialueiden kaavoitusta ja rakentamista hoitamaan perustettiin nyt nk. MaTaPuPu –projekti. Paikallisten asukkaiden ja kaupungin yhteistyön parantamiseksi perustettiin ratavarren taajamiin asukastoimikuntia, joiden poliittinen kokoonpano vastasi alueiden voimasuhteita. Asunmaa toimi alkuvaiheessa Puistolan asukastoimikunnan sihteerinä.

”Asukkaat mukaan oman asuinalueensa kehittämiseen”, kuului tunnus ensimmäisessä vaalikampanjassa, joka korosti demokratian vahvistamista kunnallishallinnossa ja kaupunginosahallinnon edistäminen. Puistolalaisiin äänestäjiin vedottiin vaatimuksella: ”Alueemme kehittämisen laiminlyönti on lopetettava” 30 vuotta riittää odotusajaksi”.

SDP oli Helsingissä suurin puolue 1972 ja sai 24 valtuustopaikkaa 30,8 % kannatuksella. Asunmaa sai uutena 436 ääntä ja tuli 7. varavaltuutetuksi sekä yleisten töiden lautakuntaan. Seuraavassa kunnallisvaalissa 1976 hän tuli valtuutetuksi 751:llä äänellä. Nuori valtuutettu pääsi heti kaupunkisuunnittelulautakuntaan, jonka puheenjohtajana oli Elannon toimitusjohtaja Ylermi Runko. Asunmaa oli vasta toinen valtuutettu Puistolasta; kansanedustaja Mikko Ampuja edusti aluetta heti sodan jälkeen liitoksen toteuduttua.

Vaalikannatus kertyi aina etupäässä Puistolasta ja muualta MaTaPuPu –alueelta. Vuoden 1980 kunnallisvaalissa tunnus oli: ”Työtä viihtyisän asuinympäristön ja lähidemokratian puolesta. Yhdessä eteenpäin!” Kehittämisen kohteita olivat päivähoito, koulut, terveysasemat ja vapaa-ajan tilat. Asunmaa sai 890 ääntä, jatkoi valtuustossa ja tärkeässä lautakunnassa, mutta valittiin nyt myös valtuustoryhmän puheenjohtajaksi.

Radanvarren kehittäminen koillisessa Helsingissä meni tiiviisti eteenpäin. Asuntoja ja palveluja syntyi. Tapulikaupunkia ja Malmin aluekeskusta rakennettiin tehokkaasti. Alueen voimakaksikko, Asunmaa ja kokoomuksen ryhmää samanaikaisesti johtanut Heikki S. von Hertzen Malmilta, sai paljon aikaisesti MaTaPuPu –alueen hankkeita.

Sosialidemokraatit olivat vaaleissa alueen suurin puolue. Asunmaan ohella valtuustossa istui malmilainen Aarne Laurila ja v. 1984 vaalien jälkeen myös Pekka Morri Tapanilasta ja Laura Kärkkäinen Jakomäestä. Heidän yhteistyö oli saumatonta. Alueen puoluejärjestöjen yhteisenä lehtenä oli ”Radanvarsi”, sittemmin Ruusunen, ”Koillis-Helsingin Ruusu”.

Ryhmä 44 muodostaa valtuustoenemmistön

Asunmaan panos ryhmäjohtajana oli keskeinen, kun syksyn 1984 kunnallisvaalin jälkeen synnytettiin nk. ryhmä 44, jonka ytimen muodostivat sosialidemokraatit ja SKDL, muutaman pienryhmän mm. nousevien vihreiden lisäksi. Niin kauan kuin ryhmä pysyi koossa, sillä oli valtuustossa enemmistö, joka pystyi vähentämään kokoomuksen vaikutusvaltaan vahvan ylipormestarin Raimo Ilaskiven kauden puolivälissä.

Asunmaa järjesti ”Tule tapaamaan valtuutettuasi” – iltoja pari kertaa vuodessa Puistolassa 4 000 kappaleen jaetulla mainoksella. Näkyvä asema ryhmäjohtajana laajensi hänen kannatuspohjaansa ratavarren taajamista muuallekin Helsinkiin. Syksyn 1984 kunnallisvaalissa toi peräti 1 283 ääntä ja nousun kaupunginhallituksen jäseneksi sekä YTV:n päättäjäksi.

Piirijohtaja Paavo Lipponen kuvaa työtoveriaan ryhmäjohtajana muistelmissaan hiljaiseksi, viisaaksi ja määrätietoiseksi. Pohjoisen poika oli omaksunut uuden kotikaupunkinsa asiat ja hengen nopeasti haltuunsa.

Kaudet varsinaisena valtuutettuna jäivät kolmeen, jolloin hän oli Helsingin merkittävimpiä kunnallispoliitikkoja eri tehtävissä. Noin 250 ääntä ei riittänyt 1988 enää valtuustopaikkaan. Perhesuhteissa oli tapahtunut muutos ja valtuutettu oli muuttanut pois Puistolasta. Lisäksi oma yhdistys asetti yhden sijasta useamman ehdokkaan.

Asunmaa jatkoi silti kaupunginhallituksessa ja kaupunkisuunnittelulautakunnassa vielä yhden kauden 1989-1992, jolloin hän jätti kunnallispolitiikan luottamusmiehenä. Kaupungin Henkilöstöjohtajana hän aloitti vuonna 1989. Siinä tehtävässä hän kehitti erityisesti kaupungin työntekijöiden hyvinvointipalveluja.

Kaksoiskaupungin ja Tallinna-tunnelin ideoija

Jo 1980-luvun lopulla Viron ystävä Asunmaa kiinnostui yhteistyöstä Tallinnan kanssa. Hän teki aloitteen Helsinki-Tallinna –yhdistyksen perustamiseksi ja toimi pitkään sen puheenjohtajana.

Kun Viro itsenäistyi 1990-luvun alussa, harrastus muuttui myös työksi. Hän sai sivutoimena johdettavakseen kaupungin Tallinna-projektin. Idea Suomenlahden alittavasta rautatiestä ja Rail Baltica -radasta Manner-Eurooppaan kehittyi sittemmin monien asiantuntijoiden talkootyönä. Mutta ensimmäiset ajatukset julkistettiin Tallinnassa jo vuonna 1994 ja Asunmaa teki tutuksi käsitteen kaksoiskaupunki. Idea keinosta, tunnelista, syntyi saunanlaiteilla mm. arkkitehti Väinö Castrénin kanssa.

Kun Helsingin sos.dem. piirihallituksen ja valtuustoryhmän johto vieraili Tallinnan sosialidemokraattien, silloin ”Moodukoiden”, luona 1998; yksi tapaaminen oli juuri Helsingin kaupungin Tallinna-toimistossa, jossa Asunmaa esitteli näitä ideoitaan. Toinen kirjoittajista oli mukana ja muistaa meidän ajatelleen: ”Milloinkahan tuon saisi nähdä totena!” 20 vuotta myöhemmin aihepiiristä on jo virallisia valtion ja kaupunkien suunnitelmia; raidesuunnitelmia on tosin kaksi.

Asunmaa ystävineen oli kaksoiskaupunki- ja Suomenlahtitunneli-ajatusten kanssa aikaansa edellä. Myöhemmin 2000-luvulla hän jatkoi tätä aktiivisuutta ja toimi puheenjohtajana BalticRail –yhdistyksessä, joka vei eteenpäin kiskoliikenteen kehittämistä eteläiseen naapuriin ja edelleen syvemmälle Eurooppaan.

Martti Asunmaa ei itse koskaan saanut matkustaa tunnelin kautta Tallinnaan. Vakava autoliikenneonnettomuus sitoi hänet yli kymmeneksi vuodeksi hoivakotiin. Purjehduksen ja saunojen rakentamisen aika oli ohitse.
Lapsia on neljä, joista kolme ensimmäisestä avioliitosta ja yksi toisesta Outi-puolison kanssa. Lastenlapsia on yhteensä seitsemän. Hautajaiset olivat 13.4.2019 lähipiirissä.

Helsinkiläiset sosialidemokraatit kunnioittavat vappuna 2019 tärkeän ja luotettavan kunnallisen vaikuttajan elämäntyötä.

Kirjoituksessa on käytetty tietoja Risto Meriläisen henkilöartikkelista Puistola-Seura 40 vuotta, Alueoppaassa 2017-2018 sekä kaupungin arkistosihteeri Raija Björkbackalta.

Risto Kolanen & Risto Meriläinen