Saksan vaalitulos povaa Euroopan moottorille poikkeuksellisen hankalia hallitusneuvotteluja. Sosialidemokraatit (SPD) ilmoittivat heti heikon vaalituloksen selvittyä (20,5 %) jättäytyvänä oppositioon. Pelkästään vaalitappio on jo SPD:lle riittävä syy vetäytyä hallitusvastuusta. Tosin tällä kertaa syyt ovat moniulotteisemmat – AfD:lle ei millään haluta jättää pääoppositiopuolueen asemaa. Tällöin avoin rasismi saisi kaipaamansa megafonin.

Äärioikeiston nousu Saksan liittopäiville on monessa mielessä vakavampi paikka kuin muiden eurooppalaisten valtioiden muukalaisvihamielisyys. AfD on johtajiensa suulla puhunut siitä, kuinka saksalaisten tulisi viimein olla avoimen ylpeitä omista sotilaistaan maailmansodissa. Puolueen johtajiin lukeutuva Björn Höcke on kertonut jopa häpeävänsä holokausti-muistomerkkiä. Saksa, joka on esimerkillisesti tehnyt työtä oman synkän sotahistoriansa kanssa, on nyt ajautumassa uudenlaiseen tilanteeseen, jossa kansan historiantulkinnasta onkin monenlaisia versioita.

Valtataistelu onkin ilmeistä AfD:n sisällä. Petry olisi halunnut puolueesta hallituskelpoisen viimeaikaisilla pehmeitä arvoja korostavilla puheillaan. Tähän kuitenkaan puolueen äärioikeistolainen siipi ei ole taipunut. Suuren voiton keskellä puolue siis tuskin säilyy yhtenäisenä. Petryn sovittelevammat puheet ovat siinäkin mielessä kiinnostavia, että hän on verrannut aiemmissa puheissaan maahanmuuttajia kompostiin ja kertonut harkitsevansa pakolaistulvan rajoittamista ampumalla ihmisiä rajalle.

Saksan vaalit kertovat karusti sosialidemokraattisen vaihtoehdon olevan Euroopassa kriisissä. Martin Schulzin hyvin alkanut vaalikampanja suli viime hetkellä hämmästyttävästi. Suurin syy lienee saksalaisten heikko usko sosialidemokraattien kykyyn edistää talouskasvua ja hyvinvointia. Yhden asian me sosialidemokraatit voisimme ottaa Saksasta opiksi: Oikeistopopulistien uhkaa ei saa missään kohden väheksyä.