Mikael Pentikäisen vakava kysymys Yle-keskusteluun: ”Tapahtuiko ’epätervettä pehmenemistä’ poliittikkoihin päin jo, kun rahoitusratkaisu oli auki”

Kuva: Lehtikuva
Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja, pitkän linjan journalisti Mikael Pentikäinen ottaa kantaa Ylestä ja journalismista vellovaan keskusteluun. Hän työskenteli HS:n vastaavana päätoimittajana 2010–2013, minkä jälkeen hän toimi Maaseudun Tulevaisuudessa ennen valintaansa Suomen Yrittäjien toimitusjohtajaksi.

Helsingin Sanomien ja monen muun tiedotusvälineen vastaavana päätoimittajana työskennellyt nykyinen Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen on ehtinyt seurata jonkin verran myös Ylestä käytävää keskustelua.

– Siinä on ollut havaittavissa piirre, ettei päätoimittajalla olisi joidenkin toimittajien mielestä oikeus puuttua sisältöön. Päätoimittajalla on mandaatti. Päätoimittajan ammattitaito on perustella asia niin, että koko toimitus ymmärtää sen. Samoin pitää perustella, jos asiaan tartutaan pienemmällä volyymilla tai toisesta näkökulmasta, Pentikäinen sanoo.

Hän muistuttaa, että toimituksen ja päätoimittajan välinen pohdinta uutiskriteereistä on toimituksissa tavanomaista.

– Mitä kovempi juttu, sitä enemmän on syytä keskustella. Terveessä toimituskulttuurissa keskusteluja käydään ja keskustelut pysyvät toimituksen sisällä.

Kysymykseen, näyttääkö Ylen toimituskulttuuri nyt terveeltä, Pentikäinen toteaa, että Ylessä on hyvä käydä itsekriittistä keskustelua.

– Oletan että se on pääsääntöisesti terve. Kyllähän julkinen keskustelu saa miettimään, kuinka paljon kipupisteitä on.

Organisaatiouudistuksen takapotku.

Yle on erikoisessa tilanteessa. Sen toimittajat ja vastaava päätoimittaja ovat käyneet ennennäkemätöntä julkista debattia oman talonsa toimituskulttuurista ja uutisvalinnoista. Toimittajat Susanne Päivärinta, Salla Vuorikoski ja Jussi Eronen ovat jättäneet talon, Ruben Stiller sen tv-puolen.

Pentikäinenkin toteaa, ettei pitkältä mediauraltaan muista vastaavankaltaisia tapahtumia.

– Kyllä tässä on uusia piirteitä. Kyseessä on osittain varmaan takapotku ylen journalistisen organisaation uudistukselle, jossa hyvin hajautetusta johtamisjärjestelmästä siirryttiin hyvin keskitettyyn, hän tulkitsee.

Pentikäinen kertaa, miten Ylen organisaatiota keskitettiin pääministeri Matti Vanhasen niin sanotun lautakasajupakan jälkeen. Vastaavien toimittajien määrää vähennettiin.

– Nyt Yle on ottanut vähän askeleita takaisinpäin, Pentikäinen katsoo ja mainitsee esimerkkinä Riikka Venäläisen nimittämisen uutis- ja ajankohtaistoiminnan päätoimittajaksi tammikuussa.

Ylen ongelmien vuoksi sille on vaadittu myös ulkopuolista selvitystä. Pentikäinen suhtautuu tähän skeptisesti.

– En osaa sanoa, miksi jokin ulkopuolinen selvitys pitäisi tehdä.

Sipilän puhe jätti toivomisen varaa.

Vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen Mikael Pentikäinen tuntee pitkältä ajalta.

– Hän ei ole käsittääkseni persoonana sellaista laatua, että häntä kauheasti puhaltamalla kaadetaan tai painostamalla saadaan muuttamaan mieltään, Pentikäinen sanoo.

Ylen jättäneet toimittajat ovat epäilleet Jääskeläisen taipuvan liikaa poliitikkojen tahtoon.

Esillä julkisuudessa on ollut myös syksyn 2015 tapaus, jossa pääministeri Juha Sipilä pääsi pitämään TV1:lle puheen.

– Muistan sitä itsekin vähän ihmetelleeni. Ajattelin, että jos tuollainen mahdollisuus on, pitää ainakin pitää hyvä puhe, mutta puhekin jätti vähän toivomisen varaa, keskustan eurovaaliehdokkaana 2014 ollut Pentikäinen sanoo.

Vaikka hän ei usko Jääskeläisen olevan painostukselle altis, hänenkin mielestään Ylen sisällä olisi syytä käydä kriittistä keskustelua siitä, tapahtuiko poliittikkoihin päin ”epätervettä pehmenemistä” jo silloin, kun Ylen rahoitusratkaisu oli auki. Kun rahoitus ratkesi, Yle-veroa alettiin kerätä vuodesta 2013 alkaen.

– Ruvettiinko rahoitusratkaisun pelossa liikaa pehmentämään omaa toimintaa? Annettiinko politiikoille liian paljon vaikutusmahdollisuuksia eri kanavilla. Itselle tuli silloin fiilis, että rahoitusratkaisun avonaisuus heijastuu Ylen toimintaan, Pentikäinen sanoo.

Jääskeläisen kohtuuton tilanne?

Mikael Pentikäinen ei halua kohdistaa kriittistä katsettaan vain Yleen.

– Kyllä yksityisen median puolella on ihan samanlaista pehmenemistä tiettyjä isoja mainostajia ja omistajia kohtaan ollut havaittavissa.

Hän ei suoraan lähde ottamaan puolta Jääskeläisen ja Ylestä juuri eronneiden toimittajien välillä.

– Ei tarvitse olla kenenkään puolella.

Hän kuitenkin lisää ymmärtävänsä ”Aten toimintaa”.

– Hän (Jääskeläinen) on päätoimittajana erittäin hankalassa saumassa sen takia, että hänen vastuullaan on niin suuri organisaatio. Sen operativiinen toimituksellinen johtaminen on hankalaa. Siinä on monta kanavaa 24/7 ja iso urheilukokonaisuus ja hankalia sopimuksia. On oikea suunta, että journalistista johtamista on vahvistettu Riikka Venäläisen nimittämisen kautta, Pentikäinen näkee.

– Ei pidä ketään asettaa johtamisjärjestelmässä kohtuuttomaan tilanteeseen.

Toimittajien ymmärrettävä, mitä on olla brändi.

Uuden ajan kuvana Mikael Pentikäinen pitää sitä, että toimittajabrändit ovat vahvistuneet sosiaalisen median takia.

– Toimittajista on yhä enemmän tullut myöskin itse medioita somekanaviensa kautta. He käyvät oman median ulkopuolella aiempaa enemmän vuoropuhelua oman yleisönsä kanssa.

Kun toimittaja lähtee mediatalosta, hän vie samalla oman some-yleisönsä mukanaan. Some-yleisö tuo toimittajaan arvoa.

– Tämä on erittäin mielenkiintoinen kehitys, Pentikäinen toteaa.

Hän muistuttaa, miten aiemmin lehdissä ei mainittu juttujen alla edes toimittajien nimiä. Kun nimet tulivat alle, juttujen laatukin parani.

Pentikäinen pitää sinänsä hyvänä, että toimittajat ovat brändejä.

– Mutta toimittajien pitää ymmärtää se, mitä siihen liittyy, että on brändi. Se ei poista sitä, että toimituksessa pitäisi olla yhteiset menettelytavat ja vastaava päätoimittaja.

Brändin varjopuoli: osapuoleksi joutuminen.

Pentikäinen katsoo, että toimittajien brändin rakentamiseen voi liittyä varjopuoli: Media voi ajautua joissakin jutuissa osapuoleksi. Siitä ei Pentikäisen mukaan seuraa hyvää.

– Median pitäisi pysyä raportoijan roolissa. Some on johtanut siihen, että toimittajat ottavat kantaa ja ajautuvat osapuoliksi, mikä voi johtaa epäterveesen kehitykseen. Ei pyritäkään objektiivisuuteen, vaan kirjoittamaan asiat omalta kannalta suotuisiksi. Tämä kehitys ei välttämättä ole kaikilta osin terve.

Myös Ylen entinen toimitusjohtaja Mikael Jungner on pohtinut tuoreehkossa Facebook-päivityksessään toimittajien muuttunutta roolia: Teksteissä on usein vahva henkilökohtainen näkökulma mukana. Neutraalit uutiset ovat menettäneet suosiotaan.

– Päätoimittajien kannattaisi nyt pikemminkin miettiä, miten löysätä ohjaksia kuin kiristää niitä. Miten rohkaista toimittajia ottamaan riskiä, etsimään näkökulmia, julkaisemaan jotain sopimatonta sen sijaan että ohjaksia kiristetään teollisen ajan hallinnan logiikalla, päätoimittajan valtaa perustelemalla ja käyttämällä, Jungner kuitenkin summaa.

Päätoimittajat lausuivat sanasen.

Päätoimittajien yhdistyksen mukaan päätoimittajan yksiselitteinen velvollisuus on johtaa tiedotusvälineensä toimitusta, päättää ja olla vastuussa sen julkaisemasta sisällöstä. PTY julkaisi asiasta eilen kannanoton.

”Sananvapaus toimituksissa sallii moniarvoisuuden ja päätoimittajan määrittämästä linjastakin poikkeavat henkilökohtaiset kommentit. Sananvapautta tiedotusvälineissä ei kuitenkaan ole se, että yksittäiset toimittajat voisivat julkaista työnantajansa omistaman median nimissä mitä tahansa”, yhdistys paalutti.

Yhdistyksen mukaan päätoimittajan uutisointipäätökset tai uutisoimatta jättäminen eivät rajoita tiedotusvälineen palveluksessa olevien sananvapautta. ”Toimittajat eivät käytä työssään sananvapauttaan kansalaisina, vaan työnantajansa sananvapautta”.

Yhdistyksen puheenjohtaja, Kauppalehden vastaava päätoimittaja Arno Ahosniemi väitti Helsingin Sanomille, ettei kannanotto liity suoraan esillä olleeseen Ylen tilanteeseen.

– Oletan että päätoimittajat haluavat muistuttaa päätoimittajan roolista ja vastuusta suomalaisessa järjestelmässä, Mikael Pentikäinen toteaa kannanotosta.

”En näe syytä lähteä moittimaan.”

Päätoimittajien kirjelmä vaikuttaa jossain määrin itsestäänselvyyksien sanomiselta.

– Joskus itsestäänselvyyksiä täytyy painottaa. Päätoimittaja vastaa henkilökohtaisesti siitä, mitä media kertoo ulos. Uusi sananvapauslaki kasvatti myös kirjoittajan ja jutun käsittelijän vastuuta. Päätoimittajalla on kuitenkin iso valta. Siihen kuuluu arviointi, mihin toimituksen resursseja käytetään ja mitä käsitellään, Mikael Pentikäinen sanoo.

Pentikäisen mielestä päätoimittajien kannanotto on paikallaan.

– En näe mitään syytä lähteä sitä moittimaan.

– On tärkeää muistaa vastaavan päätoimittajan rooli toimituksessa. Olen toiminut 12 median päätoimittajana työurani aikana. En ole missään enkä koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa päätoimittajan asemaa tai auktoriteettia olisi toimituksesta kyseenalaistettu.

Vanhanen huolestui sosiaalisesta mediasta

Kuva: Lehtikuva/Martti Kainulainen
Matti Vanhanen.

Keskustan presidenttiehdokas ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen on huolissaan sosiaalisen median vaikutuksesta politiikkaan.

Sosiaalisen median arveluttava vaikutus on Vanhasen mukaan näkynyt viime aikoina ennen muuta Yhdysvaltain ja Ranskan presidentinvaaleissa.

– Tänä päivänä, osittain johtuen sosiaalisesta mediasta ja siitä, millä tavalla ihmisiä saa seuraamaan itseään, eräs ominaisuus vaalikampanjoissa ja keskusteluissa on se, että pitää esittää äärikannanottoja, jotta ylipäätään saa huomiota ja peukutuksia, Vanhanen sanoi puheessaan keskustan puoluevaltuustolle Tampereella.

– Tosielämän päätöksenteossa tämäntyyppinen ääriajattelu ei voi olla se, jolla asioita viedään eteenpäin, Vanhanen jatkoi.

Kansanedustajan hätähuuto: Vanhuksille pitää taata kunnon hoito – vartijako sopiva hoitajaksi?

Kuva: Kari Hulkko
Vartijako sopii vanhustenhoitajaksi? Näin kysyy kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen.

Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.) vaatii hallitukselta pikaisia toimia, jotta kaikille ikäihmisille voidaan taata laadukas hoito. Mäkisalo-Ropponen on toistuvasti peräänkuuluttanut laajaa keskustelua siitä, mitä ikäihmisten laadukas hoito pitää sisällään. Hän on jo myös useampaan otteeseen peräänkuuluttanut soveltuvuuskokeiden palauttamista sosiaali- ja terveydenhuollon koulutukseen.

– Soveltuvuuskokeiden palauttaminen sosiaali- ja terveysalan koulutukseen on todella tärkeää, sillä alalle soveltumaton henkilö on turvallisuusriski, muistuttaa Mäkisalo-Ropponen.

Voimassa oleva SORA-laki antaa oppilaitokselle jo nyt mahdollisuuden evätä opiskelupaikan alalle soveltumattomalta opiskelijalta tai erottaa opiskelija kesken opintojen samalla perusteella. Lakia ei kuitenkaan ole juurikaan sovellettu käytännössä.

– Opetusministeriö on luvannut selventää lakia, mutta se ei riitä. Tarvitaan myös soveltuvuuskokeita. Olen tehnyt asiasta kirjallisen kysymyksen opetusministerille, mutta hän suhtautui asiaan epäillen, hämmästelee Mäkisalo-Ropponen.

Lisäksi on vaarana, että hallitus päättää kehysriihessä toteuttaa suunnittelemansa miljoonasäästöt.

– Meidän olisi keskusteltava vakavasti ikäihmisten hoidon ja hoivan etiikasta yhteiskunnan joka tasolla. Hallituksen suunnitelmat säästöt, jotka koskettavat ikäihmisten hoitoa ja hoivaa, ovat epäeettisiä.

– Ikäihmisten kaltoinkohtelu – sekä fyysinen että psyykkinen – on todellinen ongelma. Kaltoinkohteluun on monia syitä, esimerkiksi uupuneet työntekijät. Tällä hetkellä esimerkiksi kotihoidon työtekijät työskentelevät monin paikoin jaksamisen äärirajoilla, toteaa Mäkisalo-Ropponen.

– On surullista kuulla kotihoidon asiakkaalta, että kyllä hän ymmärtää, että hoitajat ovat joskus kiukkuisia, kun niillä on liikaa työtä. Asiakas ymmärtää hoitajaa, vaikka hoitajan pitäisi ymmärtää ja tukea asiakasta.

Hoiva-avustajia voi toki olla hoitoyhteisössä ylimääräisenä apuna, mutta he eivät voi korvata yhtään koulutettua hoitotyöntekijää.

– Pöyristyttävää on myös se, että joissakin paikoin turvapuhelinkäynnit on siirretty vartijoiden tehtäväksi. Jokainen turvapuhelimen käyttäjä on apua tarvitseva ihminen ja esimerkiksi kaatumisen sattuessa kokonaistilanteen arvioimiseen tarvitaan koulutettu työntekijä. Vartijalla ei ole siihen valmiuksia.

 

Helsingin johtopaikat ratkesivat – SDP saa kulttuurin ja vapaa-ajan apulaispormestarin

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
Jan Vapaavuoresta (kok.) tulee Helsingin pormestari.

Helsingin johtopaikkojen jako on ratkennut neuvotteluissa, tiedotti tuleva pormestari Jan Vapaavuori (kok.) Facebook-päivityksessään lauantai-iltana.

Pormestarin paikka kuuluu odotetusti kokoomukselle, kaupunkiympäristön apulaispormestari menee vihreille, kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari kokoomukselle, kulttuuri- ja vapaa-ajan apulaispormestari SDP:lle ja sosiaali- ja terveysasioiden apulaispormestari vihreille.

Valtuustoa johtaa jatkossa vihreä, I varapuheenjohtajana kokoomuslainen. II varapuheenjohtajan paikan jakavat SDP ja vasemmistoliitto, SDP ensimmäiset kaksi vuotta ja vasemmistoliitto seuraavat kaksi vuotta.

Kaupunginhallituksessa istuu viisi kokoomuslaista, 4 vihreää, kaksi demaria, kaksi vasemmistoliittolaista, yksi perussuomalainen ja yksi RKP:n edustaja.

Puheenjohtaja menee kokoomukselle, I varapuheenjohtaja vihreille. Toinen varapuheenjohtaja jaetaan vasemmistoliitton ja SDP:n kesken. Ensin mainituilla ensimmäiset kaksi vuotta ja SDP:llä loput kaksi vuotta,

Puolueet päättävät henkilöistä myöhemmin.

SDP:n Lindtman tukee Halosen turvapaikkalinjauksia

Kuva: LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN
Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman esitti tukensa presidentti Tarja Halosen turvapaikkapuheille.

Presidentti Tarja Halonen kirjoitti Helsingin Sanomien vieraskynä -palstalla tänä aamuna Suomen maahanmuutto- ja turvallisuuspolitiikasta ja nk turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksista. Hän mm. vaati, että Suomen viranomaisten tulisi perehtyä paremmin kunkin maan oloihin.

Vastustavan kantansa Haloselle ilmoitti heti keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) puolestaan esitti tukensa Haloselle.

Tukensa esitti myös sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman Facebook-postauksessaan.

– Suomen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka tulee perustua vastuulliseen linjaan. Vastuullista on auttaa hädässä olevia ja vainoa pakenevia.

– Yhtä vastuullista on todeta – kuten Halonenkin kirjoittaa – kaikkia niitä ihmisiä emme voi ottaa vastaan, jotka joutuvat kotimaansa jättämään. Siksi turvapaikkajärjestelmämme on oltava uskottava. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen hakijan tilanne on käytävä yksilöllisesti läpi ja suojaa tarvitseville on turvaa annettava, mutta tarvittaessa ihmisiä on voitava myös palauttaa turvallisille alueille, Lindtman kirjoittaa.

– Yhtä tärkeää on, että turvapaikkajärjestelmä on uskottava ja oikeudenmukainen myös kansalaisten silmissä. Viime aikoina on käyty paljon keskustelua erityisesti Afganistanin turvallisuustilanteesta. Uskon, että Suomen viranomaiset tekevät nykyoloissa parhaansa siinä, että arviot perustuvat oikeaan tietoon.

Lindtman pitäisi kuitenkin järkevänä, että Suomen viranomaiset matkustaisivat nopealla aikataululla yhdessä pohjoismaisten kollegoiden kanssa paikan päälle ja kävisivät näiden maiden tilanteen huolella läpi.

– Mikäli perusteita uudelleenarviointiin löytyy, nykyisiä linjauksia tulee voida tarkentaa esimerkiksi Afganistanin ja Irakin osalta. Samalla tulisi kiirehtiä palautussopimuksen aikaansaamista Irakin kanssa, sillä se myös takaa palautettavien asiallisen kohtelun, Lindtman huomauttaa.

– Uskon, että tämä lisäisi kaikkien luottamusta Suomen turvapaikkapolitiikan oikeudenmukaisuuteen ja siihen, että päätökset eri maiden turvallisuustilanteesta perustuvat parhaaseen mahdolliseen tietoon.

Unohtiko keskusta suuret kaupungit? – ”Tämä tulee Suomelle kalliiksi”

Kuva: Lehtikuva/Antti Aimo-Koivisto
SDP:n kansanedustaja Sirpa Paatero.

 

SDP:n kansanedustaja Sirpa Paatero on huolissaan kaupunkiseutujen merkityksen unohtumisesta maakuntauudistuksessa. Paatero puhui aiheesta lauantaina Varsinais-Suomen SDP:n piirikokouksessa Koski TL:ssa.

–  Suomi on pääsemässä jälleen pitkän taantuman jälkeen kasvu-uralle. Kasvua vetää kaupunkiseudut ja niiden elinvoimaisuus. Kaupungistuminen on myös Suomessa aikamme ilmiö, joka tuo mukanaan paljon hyvää kilpailukyvylle ja elinvoimalle.

Paatero esittää kuitenkin huolensa hyvän kehityksen jatkumiselle, sillä maakuntauudistus uhkaa monin tavoin kaupunkiseutujen asemaa ja niiden vaikutusvaltaa oman elinvoimaisuutensa lisäämisessä.  Paatero muistuttaa, että vahvat kaupunkiseudut hyödyttävät koko Suomea.

–  On monia kysymysmerkkejä siitä, mitä kunnat voivat jatkossa olla tekemässä oman alueensa kasvun tukemisesi. Tämä ongelma koskettaa kaikkia kaupunkiseutuja ja erityisesti Etelä-Suomea, joissa hankkeita yritysten ja työpaikkojen lisääntymiseen.
–  Kuntien tehtäväksi on määrittely elinvoimaisuuden lisääminen, mutta keinot sen toteuttamiseen ollaan osin siirtämässä maakunnille. Roolit tulee selkiyttää jotta ei maakuntamalli-innostuksessa tuhota hyviä malleja paikallisen elinkeinotoiminnan totetuttamisessa.

Paatero ottaa käytännön esimerkiksi kasvulle keskeisten liikennehankkeiden etenemisen ja kytkemisen toisiinsa. Turku-Tampere-Helsinki- keskusten saavutettavuutta pitää nopeasti parantaa työssäkäyntialueen mahdollistamiseksi. Tarvitsemme pikaisesti suunnitelman infrahankkeiden kuten Tunnin junan ja Pisararadan sekä pääradan kolmannen raiteen toteutuksesta.

Paateron mukaan Tunnin juna- hankkeen ylle on kerääntynyt tummia pilviä kun VM ei ole myöntämässä rahoitusta. Paateron mukaan tulisikin ensitilassa selvittää tarvittavat rahoitusmallit hankkeen käynnistämiseksi.

– Suomi maksaa kalliin hinnan, mikäli Etelä-Suomen talous- ja työssäkäyntialuetta ei hyödynnetä täysimääräisesti mahdollisimman pian.