– Laissa on aivan liian löyhät kriteerit nollatuntisopimusten väärinkäytösten ehkäisemiseksi. Esityksessä sanotaan, että nollatuntisopimuksia voidaan käyttää sen mukaan mitä työvoiman tarve edellyttää. Mutta käytännössä on mahdollista edelleen solmia nollaksi, kansanedustaja, työelämä ja tasa-arvovaliokunnan jäsen Ilmari Nurminen (sd.) painotti.

Myös kansanedustaja ja niin ikään valiokunnan jäsen Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.) yhtyi Nurmisen huoleen.

– Nythän tässä käy niin, että nollatuntisopimukset virallistetaan mutta lainsäädäntö ei kuitenkaan takaa riittävää turvaa työntekijöille, Mäkisalo-Ropponen totesi.

Laissa lähdetään siitä, että vähimmäistyöaikaa ei saa sopia pienemmäksi kuin työnantajan työvoiman tarve edellyttää, mutta tämä silti mahdollistaa yhä edelleen sen, että vähimmäistyöaika on nolla.

Jo valiokunnan mietinnössä kuitenkin todetaan, että työntekijän vaikea arvioida sitä, mikä työnantajan varsinainen työtuntien tarve ja työvoiman käytön tarve on siinä vaiheessa, kun hän tekee sopimusta, kansanedustaja, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Tarja Filatov huomautti.

– Tässä laissa on yhä se valuvika, että se lähtee siitä, että työntekijä yhä edelleen joutuu taistelemaan työnantajan kanssa siitä, mikä se vakiintunut työaika on, Filatov totesi myöhemmässä puheenvuorossaan.

– Siinä ei ole edes mekanismia, jossa luottamushenkilö tai vähän kollektiivimpi voisi olla siinä mukana.

Laissa on säädetty, että työajan vaihtelun tarvetta voidaan tarkastella kuuden kuukauden toteutuneiden tuntien perusteella. Mikäli tämän jälkeen vähimmäistyöajasta ei päästä sopimukseen, niin työnantajalla on velvollisuus esittää kirjallisesti asialliset perusteet sille, miksi työaika on sen suuruinen kuin se on.

Filatov kuitenkin huomauttaa, että se mekanismi, jolla tätä työaikaa tarkastellaan, on ehdotettu sääntelyltään hyvin väljäksi.

– On aika vaikeaa, kun siihen pykälään ei sisälly tarkempia säännöksiä siitä, miten nämä neuvottelut pitää käydä ja missä vaiheessa ne pitää järjestää, Filatov totesi.

– Työntekijän asema ei vahvistu ehkä niin paljon kuin tällä säännöksellä on ajateltu, vaan jää ohuemmaksi.

Filatov toi esiin myös lain positiivisia puolia. Hänestä ja valiokunnan mielestä laissa on oikeasti menty eteenpäin työttömyysturvan määräytymisessä. Tällä hetkellä , jos ihminen eroaa työpaikasta, jossa hänellä on sopimuksen mukaan esimerkiksi nollasta 35:een tuntia, mutta hänellä ei pitkään aikaan ole ollut tunnin tuntia töitä, hänelle on laitettu työttömyysturvan saamisessa karenssia.

– On katsottu, että hän on ikään kuin itse eronnut omasta työstänsä, vaikka tosiasiallisesti hänellä ei työtä ole ollut ollenkaan, Filatov esittää.

– Jatkossa tilanne on se, että jos tunteja on nolla, niin voi erota, ilman että katsotaan irtisanoutumiskarenssia siihen päälle.

Merja Mäkisalo-Ropponen puhahti salissa vielä myöhemmin, kuinka hän ei voi olla ihmettelemättä, miten paljon Sipilän hallituksen aikana on heikennetty työntekijöiden oikeuksia ja työsuhdeturvaa.

– Pakkolait, lomarahan leikkaukset, koeajan pidentäminen, takaisinottovelvoitteesta luopuminen ja työttömyysturvan leikkaaminen kaikkein heikoimmilta ovat muun muassa näitä heikennyksiä, hän totesi.

Kansanedustaja Eero Heinäluoma (sd.) huomautti vielä väliin, että Mäkisalo-Ropposen esittelemällä listalla ei edes oltu otettu huomioon kaikkia heikennyksiä. Hän totesikin, että hallitus ei vie Suomen yhteiskuntaa eteenpäin vaan taaksepäin jopa vuosikymmeniä.

– Mennään taaksepäin sata vuotta siihen, mistä työntekijöiden vähimmäissuojelu lähti, Heinäluoma laukoi.

Työministeri Jari Lindström (sin.) korosti vastauspuheenvuorossaan, että nollatuntisopimukselle on kuitenkin työelämässä tarvetta.

– Sopimusten kieltäminen voisi johtaa siihen, että täytetään se työvoimatarve jollakin muulla tavalla, kuten vuokratöillä, yrittäjän omana työnä, työkeikan pituisin määräaikaisin sopimuksin tai teettämällä olemassa olevalla henkilöstöllä lisä- tai ylityötä, hän totesi.

Hän otti kantaa myös työajan lakisääteisen vakiintumisen ongelmaan.

– Totta kai tätä täytyy aina punnita molemmin puolin. Se ajatus, mikä meillä on tässä lakia säätäessä ollut, on se, että tämä vakiintuminen voisi merkitä sitä, että jollakin tarkastelujaksolla se toteutunut työaika voisi muodostaa työsuhteessa noudatettavan kiinteän työajan, Lindström sanoi.

– Näin voisi tapahtua, vaikka työnantajan edellytyksissä tarjota työtä ei olisi tapahtunut mitään muutoksia.

Ministerin mukaan työnantajan on annettava työsuhteen alkaessa selvitys siitä, missä tilanteessa ja missä määrin työnantajalle syntyy työvoimatarvetta. Vaihtelevaa työaikaa koskevaan ehtoon sisältyvän vähimmäistyöajan on vastattava todellista tarvetta, hän esitti todeten tämän turvaavan työntekijää.

– Tässä on kyseessä siis lakiesitys, jossa ensimmäisen kerran säädetään nollatuntisopimuksista, ensimmäisen kerran Suomen historiassa, ja vaikka tämä saa myös oppositiosta kiitosta mutta enemmän kritiikkiä, niin joka tapauksessa tämä peli on nyt avattu, ja minun mielestäni tämä on iso askel oikeaan suuntaan, hän vielä vakuutteli.

Keskustelun lopussa kansanedustaja Lauri Ihalainen (sd.) heitti ilmoille vielä ehdotuksen, jossa osa-aikatyö ja opiskelu nivellettäisiin kiinteämmin toisiinsa.

– Ihmiselle, joka on osa-aikatyösuhteessa, tulisi oikeus toisaalta siinä toisessa osassa elämää opiskella, ja ne tukisivat järjestelmänä paremmin toisiaan kuin tänä päivänä.

Tällöin Ihalaisen mukaan syntyisi osa-aikatyöntekijöille mahdollisuuksia siirtyä myös vakituiseen työpaikkaan ja saada uutta työtä, eli yhdistetään tiiviimmin opiskelu ja osa-aikatyö.

– Tämä voisi olla sellainen seuraava reformi, jota kannattaisi viedä eteenpäin.