tyovaenkirjallisuuspaiva
kaisaniemi

Kolumni

Mari Lahti

Kirjoittaja on terveystieteen tohtori, mielenterveystyön tutkija ja lehtori.

Mieletöntä touhua

Mitä tapahtuisi jos poliittista päätöksentekoa ohjaisi entistä enemmän näyttöön perustuva päätöksenteko? Se, että poliittiset päättäjät perustelevat päätöksensä tarkoin harkittuun parhaaseen mahdolliseen näyttöön ja tutkittuun tietoon, nykyisen sulle-mulle kaverikapitalismin sijaan? Tämä ajatus tuntuu kaukaiselta tämän päivän poliittisessa Suomessa. Vallalla on vähättelevä näkemys tiedon tuottajia kohtaan. Kaikki varmasti muistamme viimekeväiset pääministerin puheet ”kaiken maailman dosenteista”.

Joskus voisi olla hyvä kuunnella niitä, joilla on asiasta viimeisin tutkimustieto ja vuosikymmenen kokemus aiheesta.

Miksi ihmeessä päättäjiä ei kiinnosta mahdollisuus säästöön tulevaisuuden Suomessa?

Mielenterveysongelmista kärsii joka viides aikuinen ja puolet vakavista mielenterveydenongelmista alkaa jo lapsuudessa. Mielenterveysongelmista kasautuu suorien ja epäsuorien kulujen kautta yhteiskunnalle miljardien lasku. Tästä huolimatta mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn käytettävä rahasumma on pieni ja suurin osa käytettävistä rahoista menee kalliiseen korjaavaan hoitoon. Mielenterveyshäiriöt aiheuttavat paljon pitkäaikais- ja yhteissairastavuutta. Ne ovat yleisin syy päätymiseen työkyvyttömyyseläkkeelle ja keskeinen syy sairauslomille. Mielenterveydenhäiriöistä johtuva taakka yhteiskunnalle on kaikista sairausryhmistä suurin.

Miksi ihmeessä päättäjiä ei kiinnosta mahdollisuus säästöön tulevaisuuden Suomessa?

Poliittiset päätökset pitäisi aina arvioida. On kovin kestämätöntä, että tällä hetkellä tehdään lyhytnäköistä kvartaalipolitiikkaa. Silloin vaikutusten arviointi helposti unohdetaan. Tai on helppo unohtaa. Päätöksenteon tulee olla nykyistä läpinäkyvämpää, jotta me muut voisimme arvioida avoimesti, kuinka tehty päätös vaikuttaa kuntalaisten mielenterveyteen ja hyvinvointiin. Moni päätettävä asia vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti kuntalaisen arkimielenterveyteen. Tästä hyvinä esimerkkeinä ovat vaikkapa terveydenhuollon saatavuus tai subjektiivinen oikeus päivähoitoon, työllistämispolitiikasta puhumattakaan.

Päätöksenteon tulee olla nykyistä läpinäkyvämpää, jotta me muut voisimme arvioida avoimesti, kuinka tehty päätös vaikuttaa kuntalaisten mielenterveyteen ja hyvinvointiin.

Tutkimusten mukaan poliittinen päättäjä, esimerkiksi kunnan luottamushenkilö, turvautuu kovin vähän parhaaseen mahdolliseen tutkittuun tietoon ja näyttöön päätettävästä asiasta. Tähän on varmasti olemassa monta syytä. Ensinnäkin, poliittisella päättäjällä on usein monta rautaa tulessa ja aika yksittäisen asian päättämiseen voi olla hyvin niukkaa. Toiseksi, saatavilla oleva paras mahdollinen näyttö päätettävästä asiasta, voi riippua esimerkiksi siitä, kuinka paljon viranhaltijat ehtivät tuottamaan tätä tietoa päätöksenteon tueksi.

Minusta tässä on jotain kummaa.

Meillä Suomessa on arvioitu olevan maailman paras koulutusjärjestelmä, mutta jostain syystä avoin dialogi ja vuoropuhelu tiedon tuottajien kanssa ovat vähentyneet. Erilaiset korkeakoulut, tiedeyhteisöt ja valtion tutkimuslaitokset tuottavat meille valtavan määrän tietoa, mutta jostain syystä tämä tieto ei valu päätöksenteon tueksi asti. Otetaanpa nyt vaikka esimerkiksi viimeaikainen keskustelu sotesta. Tutkimusten mukaan vain 20 % mielenterveyspotilaista saa laadukasta ja hyvää hoitoa. Ja noin puolet on kokonaan vailla hoitoa.

Mielenterveysongelmien takia hoitoa hakevista joka kymmenes joutuu odottamaan hoitoon pääsyään ja valtaosa ei saa sitä hoitoa mitä tarvitsee.

Sote-uudistuksessa puuhataan valinnanvapautta pirstaleisessa monituottajamallissa. Tämä taas sisältää riskejä mielenterveyspotilaan näkökulmasta. Osalle mielenterveyspotilaista palvelun tarjoaja on haasteellista valita, koska sairaus saattaa vaikeuttaa harkintaa ja toimintakykyä ja näin heillä ei ole samoja edellytyksiä valita palveluita. Tämän vuoksi tulee pitää erityisesti huolta siitä, että tuleva uudistus ottaa myös heidät huomioon. Toivon todella, että tässä tehdään riittävän laaja päätösten vaikutusten arviointi ennen uudistuksen täyttöön panoa.

Mielenterveysongelmien takia hoitoa hakevista joka kymmenes joutuu odottamaan hoitoon pääsyään ja valtaosa ei saa sitä hoitoa mitä tarvitsee. Jos tässä olisi kyse vaikka sydänperäisistä ongelmista niin uskoisinpa, että hoidon arviointi ja hoitoon pääsy olisi ratkaistu jo parhaalla mahdollisella tavalla. Suomessa edelleen mielenterveysongelmista kärsiviä syrjitään ja he kokevat stigmaa. Tämä on erittäin huolestuttavaa ja koituu yhteiskunnalle erittäin kalliiksi. Ilman oikeaa diagnoosia ja hoitoa asiakkaan tila voi heikentyä ja todennäköisyys korjaavaan kalliiseen hoitoon kasvaa.

Mielenterveysongelmista kärsivän ihmisen tulisi saada ajoissa hoitoa, jota tarvitsee.

Jos voisin suunnitella yhden asian toisin valtakunnan tasolla, se olisi seuraavaa: mielenterveyspalveluihin suunnattaisiin rahaa edes samassa suhteessa kuin somaattisten sairauksien hoitoon.

Koska muun muassa koulutus on myös hallituspuolueille sydämen asia, tässä muutama vinkki, miten satoja miljoonia saataisiin helposti käytettäväksi vaikka homekoulujen korjaamiseen. Mielenterveysongelmista kärsivän ihmisen tulisi saada ajoissa hoitoa, jota tarvitsee. Satsatkaa enemmän rahaa ennaltaehkäisyyn ja matalan kynnyksen palveluihin. Vaatikaa kaikista poliittisista päätöksistä mielenterveysvaikutusten arviointi. Uskon, että näin saisimme säästettyä pitkässä juoksussa satoja miljoonia euroja yhteiskunnalle.

Kolumni

Raimo Korhonen

Kirjoittaja on toisinaanajattelija, sosiologi ja eläkeläinen.

Irti maolaisuudesta!

Mies tulee lääkärin vastaanotolle. Lääkäri kysyy: Ja mikähän teitä vaivaa?

Mies vastaa: Minulla on epidemia!

Lääkäri toteaa: Ei voi olla, epidemiassa olisi sairaus monessa paikassa samanaikaisesti?

Mies vastaa kulmia rypistäen: Mutta minulla onkin! Minä olen basilli!

Lääkäri alkaa pelätä, että mies ehkä on vaarallinen hullu ja arvelee, että on parempi olla myötäsukainen ja kysyy: Niin, teillä siis on epidemia. Ja mistähän te niin päättelette?

Mies sanoo: Minulla oireet ovat kovasti kipeät!

Lääkäri sanoo: Niin, oireena on siis kipu. Ja missähän kipua on?

Mies luettelee: No erityisesti haima on kipeä. Puoli mahaa. Kaikki munuaiset. Ja aivokurkiainen.

Lääkäri huokaa ja kysyy: Onko teillä tietoa, kuinka te sen epidemian saitte?

Mies: Kyllä. Putosin katolta.

On tutkittu juttu, että jos lääkäri vaivautuu kuuntelemaan potilasta 3 minuutin ajan, potilas kertoo, mikä häntä vaivaa – siis että lääkäri ei heti ala tuijottamaan tietokoneen näyttöä.

Sote-uudistuksessa on sama ongelma: sitä ajetaan erikoissairaanhoito edellä, vaikka juuri se toimii hyvin. Uudistusta valmistelevat henkilöt, jotka ikinä eivät ole käyttäneet julkisen perusterveydenhuollon palveluja. Potilaita ei kuunnella, asiakasnäkökulma puuttuu. Ja tämä vaivaa myös demareita.

