Joskus voisi olla hyvä kuunnella niitä, joilla on asiasta viimeisin tutkimustieto ja vuosikymmenen kokemus aiheesta.

Mielenterveysongelmista kärsii joka viides aikuinen ja puolet vakavista mielenterveydenongelmista alkaa jo lapsuudessa. Mielenterveysongelmista kasautuu suorien ja epäsuorien kulujen kautta yhteiskunnalle miljardien lasku. Tästä huolimatta mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn käytettävä rahasumma on pieni ja suurin osa käytettävistä rahoista menee kalliiseen korjaavaan hoitoon. Mielenterveyshäiriöt aiheuttavat paljon pitkäaikais- ja yhteissairastavuutta. Ne ovat yleisin syy päätymiseen työkyvyttömyyseläkkeelle ja keskeinen syy sairauslomille. Mielenterveydenhäiriöistä johtuva taakka yhteiskunnalle on kaikista sairausryhmistä suurin.

Poliittiset päätökset pitäisi aina arvioida. On kovin kestämätöntä, että tällä hetkellä tehdään lyhytnäköistä kvartaalipolitiikkaa. Silloin vaikutusten arviointi helposti unohdetaan. Tai on helppo unohtaa. Päätöksenteon tulee olla nykyistä läpinäkyvämpää, jotta me muut voisimme arvioida avoimesti, kuinka tehty päätös vaikuttaa kuntalaisten mielenterveyteen ja hyvinvointiin. Moni päätettävä asia vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti kuntalaisen arkimielenterveyteen. Tästä hyvinä esimerkkeinä ovat vaikkapa terveydenhuollon saatavuus tai subjektiivinen oikeus päivähoitoon, työllistämispolitiikasta puhumattakaan.

Tutkimusten mukaan poliittinen päättäjä, esimerkiksi kunnan luottamushenkilö, turvautuu kovin vähän parhaaseen mahdolliseen tutkittuun tietoon ja näyttöön päätettävästä asiasta. Tähän on varmasti olemassa monta syytä. Ensinnäkin, poliittisella päättäjällä on usein monta rautaa tulessa ja aika yksittäisen asian päättämiseen voi olla hyvin niukkaa. Toiseksi, saatavilla oleva paras mahdollinen näyttö päätettävästä asiasta, voi riippua esimerkiksi siitä, kuinka paljon viranhaltijat ehtivät tuottamaan tätä tietoa päätöksenteon tueksi.

Minusta tässä on jotain kummaa.

Meillä Suomessa on arvioitu olevan maailman paras koulutusjärjestelmä, mutta jostain syystä avoin dialogi ja vuoropuhelu tiedon tuottajien kanssa ovat vähentyneet. Erilaiset korkeakoulut, tiedeyhteisöt ja valtion tutkimuslaitokset tuottavat meille valtavan määrän tietoa, mutta jostain syystä tämä tieto ei valu päätöksenteon tueksi asti. Otetaanpa nyt vaikka esimerkiksi viimeaikainen keskustelu sotesta. Tutkimusten mukaan vain 20 % mielenterveyspotilaista saa laadukasta ja hyvää hoitoa. Ja noin puolet on kokonaan vailla hoitoa.

Sote-uudistuksessa puuhataan valinnanvapautta pirstaleisessa monituottajamallissa. Tämä taas sisältää riskejä mielenterveyspotilaan näkökulmasta. Osalle mielenterveyspotilaista palvelun tarjoaja on haasteellista valita, koska sairaus saattaa vaikeuttaa harkintaa ja toimintakykyä ja näin heillä ei ole samoja edellytyksiä valita palveluita. Tämän vuoksi tulee pitää erityisesti huolta siitä, että tuleva uudistus ottaa myös heidät huomioon. Toivon todella, että tässä tehdään riittävän laaja päätösten vaikutusten arviointi ennen uudistuksen täyttöön panoa.

Mielenterveysongelmien takia hoitoa hakevista joka kymmenes joutuu odottamaan hoitoon pääsyään ja valtaosa ei saa sitä hoitoa mitä tarvitsee. Jos tässä olisi kyse vaikka sydänperäisistä ongelmista niin uskoisinpa, että hoidon arviointi ja hoitoon pääsy olisi ratkaistu jo parhaalla mahdollisella tavalla. Suomessa edelleen mielenterveysongelmista kärsiviä syrjitään ja he kokevat stigmaa. Tämä on erittäin huolestuttavaa ja koituu yhteiskunnalle erittäin kalliiksi. Ilman oikeaa diagnoosia ja hoitoa asiakkaan tila voi heikentyä ja todennäköisyys korjaavaan kalliiseen hoitoon kasvaa.

Jos voisin suunnitella yhden asian toisin valtakunnan tasolla, se olisi seuraavaa: mielenterveyspalveluihin suunnattaisiin rahaa edes samassa suhteessa kuin somaattisten sairauksien hoitoon.

Koska muun muassa koulutus on myös hallituspuolueille sydämen asia, tässä muutama vinkki, miten satoja miljoonia saataisiin helposti käytettäväksi vaikka homekoulujen korjaamiseen. Mielenterveysongelmista kärsivän ihmisen tulisi saada ajoissa hoitoa, jota tarvitsee. Satsatkaa enemmän rahaa ennaltaehkäisyyn ja matalan kynnyksen palveluihin. Vaatikaa kaikista poliittisista päätöksistä mielenterveysvaikutusten arviointi. Uskon, että näin saisimme säästettyä pitkässä juoksussa satoja miljoonia euroja yhteiskunnalle.