D-analyysit

Miesten koripalloliigassa ei valittu yhtään kotimaista pelaajaa kuukauden pelaajaksi – tässä maassa ulkomaan vahvistukset eivät saa olla yli 2-metrisiä

Lehtikuva
Kolumnit

PENTTI SALMI

Koripalloasiantuntija

Kouvojen Arttu Saarijärvi (vas.) ja Seagullsin Jermaine Marshall kamppailevat koripallon miesten puolivälieräottelussa Seagulls - Kouvot Helsingissä 9. huhtikuuta 2018.
Lehtikuva
Kolumnit

PENTTI SALMI

Koripalloasiantuntija

Kouvojen Arttu Saarijärvi (vas.) ja Seagullsin Jermaine Marshall kamppailevat koripallon miesten puolivälieräottelussa Seagulls - Kouvot Helsingissä 9. huhtikuuta 2018.
Lehtikuva
Kolumnit

PENTTI SALMI

Koripalloasiantuntija

Kouvojen Arttu Saarijärvi (vas.) ja Seagullsin Jermaine Marshall kamppailevat koripallon miesten puolivälieräottelussa Seagulls - Kouvot Helsingissä 9. huhtikuuta 2018.

Amerikkalaisten tuontipelaajien määrä koripalloilussa ympäri maailmaa on kestopuheenaihe. Niin puolesta kuin vastaan. Suomessa asia on taas ajankohtainen kun päätetään ensi kaudesta.

Yleinen trendi on, että nykyinen neljä ulkomaista palkkasoturia on ehdottomasti liikaa. Valitettavasti yleinen mielipide ei saa kuitenkaan muutosta aikaan, sillä pääsarjaseurojen kotimaisen koulutustoiminnan laiskimmat panevat voimalla hanttiin.

Monet entiset maajoukkuepelurimmekin ovat esittäneet huolestuneisuutensa liialliseen tuontitavaraan. Esimerkiksi ex-tähdet Jarkko Tuomala ja Sami Laaksonen ovat sanoneet sen suoraan, neljä vierasta on liikaa kotikorikseemme.

Kuukauden pelaajaksi ei valittu yhtään kotimaista pelaajaa, mitä ei ole tapahtunut viiteen viimeiseen vuoteen.

Kyllähän seuraavakin jo pistää huolestumaan. Miesten tämän kauden korisliigan runkosarjan paras suomalainen pistemies (Tuukka Kotti keskiarvolla 13,76) oli vasta tilaston 30:s! Kuukauden pelaajaksi ei valittu yhtään kotimaista pelaajaa, mitä ei ole tapahtunut viiteen viimeiseen vuoteen.

Ottelujen alkukin kertoo useimmiten sen raa’an totuuden: aloitusviisikossa on neljä ulkomaalaista ja yksi suomalainen. Poikkeuksiakin tietysti löytyy, sillä esimerkiksi Seagulls saattaa aloittaa jopa kolmella suomalaispelaajalla. Samoin Kouvot käyttää mittavasti suomalaisrosteria.

Eipä yleisön kiinnostuskaan ulkomaalaisilla ole lisääntynyt. Tällä kaudella liigan runkosarjassa oli katsojapudotus peräti 10 prosenttia, vaikka esimerkiksi takana oli viime syksyn täysosumapelit EM-kotikisoissa Helsingissä yleisöryntäyksineen. Mikä sinänsä olisi jo luullut kasvattavan vetovoimaa sarjapeleihin.

Kyllähän suomalaiseen koripalloiluun kuuluu nykyisin myös pelaajapolun luomisessa se, että kaikki lupaavimmat kärrätään jenkkiyliopistoihin.

Sivujuonteena voidaan todeta, että kyllähän sitä muuallakin painitaan tämän ulkomaalaiskysymyksen parissa. Aika mielenkiintoinen tieto tulee näet Etelä-Koreasta. Siellä kun on päätetty, että seurajoukkuetta kohden saa olla vain kaksi ulkomaalaista.

Eikä siinä kaikki. Lisäksi kun on päätetty, ettei kumpikaan saa olla yli 2-metrinen eikä lyhempikään yli 186-senttinen. Perusteluihin kuuluu, että kentälle tuodaan ulkomailta mieluummin taitoa kuin pituutta! Korealaisen koriksen maailmanranking on 31. kun Suomi on maailmanlistalla 21. sijalla, joten siinä suhteessa painitaan melko samoissa haminoissa.

Eihän se pelaajapolitiikka tietysti ole Suomessakaan yksisuuntaista, on tuontia, mutta myös vientiä. Kyllähän suomalaiseen koripalloiluun kuuluu nykyisin myös pelaajapolun luomisessa se, että kaikki lupaavimmat kärrätään jenkkiyliopistoihin. Tästä hyvänä esimerkkinä Koripalloliiton suojeluksessa oleva Märskyn korisakatemia, joka on vahva ponnahduslauta ulkomaille. Sitä tietähän se Lauri Markkanenkin on marssinut NBA:n parrasvaloihin.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat