Teatteri ja Tanssi
12.9.2016 08:36 ・ Päivitetty: 12.9.2016 08:36
Michaela on esitys, josta yhtä aikaa sekä pitää että ärsyyntyy
Zodiak Stagella esitettävä Laura Pietiläisen Michaela – The Queen of Fucking Everything, jota tekijä itse kutsuu koreografiseksi konsertiksi, sekä pakenee määrittelyjä että liikkuu monella rajalla.
Eräänlainen spektaakkeli se ilman muuta on, sen verran suurieleisesti ja liioitellen kaikki tehdään. Draamaa ja dramatiikkaa on niin Veera-Maija Murtolan lavastuksessa ja Suvi Matinaron puvuissa kuin kohtausten välisten vaihtojen lähes hartaassa hitaudessa.
Toisaalta esitys panee miettimään, onko se otettava tosissaan vai taitavana parodiana. Ja jos tosissaan, niin silloin välillä taiteillaan sillä hiuksenhienolla rajalla, jossa henkilökohtainen muuttuu katsojalle kiusalliseksi. Täriseekö taatusti harjoiteltua puhetta pitävän Pietiläisen käsi oikeasti vai onko se tehokeino?
Esityksen aiheena on Pietiläisen unelma ja voimaantumismatka arasta ja ahdistuneesta pikkutytöstä Michaelaksi, universumin sädehtiväksi kuningattareksi. Kasvutarinaksi kohtausrakenne on kuitenkin oikeastaan takaperoinen. Alun mystinen ja vahva dramaattisuus muuttuu vähitellen yhä hauraammaksi ja lapsenomaisemmaksi. Ja lopussa ollaan sillä hilkulla, etteivät sinänsä hellyttävien nuorten tyttökauriiden kirmailu idolinsa edessä vaikuta nolostuttavalta.
Myöskin Michaelan tukijoukko, näyttävävartaloiset miestanssijat Pietari Kärki, Mikko Makkonen, Iiro Näkki ja Johannes Purovaara, alkavat esityksen edetessä vaikuttaa yhä enemmän esittäviltä kuin tosissaan olevilta. Yleensä naistanssijoiden esittäminä nähdyt tankotanssi- ja muut viihdetanssiliikkeet eivät ihan täysin vaikuta luontevilta, vaikka ne teknisesti oikein tehdäänkin. Aivan kuin he eivät pohjimmiltaan uskoisi omaan rooliinsa kokonaisuudessa tai se olisikin vain leikkiä.
Esitykseen mukaan puolivälissä tuleva rumpukuoro on omassa osuudessaan tehokas, mutta muuten mieleen tulevat nk. yhteisölliset esitykset.
Pietiläisen Michaela-hahmo on kaikissa eri olomuodoissaan visuaalisesti vaikuttava. Vahvassa ristiriidassa sen kanssa – tahallisesti vai tahattomasti?- on hänen lapsenomainen puhetyylinsä. Myös tanssiessaan hän tuntuu hivenen pidättelevän itseään, vaikka taidot kyllä riittäisivät vahvempaankin heittäytymiseen.
Michaela on esitys, josta yhtä aikaa sekä pitää että ärsyyntyy. Selvästi sen tavoitteet ovat olleet kunnianhimoiset, mutta aivan maaliin ei ole päästy. Lopputulos ei täysin vastaa valokuvien, tähteä varten luotujen tuoksujen ja muun markkinoinnin luomaa kuvaa. Mutta ehkä se onkin ollut tarkoitus.
ANNIKKI ALKU
Zodiak Stage
Michaela – The Queen of Fucking Everything
Konsepti, koreografia, sanat ja esitys Laura Pietiläinen Lavastus Veera-Maija Murtola Puvut Suvi Matinaro Valot Anna Pöllänen Ääni Viljami Lehtonen Video Juhani Haukka Liikemateriaali ja tanssi Pietari Kärki, Mikko Makkonen, Iiro Näkki, Johannes Purovaara
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.