x

Miesten ja naisten väliset palkkaerot johtuvat osin kulttuurista

Maritta Pohls avasi esitelmällään Miina Sillanpää -seminaarin. Puhetta johti SAK:n historiaakin tutkinut Marjaana Valkonen.

Syyt naisten mataliin, miesten palkkoja pienempiin ansioihin löytyvät osin kulttuurista. Samat syyt selittävät naisten miehiä kivikkoisempaa tietä johtajiksi. Näin arvioitiin Miina Sillanpää -seminaarissa perjantaina Tampereella. Seminaarissa pohdittiin naisten asemaa työelämässä ja ammattiyhdistysliikkeessä. Miina Sillanpään syntymästä tuli tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta.

Historiantutkija Maritta Pohls tarkasteli naisten aseman kehitystä työelämässä hotelli- ja ravintola-alan työntekijöiden näkökulmasta. Pohls on kirjoittanut muun muassa Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton historian ”Viini, laulu ja taustajoukot”, missä hän on tutkinut myös alan työntekijöitä ja heidän elämäänsä 1930-luvulta 1990-luvulle.

Pohls katsoi, että alan henkilöstön järjestäytyminen alkoi vasta 1930-luvulla kieltolain lakkauttamisen ja vuonna 1932 voimaan tulleen uuden alkoholilain myötä. Sitä ennen kahviloiden, ravintoloiden ja majoitusliikkeiden työväki oli pitkälti samassa asemassa kuin kotiapulaiset tai piiat, jotka usein myös asuivat työnantajansa taloudessa.

– Miesten ja naisten palkkaerotkin pohjautuivat maatalousvaltaisen yhteiskunnan käytäntöihin. Piian palkka oli 60 prosenttia rengin palkasta. Palkka perustui fyysiseen voimaan.

Naisten matala palkka johtui ja johtuu myös heidän miehiä suuremmasta vastuustaan kodista ja perheestä.

– Lisäksi naiset eivät olleet urahakuisia. He tyytyivät aputöihin. Moni työskenteli elämänsä keittiötyöntekijänä. Joidenkin ura huipentui emännyyteen. Miehet taas olivat viinureita ja hovimestareita. He työskentelivät myös muualla Euroopassa kartuttaen ammatti- ja kielitaitoaan, Pohls kertoi.

Huonomaineisuus alan rasitteena

Naisten ainoa kilpailuvaltti oli matala palkka. Kun järjestäytymisastekin oli alhainen, muutos parempaan antoi odottaa. Palkkaukseen heijastui myös alan huonomaineisuus. Ravintolatyöntekijät yhdistettiin sotavuosina  ja niiden jälkeenkin mustan pörssin kauppaan. Huonomaineisen naisen leimoja jaettiin herkästi.

– Sodan jälkeen alalle oli vaikea saada työntekijöitä juuri sen huonon maineen vuoksi, Pohls kertoi.

Samanaikaisesti hotelli- ja ravintola-alankin palkkaukseen  vaikutti palkkasäännöstely. Naisten palkat pysyivät miesten palkkoja pienempinä. Syynä edelleen fyysisen voiman arvostaminen.

Muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa 1960-luvun alussa, jolloin massa kiellettiin sukupuoleen perustuva syrjintä palkoissa. Taustalla oli kymmenkunta vuotta aikaiseemmmin Kansainvälisessä työjärjestössä (ILO) tehdyt päätökset.

Murros 1970-luvulla

Pohlsin mielestä 1970-luvulla suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtui laaja-alainen murros, mikä merkitsi muun muassa erilaisia sosiaalipoliittisia uudistuksia. Kaikki tämä vapautti ja vahvisti naisten asemaa.

– Syntyi itsenäinen, työssäkäyvä nainen, joka ansaitsi omaa palkkaa ja jolla saattoi olla käsilaukussaan E-pillerit, Pohls kuvaili.

Samalla palkkarakennetta ryhdyttiin muuttamaan niin, että naisten kannatti mennä töihin. 1980-luvulla naisen palkka oli noussut 80 prosenttiin miehen palkasta. Koko maassa eri aloilla tapahtunut kehitys vaati lisää työvoimaa.

