D-analyysit

Mikael Jungnerin joutsenlaulu

Mielipiteet

Ville Lintunen

 

Mielipiteet

Ville Lintunen

 

Mielipiteet

Ville Lintunen

 

6.10.2011 lähetin sähköpostin, jota voi pitää ensimmäisenä askeleenani politiikan parissa.

Demarituttavalleni lähettämäni sähköpostin ensimmäinen kappale päättyi sanoihin: ”Sen enempää asiasta numeroa tekemättä olen kuitenkin kokenut itseni aina jossakin määrin sosiaalidemokraatiksi ja siksi SDP tuntuisi luonnollisimmalta puoluevalinnalta, jos mukaan lähtisin. Vaikka SDP:n maine tällä hetkellä taitaa ollakin hitusen kallellaan tuollaisen varttuneemman kansanosan puolueeksi, niin toisaalta ainakin itse olen nähnyt ainoastaan positiivisena asiana, että myös Mikael Jungnerin ja miksei Jutta Urpilaisen kaltaisia henkilöitä on puolueessa noussut merkittäviin tehtäviin.”

Jälkeenpäin sain kuulla, että tuttavani oli lähettänyt sähköpostini eteenpäin kehuna tuolloiselle SDP:n puoluesihteeri Mikael Jungnerille.

Kun muutama päivä sitten luin Mikael Jungnerin päätöksestä jättää SDP, en ollut yllättynyt. Parin viimeisen vuoden aikana Jungner on edelleen pystynyt erityisesti somessa tykittämään teräviä päivityksiä, mutta ajatusten kokonaisuus on ajautunut kauemmas useamman suomalaisen arjesta.

Demariystäväni puki täydellisesti sanoiksi Facebookissa omankin ajatukseni nykyisestä Mikael Jungnerista: ”Se on niinkuin hurahtanut tuohon höttöiseen vapauspopulismiin, missä negatiivisia sivuvaikutuksia ei ajatella, jos itse ei niistä kärsi ja muista ei tarvitse välittää – koska vapaus. Se on aivan liian vastuutonta toimintaa demareille ja siten Jungner on väärässä seurassa. ”

Voin lisätä tuohon perään vain, amen.

Itselleni höttöinen vapauspopulismi on jotain niin espoolaista ja sieltähän Jungnerkin tulee. Vapaus tehdä jotakin kuulostaan aina hienolta, mutta tosiasiassa se tarkoittaa, että hädän hetkellä olet yksin.  Vapauspopulismiin kuuluu oleellisena osana perin kummallinen käsitys yhteiskunnan holhouksesta, joka ponnahtaa pinnalle suomalaisen alkoholikeskustelun yhteydessä yhtä varmasti kuin puliukot keväisin liekkimajan nurkilta.

Itsekin joudun silloin tällöin pohtimaan kohtaamisiani tämän meitä kuristavan holhouksen kanssa. Viikonloppunakin joudun kävelemään 40m Citymarketin kassalta saadakseni Alkosta viinipulloni, kun ilman holhousta saisin sen Citymarketista käveltyäni 200m, kuten pekonipakettia etsiessäni.

Ehkä enemmän holhousta olikin kohtaamisessani viikolla tarjoilijaneidon kanssa, joka pikkujouluillan päätteeksi julkesi todeta ”Hei, me suljetaan kohta, niin otatteko vielä yhdet?” En vain tuossa hetkessä osannut ahdistua holhouksesta, mutta jo seuraavana päivänä pahoitin mieleni.

Kovin seksikästä se ei ollut, mutta jopa yllättävän raikasta maailmassa, jossa eniten huutavan ääni on jo aikoja sitten peittänyt parhaan argumentin.

Viina tunnetusti saa ihmiset eroamaan ja näin päättyi Jungnerin ja demareidenkin rakoillut liitto. Viinan sivuvaikutukset saivat sattumalta ensimmäisen uhrinsa päivänä, jolloin Jungner oli jo valmiiksi buukattu TV 1:n Pressiklubiin.

Viestintätoimiston toimitusjohtaja Jungner olikin laskenut jokaisen askeleensa. Tosin jos Jungerin toimitusjohtaman viestintätoimisto Kreabin asiakkaisiin kuuluu panimoalan toimijoita, niin aivan yhtä hyvin Jungner ei onnistunut demarikansanedustajille kauppaamaan asiakkaansa etua, vaan äänin 1-34 kansanedustajat päättivät kantaa vastuunsa ja kuunnella tieteellisiä tutkimuksia ja kaiken maailman dosentteja.

Kovin seksikästä se ei ollut, mutta jopa yllättävän raikasta maailmassa, jossa eniten huutavan ääni on jo aikoja sitten peittänyt parhaan argumentin.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat