Mielipiteet

Mielenilmaukset ja poliittiset lakot takaavat kansanvallan säilymisen

Olen mielenkiinnolla seurannut julkista keskustelua tämän aktiivimallia vastustavan poliittisen lakon ja mielenilmauksen jälkimainingeissa. Lakkojen yhteydessä käydään aina propagandasotaa, jossa valtaapitävät kertovat lakkojen ja mielenilmausten tuhoavan totaalisesti niin yritysten kuin koko maan talouden ja lamauttavan kauttaaltaan yhteiskunnan normaalit toiminnot.

Tämänkaltainen viestintä antaa meille työntekijöille aiheen itsetunnon nostolle, ei sitä aina näinä nollatuntisopimusten aikana tule ajatelleeksi miten tärkeä osa yhteiskuntaa sitä oikeastaan ollaankaan. Ei tule mieleen aikana, jolloin lehtien lööpit täyttää ylistävät kertomukset björnwahlroosien ja muiden raharikkaiden uusista suurista voitoista ja näiden kellokkaiden palkansaajia ja heidän järjestöjään parjaavat lausunnot.

Poliittinen mielenilmaus ja lakot syntyvät aina ihmisten vahvasta näkemyksestä, ettei kansalaisia kohdella tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti. Vahvimmat poliittiset lakot ovat aina syntyneet siitä tunteesta, ettei kansaa kuunnella ja että päätösvalta on karannut kauaksi heidän käsistään poliittiselle ja taloudelliselle eliitille.

Pääministeri Juha Sipilän hallitus on suhtautunut kolmikantaiseen yhteistyöhön alusta saakka hyvin vastahankaisesti. Se on halunnut laittaa palkansaajaliikkeen syrjään myös silloin, kun työelämään ja sosiaaliturvaan liittyvistä asioista on päätetty. Asioista joita hallitukset ovat perinteisesti kehittäneet yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Tämä on johtanut huonoon ja epäonnistuneeseen lakien valmisteluun ja yhteentörmäyksiin osana kansalaisyhteiskuntaa olevan ay-liikkeen kanssa.

Suomalaisiin on hyvin syvään rakennettu oikeudenmukaisuuden tunne. Suomalainen ei voi ymmärtää, miksi kansanedustaja, joka ei tule uudelleen valituksi, siis epäonnistuu tavoitteessaan, saa sopeutumiseläkettä. Miksi epäonnistunut yritysjohtaja, joka erotetaan tehtävästään, saa kultaisen kädenpuristuksen, mutta työtön, joka aktiivisesti hakee työtä mutta ei sitä löydä, siis epäonnistuu, häntä rangaistaan.

Tätä suomalainen ei hyväksy ja siksi mielenilmaukset saivat kansalaisten enemmistön vankan kannatuksen, joukot liikkeelle ja lyhyessä ajassa 140 000 allekirjoittajaa aktiivimallia vastustavaan aloitteeseen.

Mitä tulevaisuudessa, tarvitaanko poliittisia lakkoja?

Suomessa on hyvin pitkät perinteet poliittisiin mielenilmauksiin ja lakkoihin. Itse asiassa lähes koko kansa lähti vuoden 1905 suurlakkoon, jolla lopetettiin venäläistämistoimet ja saavutettiin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Vuoden 1917 yleislakolla voitettiin 8 tunnin työpäivä ja demokraattiset kunnallisvaalit. On hyvä palauttaa mieliin, erityisesti niiden jotka nyt vastustavat poliittisia lakkoja, että suomalaista itsemääräämisoikeutta ja demokratiaa on rakennettu näinkin poliittisilla lakoilla.

Avoin markkinatalous on johtamassa siihen, että suuret omaisuudet maailman laajuisesti ja sen myötä taloudellinen valta ovat keskittymässä yhä harvempiin käsiin. Itse asiassa vain muutamille nimeltä mainituille. Tämä taloudellinen harvainvalta rapauttaa perinteistä kansanvaltaa ja köyhdyttää keskiluokan. Mikäli kansainvälinen laaja poliittinen yhteistyö ja lainsäädäntö eivät pysty tätä kehitystä estämään, näemme edessämme laajoja poliittisia lakkoja ja mielenimaisuja. Näiden lakkojen kärjessä ei ole pelkästään duunarit, vaan myös niin sanottu hyvin koulutettu mutta asemansa menettänyt keskiluokka.

Toivottavaa on, että tässäkin tilanteessa poliittisilla lakoilla on lainsäädännön turva ja oikeutus. Niitä ei ole tämän päivän oikeistopoliitikot ja elinkeinoelämän kellokkaat pystyneet lyhytnäköisesti tuhoamaan, sillä poliittiset lakot turvaavat kansanvallan.

 

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 46 Demokraatti
NYT LOPPUI JUOMINEN - Aiemmin nuoret ryyppäsivät Islannin kansallispäivänäkin
PÄÄTOIMITTAJALTA - Kun idoli paljastuu petturiksi
ANTTI HEIKKINEN - Menestyskirjailijalla on monta rautaa tulessa
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat


Uusimmat