Pahimmillaan työntekijän työvuoroja voidaan vaihtaa äkillisesti, pilkkoa työpäivä kahtia ja vaatia jotain toimenpiteitä tehtäväksi omalla ajalla, vaikka ne normaalisti kuuluisi tehdä työaikana. Valittaa ei uskalla, koska aina löytyy joku keino, jonka perusteella voidaan savustaa ulos. Vain nuoret ja terveet jaksavat tehdä työtä urakkavauhdilla pienellä palkalla.

Julkinen sektori pitää vanhemmatkin henkilöt palkkalistoillaan, vaikka heillä on sairaslomia enemmän ja työteho laskenut. Yksityinen siirtelee vähempitehoiset työntekijät paikkaan, josta työ loppuu ja kaikki irtisanotaan. Onko tämä päätoimittajan mielestä hyväksyttävää, jos kunta saa siitä säästöä. Tällainen työntekijä saattaa asua omassa kunnassa ja maksaa veronsa omaan kuntaan. Verotulotkin silloin pienenevät. Työntekijä ajattelee työnantajansa etua, kunnantyöntekijä siis kunnan etua.

Katujen puhtaanapito on työ, jonka laatua voi helposti seurata. Palautetta tulee, jos hoito on huonoa. On myös töitä, jossa työ kohdistuu ihmisiin, esimerkiksi päivähoito ja kotipalvelu. Niitä ei ole kovin helppo valvoa.

Pienet lapset eivät osaa valittaa vanhemmilleen huonosta hoidosta. Henkilökuntaa voi yksityisellä olla vähemmän lasta kohti, vaikka ostopalvelua tehdessä on sovittu tietyistä määristä ja pätevyyksistä. Sijaisuuksia voi olla täyttämättä tai täytetty harjoittelijalla. Silloin riskit kasvavat ja siitä kärsivät niiden lapset, jotka ovat ko. hoitopaikassa. Vahinkoja sattuu helpommin, jos silmiä ja käsiä ei ole lasten määrää vastaavasti. Samahan on todettu vanhainkodeissa, kotipalvelussa ja palveluasumisessa.