Turva – Hymy
Tyomies

Pääkirjoitus

Demokraatti

Merkelin painajaisvoitto horjuttaa Eurooppaa, ja SDP:n kannattaa oppia Saksasta yksi asia

Saksassa herättiin tähän viikkoon hämmentyneissä tunnelmissa. Uutiskuvissa liittokansleri Angela Merkel hymyili tavallistakin kankeammin vaalitulosten selvittyä. Hymyn hyytymiseen on selkeät syyt: Merkelin johtama kristillisdemokraatit jäi odotettua vaatimattomampaan vaalitulokseen 33 prosentin kannatuksella ja liittopäiville nousi Merkelin poliittinen päävastustaja, avoimen rasistinen Vaihtoehto Saksalle -puolue (AfD) 13 prosentin ääniosuudella.

Saksan vaalitulos povaa Euroopan moottorille poikkeuksellisen hankalia hallitusneuvotteluja. Sosialidemokraatit (SPD) ilmoittivat heti heikon vaalituloksen selvittyä (20,5 %) jättäytyvänä oppositioon. Pelkästään vaalitappio on jo SPD:lle riittävä syy vetäytyä hallitusvastuusta. Tosin tällä kertaa syyt ovat moniulotteisemmat – AfD:lle ei millään haluta jättää pääoppositiopuolueen asemaa. Tällöin avoin rasismi saisi kaipaamansa megafonin.

Äärioikeiston nousu Saksan liittopäiville on monessa mielessä vakavampi paikka kuin muiden eurooppalaisten valtioiden muukalaisvihamielisyys. AfD on johtajiensa suulla puhunut siitä, kuinka saksalaisten tulisi viimein olla avoimen ylpeitä omista sotilaistaan maailmansodissa. Puolueen johtajiin lukeutuva Björn Höcke on kertonut jopa häpeävänsä holokausti-muistomerkkiä. Saksa, joka on esimerkillisesti tehnyt työtä oman synkän sotahistoriansa kanssa, on nyt ajautumassa uudenlaiseen tilanteeseen, jossa kansan historiantulkinnasta onkin monenlaisia versioita.

Martin Schulzin hyvin alkanut vaalikampanja suli viime hetkellä hämmästyttävästi.

Vaihtoehto Saksalle -puolueen poliittinen yhtenäisyys noudattelee kuitenkin monen muun eurooppalaisen populistipuolueen kaavaa. Heti maanantaina puolueen johtaja, Saksista kotoisin oleva Frauke Petry asteli puolueen tiedotustilaisuudesta ulos kesken kaiken. Hän ilmoitti, ettei tule osallistumaan AfD:n parlamenttiryhmän toimintaan.

Valtataistelu onkin ilmeistä AfD:n sisällä. Petry olisi halunnut puolueesta hallituskelpoisen viimeaikaisilla pehmeitä arvoja korostavilla puheillaan. Tähän kuitenkaan puolueen äärioikeistolainen siipi ei ole taipunut. Suuren voiton keskellä puolue siis tuskin säilyy yhtenäisenä. Petryn sovittelevammat puheet ovat siinäkin mielessä kiinnostavia, että hän on verrannut aiemmissa puheissaan maahanmuuttajia kompostiin ja kertonut harkitsevansa pakolaistulvan rajoittamista ampumalla ihmisiä rajalle.

Saksan vaalit kertovat karusti sosialidemokraattisen vaihtoehdon olevan Euroopassa kriisissä. Martin Schulzin hyvin alkanut vaalikampanja suli viime hetkellä hämmästyttävästi. Suurin syy lienee saksalaisten heikko usko sosialidemokraattien kykyyn edistää talouskasvua ja hyvinvointia. Yhden asian me sosialidemokraatit voisimme ottaa Saksasta opiksi: Oikeistopopulistien uhkaa ei saa missään kohden väheksyä.

Pääkirjoitus

Demokraatti

Sipilän porvarihallitusta tuntuu vaivaavan leninistinen teoriatauti – myös vastuulliset ministerit havahtuivat ja ymmärsivät piiloutua

Juha Sipilän (kesk.) hallituksen työttömyysturvan uudistus ja erityisesti sen aktiivimalliksi kutsuttu osa on luotu valtionvarainministeriössä teoria edellä. Valtiosihteeri Martti Hetemäen työryhmä on kopioinut mallin Tanskasta, mutta ryhmän jäsenet ovat lopputuloksesta päätelleet törmänneet Tanskaan korkeintaan Hamlet-näytelmässä.

Toisin kuin harvaanasutussa Suomessa, työn perässä muuttaminen on Tanskassa helppoa. Kaikki on pinta-alaltaan pienessä maassa niin lähellä, ettei muuttaminen aina ole edes välttämätöntä, vaikka työt sijaitsisivat toisella paikkakunnalla. Toisin kuin Suomessa, Tanskassa on myös työllistymisessä tukevia viranomaisia yksi kahtatoista työtöntä kohden. Suomessa vastaava luku on 166.

Myös kierto työttömyydestä uudelleen työllistymiseen on Tanskassa keskimäärin paljon Suomea nopeampaa osin lainsäädännöllisistä syistä ja osin työmarkkinoiden rakenteesta johtuen. Tanskassa on Suomea enemmän ruohonjuuritason yritystoimintaa, ihmisiä työllistäviä pieniä- ja keskisuuria yrityksiä.

Uskomatonta, että malli eteni laiksi asti.

Kaikki tämä olisi ollut Hetemäen ryhmän selvitettävissä parilla puhelulla ja kartan vilkaisulla. Ns. aktiivimallin toteuttanutta Sipilän porvarihallitusta tuntuu vaivaavan leninistinen teoriatauti, jossa teorian ja käytännön ristiriita ratkaistaan käytännön tappioksi.

Hallituksen työvoimapolitiikka on läpeensä ideologista. Siinä pyritään kostamaan globalisaation aiheuttama työn murros työntekijöille velvoittamalla työttömät osallistumaan aktivointitoimenpiteisiin, joita ei ole paikoin olemassakaan.

Hetemäen ryhmän Tanskan malli toimii Suomessa yhtä varmasti kuin pyörällä ajo kirjasta opiskeltuna. On uskomatonta, että malli eteni laiksi asti. Toisaalta se ei hämmästytä. Mallin ongelmia väännettiin eduskunnassa rautalangasta, mutta salissa oli niukasti tai ei lainkaan hallituspuolueiden edustajia.

Milloin näemme A-talk-ohjelman, jossa ulkoministeriön asevientilinjauksia selvittää työministeri Jari Lindström?

Kun aktiivimalli tuli vuoden alusta voimaan, herättiin hallituspuolue keskustassa. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen (kesk.) reagoi sadantuhannen allekirjoittajan lakia vastustavaan kansalais­aloitteeseen toteamalla, että ihmisten huoli tulee ottaa tosissaan. Myös vastuulliset ministerit havahtuivat ja ymmärsivät piiloutua.

Aktiivimallia puolusti Ylen A-talk -ohjelmassa tavallisesti sektoriministereihin vannovan hallituksen puolelta ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen (kok.). Milloin näemme A-talk-ohjelman, jossa ulkoministeriön asevientilinjauksia selvittää katsojille työministeri Jari Lindström (sin.)?

Aktiivimalli kaikkine ongelmineen on esimerkki viime aikojen kelvottomasta lainvalmistelusta, jolle pitäisi pikku hiljaa tehdä jotakin. Äänestäjät ansaitsevat politiikkaa, joka pyrkii parantamaan maailmaa. Jos jaettavana on niukkuutta, se täytyy tehdä huolellisen harkinnan jälkeen oikeudenmukaisesti. Nyt niin ei tapahdu.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

EU-talo huojuu – raha kelpaa haastajille itärajalta, arvot eivät

Euroopan unioni natisee taas kerran. Juuri kun unionin talousongelmat ovat vähän helpottaneet ja EU-maat onnistuneet yhteisrintamassa hyydyttämään brexit-huumaisen Britannian, nousee uusi haastaja unionin itärajalta. Visegrad-maat – Unkari, Puola, Tsekki ja Slovakia – haastoivat jo kesällä EU:ta vastustamalla sopimusta, jossa sitouduttiin sijoittamaan 160 000 pakolaista EU-maihin.

Tällä hetkellä pahiten ovat tulehtuneet EU:n ja Puolan välit. Puola oli vielä pari vuotta sitten unionin uusia mallimaita. Ennen joulua Euroopan komissio uhkasi Puolaa EU:n perussopimuksen artikla seitsemän mahdollistavilla rankaisutoimilla, joita voidaan määrätä yhteisten ihmisoikeuksia ja demokraattisista arvoja koskevien sääntöjen rikkomisesta. Syynä ovat Puolan oikeuslaitokseensa tekemät uudistukset, jotka politisoivat tuomareiden nimittämisen. Jos Puolassa hyväksytään asiaa koskeva laki, voi Puolan hallitseva puolue määrätä tuomarivalinnoista ja erottaa korkeimman oikeuden tuomarit kesken toimikautta.

Puolan presidentti Andrzej Dudalla on tammikuun 5. päivään eli huomiseen perjantaihin saakka aikaa allekirjoittaa nämä lait. (Tilanne on jo saattanut muuttua, sillä tämän viikon Demokraatti meni painoon tiistaina). Jos lait tulevat voimaan, voidaan Puolalta jopa viedä äänioikeus EU:n sisällä.

Myös raha on tässä asiassa merkittävä konsultti. Puola on EU:n tukirahojen suuri nettosaaja ja pelissä voi olla miljardien tukieuroja menetys. Tämä saattaa hillitä Puolan valtaapitävien intoa uhkailla maan EU-erolla. Rangaistuksien toimeenpano kuitenkin vaatii Eurooppa-neuvoston maiden yksimielisyyttä. Visegrad-maista ainakin Unkari on ilmoittanut tukevansa Puolaa.

Tällä hetkellä pahiten ovat tulehtuneet EU:n ja Puolan välit.

Euroopan unionin sisäiset rangaistustoimet ovat monella tapaa ongelmallisia. EU-vastaiset populistit voivat kääntää ne EU:ta vastaan ja syventää entisestään EU-vihamielisyyttä. Etenkin, kun erilaiset sanktiot usein vaikeuttavat enemmän tavallisten kansalaisten kuin valtaa pitävien elämää. EU:n laajeneminen itään on ongelmista huolimatta ollut melkoinen menestystarina.

Sosialismin osin raunioittaneet maat siirtyivät natisten, mutta onnistuneesti demokratiaan ja saivat suurelta osin taloutensakin kuntoon. Tilanne kääntyi huonompaan suuntaan, kun nykyiset päättäjät tulivat valtaan Unkarissa ja Puolassa. Unkarin pääministeri Viktor Orbán on Puolassa vallassa olevan Laki ja oikeus (PiS) -puolueen johtajan ja ilmeisesti maan todellisen johtajan Jaroslaw Kaczynskin hengenheimolainen.

Kummassakin maassa on valtaa keskitetty omiin käsiin mediaa, oikeusvaltiota ja oppositiota heikentämällä.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Mikä oli tietovuodon motiivi? Vähemmän on kirjoitettu siitä, että aineiston perusteella vuoto on tapahtunut Puolustusvoimista, tiedustelun ylätasolta.

Helsingin Sanomat julkaisi viime lauantaina artikkelin suomalaisesta sotilastiedustelusta. Juttuun Puolustusvoimien Viestikoekeskuksesta sisältyi myös salaiseksi luokiteltua aineistoa, jota lehti oli saanut haltuunsa.

Ilmassa on monia kysymyksiä. Mikä oli tietovuodon motiivi? Mikä taho tästä hyötyy? Ja jossain on myös vuotaja.

Huomio on keskittynyt median toimintaan. Samoin paine. Vähemmän on kirjoitettu siitä, että aineiston perusteella vuoto on tapahtunut Puolustusvoimista, tiedustelun ylätasolta. Sektorin poliittisen vastuun kantaa puolustusministeri.

Tiedustelu ja sotilastiedustelu nousevat nyt varmasti keskusteluun myös presidentinvaaleissa.

Presidentin asema Puolustusvoimien ylipäällikkönä tuli esiin.

HS:n selvityksen ulospanossa korostui salaisuus punaisine leimoineen. Artikkelissa kuitenkin käsiteltiin kohtalaisen vanhoja asioita, jotka todennäköisesti ovat jo eri osapuolten tiedossa. Tästä riippumatta salassapidolle on perustelut laissa.

Vuoto ja salaiseksi julistetun tiedon julkistaminen syövät uskottavuutta Suomen kyvyltä suojata tämän tyyppistä tietoa. Vääriin käsiin päätyessään salaiset asiakirjat heikentävät mainettamme luotettavana tiedustelukumppanina.

Reagointi olikin poikkeuksellisen voimakasta, korkealta tasolta tasavallan presidenttiä myöten. Presidentin asema Puolustusvoimien ylipäällikkönä tuli esiin.

Julkaisua seuraavana päivänä vastaava päätoimittaja Kaius Niemi joutui myöntämään, ettei HS perustellut riittävästi salaisten tietojen käyttöä.

– On toimituksellekin selvää, että on syytä katsoa peiliin, hän kirjoitti.

Poikkeukselliset toimenpiteet saivat jatkoa poliisin kotietsinnällä jutun tekemiseen osallistuneen toimittajan kotiin. Toimitustyön jokapäiväistä arkea ei ole sekään, että Sanoman hallitus haluaa toimituksen johdolta selvityksen lehden uutisoinnista.

Trollit, kyberuhka ja toisen valtion vaaleihin vaikuttaminen ovat nykytodellisuutta.

Keskusrikospoliisi on käynnistänyt esitutkinnan. Epäiltynä rikosnimikkeenä on turvallisuussalaisuuden paljastamisen lisäksi virkasalaisuuden rikkominen. KRP on tehnyt esitutkintalain mukaisen ilmoituksen myös Valtakunnansyyttäjänvirastoon.

Harvinaiset rikosnimikkeet ja tiedonvälityksen rajojen määrittely tekevät tutkinnasta poikkeuksellisen mutkikkaan. Se saa myös ennakkotapauksen luonteen.

Samaan aikaan uutta tiedustelulakia valmistellaan parlamentaarisessa työryhmässä. Tapahtunut korostaa selkeiden pelisääntöjen tärkeyttä.

Lainsäädännön päivittämistä tarvitaan, koska tiedustelutoiminnan maail­­ma on muuttunut. Trollit, kyberuhka ja toisen valtion vaaleihin vaikuttaminen ovat nykytodellisuutta.

Yhteen nivoutuu kaksi perusteltua huolta. Toinen kansalaisten perus­oikeuksien kaventamisesta ja toinen kansallisesta turvallisuudesta. Keskustelussa on syytä välttää ylilyöntejä puolin ja toisin.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Sote herättää jo korruptioepäilyjä – sopimus on härskiydessään ainutlaatuinen

Suomalaisen kestävyysvajeen ytimessä on neljä kirjainta, joihin voi luottaa, unilääkkeenä. Valitettavasti lääke, sote aiheuttaa useimmille pahoja painajaisia. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden parantamiseen tähtäävä sote-uudistus on 2000-luvun versio Iisakin kirkosta, joka ei tahdo valmistua.

