Venäjän duuman vaalien jälkeen voisi melkein piruilla, että noinkohan. Siellähän otettiin taas askel kohti yksipuoluejärjestelmää. Kremlin ja siis Vladimir Putinin puolue Yhtenäinen Venäjä on tätä menoa yhtä suuri ja mahtava kuin NKP aikoinaan.

Mitähän duuman vaaleista voisi sitten sanoa? Ainakaan valtapuolueen puheenjohtajan, pääministeri Dmitri Medvedevin housut eivät kastuneet, kuten galluppien perusteella hiukan epäilin. Galluppien perusteella vaikutti siltä, että Yhtenäinen Venäjä häviää ja kannatus lähenee 40 prosentin haamurajaa. Venäjän hallitsevalle eliitille tämä olisi ollut lähes katastrofi.

Mutta toisin kävi.

Silti mistään isoista väärinkäytöksistä ei raportoitu. Vain joillakin takamailla puoluepamput olivat yrittäneet pyörittää karusellia ja pelata muita entisen maailman pelejä.

Venäjän poliittinen eliitti oli valmistautunut duumanvaaleihin huolellisesti. Mitään ei jätetty sattuman varaan. Vaalijärjestelmääkin oli rukattu. Puolet paikoista valittiin nyt alueellisista yhden edustajan vaalipiireistä. Tämä hyödytti Yhtenäistä Venäjää. Puolue saikin 90 prosenttia aluepaikoista itselleen. Kaiken kaikkiaan Yhtenäinen Venäjä sai duumaan 343 paikkaa, mikä on puolueen kaikkien aikojen ennätys. Ääniosuudella mitattuna puolue eteni vain viisi prosenttiyksikköä mutta sai sillä 105 lisäpaikkaa. Nätti puhallus.

Yhtenäisen Venäjän lisäksi duumaan pääsivät samat puolueet kuin aikaisemminkin, tosin enemmän tai vähemmän kutistuneina. Gennadi Tsjuganovin kommunistipuolue on edelleen Venäjän toiseksi suurin ja edustaa Venäjällä vanhaa leniniläistä perinnettä. Kun Kominternkin on lopetettu, Venäjän kommunisteilla ei ole juurikaan tovereita muualla. Nykyiset eurooppalaiset vassaripuolueet ovat Tsjuganoviin verrattuna aivan eri planeetalta.

Äärioikeistolainen Vladimir Zhirinovskin puolue sai vaaleissa niin sanotun torjuntavoiton – eli hävisi vähiten. Populismi siis kiehtoo venäläisiäkin.

Demari-internationaaliin kuuluva Oikeudenmukainen Venäjä sai armon jatkaa duumassa. Puolue menetti viisi miljoonaa äänestäjää. Edellisten vaalien kahdeksasta miljoonasta jäi jäljelle kolme. Tällaisessa tuloksessa olisi kenellä hyvänsä eurooppalaisella demarijohtajalla selittämistä. Mutta – iso maa, iso hajonta. Sergei Mironovin puoluetta on sanottu Kremlin luomukseksi, jota se jossain määrin onkin. Toisaalta puolueesta on löytynyt myös aitoa oppositiohenkeä.

Dmitri Medevedevin ura puoluejohtajana sujui siis vähän liiankin hyvin. Hänhän liittyikin puolueeseen vain päivää ennen kuin valittiin sen puheenjohtajaksi. Sitä ennen hän puuhaili ikioman oikeistopuolueprojektinsa kimpussa.

Demokratian kannalta Venäjän vaalit eivät olleet varsinainen riemuvoitto. Varsinkaan suurissa kaupungeissa kansalaiset eivät uskoneet voivansa vaikuttaa äänestämällä.

Pietarissa vain 16 prosenttia vaivautui uurnille. Tällainen tulos heittää pitkän varjon vaalien ylle.

Duumanvaalien piti olla Vladimir Putinille porras kohti neljättä kautta. Presidentinvaalit pidetään vuonna 2018. Sitä ennen äänestysaktiivisuudelle pitäisi tehdä jotakin, jotta tulos olisi uskottava. Mutta mitä tehdä? Uskottava äänestysprosentti kun edellyttää uskottavaa oppositiota.