Ongelma ratkeaisi järjestämällä lisää rahoitusta julkiseen perusterveydenhuoltoon, muuta ei tarvita.

Asia hoituisi kela-korvauksella, kuten yksityisellä puolella, systeemi ja byrokratia on valmiina. Raha seuraisi potilasta, aluksi se voisi olla esim. 1/4 yksityisen puolen korvauksesta, sitten 1/2 ja sitten 1/1 – ja ihmisiltä perittävää sairausvakuutusmaksua nostettaisiin samaan tahtiin – niin terveyskeskus olisi samalla tasolla yksityisen lääkärikeskuksen kanssa.

Terveyskeskuksen palvelu on yleislääkäritasoinen avosairaanhoito, erikoislääkäripalveluiden ongelma ei ole integraatio, vaan rahapula terveyskeskuksissa. Siksi terveyskeskuslääkäri ei millään kirjoita lähetettä erikoissairaanhoitoon eikä tutkimuksiin, koska terveyskeskuksissa seurataan, kuka aiheuttaa kustannuksia ja ”liikaa” lähetteitä kirjoittavat lääkärit haukutaan.

Tämän ongelman olen itsekin kokenut, mutta olen myös läheltä seurannut toista tapausta: suurentuneita imusolmukkeita ”seurattiin” ja lääkittiin antibiooteilla – turhaan. Yksityinen erikoislääkäri sitten lopulta totesi imusolmukesyövän, joka oli ehtinyt levitä. No, erikoissairaanhoito toimii, hoito tehosi eli henkilö on elossa.

Maolaisuus? Kiinan kulttuurivallankumouksen aikana heiluteltiin Mao Zedongin pientä punaista kirjaa, josta löytyi vastauksia kaikkiin ongelmiin. Esimerkiksi: ”Meidän on vastustettava sitä, mitä vihollinen kannattaa ja kannatettava sitä, mitä vihollinen vastustaa”. Tätä SDP on uskollisesti noudattanut 90-luvulta lähtien – ja kannatus on koko ajan laskenut. Ei riitä, että reagoidaan vastustajan tekemisiin, omaa aloitetta pitää olla.

Raimo Korhonen

Kirjoittaja on toisinaanajattelija, sosiologi ja eläkeläinen.

Kolumni

Mari Lahti

Kirjoittaja on terveystieteen tohtori, mielenterveystyön tutkija ja lehtori.

Neuvoloiden yhtiöittäminen repii hallitusta

Esille nostamani kysymys (TS 22.3.2017) neuvoloiden kuulumisesta valinnanvapauslakiluonnoksessa yhtiöitettävien palveluiden piiriin on synnyttänyt valtavan keskustelun. Aihe nostatti valtaisan lisäkysymysten ryöpyn ministeri Rehulalle eduskunnan kyselytunnilla. Myös Helsingin Sanomat teki asiasta 23.3.2017 uutisen, jossa Sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Kirsi Varhila yrittää selittää asiaa. SDP teki myös 24.3.2017 tästä hallitukselle välikysymyksen. Tänään hallituksen tulisi vastata kysymykseen siitä, yhtiöitetäänkö lastenneuvolat?

Miten näin tärkeä asia voi olla vielä epäselvä?

Ylijohtaja Varhilan kannanotosta ilmenee, että asia on epäselvä lain valmistelun suhteen. Ja ei eduskunnan ja hallituksen keskustelut ole asiaa selventäneet, päinvastoin. Ministeri Rehulan mukaan yksityiskohdat tähdentyvät vasta lausuntokierroksen jälkeen. Tänään on siis näytön paikka, miten käy lastemme ja raskaana olevien naisten tulevaisuudessa. Vetoan ministeri Rehulaan, että aikeet neuvoloiden yhtiöittämisestä perutaan heti.

Miten näin tärkeä asia voi olla vielä epäselvä? Samanlaisia epäselvyyksiä on viime viikkoina tullut esille useita. Oman näkemykseni perusteena on lakiluonnoksen kohta, johon ylijohtaja Varhilakin viittaa. Siinä todetaan, että nykyisistä terveyskeskuspalveluista vain vuodeosastohoito ja koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto on rajattu perustettavien sote-keskusyhtiöiden ulkopuolelle. Muut terveyskeskuksen toiminnot, siis esimerkiksi neuvolatoiminnot, kotisairaanhoito, hoitotarvikejakelu ja niin edelleen, kuuluisivat kilpailun piiriin sisällytettäviin palveluihin, jotka siis aiotaan yhtiöittää.

Miksi hajotamme sitä mikä toimii parhaiten koko maailmassa?

Miksi neuvoloita ei rajattu valinnanvapauslain ulkopuolelle, kuten tehtiin opiskelijaterveydenhuollon kanssa?

Näyttää myös sille, että keskusta olisi taipumassa vapauttamaan neuvolat pois valinnanvapauslain alta mutta kokoomus sen tahtoo itsepintaisesti siellä pitää. Miksi hajotamme sitä mikä toimii parhaiten koko maailmassa?

On ikävä havaita, että lainvalmistelu on tällä tasolla. Kunnilta on pyydetty lausuntoja valinnanvapauslakiluonnoksesta ja tarvitaan ministeriön ylimpään johtoon kuuluva virkamies tulkitsemaan mitä laissa sanotaan tai ei sanota. Tämähän ei ole ensimmäinen kerta. 20.1.2017 projektijohtaja Tuomas Pöysti totesi, että vaikeahoitoiset potilaat hoidetaan aina maakunnan itsensä, ei siis sote-keskusyhtiöiden, toimesta.

Tämäkin tulkinta herätti laajaa keskustelua, eikä selvyyttä asiaan ole vieläkään saatu. Tällaisilla asioilla on suuri vaikutus tulevaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Viedäänkö markkinoille kilpailun piiriin 10 miljardin euron laajuiset palvelut vai yhden miljardin euron laajuiset palvelut vai jotain siltä väliltä? Tätä ei ole lakiluonnoksen vaikutusarvioissa selvitetty.

Kuten ministeri Rehula totesi, päätös tehdään vasta lausuntokierroksen jälkeen. Eli jos yhtiöittämistä vastustetaan, se voidaan perua. Toivotaan näin.

Mari Lahti

Kirjoittaja on terveystieteen tohtori, mielenterveystyön tutkija ja lehtori.

Kolumni

Mari Lahti

Kirjoittaja on terveystieteen tohtori, mielenterveystyön tutkija ja lehtori.

Miksi terveyden edistäminen on sinun kunnassasi tärkeää?

Miksi terveyden edistäminen on sinun kunnassasi tärkeää?

Näin minulta kysyttiin eräässä vaalikoneessa.

Mitä huonommin turkulaiset voivat, sitä enemmän Turku menettää.

Kirjaimellisesti. Ja kerron miksi.

Terveyden edistäminen ja ennaltaehkäisevät terveydenhuollon toimet tulevat sote-uudistuksen myötä olemaan Turussa keskeisellä sijalla. Terveyden edistäminen on ihmisten hyvinvoinnin turvaamista.

Ja turkulaisten hyvinvoinnin turvaaminen on kunnan hyvinvoinnin turvaamista.

Nimittäin hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kuuluvat kunnalle sote-uudistuksen jälkeenkin.

Itselleni erityisen tärkeä teema on mielenterveyden edistäminen ja mielenterveyden häiriöiden ennaltaehkäisy, jotka kuuluvat olennaisesti terveyden edistämiseen. Olen mielenterveystyön tutkija. Minusta meidän tulee panostaa tulevaisuuden Turussa erityisesti arkimielenterveyteen.

Terveyden edistämistä voidaan jatkossakin toteuttaa monella eri sektorilla: esimerkiksi koululaisten hyvinvointi ja liikunta ovat tärkeitä. Meidän tulee turvata jatkossakin lasten ja nuorten maksuton liikunta ja pitää huoli, ettei lasten ja nuorten liikuntapaikkavuokrat nouse. Lasten ja nuorten osallistuminen koululiikuntaan ja terveellisen kouluruokailun turvaaminen ovat tärkeitä terveyden edistämisessä. Voimme myös tukea Turussa kouluruokailua enemmän kohti lähi- ja luomuruokaa, mikä voisi lisätä kasvisten määrää koululaisten lautasilla.

Aikuisten kohdalla puolestaan voidaan tehdä seuraavaa. Työmatkaliikuntaan aktivointi sekä aktiiviseen liikkumiseen vapaa-ajalla kannustaminen ovat askelia kohti työelämässä olevien terveyden edistämistä. Työelämässä jaksaminen on tärkeää. Tämä tukee erityisesti arkimielenterveyttä. Liian moni uupuu ja kokee mielenterveyden ongelmia arjessaan.

Mitä paremmin kuntalaiset voivat, sitä enemmän rahaa kunta saa valtiolta.

Ikäihmisten terveyden edistämistä Turussa voidaan kannustaa esimerkiksi turvaamalla se, ettei seniorirannekkeen hintataso lähde käsistä. Ikäihmisten yksinäisyyteen puuttuminen on myös teko terveyden edistämisen puolesta. Meidän tulee myös pitää huoli siitä, että kaikki ne ikäihmiset, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista laitoshoitoa, saavat sitä.

Ja mitä tarkoitin kirjoitukseni ensimmäisellä lauseella?

THL:n esittelemät hyteindikaattorit liittyvät peruskouluihin, liikuntaan ja kunnan johtoon.

Mitä paremmin kuntalaiset voivat, sitä enemmän rahaa kunta saa valtiolta.

Siksi olisi järjetöntä viedä esimerkiksi lasten liikunta maksulliseksi, koska se voi vähentää lasten liikkumista, jota mitataan, ja joka vaikuttaa kunnan saamaan tuen määrään.

Terveyttä voidaan edistää myös panostamalla kaupungin kehittämiseen ja rakentamiseen. Hyvä julkinen liikenne ja kevyen liikenteen väylät kannustavat ihmisiä pois yksityisautoilusta ja edesauttavat terveyden edistämistä. Samoin kaupunkirakentaminen, jossa huomioidaan vaikkapa palvelut ja viheralueet, tuovat ihmisille hyvinvointia. Yhtenä tapana kaupunkikehittämisessä on tukea hyvinvointia tukemalla prosenttiperiaatetta julkisessa rakentamisessa. Tämä tarkoittaa sitä, että noin prosentti rakentamisen kuluista ohjataan taiteeseen, esimerkiksi suunnittelemalla julkisia taideteoksia tai tilaamalla vaikkapa taiteilijan tekemä lasten leikkipuisto.

Terveyden edistäminen kunnassa on erittäin tärkeää, sillä soten valuttua maakuntaan, terveyden edistäminen jää kunnan omaksi tehtäväksi. Jokaisella kuntalaisella on oikeus voida hyvin. Turvataan siis arkimielenterveys jatkossakin.

Mari Lahti

Kirjoittaja on terveystieteen tohtori, mielenterveystyön tutkija ja lehtori.

Kolumni

Raimo Korhonen

Kirjoittaja on toisinaanajattelija, sosiologi ja eläkeläinen.

Vielä vaan sotesta…

Paratiisissa istuu kolme miestä joen rannalla kalastamassa ja tietenkin he juovat olutta.

Äkkiä lentää pensaista ulos mies ja pyytää:

”Kaverit, antakaa minullekin olut!”

Mies juo nopeasti oluen ja katoaa taas pensaisiin. Viiden minuutin kuluttua lentää taas sama mies pensaista ulos:

”Kaverit, voinko pyytää vielä yhden oluen?”

”Totta kai, ota niin paljon, kuin tahdot, mehän olemme paratiisissa!”

Mies juo taas nopeasti oluen ja katoaa jälleen pensaisiin… Viiden minuutin kuluttua lentää sama mies pensaista:

”Kaverit, voisinko pyytää vielä yhden oluen?”

”Mies, mitä siinä ryntäilet sinne tänne, istu alas ja juo olut!”

”Ei käy, minua vielä elvytetään!”

Maakuntamallissa tuo sairaala, jossa elvytys tapahtuu, on maakunnan omistama. Nyt sovitussa yhtiömallissa sairaalan omistaa ehkä jonkinlainen yhtiö. Millainen yhtiö, sitä emme tiedä. Ja kun ambulanssi elvytettävää kuljettaa, tuo paljon mainostettu valinnanvapaus taitaa olla niin ja näin.

Valinnanvapaus esitetyssä muodossa on muutenkin vajavainen. Se ei tarkoita sitä, että potilas saisi valita lääkärinsä, potilas valitsee vuodeksi ”sosiaalikeskuksen“, mitä ne sitten lienevätkään. Potilaalla voi olla hyvä hoitosuhde, hän valitsee sillä perusteella ja voi olla, että pääsee haluamansa lääkärin hoitoon, mutta jos lääkäri siirtyy muualle, potilas ei siirry. Ja tuo ”sosiaalikeskus“ on jo saanut rahat ja pitää ne.

No, maakunnalla tullee siis olemaan sote-palvelujen järjestämisvastuu, mutta se ei tuota näitä palveluja, vaan se ostaa ne perustettavilta yhtiöiltä.

Demokraattisen maakunnan mahdollisuus vaikuttaa yhtiöiden toimintaan on käytännössä sama, kuin nykyisin peruskunnan mahdollisuus vaikuttaa sairaanhoitopiirin toimintaan: mahdollisuutta ei ole. Se on nähty oman sairaalan puolesta taistellessa.

Osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä toki voidaan määrätä, että tarkoituksena ei ole tuottaa voittoa, vaan esim. palveluita. Jää nähtäväksi, ovatko uudet sote-yhtiöt tällaisia.

Demarien vastaus hallituksen kaavailuihin on ollut reaktiivinen: hallitus esittää maakuntia, demarit aluekuntia, hallitus pitää avoinna mahdollisuutta maakuntaveroon, demarit aluekuntaveroon… jne. kyllä jotain omaankin pitäisi olla.

Ja virhe on tukeutua rahoituksessa kuntiin, kuntatalouden suorituskyky on nähty eikä valtiontaloudellakaan lisäresursseja ole – päinvastoin säästöjä tarjotaan. Mielestäni ihmiset maksaisivat mieluummin sairausvakuutusmaksua – joka meillä jo on – kuin maakuntaveroa tai aluekuntaveroa – jos palvelut pelaavat. Ja sote saataisiin hyvälle tolalle järjestämällä julkiseen perusterveydenhuoltoon lisää rahaa.

Muuta ei tarvita.

 

Raimo Korhonen

Kirjoittaja on toisinaanajattelija, sosiologi ja eläkeläinen.

Kolumni

Petra Peltonen

Kirjoittaja on Turun SDP:n tiedotussihteeri.

Sosiaaliturvan kokonaisuudistus SDP:n kärkitavoitteeksi

Suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän jälkeenjääneisyys on jo laajasti tunnustettu. Järjestelmä on pirstaleinen, sisältää monia kannustinloukkuja ja ottaa huonosti huomioon työelämässä tapahtuneet muutokset. Eteenpäinkatsovana liikkeenä SDP:n tulisi ottaa vuoden 2019 eduskuntavaaleissa kärkitavoitteekseen sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen tekeminen.

Sosiaaliturvan kokonaisuudistus on valtaisa projekti, jonka läpivieminen tulee viemään useita vuosia. Nykyisen hallituksen järjestämä perustulokokeilu osoittaa, kuinka lähtökuopissa sosiaaliturvan uudistaminen on. Nyt kokeiltavassa mallissa ei huomioida verotusta ja se on sopimaton sovellettavaksi koko väestölle.

Keskeistä uudessa sosiaaliturvassa on palveluiden ja tukien nykyistä läheisempi yhteys.

Oma sisäinen työmme sosiaaliturvan uudistamiseksi on jo käynnissä. Demarinuorten Yleisturva on onnistunut kääntämään yleistä keskustelua pelkästä perustulosta kohti kokonaisvaltaisempaa uudistusta, jossa tehdään laajasti digitalisaatiota hyödyntävä ja käyttäjälle yksinkertainen, työhön kannustava järjestelmä. Yleisturva on otettu myös SDP:n valmistelutyön pohjaksi.

Keskeistä uudessa sosiaaliturvassa on palveluiden ja tukien nykyistä läheisempi yhteys. Sosiaaliturvan uudistaminen tulee tarkoittamaan väistämättä myös verotuksen muuttamista. Kannustinloukkujen vähentämiseenkään ei ole helppoja ratkaisuja. Kyse on sosiaaliturvan tason, työn verotuksen ja palkkojen suhteesta. Toisaalta esimerkiksi tulorekisterin käyttöönotto ja automatisaation hyödyntäminen mahdollistavat nykyistä reaaliaikaisemman järjestelmän rakentamisen.

Jos SDP päättää jo nyt hyvissä ajoin ottaa sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen seuraavaksi suureksi tavoitteekseen, pystymme profiloitumaan vuoden 2019 vaaleissa puolueeksi, joka pääministeripuolueeksi kohotessaan ei vain puolusta suomalaista sosiaaliturvaa, vaan myös kehittää sitä nykyistä paremmaksi. Tämän takia toivon puoluekokouksen ottavan selkeästi kantaa sosiaaliturvan uudistamisen puolesta.

Petra Peltonen

Kirjoittaja on Turun SDP:n tiedotussihteeri.