Turva – Hymy

Urheilukolumni

Pentti Salmi

Kirjoittaja on koripalloasiantuntija.

Menestyksensä vankina

Perinteisessä koripallokaupungissa Kotkassa on totuttu siihen, että voitonlaulut raikaavat.

Tällä kaudella satamakaupungin lippulaiva KTP on kuitenkin ollut pahasti karilla. Vihreävalkoiset ovat Korisliigan jumbona. Sehän on jotain ennenkuulumatonta.

KTP on liigan pitkäaikaisin joukkue. Se on pelannut 59 kautta pääsarjaa, josta ajasta nyt 37 vuotta putkeen. Kotkalaiset ovat myös liigan maratontaulukon ykkösiä; eniten kausia, eniten otteluja, eniten voittoja, eniten koripisteitä.

KTP on myös se seura, joka Erkki Hiltusen valmentamana mursi helsinkiläisten mestaruushegemonian 1957 voitettuaan ensimmäisenä maakunnan joukkueena koriksen SM:n.

On siinä ajassa kaupungin koripallokulttuuri kehittynyt, mutta samalla menestyksestä on tullut riippakivi. Kotka on hienon menestyksensä vanki. Siellä on nyt hyvin vaikea ymmärtää miksi ollaan sarjan hännänhuippuna.

Kannattajien mielestä sitä ollaan parempia kuin miltä sarjataulukko näyttää.

***

Kun joukkueella menee huonosti, niin ensimmäinen syytösten kohde on tietysti aina valmentaja. Niin nytkin Kotkassa on Anton Mirolybov herkimpien liipasimella.

Julkinen totuushan on se, että kun Kotkaan tulee valmentaja jostain muualta, niin luottamuksen hankkimiseen on aina tarvittu suuria tekoja. Oli kyse sitten Kari Liimosta, Eero Saarisesta, Lars Ekströmistä tai Sami Toiviaisesta.

Menestys tai menestymättömyys on Kotkassa päävalmentajan työkalu.

***

Mutta ajatelkaapa ensin sitä, millaisessa myrskynsilmässä joukkueen rosteri on ollut.

Viime kauden mitalijoukkueesta kun lähtivät kotimaisista lätkimään Jukka Matinen, Timo Heinonen, Samuli Vanttaja ja Aleksi Akpaso. He tekivät sentään 22,3 pistettä per peli.

Kun lisäksi koko amerikkalaistrio, huimat 52,1 pointsia per matsi, häipyi maailman turuille, niin melkoinen ihmehän se olisi ollut, jos hetkessä olisi parsittu uusi saumaton, yhteenpelaava joukkue.

Viime aikoina on KTP jo sentään pystynyt muutamiin voittopeleihinkin, mikä on nostanut toiveita siitä, että sarjapaikka voitaisiin säilyttää.

Siinä sivussa on yritetty ajaa sisään myös omia junioripelaajia. Tosiasia on kuitenkin se, ettei omasta kaartista ole sitten Roope Mäkelän tullut miesten maajoukueeseen mahtuvia pelaajia. Joonas Lehtorantakaan, joka muutama vuosi sitten valittiin nuorten EM-turnauksessa tähtiviisikkoon, ei ole kehittynyt odotetusti.

Kun takavuosina Karhuvuoren tehotrio Larry Pounds-Jarkko Tuomala-Pertti Marttila rynni menestykseen, niin silläkin luotiin sitä kotkalaista koriskulttuuria, joka henkii yhä voimakkaana, mutta nyt usko on horjunut. Tarvittaisiin myös odotettuja voittopelejä.

***

Jos Kotkassa odotetaan kurssinvaihdosta ja sarjapaikan säilymistä, niin biisoniveräjässä, siis Loimaalla, on toisenlaisia pulmia. Kuluneen kauden aikana kun on ihmetelty, mikä on joukkueen focus, ja nyt seura itse vielä ilmoittaa, että talouskin on kuralla.

Hyvän pelaajamateriaalin omaava Bisons pelaa kahta sarjaa, kotoista Korisliigaa ja itäisen Euroopan VTB-liigaa. Vaikuttaa siltä, ettei joukkue oikein itsekään tiedä, missä painopiste kulloinkin on, Uralilla vai härmässä.

Tämä kuvastuu jo siinäkin, että esimerkiksi Kouvot on kylvettänyt Loimaata rökälemäisesti ensin 42 ja sittemmin vielä 25 pisteellä. Eikä 20 pisteen tappio kotikentällä Kauhajoellekaan aiheuttanut muuta kuin myötähäpeää.

Viime keväänä Loimaa sössi mestaruuden Katajalle osoittaen suurta keskittymiskyvyn puutetta tärkeimmällä hetkellä.

Onkin mielenkiintoista nyt nähdä opittiinko siitä mitään. Pelaajapakka on sitä luokkaa tänäkin vuonna, että Pantteri-patsas pitäisi saada kylpynsä biisoniveräjässä.

Mikäli nyt rahahanat aukeavat sen verran, että kausi edes saataisiin pelatuksi loppuun!

Kolumni

Tuula Haatainen: ”Haluan olla ääni niille ihmisille, joiden ääni ei muuten kuulu”

SDP:n presidenttiehdokas Tuula Haatainen piti yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden kysymykset esillä Ylen vaalitentissä torstai-iltana.

Eriarvoistuminen, ilmastonmuutos, koulutus ja osaamisen kestävyysvaje olivat mukana.

– Maailmalla vallitseva eriarvoistumiskehitys, ilmastonmuutos ja naisten ja tyttöjen aseman parantaminen olisivat keskeisessä asemassa työssäni presidenttinä, Haatainen sanoi.

– Haluan olla ääni niille ihmisille, joiden ääni ei muuten kuulu. Puhun asioista, jotka olisivat jääneet katveeseen, jos en olisi ehdokkaana, hän totesi.

Muita poimintoja Tuula Haataiselta:

– Aikamme suurin turvallisuusuhka on ilmastonmuutos.

– Turvallisuutemme kulmakivi on konfliktien ennaltaehkäisy vuoropuhelun avulla, sillä sitä on diplomatia.

– Meidän ei pidä irrottautua kansainvälisistä sopimuksista eikä haikailla menneisyydyen asejärjestelmien perään. Meidän on uskallettava ajaa uusia rajoitteita ydinaseille.

– Terrorismin ja ääriliikkeiden juurisyyt ovat yhteiskuntien epätasa-arvossa ja kansalaisten osattomuudessa. Näitä ongelmia ei ratkaista aseilla.

Suomen kovenevassa ilmapiirissä kiristetään toimeentuloa niiltä, jotka eivät löydä työtä.

– Kun kaikki osallistuvat tasavertaisesti, ja oikeusvaltion periaatteita kunnioitetaan, asiat ovat paremmin Suomessa ja muualla maailmassa, sanoi Haatainen.

– Suomen kovenevassa ilmapiirissä kiristetään toimeentuloa niiltä, jotka eivät löydä työtä. Säästetään osaamisesta ja säästetään koulutuksesta – perustasta, jolle yhteiskuntamme on yhdessä rakennettu.

– Syrjäytyminen ei häviä ojentamalla.

– Meidän pitää asettaa tavoitteet korkealle niin EU:ssa kuin YK:ssakin. Suomella on kykyä toimia kokoaan suurempana vaikuttajana.

– Suomi päättää asioistaan itse. Piste.

– Jokaisella on maanpuolustustahto korvien välissä vain silloin kun on jotain puolustettavaa. Presidentin sanoessa ”kansalaiset, medborgare”, aivan jokaisella kuulijalla pitää olla tunne: minä olen osa tätä kansaa, minua arvostetaan ja minua kuunnellaan.

Jokaisella meistä on ääni, Haatainen muistutti.

– Jokaisen kuuluu sitä käyttää. Meillä on keinot tehdä yhdessä maailmasta parempi paikka. Minulla on sydäntä sanoa. Suomalaiset, teillä on sydäntä valita, hän päätti.

Linkki Tuula Haataisen seitsemän minuutin mittaiseen puheeseen Ylen sivulla.

Kolumni

”Minulla on sydäntä sanoa, teillä on sydäntä valita” – Haataisen sisääntulo sähköisti Yle-studion

Ylen presidentinvaalitenttien sarja päättyi torstai-iltana, kun SDP:n ehdokas Tuula Haatainen saapui yleisön eteen Helsingin Pasilaan.

Se oli vahva, energinen sisääntulo.  Ehdokas Haatainen sinisessä sähköisti studion.

– Mina puhun, Haatainen aloitti.

– Kun Miina Sillanpää, ensimmäinen naisministerimme puhui itsenäisyytemme alkutaipaleella yksinhuoltajaäitien asemasta, eduskunnassa kiellettiin häntä puhumasta asiasta, koska sellainen ei sopinut arvokkaaseen saliin. Että pienten ihmisten asiat eivät sinne kuuluneet.

Haatainen jatkoi, että Miina nousi pystyyn ja sanoi:

– Mutta minä puhun nyt.

– Minulle sanottiin viime syksynä monta kertaa, että puhun vääristä asioista, kun määrittelin laajan turvallisuuspolitiikan rakennuspalikoita, Haatainen vertasi.

– Minulle sanottiin, että olen ehdolla väärissä vaaleissa, kun puhun tyttöjen koulutuksesta tai naisten osaamisesta alikäytettynä voimavarana.

Haataista opastettiin myös, että presidentinvaaliin ei kuulu keskustelu yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta.

Hän sanoi kokevansa ylpeyttä, että sai puhua kuulijoille tänä iltana juuri näistä asioista.

Ja sen Tuula Haatainen teki.

– Presidenttiä ei valita menneille vaan tuleville vuosikymmenille, Haatainen painotti.

– Näissä vaaleissa on keskusteltava aikamme suurista haasteista ja presidentin roolista niiden ratkaisijana.

Kolumni

Presidentinvaalit: Ennakkoäänestys alkaa.

LKS 20180118 Presidentinvaalien 2018 ensimmäisen kierroksen ennakkoäänestystä postin ennakkoäänestyspisteellä Helsingissä keskiviikkona 17. tammikuuta 2018. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

Yli puoli miljoonaa suomalaista on äänestänyt – naiset liikkeellä miehiä aktiivisemmin

Jo reilusti yli puoli miljoonaa ihmistä on käyttänyt äänioikeuttaan presidentinvaaleissa. Oikeusministeriön tulospalvelun mukaan ääniä oli iltakahdeksaan mennessä annettu yli 521 000.

Toisena päivänä ennakkoäänestäjiä kertyi kaikkiaan liki 246 000, hiukan vähemmän kuin eilen, joka oli ensimmäinen äänestyspäivä.

Äänestysprosentti oli iltakahdeksalta 12,3 prosenttia.
Kuusi vuotta sitten äänestysprosentti oli toisen päivän jälkeen 10,7 prosenttia, kaksitoista vuotta sitten 11,7.

Satakunnan ja Lapin vaalipiirien äänestäjät ovat olleet vilkkaimmin liikkeellä. Satakunnassa äänestysprosentti on noussut yli 16 prosentin, Lapissa yli 15 prosentin. Naiset ovat olleet liikkeellä miehiä aktiivisemmin. Naisten äänestysprosentti oli 13,4 prosenttia, miesten hiukan yli 11 prosenttia.

Presidentinvaalit: Ennakkoäänestys alkaa.

LKS 20180118 Presidentinvaalien 2018 ensimmäisen kierroksen ennakkoäänestystä postin ennakkoäänestyspisteellä Helsingissä keskiviikkona 17. tammikuuta 2018. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

Kolumni

1918 synkkiä aikoja kuvannut kirjailija Kjell Westö vetoaa: ”Älkäämme koskaan enää toistako menneisyyden erehdyksiä”

Helsingin historiaan vuonna 1918 pureudutaan erityisesti talojen kautta valokuvanäyttelyssä ”Talot vieraiden käsissä”, joka avattiin torstaina Helsinki Congress Paasitornissa. Pääosassa ovat erityisesti Helsingin työväentalo ja Katajanokan upseerikasino, jotka kokivat kovia synkkänä ajanjaksona.

Kirjailija Kjell Westö kertoi näyttelyn avajaisissa olevansa hyvin vaikuttunut, että päällisin puolin hyvinkin eri taustoista ponnistavat tahot järjestävät kansalaissodan tapahtumista yhteisen näyttelyn.

Westö on itse kirjoittanut erityisesti romaaneissaan Missä kuljimme kerran ja Kangastus 38 valokuvanäyttelyn kuvaamista ajoista. Hän kiinnostui vuosien 1917–1918 tapahtumista osittain siksi, että hänelle ei koululaisena tai nuorena opiskelijana kerrottu läheskään koko totuutta näistä vuosista. Kouluja hän ei halua moittia.

– En usko, että olisin 1960–70 tai edes 1980-luvulla edes saanut kiihkotonta ja täysin avointa selontekoa näistä ajoista muualtakaan, Westö huomautti.

Hän uskoo, että surullisen ajanjakson muistaminen ja katsominen kirkkain silmin on ollut vaikeaa kaikille katsantokannoista riippumatta.

– Sisällissodan tapahtumien tunnustaminen, se että puolin ja toisin toimimme niin kuin toimimme, oli pitkään lähes ylivoimaista.

Työväentalon juhlasalin takaosa näytti tältä pommituksen jälkeen huhtikuussa 1918. (Helsingin kaupunginmuseo / Ivan Timiriasew)

Westön huomio kiinnittyi erääseen asiaan, kun hän kiinnostui yhä kiihkeämmin kansalaissotaan ja sitä edeltävään aikaan. Se oli tapa, jolla koko 1910-luvun ajan mustamaalattiin vastapuolta.

– Kun ihmiset kaivautuvat henkisiin juoksuhautoihinsa, vastapuolta ei enää kuunnella. Näin kävi silloinkin. Vastapuolta ei enää nähty täytenä ihmisenä hyvine ja huonoine puolineen. Kummallakin puolella viljeltiin pahoja taruja vastapuolesta, kylvettiin kauhua ja halveksuntaa, luotiin irvikuvia, joita alettiin uskoa todeksi.

Kirjailija muistutti, että juuri tämä tie johtaa väkivaltaan ja sotiin.

Ruotsiksi kirjoittava Westö käy hyvin usein puhumassa kirjoistaan Ruotsissa. Ruotsalaiset kysyvät häneltä usein, miksi suomalaiset ovat niin pragmaattisia, käytännöllisiä.

– Miksi suosimme kriisin aikoina niin laajoja hallituspohjia ja miksi keskustelemme useimmiten niin rauhallisesti, ruotsalaiset ihmettelevät hänen mukaansa.

Westöllä on vastaus:

– Meillä on kenties kollektiivisessa muistissa, kuinka käy, kun solvaat ja aliarvioit poliittista vastustajaasi tarpeeksi.

Hänen mielestään tämä pragmatismi ja suomalaisten kyky eheytyä – joskin vaikean kautta – pitäisi muistaa myös näinä täysin erilaisina aikoina, ”joina moni varoittaa kuplissa elämisen, eriarvoisuuden ja yhteiskunnan pirstaloitumisen vaaroista”.

– Älkäämme siis koskaan enää toistako menneisyyden erehdyksiä. Kuunnelkaamme toinen toisiamme.

Haaveena olisi kirjoittaa romaani välirauhan ajoista.

Westö painottaa, ettei ole koskaan synkkiä aikoja kuvanneissa romaaneissaan halunnut hakea syyllisiä. Hän on vain halunnut kuvata ihmisen kärsimystä sota-aikoina.

– Sitä miten julma ja turha jokainen sota on, ja miten aivan erityisen turha on sellainen sota, jossa naapuri kääntyy naapuria vastaan, joskus jopa veli veljeä vastaan.

Hänen romaaneissaan keskiössä ovat aina ihmiset erheineen ja hyveineen, pahoine ja hyvine tekoineen.

– Me sorramme, kapinoimme, sodimme, solmimme rauhat ja nuolemme haavojamme. Mutta kaikkein tärkeintä on se, että miten tämä näyttely on tehty – eli yhdessä.

Westö paljasti Demokraatille, että haaveena olisi kirjoittaa romaani välirauhan ajoista.

– Jos sinne mennään, sitten väkisinkin palaan takaisin myös kansalaissotaan, koska aikaväli on niin lyhyt. Mutta katsotaan, onnistunko.

Taudit jylläsivät ensimmäisen maailmansodan aikana. Kuvassa potilaita ja henkilökuntaa Suomen kaupunkien liiton ylläpitämässä sotilassairaalassa Linnankadulla. (Helsingin kaupunginmuseo / Eric Sundström)

20 historiallisen valokuvan näyttely on esillä Paasitornissa kesäkuuhun asti ja siirtyy elokuussa Katajanokan kasinolle, jota remontoidaan parhaillaan entistä ehommaksi.

Paasitornin (Helsingin työväentalon) suunnitteli arkkitehti Karl Lindahl ja sen on valmistumisesta vuonna 1908 saakka omistanut Helsingin työväenyhdistys. Katajanokan upseerikasino taas rakennettiin venäläisen upseeriston käyttöön arviolta vuonna 1913. Kasinon omistavat Katajanokan upseerikerhon kautta suomalaiset upseerijärjestöt.

 

Paasitorni joutui vieraisiin käsiin, kun punakaarti majoittui työväentalolle yhdistyksen vastusteluista huolimatta. 26. tammikuuta 1918 nostettiin punainen lyhty talon torniin vallankumouksen alkamisen merkiksi. Helsingin taistelussa huhtikuussa työväentalon torni syttyi tuleen ja juhlasalin katto romahti saksalaisten tykkitulesta. Punainen Helsinki antautui 13. huhtikuuta ja työväentalo siirtyi saksalaisten haltuun.

Katajanokan upseerikasino joutui vieraisiin käsiin jo maaliskuussa 2017, kun kumoukselliset venäläiset matruusit valtasivat rakennuksen ja nostivat mustan anarkistilipun kasinon salkoon. Upseerikasino oli tammikuussa 1918 myös joitakin kuukausia punakaartin hallussa. Se siirtyi punaisen Helsingin antauduttua työväentalon tavoin saksalaisten haltuun.

Saksan joukot poistuivat Helsingissä ensimmäisen maailmansodan päätyttyä ja joulukuussa 1918 kumpikin talo palautettiin isännilleen.

Kolumni

President of Finland Sauli Niinistö and spouse Jenni Haukio cast votes.

Acting President of Finland, candidate for presidential election, Sauli Niinistö casting his ballot in advance voting in Helsinki, Finland on January 18, 2018. Elections are scheduled to be held in Finland on Sunday January 28, 2018 with a second round on February 11 if necessary. An independent candidate, 69-year-old Niinistö has strong poll lead to be elected for a second six-year term. LEHTIKUVA / SEPPO SAMULI

Alma-tutkimus: Niinistön kannatus laskussa

Presidentti Sauli Niinistön kannatus on huvennut verrattuna joulukuussa julkaistuun mittaukseen, ilmenee Alma Median lehtien teettämästä kyselystä. Kantansa kertoneista vastaajista 58 prosenttia sanoi nyt aikovansa äänestää Niinistöä.

Joulukuussa Niinistöä kannatti kantansa kertoneista 70 prosenttia, ja kaikista vastaajista 64 prosenttia. Kaikki muut ehdokkaat paitsi vihreiden Pekka Haavisto ovat tammikuun puolella nostaneet kannatustaan verrattuna edelliseen Alma-tutkimukseen. Haavistoa tuki nyt 14 prosenttia.

Kovimman kirin on ottanut valitsijayhdistyksen ehdokas Paavo Väyrynen, jonka kannatus on noussut kahdesta prosentista seitsemään prosenttiin.

Perussuomalaisten Laura Huhtasaari keräsi uudessa kyselyssä kuuden prosentin kannatuksen, keskustan Matti Vanhanen viisi prosenttia. SDP:n Tuula Haatainen ja vasemmistoliiton Merja Kyllönen keräsivät molemmat neljä prosenttia ja RKP:n Nils Torvalds kaksi prosenttia.

Mahdollisella toisella kierroksella Niinistö voittaisi kaikki haastajansa selvin luvuin.

Alma Median tutkimuksen toteutti Tietoykkönen ja siinä haastateltiin yhteensä 1 500 vastaajaa 9.–16. tammikuuta. Vastaajat edustavat äänestysikäisiä suomalaisia Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Virhemarginaali on enimmillään 2,5 suuntaansa.

Juttua on täydennetty ehdokkaiden kannatusluvuilla ja tiedoilla tutkimuksen tekotavasta kello 20.43.

President of Finland Sauli Niinistö and spouse Jenni Haukio cast votes.

Acting President of Finland, candidate for presidential election, Sauli Niinistö casting his ballot in advance voting in Helsinki, Finland on January 18, 2018. Elections are scheduled to be held in Finland on Sunday January 28, 2018 with a second round on February 11 if necessary. An independent candidate, 69-year-old Niinistö has strong poll lead to be elected for a second six-year term. LEHTIKUVA / SEPPO SAMULI