Palkittu politiikan aikakauslehti
41€/4kk

Politiikka

Mikä on tämän hetken suurin tasa-arvokysymys, Demarinaisten toiminnanjohtaja Merja-Hannele Vuohelainen?

Ella Kaverma

Merja-Hannele, olet ollut sosialidemokraattisen liikkeen palveluksessa vuodesta 1979. Tämä käsittää useita erilaisia toimitsijan tehtäviä?

Roosa Pöyhönen

”Sosialidemokraattisessa liikkeessä aloitin Nuorisoliitossa nimikkeellä ”kouluvaalityöntekijä”. Vuodet 1980–1983 toimin Helsingin nuorisopiirin järjestösihteerinä. Tämän jälkeen siirryin demariopiskelijoiden järjestösihteeriksi ja myöhemmin pääsihteeriksi.

Vuodesta 1984 olen ollut töissä puoluetoimistossa Naisliiton palveluksessa. Yhden kauden olen toiminut myös varapuhemiehen erityisavustajana. Demarinaisten toiminnanjohtaja olen ollut vuodesta 2006. Pitkä ura puolueen toimitsijana on käsittänyt yhdeksät eduskuntavaalit, kahdeksat kuntavaalit, kuudet EU-vaalit ja viisi presidentinvaalia.” Lisäksi Vuohelainen on ollut töissä 13 eri puoluekokouksessa ja Naisliiton liittokokouksessa.

Mitkä ovat mieleenpainuvimmat muistosi vaalityöstä?

”Toimitsijan näkökulmasta, itselleni tärkein tavoite vaaleissa on ollut saada mahdollisimman paljon demarinaisia läpi. Eduskuntavaaleista mieleenpainuvimmat muistot ovat Pohjois-Karjalan Naispiirin vaalikiertueesta, kun koko kampanjaryhmän kanssa kiersimme maakuntaa bussilla: Laulu raikasi, yhteishenki oli hyvä sekä huumori kukki. Toinen mieluinen muisto tulee Satakunnasta, kun vuoden 1995 vaaleissa yritimme saada vaalipiiristä naisedustajaa läpi. Viimeiset kampanjaviikot asuin paikan päällä ja kiersin tekemässä vaalityötä ehdokkaana olleen Pirkko Peltomon joukoissa. Peltomo valittiin eduskuntaan ja tuntui todella hyvältä, kun työ kantoi tulosta. Nykyäänhän Satakunnassa on vahva naisedustus!”

”Pakko on myös nostaa esille Tarja Halosen ensimmäinen presidentinvaalikampanja. Sellaista huumaa ei ole aiemmin nähty – kaikki naisjärjestöt tekivät lopuksi yhteistyötä. Naisliitto oli aktiivisena vaalityössä ja järjestimme muun muassa Stoassa ”Koko perheen kekkerit” -kampanjatilaisuuden. Koko tila oli aivan täynnä ja tunnelma oli upea.

On sanottava, että päällimmäiset muistot vaalityöstä ylipäätään on se, että ulkona kampanjoinnissa oli aina kylmä. Aiemmin vaalit olivat maaliskuussa, joten kampanjointi käytiin talven aikana. EU -vaaleissa haasteena puolestaan oli kesäaika ja kesämökeilleen kadonneiden ihmisten tavoittaminen. Mieluisimmat vaalit itselleni ovat olleet kuntavaalit. 1980-luvun lopulla toimin kaksi kautta Porvoon kaupunginvaltuustossa ja vaaleissa keräsin kaupungin demariehdokkaista eniten ääniä.”

Kun aikanaan astuit sosialidemokraattisen liikkeen palvelukseen, olisitko uskonut, että urasi puolueessa tulee olemaan näin pitkä?

”Työ on ollut vaihtelevaa ja aina on ollut mukava tulla töihin. Kun nuorena tulin puoluetoimistolle, ajattelin, että 40-vuotias toimitsija on jo ihan ikäloppu, mutta kuinkas sitten kävikään. Liikkeen parissa olen saanut oppia paljon uutta koko työuran ajan, se on ollut todella antoisaa. Samalla olen nähnyt myös teknologian kehityksen työelämässä. 1980 -luvulla sähkökirjoituskoneet olivat aivan uskomaton ”digiloikka”. Nykyään käytössä on useat eri ohjelmat Teamsista Trelloon.”

Mitkä ovat mieleenpainuvimpia muistoja työurasi alkuajoilta?

”Lukiossa ”kidutin” kanssaopiskelijoita keskusradion aamunavauksissa pitämällä kiihkeitä puheita muun muassa Taksvärkin ja kehitysyhteistyön puolesta. Jälkikäteen katsottuna tämäkin oli harjoittelua tulevaa toimitsijaroolia varten. Ensimmäinen järjestöpuheen pidin metsureiden tukilakosta, itsevarmalla tyylillä, vaikka itse metsäalasta tietotaitoa ei liiemmin ollut. Mieleen tulee myös puheeni lakkiaispäivänä punaisten muistomerkillä Helsingissä. Puhuin silloin nuorisotakuusta, joka takaisi kaikille alle 30 -vuotiaille koulutus- tai työpaikan. Isänisäni oli tuolloin kuuntelemassa ja se oli hänelle kova juttu.

Olen aina ollut feministi ja Naisasialiitto Unionin jäsen olen ollut vuodesta 1978. Unionin Akkaväki-lehden naistutkimusliite oli aikanaan ”Feministin raamattu”. Myöhemmin Naisliitossa toimitin demareille ”Tietosisko”-lehteä.”

Kun aloitit työt Naisliitossa, mitä silloin pidit suurimpina tasa-arvon epäkohtina?

”Täytyy sanoa, että ne olivat työelämäkysymykset. Naiset olivat heittopusseja jo silloin. Palkkaerot olivat isompia ja vasta myöhemmin 1980-luvulla astui voimaan monta tasa-arvoa edistäneitä uudistuksia, kuten tasa-arvo- ja sukunimilaki.

Tuolloin puhuttiin paljon stereotypioista ja roolimalleista. Asetelma oli ”Meidän pitää ottaa paikkamme” -tyylistä valtataistelua ja koko järjestötoiminnan kenttä oli hyvin miehistä. Kun Naisliiton silloinen pääsihteeri Marianne Laxén kisasi puoluesihteerin paikasta vuonna 1984, oli se ensimmäinen feministinen valloitusyritys. Pidimme myös aikanaan Nuorisopiirissä ”Äksyt ämmät” ja ”Akkasauna” -verkostoja ja se oli protestia vallitsevaa järjestökulttuuria ja naisten poissulkemista vastaan.

Entä nyt, mikä on tämän hetken suurin tasa-arvokysymys?

”Tällä hetkellä julkisen sektorin ja matalapalkka-alojen naisten asema on heikentynyt entisestään ja ihmiset uupuvat. Lisääntyneessä kiireessä työtä ei voida tehdä niin hyvin, mihin oma ammattitaito riittää. Tämä on suuri ristiriita ammatti-identiteetin ja ihmisten hyvinvoinnin välillä.

Lisäksi on tärkeää murtaa perinteinen kahden sukupuolen dikotomia ja nähdä sukupuolien moninaisuus. Feministi voi olla kuka tahansa arvomaailman omaava, eikä se ole sidottu sukupuoleen. Tämä on tärkeä asia tehdä selväksi.

Huolestuttavaa on myös uusi misogynian aalto sekä populismin nousu. Trump ja muut häikäilemättömät, vallanhimoiset toimijat tekevät valintoja vain itsensä ympärillä, eivätkä huolehdi yhdenvertaisesti koko yhteiskunnassa. Meidän on yhteisvoimin muutettava ja taisteltava populismia vastaan!”

Vielä tähän loppuun, mitkä voimaannuttavat terveiset haluat lähettää kaikille feministeille?

”Lukekaa paljon – ja muutakin kuin vain yliopiston kurssikirjoja. Se empatia, mikä feminismissä pitää olla, ei synny vain somea selaamalla. Kirjojen avulla maailma avautuu ja ihmisten välinen ymmärrys kasvaa. Älkää antako periksi! Feministinen aikamatka on koko elämän mittainen. Peace and Love!”

Demarinaisten toiminnanjohtaja Merja-Hannele Vuohelainen siirtyy eläkkeelle 1.7.20 alkaen.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
41€/4kk

Toimituksen valinta

Simo Alastalo

Toimituksen kommentit
23.1.2021
Kokoomus havittelee vaalivoittoa – Lissun on syytä olla varuillaan
Lue lisää

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

va. päätoimittaja: Rane Aunimo
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Tf. chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE