Olen useamman kerran kirjoittanut vieraannuttamisesta ja huoltokiusaamisesta. Se liittyy tähänkin. Jokaisen jutun jälkeen minulta on pyydetty apua. Valitettavasti joudun kerta toisensa jälkeen vastaamaan, ettei minulla ole antaa ratkaisuja. Samalla sydämeni särkyy yhä uudelleen ja tunnen tuskaa heidän puolestaan, jotka eivät ilman perusteltua syytä saa tavata lapsiaan. Olen surullinen niin lasten kuin vanhempienkin puolesta. Heidän välinsä on katkaistu, ja näin aiheutetaan suurta tuhoa monen elämään.

Miksi nostaa aihe esiin miesten viikkoa ajatellen? Siksi, koska usein yhteyttä ottaa mies itse tai isovanhempi oman poikansa puolesta. Mielestäni sen täytyy kertoa jotain yhteiskunnastamme ja tilanteesta, jossa yhä useampi mies, isä on.

Onko yhteiskuntaamme voimakkaasti rakentunut ”äitimyytti” yhä viranomaisten toimintoja ohjaileva? Onko myytti sellainen, joka saa automaattisesti valitsemaan puolen, tosiasiallisia perusteita huomioimatta? Samaan aikaan korostetaan tasa-arvoista vanhemmuutta. Kun perheessä ilmenee ongelmia, vaikuttaa siltä, että tukevat kädet kääntyvät painokkaasti edelleen äidin puoleen.

Yhdistys on julkaissut oppaan: ”Mitä on ja miten tunnistaa vieraannuttaminen”. Se on ensimmäinen laatuaan, vaikka itse aihe on vanha ja yleinen. Yhdistys kertoo sivuillaan, että vuosittain lähes tuhat lasta vieraannutetaan toisesta vanhemmastaan Suomessa.

Olen yhdistyksen kanssa samaa mieltä siitä, että vieraannuttaminen on vakavaa henkistä väkivaltaa, sekä lasta että hänen toista vanhempaansa kohtaan. Vieraannuttamisen vaikutukset lapsen henkiseen ja fyysiseen terveyteen ovat vakavia ja pitkäaikaisia.

Haluan, että yhteiskunnassamme otetaan vieraannuttaminen vakavasti, jotta se tunnistetaan ja että sen estämiseksi tehdään aitoa ja näkyvää työtä.

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu Vaasasta.