Tämä näkyi myös niin, että naisten määrä SAK:ssa ja siihen kuuluvissa liitoissa kasvoi. Naiset eivät suostuneet enää kiltin rooliin. Naiset ottivat 1970-luvulla voimakkaasti kantaa palkkoihinsa ja työoloihinsa. Tunteita kuumentavia lakkojakin koettiin. 1990-luvun lama vauhditti alkanutta kehitystä.

Naisten taistelu postissa 40-luvulla

Posti- ja logistiikka-alan unionin puheenjohtaja Heidi Nieminen ajoitti naisten taistelun asemastaan Postissa 1940-luvulle. Jatkosodan aikana posteljooneista 95 prosenttia oli naisia. Miehet olivat rintamalla.

Rauhan tultua naisten odotettiin palaavan koteihinsa. Kaikki eivät niin tehneet. Vaikka naisposteljoonien joukossa oli myös heikosti järjestäytyneitä maalaiskirjeenkantajia, naiset alkoivat vaatia samoja oikeuksia kuin mitä miehillä oli. Tämä taas ei sopinut miesposteljooneille.

Riita ilmeni voimakkaana etenkin Helsingin ammattiosastossa. Sopua toivoi niin SAK kuin työnantajakin. Molemmat asettuivat naisten näkemysten kannalle.

– Miehet katsoivat, ettei postin raskas työ sopinut naisille. Lisäksi he väittivät naisten alentavan postin työn arvostusta ja sitä kautta palkkoja. Miehet eivät hyväksyneet naisia virka-, korkeintaan työsuhteeseen. Vuonna 1948 Posti sai kuitenkin ensimmäiset naisposteljoonit virkasuhteisiin, Nieminen kertoi.

Postin palveluksessa olevien miesten ja naisten kädenvääntö jatkui vielä vuosia. Ensimmäiset naiset, joskaan ei kaikkia, hyväksyttiin alan ammattiliittoon 1960-luvun alussa.

– Nyt, vuonna 2016 liitossamme ei ole yhtään sellaista tehtävää, jossa naista ei olisi ollut, Nieminen kertoi.

Julkinen sektori nyt tapetilla

Julkisten ja hyvinvointialojen liiton (JHL) puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine puolestaan kertoi taistelun naisten palkoista olevan ajankohtaista julkisella sektorilla juuri nyt.

– Maan hallitus puhuu esimerkiksi sote-uudistusta tehdessään säästettävistä rahasummista eikä niinkään siitä, minkälaisia palveluita uudistus tuo tai vie. Sosiaali- ja terveysalalla on paljon naisia, jotka miettivät tulevaa palkkaansa. Tuntuu siltä kuin hallitus laskisi naisten joustavan loputtomasti. Ikään kuin he eivät jaksaisi enää kapinoida.

Kulttuuri esteenä myös naisjohtajuudelle

Suomalainen työkulttuuri ei ole asettanut rajoja ainoastaan arkisia töitä tekeville naisille. Suomen lähi- ja perushoitajaliiton SuPerin puheenjohtajan Silja Paavolan mielestä kulttuuriin sidotut tekijät ovat estäneet myös naisten työuralla etenemistä.

– Yhteiskunnassamme on tosin tehty paljon tasa-arvon eteen. Naisilla on tietoa ja taitoa. Kuitenkin kulttuuriin liittyvät käytännöt estävät naisten valitsemista johtajiksi.

Paavolan mielestä miehet yleensä katsovat kotitöiden kuuluvan naisille. Siltikin, että työt kotona voidaan jakaa puolisoiden ja koko perheenkin kesken.

– Jos nainen haluaa johtajaksi, häneltä vaaditaan paljon työtä. Lisäksi naisen on oltava pirteä, hyvännäköinen ja paljon miestä osaavampi.

Johtajuus vaatii myös uhrauksia. Paavolan mielestä johtaja ei käytännössä ole koskaan kokonaan lomalla. Esimerkiksi puhelimeen pitää olla aina valmis vastaamaan.

– Sellaiset naiset, jotka haluavat johtajaksi on löydettävä. Heitä on etsittävä. Niin työnantajakin tekevät, Paavola kannusti.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) hyvinvointiosaston johtaja Tuire Santamäki-Vuori puolestaan katsoi, että uusien ammattien myötä vanhasta, naisia syrjivästä palkkapolitiikasta on mahdollisuus päästä eroon.

– Purkamalla segregaatio, voidaan purkaa palkkaerot.

Santamäki-Vuorikin katsoi miesten ja naisten erilaisen roolin ja palkkauksen olevan osin kulttuurilähtöistä.

– Jo Kalevalassa sankaruus ja johtajuus katsottiin miehille tyypillisiksi ominaisuuksiksi.

Hän painotti, että itse johtajuuden suhteen miehillä ja naisilla ei ole suuria eroja. Naiset pärjäävät siinä missä miehetkin.

– Täytyy tahtoa ja uskaltaa. On myös syytä huomata, että ihmiset arvostavat usein omalle sukupuolelleen tyypillisiä ominaisuuksia. Aina ei ole kyse tietoisesta syrjinnästä.

Keskustelua aiheesta

Sanna Marin kommentoi Tampereen pormestarikysymystä: ”Tilaisuuksia ilmoittautua ehdokkaaksi on ollut useita”

SDP:n tamperelainen kansanedustaja ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Sanna Marin kommentoi Tampereen pormestarikysymystä omilla verkkosivuillaan maanantaina.

Marin kirjoittaa, että Tampereen sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö on linjannut, että SDP käy kuntavaalit kuntavaaleina.

”Emme aseta pormestariehdokasta ennen vaaleja, emmekä käy kampanjaa yksilöt vaan asiat edellä.”

Marin kertoo, että myös hänen kiinnostustaan pormestarin tehtävään on kysytty.

”Tilaisuuksia ilmoittautua ehdokkaaksi on ollut useita. Katson kuitenkin näin, että kun yhdessä on jotain sovittu, niin se linja pidetään. En siis aio ilmoittautua pormestariehdokkaaksi ennen vaaleja.”

Marin on ehdolla kaupunginvaltuustoon.

”Olen motivoitunut toimimaan kotikaupunkini hyväksi tulevaisuudessakin. Minulle on tärkeää, että Tampere kasvaa taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla.”

Demokraatti kertoi aiemmin tänään, että SAK:n entinen puheenjohtaja, kuntavaaliehdokas Lauri Lyly on kiinnostunut Tampereen seuraavaksi pormestariksi, jos kunnallisjärjestö sellaista esittää.

Lyly kertoi Facebookissa viime viikolla olevansa valmis haasteeseen, jos vaalitulos, oma kunnallisjärjestö ja Tampereen kaupunginvaltuusto antavat siihen mahdollisuuden.

– Paikkoja ei jaeta ennen vaaleja. Mutta olen käytettävissä vaalituloksen perusteella kaikkiin tehtäviin, mihin kunnallisjärjestö minua esittää, Lyly täsmensi maanantaina Demokraatille.

Myös sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja, apulaispormestari Pekka Salmi tavoittelee Tampereen pormestarin tehtävää, mikäli SDP nousee Tampereen suurimmaksi puolueeksi.

– Olen pitkään harkinnut asiaa. Pormestarin tehtävä kiinnostaa minua erittäin paljon. Se olisi luonteva jatko nykyiselle apulaispormestarin tehtävälle. Tiedän, mitä tehtävässä menestyminen vaatii. Laajan kokemukseni ansiosta minulla on edellytykset hoitaa tehtävä kunnialla, Salmi perusteli viime viikolla.

SDP:n pormestariehdokkaan valitsee kunnallisjärjestön edustajisto. Se on siis jo aikaisemmin linjannut, ettei SDP aseta pormestariehdokasta ennen vaaleja.

Lauri Lyly: Olen valmis Tampereen pormestariksi – ”mutta käydään nyt vaalit ensin”

Kuva: Kari Hulkko

SAK:n entinen puheenjohtaja, kuntavaaliehdokas Lauri Lyly on kiinnostunut Tampereen seuraavaksi pormestariksi, jos kunnallisjärjestö sellaista esittää.

Lyly kertoo Facebookissa olevansa valmis haasteeseen, jos vaalitulos, oma kunnallisjärjestö ja Tampereen kaupunginvaltuusto antavat siihen mahdollisuuden.

– Paikkoja ei jaeta ennen vaaleja. Mutta olen käytettävissä vaalituloksen perusteella kaikkiin tehtäviin, mihin kunnallisjärjestö minua esittää, Lyly täsmentää Demokraatille.

Lylyn nimi on noussut spekulointeihin kuntavaalien alla. Lyly hakee paikkaa kaupunginvaltuustosta SDP:n ehdokkaana. SDP ei ole nimennyt varsinaista pormestariehdokasta vaaleihin.

Lyly muistuttaa Facebookissa, että vaalitulos on tiedossa vasta kuntavaalien jälkeen. Hänen mukaansa asioiden edelle ei pidä mennä. Tärkeintä on tehdä ensin hyvä vaalitulos.

Tampereen uuden pormestarin valitsee uusi kaupunginvaltuusto. Etusijalla on suurimman puolueen pormestariehdokas. Gallupien perusteella SDP taistelee suurimman puolueen paikasta.

Tampereella pormestariehdokkaiksi ovat ilmoittautuneet nykyinen pormestari Anna-Kaisa Ikonen (kok.), apulaispormestarit Anna-Kaisa Heinämäki (vihr.) ja Mikko Aaltonen (vas.) sekä yrittäjä Veikko Vallin (Tapu.).

Lyly teki pitkän uran SAK:ssa. Hänet oli palkansaajakeskusjärjestön puheenjohtajana vuosina 2009–2016.

Juttua täsmennetty klo 17.48 Lylyn kommentilla: Paikkoja ei jaeta ennen vaaleja. Mutta olen käytettävissä valituloksen perusteella kaikkiin tehtäviin, mihin kunnallisjärjestö minua esittää. Otsikkoon lisätty ”mutta käydään nyt vaalit ensin”.

Keskustelua aiheesta

Kultalusikka suussa syntyneitä valehtelijoita? – Viitanen ja Feldt-Ranta romuttavat stereotypiat poliitikoista

Kuva: Anna-Liisa Blomberg
Pia Viitanen, Jouni Backman ja Maarit Feldt-Ranta ruotivat Tampereella, millainen poliitikko on ihmisenä.

Vaalien alla järjestettävät keskustelutilaisuudet usein keskittyvät tiiviisti kunnan päätöksentekoon. Paneeleissa poliitikkoja tentataan sotesta, paikallisista puheenaiheista ja valtakunnallisestikin puhuttavista asioista. Tampereen Koskikeskuksessa tiistaina järjestetyssä keskustelussa otettiin hieman toisenlainen kulma.

– Nyt ei puhuta vaaleista, vaan siitä, millaisia ihmisiä meidän päättäjämme ovat. Ajattelin, että voisimme raaputtaa vähän pintaa syvemmältä, alusti tilaisuuden juontanut SDP:n entinen kansanedustaja, Sitran vanhempi neuvonantaja Jouni Backman.

Backmanin johdolla SDP:n kansanedustajat Pia Viitanen ja Maarit Feldt-Ranta pääsivät murskaamaan poliitikkoihin liittyviä sterotypioita omien kokemustensa kautta.

Kultalusikka suussa syntyneet?

Backman muistelee kertoneensa vaalikentillä, että hän nukkui ensimmäistä kertaa omassa sängyssä 17-vuotiaana. Sitä ennen hän jakoi sängyn veljensä kanssa, koska tilaa kotona oli vähänlaisesti. Tämän hän kertoi siksi, että moni mieltää poliitikot kultalusikka suussa syntyneiksi, vaikka Suomessa politiikkaan voi nousta – toisin kuin monissa muissa maissa – monenlaisista lähtökohdista.

Maarit Feldt-Ranta kertoo kasvaneensa onnellisessa, mutta vaatimattomassa ja vähävaraisessa perheessä. Isä oli sokea, eikä 1960-luvulla apua ja tukea juuri saanut. Hän kertoo oppineensa sitkeyttä. Kotoa kumpuaa myös ajatus siitä, että rakkaus ja toisista ihmisistä välittäminen kannattelee.

Pia Viitanen taas on ylpeästi lähiön kasvatti. Se on iskostunut hänen identiteettiinsä niin, että kun media viime vaalikaudella kysyi, kukas tämä uusi asuntoministeri oikein on, tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä.

– Olen Pia Viitanen Hervannasta ja lähiöt ovat lähellä sydäntäni, hän muistelee.

Haluan käydä kotipaikkakunnallani kaupassa ostamassa maitoa ja puhua siellä muiden kanssa.

Poliitikkoja kuvataan usein myös tavallisesta arjesta vieraantuneiksi. Maarit Feldt-Ranta myöntää, että 15 vuotta valtakunnanpolitiikassa on opettanut, että ”siitä omasta arkisesta Maaritista” kiinni pitäminen ei ole itsestäänselvyys. Feldt-Rannan mielestä on tärkeää, että yhteyttä arkeen vaalitaan.

– Haluan käydä kotipaikkakunnallani kaupassa ostamassa maitoa ja puhua siellä muiden kanssa. Tämä voi kuulostaa vähän hölmöltä ja hassulta, mutta päättäjän arki muodostuu helposti sellaiseksi, että kontakti tavalliseen arkeen katkeaa, jollei sitä tietoisesti ylläpidä, Feldt-Ranta kuvailee.

Kyyniset ja kyllästyneet?

Viitasen ja Feldt-Rannan vastauksissa vilisee kaikenlaista pehmeää – rakkautta, toisista välittämistä ja ihmisluonnon pohjimmaista hyvyyttä. Politiikassa kuitenkin ollaan usein synkkien ja kovien asioiden äärellä – talous takkuaa, sote vie suohon ja työttömyys piinaa. Eikö vähemmästäkin kovetu ja ihanteet katoa?

– Kyllä ne ihanteet ovat säilyneet ja itse asiassa vuosien varrella vahvistuneet. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan liikuttuvani ihmisten elämäntarinoista – iloista ja suruista. Siitä olen kiitollinen, etten ole kyynistynyt, vaikka politiikassa on paljon sellaista, mikä helposti kyynistää ihmistä, Feldt-Ranta kertoo.

Myös Viitanen on saanut pidettyä kiinni ihanteistaan, uskosta oikeudenmukaisuuteen.

– Kun saa jotain aikaiseksi ja maailma siirtyy ehkä pienen askeleen parempaan suuntaan, se antaa kovasti voimaa, Viitanen kuvailee.

Epärehelliset roistot?

– Mielestäni poliitikot ovat rehellisiä ja uskon, että politiikkaan lähdetään ihan vilpittömästä halusta parantaa asioita, Viitanen vastaa Backmanin kysymykseen poliitikkojen rehellisyydestä.

Feldt-Ranta on samaa mieltä. Hän muistaa järkyttyneensä, kuinka hän muuttui päättäjäksi tullessaan yhdessä yössä ”reippaasta, ahkerasta ja tunnollisesta kolmen lapsen äidistä itsekkääksi paskiaiseksi, oman edun tavoittelijaksi ja roistoksi”.

– Jos kaikki päättäjät arvioidaan tällä tavalla, eivät kaikki kiinnostuneet välttämättä jaksa tai viitsi hakeutua politiikkaan. Huomaan, että moni kollega, joka saa paljon negatiivista palautetta, meinaa välillä musertua palautteen alle, hän sanoo.

Viitanen uumoilee, että mielikuva epärehellisyydestä voi kummuta paikoin siitä, ettei kaikkiin kysymyksiin voi antaa yksiselitteistä vastausta – etenkään jos vielä itsekin punnitsee ja pohtii kantaansa johonkin asiaan.

 Joskus Ben Zyskowicz meni tunnustamaan, että minä olen hänen lempiväittelijänsä.

Vanha klisee siitä, että politiikassa asiat tappelevat, eivät ihmiset, pitää keskustelijoiden mielestä kutinsa. Kavereita ollaan yli puoluerajojen, vaikka joskus eduskunnassa ”kinataan oikein kunnolla”. Kolmikko Viitanen, Feldt-Ranta ja Backman lähtevät paljastusten tielle:

Ben Zyskowicz (kok.) on yksi lempivastustajani, mutta se ei tarkoita, ettemme voisi istunnon jälkeen siellä kahvilassa olla kavereita. Joskus Zyskowicz meni muuten tunnustamaan, että minä olen hänen lempiväittelijänsä. Ihmiset voivat tulla toimeen keskenään, vaikka poliittisesti olemme toden totta asioista eri mieltä, Viitanen kertoo.

– Olen hyvä kaveri Kääriäisen Sepon (kesk.) kanssa. Kun sanoin tänään Sepolle, että lähden Tampereelle yhteen Pian tilaisuuteen, Seppo heitti, että: ”Älä sitten hirveästi hauku kepua siellä.”, Feldt-Ranta virnistää.

– Ystävyydestä kertoo, keitä kutsuu juhliinsa. Olli-Pekka Heinonen (kok.) on ystäväni ja hän on ollut minun juhlissani ja minä olin hänen häissään. Vitsailin, että olen täällä se kiintiödemari, Backman muistelee.

Keskustelua aiheesta

Oman liikkeen leivissä Työväenmuseo Werstaalla

Oman liikkeen leivissä -näyttely on toteutettu yhteistyössä satavuotiaan Osuuskunta Tradekan kanssa.

Työväenmuseo Werstaan kevään päänäyttely avautuu yleisölle torstaina 23. maaliskuuta. Oman liikkeen leivissä -näyttely kertoo suomalaisen kulutusyhteiskunnan kasvusta sekä kuluttajien omasta osuusliikkeestä 1900-luvun elämäntavan rakentajana. Kuluttamisen ja edistysmielisen osuustoiminnan menneisyys avaavat kiinnostavan näkymän suomalaisen arjen ja yhteiskunnan historiaan.

Osuusliikkeen tarina Suomessa alkoi runsas sata vuotta sitten, kun kuluttajat alkoivat perustaa omia osuusmyymälöitä välttämättömimmät tarpeensa täyttääkseen. Osa myymälöistä muodosti edistysmielisen osuustoimintaliikkeen vuosina 1916 ja 1917 perustettujen Kulutusosuuskuntien Keskusliiton ja Osuustukkukaupan kanssa. E-liikkeen toiminta laajeni 1900-luvulla muun muassa pankki-, ravintola- ja rakennussalalle. Kasvu jatkui, kunnes 1990-luvun äkillinen talousromahdus ajoi liikkeen vararikon partaalle.

Esillä monipuolista aineistoa

Esillä on laaja valikoima esineitä, kuvia, videota ja muistitietoa Työväenmuseo Werstaan osuustoiminnallisesta kokoelmasta, joka on lajissaan Suomen suurin. Oman liikkeen leivissä kuljettaa museokävijät 1900-luvun alun vähäeleisistä palvelutiskimyymälöistä vuosisadan lopun tavaranpaljoutta pursuaviin itsepalvelumarketteihin.

E-liikkeen nostalgiset tuotepakkaukset, mainosjulisteet ja säästölippaat kertovat kiehtovan tarinan maasta, jonka kansalaisten kulutustottumukset ja elämänlaatu muuttuivat huimaa vauhtia. Matkan varrella kävijät pääsevät muun muassa ihmettelemään 1930-luvun reklaamikulkuetta ja käväisemään ikkunaostoksilla 1950-luvun tyylisessä maaseutumyymälässä. Tasa-arvo sekä naisten ja lasten rooli kuluttajina saavat nekin huomiota.

Näyttelyssä katsotaan myös tulevaan. Kävijä jää pohtimaan mihin suomalainen kulutusyhteiskunta on menossa. Onko osuustoiminnalla tulevaisuutta?

Oman liikkeen leivissä -näyttely on toteutettu yhteistyössä satavuotiaan Osuuskunta Tradekan kanssa. Tradeka on juhlavuotensa yhteydessä tukenut myös Työväenmuseo Werstaan osuustoiminnallisten kokoelmien digitointityötä.

Oman liikkeen leivissä on avoinna yleisölle 23.3.2017–22.4.2018. Työväenmuseo Werstaalle on vapaa pääsy.

Keskustelua aiheesta

Tampereen demareille työllistäminen on tärkein asia

Leo Siiskonen (vas), Atanas Aleksovski ja Seppo Salminen onnittelivat Messukylän työväenyhdistyksen puheenjohtaja Aila Dündar-Järvistä yhdistyksen saamasta palkinnosta. Kunnallisjärjestön sihteeri Riku Kemppinen (oik) merkitsi tapahtuneen pöytäkirjaan.

Tampereen sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön mielestä kevään kuntavaalien tärkein asia on työllistäminen. Päätavoite lyötiin lukkoon kunnallisjärjestön edustajiston sääntömääräisessä kevätkokouksessa tiistaina 21. maaliskuuta 2017.

Kokouksessa Messukylän työväenyhdistys palkittiin niin sanotulla Vekan pytyllä, mikä edellyttää palkinnonsaajalta muun muassa reipasta aktiivisuutta. Palkinnon saa yhdistys, joka on onnistunut jäsenhankinnassaan ja tapahtumien järjestämisessä. Yhdistykseltä edellytetään myös avoimuutta uusille vaikutuksille ja kulttuureille.

Työllisyys on ykkösasia

Edustajiston julkilausuman mukaan Tampereen sosialidemokraateille ykkösasia on työ. Tänä päivänä 20 000 tamperelaista on ilman työtä. Järjestö edellyttää, että työllisyyden parantamisen on oltava Tampereen kaupungin tärkein tavoite.

Suhdanteille herkän vientiteollisuuden oheen pitää rakentaa uutta yritystoimintaa ja tukea pieniä sekä keskisuuria yrityksiä.

Etenkin pitkäaikaistyöttömyyden kitkemiseen on sosialidemokraattien mielestä osoitettava varoja. Kaupungin on tunnettava vastuunsa vaikeimmin työllistettävistä ja ryhdyttävä toimenpiteisiin työllistäjänä. Uudet keinot työllistää ovat tarpeen.

Pidetään kaikki kyydissä

Kunnallisjärjestön mukaan jokaiselle kaupunkilaiselle on tarjottava laadukkaat palvelut. Huomio on kiinnitettävä etenkin ikäihmisiin.

Suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon keskeisimmät arvot ovat järjestön mukaan aina nousseet ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamisesta, yhdenvertaisuuden vaatimuksesta sekä huolenpidon ja oikeudenmukaisuuden periaatteesta.

– Näin pitää olla myös tulevaisuudessa, julkilausumassa todetaan.

Koulutus, lapset ja nuoret

Koulutus, lapset ja nuoret ovat Tampereen tärkein menestystekijä. Sosialidemokraattien pyrkimyksenä on nostaa nuorten koulutus Tampereella maamme kärkeen. Lisäksi järjestö edellyttää koulurakennusten homeongelmien poistamista.

– Sosialidemokraattien tavoitteena on maksuton varhaiskasvatus. Ryhmäkokoja ei saa kasvattaa. Mitä paremmat eväät varhaiskasvatuksessa tarjotaan, sitä paremmin lapset pärjäävät peruskoulussa. Myös päiväkotien sisäilmahaitat on korjattava. Henkilökunnan koulutusta ja jaksamista ei sovi unohtaa.

Tampereen talous tasapainoon

Tampereen kaupungin talous on ollut miinuksella useita vuosia. Syynä on muun muassa vientiteollisuuden vaikeudet, mitkä ovat johtaneet etenkin yhteisöveron tuoton heikkenemiseen. Lisäksi valtionosuuksia on leikattu.

Kunnallisjärjestön mielestä uusien yritysten ja työpaikkojen synnyttäminen on tasapainoisen talouden avainkysymys. Verotuksen tulee olla tasolla, joka mahdollistaa ihmisille peruspalvelujen tarjoamisen.

Kaupungin on huolehdittava kasvusta, sillä se luo työpaikkoja.

SDP vihertää

Tampereen tavoitteena on olla hiilineutraali kaupunki vuoteen 2050 mennessä. Tavoitetta on kunnallisjärjestön mielestä kiristettävä.

– Teknologinen kehitys mahdollistaa päästöjen merkittävän vähentämisen. Kaupungin tulisi tavoitella hiilineutraalisuutta vuoteen 2030 mennessä.

Edustajiston mielestä Tampereelle on toteutettava kansallinen kaupunkipuisto.

Keskustelua aiheesta