Syyt ovat poliittisia. Kun yksi poliittinen ryhmittymä tuo tavoitteensa pöytään, toinen siivoaa sen samantien sieltä pois ja tätä toistetaan loputtomasti kuin takavuosien lastenohjelma Teletapeissa.

Kustannusten kasvun hillintään ja peruspalveluiden parantamiseen tähtäävä uudistus on vesittymässä sekavaksi yritysvetoiseksi hallintohimmeliksi, jonka taustalla on keskustan ja kokoomuksen faustinen lehmänkauppa.

Sopimus on valtapoliittisessa härskiydessään suomalaisittain ainutlaatuinen.

Keskusta saa diilissä valtaansa perustettavat maakunnat ja kokoomuksen ystäville koittaa tilipäivä. Sopimus on valtapoliittisessa härskiydessään suomalaisittain ainutlaatuinen.

Uudistuksen epätoivoisesta tilasta kertoo sitä valmistelevien asiantuntijoiden ja virkamiesten julkinen riitaantuminen. Tästä nähtiin esimerkki viime viikonloppuna. Soten asiantuntijaryhmään kuuluva sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo totesi sunnuntain Helsingin Sanomissa virkamiesjohdon ja asiantuntijoiden luottamuksen säröilleen viime keväänä. Hiilamon mukaan sote-yritysten lobbarit ja eräät korkeimmat virkamiehet tekivät viime keväänä kaikkensa, ettei soten piiloagenda, sote-yritysten edun ajaminen, olisi paljastunut.

Hiilamo ei kohdistanut kritiikkiään suoraan kehenkään mutta mainitsi kirjoituksessaan muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikön Päivi Sillanaukeen, joka oli hänen mukaansa yrittänyt kumota ministeriönsä omien asiantuntijoiden kritiikin. Sillan­aukee ei kritiikistä ilahtunut ja sanoi sen lähestyvän kunnianloukkausta.

Professori Hiilamon syytös tulee ottaa hyvin vakavasti.

Kyse ei ole enää normaalista poliittisesta ohjauksesta.

Jos valmistelun asiantuntijaryhmän ytimestä käytännössä todetaan, että sotea valmistelevassa virkamiesjohdossa pelataan uudistuksesta miljardivoittoja odottavien suuryritysten pussiin, asian pitäisi kiinnostaa kansalaisten lisäksi myös poliitikkoja. Kyse ei ole enää normaalista poliittisesta ohjauksesta.

Virkamiesten etiikkaa säätelevissä valtionhallinnon arvoissa mainitaan avoimuuden lisäksi muun muassa puolueettomuus ja riippumattomuus. Mikään näistä arvoista ei ole linjassa suuryritysten etua ajavan piiloagendan ja sen kätkemisen kanssa.

Suomi on moneen kertaan todettu yhdeksi maailman vähiten korruptoituneista maista. Sote-uudistuksesta miljardituottoja hakevien yritysten lobbarit ovat tehneet poliittisen valmistelun kulisseissa hartiavoimin töitä. Kuinka paljon se on kantanut hedelmää puolueettomaksi valtionhallinnon työväeksi luettavien virkamiesten keskuudessa?

Jos tähän kysymykseen ei saada kunnollista vastausta, se vähentää kansalaisten luottamusta valtionhallintoa kohtaan ja herättää epäilyjä korruptiosta.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Ilman taidetta ei olisi Suomea: Sibelius puristaa koko suomalaisuuden tarinan noin yhdeksään minuuttiin

Näin itsenäisyyspäivän tienoilla monia suomalaisia ovat puhutelleet Sibeliuksen Finlandian sanat ja sävelet.

Kun viime lauantaina itsenäisyyden juhlavuoden pääjuhlassa Oulussa Finlandia-hymni kuultiin lasten laulamana, näkyi yleisössä satojen nenäliinojen valkoinen välke. Sibelius on onnistunut puristamaan koko suomalaisuuden tarinan noin yhdeksän minuuttiin. Se on saavutus, johon kukaan poliitikko ei koskaan pystyisi.

Taiteilijoilla on keskeinen rooli kansankunnan identiteetin rakentamisessa. Sibeliuksen ohella Elias Lönnrotin Kalevala, Akseli Gallén-Kallelan freskot ja Eino Leinon runous ovat suomalaisen
sielunmaisen rakennusaineita, joita ilman suomalaisuutta ei olisi. Voidaankin perustellusti sanoa, että kansankunnan poliittinen ja yhteiskunnallinen rakentaminen alkaa siitä, mihin taiteilijoiden työ päättyy.

Finlandia-hymni kajahti ensi kertaa ilmoille helmikuun manifestia vastaan suunnatussa tilaisuudessa Svenska Teaternissa marraskuun 4. päivänä vuonna 1899. Tilaisuus oli perustuslaillisten eli nuorsuomalaisten järjestämä, jonka tarkoituksena oli puolustaa suomalaisten lehtien sanan- ja ilmestymisvapautta. Myös työväki Työmies-lehden välityksellä oli tukemassa passiivista vastarintaa Venäjän sortotoimia vastaan.

Olemme aina olleet vahvimmillamme silloin, kun uhka itsenäisyyttämme ja identiteettiämme kohtaan tulee ulkoa.

Vuoden 1899 helmikuun manifesti koettiin Suomessa laajasti hyökkäyksenä Aleksanterin I:n Porvoon valtiopäivillä vuonna 1809 antamaa Suomen autonomiaa vastaan. Helmikuun manifesti antoi suurimman vallan Suomessa Venäjän kenraalikuvernöörille ja asetti yleisen asevelvollisuuden suomalaisille niin, että Venäjän ja Suomen armeijat yhdistyivät. Manifesti koettiin niin suurena loukkauksena kansamme itsemääräämistä kohtaan, että helmikuussa 1899 naiset pukeutuivat surupukuihin ja muotiliikkeiden ikkunat oli verhottu mustiin kankaisiin.

Vuoden 1899 tapahtumista on hyvin luettavissa isänmaallisen kansallistunteemme myönteiset puolet; olemme aina olleet vahvimmillamme silloin, kun uhka itsenäisyyttämme ja identiteettiämme kohtaan tulee ulkoa. Samanlainen yhtenäisyyden voima kumpusi meissä talvisodan kynnyksellä vuonna 1939.

Sotien jälkeen Neuvostoliiton alituinen peikko esti kansakuntamme jakaantumisen.

Sen sijaan silloin, kun elämme ulkoisesti rauhallisessa tilanteessa, käännymme helposti toisiamme vastaan tai koitamme löytää jonkin ulkopuolisen selityksen pahalle olollemme. Sotien jälkeen Neuvostoliiton alituinen peikko esti kansakuntamme jakaantumisen. Kun ison naapurimme poliittinen järjestelmä kaatui, alkoi välittömästi eriarvoistumiskehitys, jonka vihaisista hedelmistä joudumme tänäkin päivänä kärsimään.

Sata vuotta sitten Suomi sai itsenäisyytensä maailmanhistoriallisesti erittäin kiivaassa vaiheessa. Kävimme toistemme kimppuun raivolla, jota Euroopassa on harvemmin nähty. Tänä päivänäkin suurin ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa on luottamuksen mureneva tila. Mikäli haluamme säilyä seuraavat sata vuotta yhdessä, on eriarvoistumisen syihin käytävä voimakkaalla otteella. Muuten Suomen ulkopuolelta tulevat ihmiset joutuvat sijaiskärsijän rooliin ja heikoimmat kääntyvät toisiaan vastaan.

Demokraatti