Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Pääkirjoitukset

Meillä ei ole aikaa lapselle. Emme kysy, mitä lapselle kuuluu. Vielä ei ole lapsen aika. Nyt on minun aikani.

Pääkirjoitukset

Demokraatti null

SDP:n pää-äänenkannattaja

Moni vietti joulun ja uudenvuoden tienoon yhdessä perheen ja sukulaisten kanssa. Ainakin kerran vuodessa eri ikäiset suomalaiset kokoontuvat maalaistalojen pirtteihin tai lähiöiden olohuoneisiin viettämään yhteistä aikaa ja nauttimaan hyvästä ruuasta.

Demokraatti

Demokraatti

Viime vuosina suvun yhdessäolo on muuttunut radikaalisti. Kun aikaisemmin luettiin kirjoja, käytiin hiihtämässä ja pelattiin seurapelejä yhdessä, on yhteisöllisyys muuttunut voimakkaasti älylaitteiden myötä. Samalla kuilu eri sukupolvien välillä on kasvanut. Tänä jouluna monien perheiden yhdessäolo muistutti lähinnä hammaslääkäriaseman odotushuonetta, jossa kukin keskittyi omaan tekemiseensä. Lapset tekivät Snapchat-videoita, aikuiset selailivat Facebookia ja verkon uutis­sivustoja ja ikäihmiset kuorivat perunoita. Elämää helpottavista älylaitteista onkin yllättäen tullut perheen yhteisöllisyyttä rikkova asia.

Olemme entistä enemmän kontaktissa vain oman sukupolvemme ihmisten kanssa. Sen hintana on sukupolvien yhteyden katkeaminen.

Kun lapsi kuluttaa elämäänsä älylaitteiden parissa, antaa se aikuiselle kaivattua omaa aikaa. Mutta milloin sitten on lapsen aika?

Yle julkaisi maanantaina yhteistyössä OAJ:n kanssa 400 opettajalle tehdyn tutkimuksen, jossa selvitettiin älylaitteiden vaikutusta oppilaiden keskittymiskykyyn. Kahdeksan kymmenestä vastaajasta oli sitä mieltä, että lasten keskittymiskyky on huonontunut selvästi viimeisen viiden vuoden aikana. Syinä tähän opettajat mainitsevat älylaitteiden runsaan käytön ja ylivirikkeellisen ympäristön.

Mikä siis neuvoksi? Viestinnän tutkija Taneli Heikka kirjoitti tämän viikon tiistaina Ylen verkkosivuilla blogin, jossa hän kiinnitti huomiota lapsen asemaan tämän päivän yhteiskunnassa. Hän on ollut mukana valmistelemassa kansallista lapsistrategiaa, jonka oivallukset ovat hyvin yksinkertaisia: me emme näe lasta. Meillä ei ole aikaa lapselle. Emme kysy, mitä lapselle kuuluu. Vielä ei ole lapsen aika. Nyt on minun aikani.

Lapset ovat monella tavalla herkempiä kuin aikui­set. Sen vuoksi aikuis­ten tehtävä on suojella lapsia liian virikkeelliseltä ympäristöltä ja antaa oikeasti lapselle aikaa. Kun lapsi kuluttaa elämäänsä älylaitteiden parissa, antaa se aikuiselle kaivattua omaa aikaa. Mutta milloin sitten on lapsen aika?

Digitaalisuuden nimeen vannovassa Suomessa on kiinnitetty hyvin vähän huomiota lasten keskittymiskyvyn häiriintymiseen. Toisin on esimerkiksi Ranskassa, jossa hyväksyttiin viime vuonna laki, joka kieltää 3–15-vuotiailta oppilailta älypuhelimen ja tabletin käytön koulupäivän aikana. Lailla pyritään vähentämään lasten ruutuaikaa ja lisäämään liikuntaa.

Ranskan malli saattaisi olla käyttökelpoinen myös Suomessa. Vaikka älylaitteet ovat tulleet lasten elämään jäädäkseen, on viisautta tajuta laitteiden koukuttavuus. Olisiko juuri tänä vuonna lapsen aika?

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE