Mikael Pentikäisen vakava kysymys Yle-keskusteluun: ”Tapahtuiko ’epätervettä pehmenemistä’ poliittikkoihin päin jo, kun rahoitusratkaisu oli auki”

Kuva: Lehtikuva
Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja, pitkän linjan journalisti Mikael Pentikäinen ottaa kantaa Ylestä ja journalismista vellovaan keskusteluun. Hän työskenteli HS:n vastaavana päätoimittajana 2010–2013, minkä jälkeen hän toimi Maaseudun Tulevaisuudessa ennen valintaansa Suomen Yrittäjien toimitusjohtajaksi.

Helsingin Sanomien ja monen muun tiedotusvälineen vastaavana päätoimittajana työskennellyt nykyinen Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen on ehtinyt seurata jonkin verran myös Ylestä käytävää keskustelua.

– Siinä on ollut havaittavissa piirre, ettei päätoimittajalla olisi joidenkin toimittajien mielestä oikeus puuttua sisältöön. Päätoimittajalla on mandaatti. Päätoimittajan ammattitaito on perustella asia niin, että koko toimitus ymmärtää sen. Samoin pitää perustella, jos asiaan tartutaan pienemmällä volyymilla tai toisesta näkökulmasta, Pentikäinen sanoo.

Hän muistuttaa, että toimituksen ja päätoimittajan välinen pohdinta uutiskriteereistä on toimituksissa tavanomaista.

– Mitä kovempi juttu, sitä enemmän on syytä keskustella. Terveessä toimituskulttuurissa keskusteluja käydään ja keskustelut pysyvät toimituksen sisällä.

Kysymykseen, näyttääkö Ylen toimituskulttuuri nyt terveeltä, Pentikäinen toteaa, että Ylessä on hyvä käydä itsekriittistä keskustelua.

– Oletan että se on pääsääntöisesti terve. Kyllähän julkinen keskustelu saa miettimään, kuinka paljon kipupisteitä on.

Organisaatiouudistuksen takapotku.

Yle on erikoisessa tilanteessa. Sen toimittajat ja vastaava päätoimittaja ovat käyneet ennennäkemätöntä julkista debattia oman talonsa toimituskulttuurista ja uutisvalinnoista. Toimittajat Susanne Päivärinta, Salla Vuorikoski ja Jussi Eronen ovat jättäneet talon, Ruben Stiller sen tv-puolen.

Pentikäinenkin toteaa, ettei pitkältä mediauraltaan muista vastaavankaltaisia tapahtumia.

– Kyllä tässä on uusia piirteitä. Kyseessä on osittain varmaan takapotku ylen journalistisen organisaation uudistukselle, jossa hyvin hajautetusta johtamisjärjestelmästä siirryttiin hyvin keskitettyyn, hän tulkitsee.

Pentikäinen kertaa, miten Ylen organisaatiota keskitettiin pääministeri Matti Vanhasen niin sanotun lautakasajupakan jälkeen. Vastaavien toimittajien määrää vähennettiin.

– Nyt Yle on ottanut vähän askeleita takaisinpäin, Pentikäinen katsoo ja mainitsee esimerkkinä Riikka Venäläisen nimittämisen uutis- ja ajankohtaistoiminnan päätoimittajaksi tammikuussa.

Ylen ongelmien vuoksi sille on vaadittu myös ulkopuolista selvitystä. Pentikäinen suhtautuu tähän skeptisesti.

– En osaa sanoa, miksi jokin ulkopuolinen selvitys pitäisi tehdä.

Sipilän puhe jätti toivomisen varaa.

Vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen Mikael Pentikäinen tuntee pitkältä ajalta.

– Hän ei ole käsittääkseni persoonana sellaista laatua, että häntä kauheasti puhaltamalla kaadetaan tai painostamalla saadaan muuttamaan mieltään, Pentikäinen sanoo.

Ylen jättäneet toimittajat ovat epäilleet Jääskeläisen taipuvan liikaa poliitikkojen tahtoon.

Esillä julkisuudessa on ollut myös syksyn 2015 tapaus, jossa pääministeri Juha Sipilä pääsi pitämään TV1:lle puheen.

– Muistan sitä itsekin vähän ihmetelleeni. Ajattelin, että jos tuollainen mahdollisuus on, pitää ainakin pitää hyvä puhe, mutta puhekin jätti vähän toivomisen varaa, keskustan eurovaaliehdokkaana 2014 ollut Pentikäinen sanoo.

Vaikka hän ei usko Jääskeläisen olevan painostukselle altis, hänenkin mielestään Ylen sisällä olisi syytä käydä kriittistä keskustelua siitä, tapahtuiko poliittikkoihin päin ”epätervettä pehmenemistä” jo silloin, kun Ylen rahoitusratkaisu oli auki. Kun rahoitus ratkesi, Yle-veroa alettiin kerätä vuodesta 2013 alkaen.

– Ruvettiinko rahoitusratkaisun pelossa liikaa pehmentämään omaa toimintaa? Annettiinko politiikoille liian paljon vaikutusmahdollisuuksia eri kanavilla. Itselle tuli silloin fiilis, että rahoitusratkaisun avonaisuus heijastuu Ylen toimintaan, Pentikäinen sanoo.

Jääskeläisen kohtuuton tilanne?

Mikael Pentikäinen ei halua kohdistaa kriittistä katsettaan vain Yleen.

– Kyllä yksityisen median puolella on ihan samanlaista pehmenemistä tiettyjä isoja mainostajia ja omistajia kohtaan ollut havaittavissa.

Hän ei suoraan lähde ottamaan puolta Jääskeläisen ja Ylestä juuri eronneiden toimittajien välillä.

– Ei tarvitse olla kenenkään puolella.

Hän kuitenkin lisää ymmärtävänsä ”Aten toimintaa”.

– Hän (Jääskeläinen) on päätoimittajana erittäin hankalassa saumassa sen takia, että hänen vastuullaan on niin suuri organisaatio. Sen operativiinen toimituksellinen johtaminen on hankalaa. Siinä on monta kanavaa 24/7 ja iso urheilukokonaisuus ja hankalia sopimuksia. On oikea suunta, että journalistista johtamista on vahvistettu Riikka Venäläisen nimittämisen kautta, Pentikäinen näkee.

– Ei pidä ketään asettaa johtamisjärjestelmässä kohtuuttomaan tilanteeseen.

Toimittajien ymmärrettävä, mitä on olla brändi.

Uuden ajan kuvana Mikael Pentikäinen pitää sitä, että toimittajabrändit ovat vahvistuneet sosiaalisen median takia.

– Toimittajista on yhä enemmän tullut myöskin itse medioita somekanaviensa kautta. He käyvät oman median ulkopuolella aiempaa enemmän vuoropuhelua oman yleisönsä kanssa.

Kun toimittaja lähtee mediatalosta, hän vie samalla oman some-yleisönsä mukanaan. Some-yleisö tuo toimittajaan arvoa.

– Tämä on erittäin mielenkiintoinen kehitys, Pentikäinen toteaa.

Hän muistuttaa, miten aiemmin lehdissä ei mainittu juttujen alla edes toimittajien nimiä. Kun nimet tulivat alle, juttujen laatukin parani.

Pentikäinen pitää sinänsä hyvänä, että toimittajat ovat brändejä.

– Mutta toimittajien pitää ymmärtää se, mitä siihen liittyy, että on brändi. Se ei poista sitä, että toimituksessa pitäisi olla yhteiset menettelytavat ja vastaava päätoimittaja.

Brändin varjopuoli: osapuoleksi joutuminen.

Pentikäinen katsoo, että toimittajien brändin rakentamiseen voi liittyä varjopuoli: Media voi ajautua joissakin jutuissa osapuoleksi. Siitä ei Pentikäisen mukaan seuraa hyvää.

– Median pitäisi pysyä raportoijan roolissa. Some on johtanut siihen, että toimittajat ottavat kantaa ja ajautuvat osapuoliksi, mikä voi johtaa epäterveesen kehitykseen. Ei pyritäkään objektiivisuuteen, vaan kirjoittamaan asiat omalta kannalta suotuisiksi. Tämä kehitys ei välttämättä ole kaikilta osin terve.

Myös Ylen entinen toimitusjohtaja Mikael Jungner on pohtinut tuoreehkossa Facebook-päivityksessään toimittajien muuttunutta roolia: Teksteissä on usein vahva henkilökohtainen näkökulma mukana. Neutraalit uutiset ovat menettäneet suosiotaan.

– Päätoimittajien kannattaisi nyt pikemminkin miettiä, miten löysätä ohjaksia kuin kiristää niitä. Miten rohkaista toimittajia ottamaan riskiä, etsimään näkökulmia, julkaisemaan jotain sopimatonta sen sijaan että ohjaksia kiristetään teollisen ajan hallinnan logiikalla, päätoimittajan valtaa perustelemalla ja käyttämällä, Jungner kuitenkin summaa.

Päätoimittajat lausuivat sanasen.

Päätoimittajien yhdistyksen mukaan päätoimittajan yksiselitteinen velvollisuus on johtaa tiedotusvälineensä toimitusta, päättää ja olla vastuussa sen julkaisemasta sisällöstä. PTY julkaisi asiasta eilen kannanoton.

”Sananvapaus toimituksissa sallii moniarvoisuuden ja päätoimittajan määrittämästä linjastakin poikkeavat henkilökohtaiset kommentit. Sananvapautta tiedotusvälineissä ei kuitenkaan ole se, että yksittäiset toimittajat voisivat julkaista työnantajansa omistaman median nimissä mitä tahansa”, yhdistys paalutti.

Yhdistyksen mukaan päätoimittajan uutisointipäätökset tai uutisoimatta jättäminen eivät rajoita tiedotusvälineen palveluksessa olevien sananvapautta. ”Toimittajat eivät käytä työssään sananvapauttaan kansalaisina, vaan työnantajansa sananvapautta”.

Yhdistyksen puheenjohtaja, Kauppalehden vastaava päätoimittaja Arno Ahosniemi väitti Helsingin Sanomille, ettei kannanotto liity suoraan esillä olleeseen Ylen tilanteeseen.

– Oletan että päätoimittajat haluavat muistuttaa päätoimittajan roolista ja vastuusta suomalaisessa järjestelmässä, Mikael Pentikäinen toteaa kannanotosta.

”En näe syytä lähteä moittimaan.”

Päätoimittajien kirjelmä vaikuttaa jossain määrin itsestäänselvyyksien sanomiselta.

– Joskus itsestäänselvyyksiä täytyy painottaa. Päätoimittaja vastaa henkilökohtaisesti siitä, mitä media kertoo ulos. Uusi sananvapauslaki kasvatti myös kirjoittajan ja jutun käsittelijän vastuuta. Päätoimittajalla on kuitenkin iso valta. Siihen kuuluu arviointi, mihin toimituksen resursseja käytetään ja mitä käsitellään, Mikael Pentikäinen sanoo.

Pentikäisen mielestä päätoimittajien kannanotto on paikallaan.

– En näe mitään syytä lähteä sitä moittimaan.

– On tärkeää muistaa vastaavan päätoimittajan rooli toimituksessa. Olen toiminut 12 median päätoimittajana työurani aikana. En ole missään enkä koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa päätoimittajan asemaa tai auktoriteettia olisi toimituksesta kyseenalaistettu.

Suomella hyvät saumat YK:n teknologialaboratorioon – ”Asiassa ollaan nyt erittäin pitkällä”

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Suomen ja YK:n neuvottelut teknologia- ja innovaatiolaboratorion saamiseksi Espooseen ovat hyvin pitkällä, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen (kok.) (kuvassa) kertoo.

Mykkäsen mukaan teknologia- ja innovaatiolaboratorion saaminen Suomeen voisi tarjota suomalaisyrityksille hyvän kanavan innovaatioiden saamiseksi mukaan YK:n – esimerkiksi Unicefin ja Unescon – hankkeisiin.

Asia nousi esille eduskunnassa ensi vuoden budjetin lähetekeskustelun yhteydessä, kun keskustelussa oli ulkoministeriön budjetti.

– Neuvottelimme asiasta viime viikolla YK:n hallinnosta vastaavan apulaispääsihteerin kanssa. Voi sanoa, että asiassa ollaan nyt erittäin pitkällä, Mykkänen sanoi eduskunnalle.

Hallitus on varautunut teknologia- ja innovaatiolaboratorion perustamiseen 2,5 miljoonan euron määrärahalla.

Mykkäsen mukaan laboratorion perustaminen YK:ssa on juridisesti erittäin monimutkainen prosessi, mutta hanke pyritään saamaan päätökseen tänä syksynä.

Espoon Otaniemessä toimiva laboratorio työllistäisi Mykkäsen mukaan ensi alkuun noin 10–20 henkeä. Se olisi yksi neljästä YK:n teknologia- ja innovaatiolaboratoriosta eri puolilla maailmaa. Muut laboratoriot olisivat Pohjois-Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa. Pohjois-Amerikan laboratorio toimisi Kalifornian Piilaaksossa.

Laboratorion painopistealoina olisivat koulutusosaaminen, terveysala, kiertotalous, cleantech eli ympäristön kannalta puhdas teknologia sekä rauhanvälityksen mekanismit. Mykkäsen mukaan Suomella on kaikilla näillä aloilla vahvaa osaamista.

YK:n käytäntöjen mukaisesti Suomi rahoittaisi laboratorion toimintaa sen alkuvaiheessa, minkä jälkeen rahoituksesta vastaisi YK.

Mykkäsen mukaan laboratoriolla voi olla suomalaisyrityksille suurikin merkitys.

– Esimerkiksi Tanskassa sijaitsee YK:n hankintakeskus, jonka ansiosta YK:n hankinnat tanskalaisyrityksiltä ovat noin 50-kertaisia suomalaisyrityksiin verrattuna, Mykkänen sanoi STT:lle.

Keskustelua aiheesta

Miksi työ ja työntekijä eivät kohtaa? – Ihalaiselta avaus ongelman ratkaisemiseksi

Kuva: lehtikuva / anni reenpää

Suomen työmarkkinoiden suuri ongelma on se, että työ ja työntekijä eivät löydä toisiaan. Eduskunnan talousvaliokunnan sd-vastaava, kansanedustaja Lauri Ihalainen varoittaa, että ”kohtaanto-ongelma” voi pahimmillaan muodostua kasvun ja työllisyyden pullonkaulaksi.

Syitä ongelmaan on Ihalaisen mukaan monia. Avoimet työpaikat ja työttömät työnhakijat ovat eri aloilla ja alueilla. Työttömien koulutus ei välttämättä vastaa avoimissa työpaikoissa edellytettäviä vaatimuksia ja toiveita.

– Pitkät työttömyysjaksot ovat saattaneet heikentää työttömien työkykyä ja osaamista, Ihalainen listaa.

Ihalaisella on uusi avaus, jolla ongelmaan voisi puuttua. Hänen mielestään nyt pitäisi perustaa laajapohjaisen työryhmän, jonka tehtävänä olisi etsiä toteutuskelpoisia keinoja ongelman ratkaisemiseksi.

Ihalainen ottaisi työryhmään työmarkkinajärjestöjen lisäksi edustuksen keskeisistä ministeriöistä ja kuntaliitosta tai kunnista.

– Työryhmän työn voisi aikatauluttaa siten, että valmiita esityksiä ennen seuraavaa vaalikauden alkua. Tällöin ne voitaisiin ottaa mukaan uuden hallituksen ohjelmaan.

Ihalaisen mielestä keskeistä olisi kääntää negatiivinen rakennemuutos positiiviseksi mahdollisuudeksi. Alueellinen ja ammatillinen liikkuvuus ja perheiden elämäntilanne on otettava paremmin huomioon.

Hän korostaa, että työvoiman liikkuvuutta voidaan myös edistää liikenneratkaisuilla ja rakentamalla kohtuuhintaisia asuntoja pääkaupunkiseudulle ja muihin kasvukeskuksiin. Tarvitaan myös mittavia panostuksia ammatilliseen peruskoulutukseen sekä uudelleen- ja muuntokoulutukseen.

Ihalainen kaipaa lisäksi kuntarajat ylittäviä tavoitteita ää elinkeino-, investointi- ja koulutuspolitiikassa.

– Pula osaavasta työvoimasta ja korkea työttömyys on kova yhtäaikainen haaste purettavaksi, hän perustelee.

Suomi on vaarassa jäädä globaalissa arvoketjussa sivurooliin.

Ex-työministeri on huolissaan myös siitä, kuinka Suomen viennin kasvu kestää. Hän toivoo hallitukselta rohkeampaa otetta elinkeinopolitiikassa erityisesti korkean teknologian viennin kasvun turvaamiseksi.

– Hallituksen ensi vuoden talousarviossa olisi pitänyt vauhdittaa jykevämmällä otteella erityisesti vientivetoista talouskasvua, investointeja ja työllistämistä.

Hän pelkää, että ilman lisäpanostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen Suomi on vaarassa jäädä globaalissa arvoketjussa sivurooliin.

Ihalainen korostaa, että suomalaisten yritysten pitää uudistua.

– Teollinen murros – kuten uudet digitaaliset liiketoiminnot, tuotteet ja palvelut sekä koneoppimisen ja tekoälyn hyödyntäminen – vaativat yrityksiltä mittavia TKI-investointeja. Vain näin ne menestyvät koko ajan kiristyvässä kilpailussa maailmanmarkkinoilla.

Hän huomauttaa, että TKI-rahoitus on nähtävä investointina tulevaisuuteen, ei kustannuksena.

– Siksi olisi ollut tärkeää, että hallitus olisi tehnyt osansa ja nostanut budjetissa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiorahoitusta.

SDP on esittänyt oppositiokaudellaan joka vuosi lisämäärärahoja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoihin. Ihalaisen mukaan sama linja jatkuu.

Ihalaisen mielestä kierto- ja jakamistaloudesta olisi pitänyt tehdä hallituksen mittava kärkihanke. Sen kasvupotentiaali globaalisti on monikertainen biotalouteen verrattuna.

– Kiertotalous on kasvun ja talouden sekä energia- ja ilmastopolitiikan yksi uusi kivijalka. Kiertotalouden talousmallissa materiaalit kiertävät ja säilyttävät arvonsa kasvattaen hyvinvointia.

Ihalainen painottaa, että Suomen tulisi profiloitua kiertotalouden kärkimaaksi. Se toisi Suomelle vaikutusvaltaa EU:n päätöksenteossa.

 

Suomen helppo vastata komission vetoomukseen: Pakolaisia tulee kiintiön verran eli 750

Kuva: Lehtikuva

Euroopan komission uusi ehdotus kiintiöpakolaisten ottamisesta on saamassa Suomelta myötämielisen vastaanoton.

Komission odotetaan vetoavan keskiviikkona jäsenmaihin, jotta nämä ottaisivat pakolaisia osana YK-vetoista ohjelmaa. Ohjelmassa on tarkoitus sijoittaa EU-maihin kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä, jotka ovat jo saaneet pakolaisaseman eli tarvitsevat kansainvälistä suojelua.

Sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja Jorma Vuorio kertoo, että Suomi on luvannut komissiolle ottaa ohjelman kautta 750 pakolaista eli vuotuisen pakolaiskiintiön verran.

– Meidän osaltamme vastaaminen oli helppoa, koska meillä on vuotuinen kiintiö, Vuorio sanoo.

Suomi olisi hänen mukaansa ottamassa ensi vuonna 530 syyrialaista, 120 kongolaista sekä 100 erityistä apua tarvitsevaa ihmistä Pohjois-Afrikasta. Kohdennus olisi Vuorion mukaan ollut todennäköisesti sama myös ilman EU:n ehdotusta.

Sisäministeriössä arvioidaan, että komissio tyytyy Suomen lupaukseen. Hallitus olisi näin selviytymässä ainakin tältä osin kuivin jaloin EU:n maahanmuuttosuunnitelmista.

Korvaus on iso, mutta kiintiötä ei nyt saatu nostettua.

Sisäministeriön Vuorio kuitenkin harmittelee, että hallitus ei suostunut ministeriön ehdotukseen nostaa pakolaiskiintiötä.

Keskustelu Suomen pakolaiskiintiöstä on käynyt viime aikoina tiiviinä. Sisäministeriö esitti alkusyksyn budjettineuvotteluissa, että kiintiö nostettaisiin takaisin 1 050:een, mutta hallitus päätti pitää määrän ennallaan.

Vuorio muistuttaa, että Suomi saa jokaista pakolaisena tullutta ihmistä kohti 10 000 euroa EU:n turvapaikka- ja maahanmuuttorahastosta. Normaalisti summa on 6 000 euroa.

– Korvaus on iso, mutta kiintiötä ei nyt saatu nostettua, Vuorio toteaa.

Pakolaisohjelmat ovat vastaus tarpeeseen luoda turvallisia reittejä Afrikasta ja Lähi-idästä Eurooppaan. Maahanmuuttoa yritetään saada hallintaan, jotta ihmisten ei tarvitsisi antautua salakuljettajien armoille.

EU-maiden solidaarisuutta on kahden viime vuoden aikana mitattu myös turvapaikanhakijoiden siirtojärjestelyllä, joka tuli tiensä päähän tiistaina.

Tulokset eivät ole häävejä, mutta EU-komissio pitää ohjelmaa silti onnistuneena. Italiasta ja Kreikasta on sijoitettu 29 144 ihmistä, vaikka koko ohjelman puitteissa on ollut tarkoitus siirtää 160 000 ihmistä.

Ongelmana on ollut, ettei Italiaan ja Kreikkaan ole tullut riittävästi siirto-ohjelmaan hyväksyttäviä ihmisiä. Ohjelmaan pääsivät vain niiden maiden kansalaiset, joista yli 75 prosenttia on saanut yleisesti turvapaikan. Eniten ohjelmaan otettiin syyrialaisia ja eritrealaisia.

Suomi vastasi EU:n pyyntöön heti ohjelman alussa ja on ottanut lähes lupaamansa määrän, noin 2 000 ihmistä.

STT–ANNIINA LUOTONEN

”Suomi ei lähde opastamaan” – Soini vastasi Arhinmäelle ja Huhtasaarelle

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Suomi ei puutu millään lailla itsenäisyyttä havittelevan Katalonian tilanteeseen, sanoo ulkoministeri Timo Soini (sin.) (kuvassa). Sama pätee Soinin mukaan myös esimerkiksi Skotlannin esittämiin itsenäisyysajatuksiin.

– Jokainen maa itsenäisesti päättää näistä asioista. Suomi ei niihin lähde opastamaan, Soini sanoi eduskunnassa budjetin lähetekeskustelussa, missä keskustelun kohteena oli ulkoministeriön budjetti.

Suomen suhtautumisesta Kataloniaan kysyivät kansanedustajat Paavo Arhinmäki (vas.) ja Laura Huhtasaari (ps.).

Arhinmäki kysyi Soinilta myös Suomen suhtautumisesta Irakin kurdien maanantaina järjestämään kansanäänestykseen itsenäisyydestä.

Myös Kataloniaan on ensi sunnuntaiksi kaavailtu kansanäänestystä itsenäisyydestä, mutta Espanjan keskushallinto on yrittänyt estää äänestyksen järjestämisen.

Arhinmäki muistutti, että Soini on useasti urallaan painottanut, että ”kyllä kansa tietää”.

– Mikä on Suomen näkemys näistä kansanäänestyksistä? Pitääkö kansan tahtoa kunnioittaa, Arhinmäki kysyi.

Huhtasaari kysyi, tukeeko Suomi Katalonian itsenäistymispyrkimyksiä.

– Hyvin harva kansakunta olisi koskaan itsenäistynyt, jos se olisi ollut kiinni isäntämaan haluista. Itsenäisyysprosessissa tarvitaan tukea myös muilta mailta, Huhtasaari muistutti.

”Ei tämä voi onnistua, kun ensin viedään rahat ja sitten sanotaan: Kehittäkää!” – opettajilta tullut karuja viestejä kansanedustajalle

Kuva: lehtikuva / sari gustafsson
Kuvassa rakennusalan perustutkinnon opiskelijoita Vantaan ammattioppilaitoksessa vuonna 2011.

Ammatillisen koulutuksen uudistus on yksi hallituksen kärkihankkeista. Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.) näkee siinä paljon hyvää, mutta epäilee tavoitteiden toteutumista valtavien säästöjen takia.

Mäkisalo-Ropponen on saanut terveisiä ammatillisten oppilaitosten opettajilta, joiden kaikkien viesti on samansuuntainen:

– Ei tämä voi onnistu, kun ensi viedään rahat ja sitten sanotaan: Kehittäkää!

Hän on koonnut yhteen opettajien kuvauksia ammatillisen koulutuksen nykytilasta. Mäkisalo-Ropponen kuvaa niitä karuksi luettavaksi:

Henkilöstöä on vähennetty erityisesti tukipalveluista ja opetushenkilöstöstä. Johtajien suhteellinen määrä ei ole vähentynyt – pikemminkin päinvastoin. Ryhmäkoot ovat niin suuria, ettei laadukkaasta opetuksesta voi puhua. Opetuksen määrä on vähentynyt entisestään.

Lisäksi itsenäistä opiskelua on lisätty jopa kahteen päivään viikossa, mutta sitä ei valvo kukaan. Uudistuksen lähtökohtana on ajatus itseohjautuvasta opiskelijasta, mutta 16-vuotias ei useinkaan sitä ole.

– Suurin osa 16-vuotiaista tarvitsee vielä paljon ohjausta ja tukea opinnoissaan. Yhä useammalla opiskelijalla on oppimisvaikeuksia ja maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden osuus on koulutuksissa kasvanut. Monet oppilaat tarvitsevat ammattitaitoista tukea ja ohjausta myös elämänhallintaan ja työssä oppimiseen, Mäkisalo-Ropponen kertoo saamastaan palautteesta.

Opettajat ovat ihan mahdottoman edessä.

Opiskelijat jakavat opettajien huolen. He pelkäävät, että taidot eivät riitä ammatissa toimimiseen, jos opetuksen laatu huononee entisestään. Opiskelijat ovat huolissaan myös opettajien jaksamisesta.

Mäkisalo-Ropponen kehuu opettajien osaamista.

– Siksi onkin käsittämätöntä, että monessa ammatillisessa oppilaitoksessa päteviä opettajia on irtisanottu ja tilalle on palkattu pienempipalkkaisia työntekijöitä, joilla ei ole minkäänlaista opettajankoulutusta, hän hämmästelee.

Uudistuksella pyritään siihen, että puolet tutkinnosta suoritetaan työpaikoilla. Mäkisalo-Ropponen pitää sitä hyvänä tavoitteena. Edellytyksenä on kuitenkin, että opettajilla on mahdollisuus olla työpaikoilla ohjaamassa ja tukemassa opiskelijaa.

– Valitettavasti heillä ei ole aikaa siihen. Yhteydenpito ja ohjaus hoituvat yleensä pikaisilla puhelinsoitoilla.

Hänen mielestään opettajat ovat ihan mahdottoman edessä, kun he yrittävät sinnitellä opiskelijoiden vuoksi oman jaksamisensa äärirajoilla. Sairauslomat ovat jo lisääntyneet.

– Meniköhän tämä nyt oikein, ministeri Sanni Grahn-Laasonen, Merja Mäkisalo-Ropponen kysyy.