x

Mikael Pentikäisen vakava kysymys Yle-keskusteluun: ”Tapahtuiko ’epätervettä pehmenemistä’ poliittikkoihin päin jo, kun rahoitusratkaisu oli auki”

Kuva: Lehtikuva
Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja, pitkän linjan journalisti Mikael Pentikäinen ottaa kantaa Ylestä ja journalismista vellovaan keskusteluun. Hän työskenteli HS:n vastaavana päätoimittajana 2010–2013, minkä jälkeen hän toimi Maaseudun Tulevaisuudessa ennen valintaansa Suomen Yrittäjien toimitusjohtajaksi.

Helsingin Sanomien ja monen muun tiedotusvälineen vastaavana päätoimittajana työskennellyt nykyinen Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen on ehtinyt seurata jonkin verran myös Ylestä käytävää keskustelua.

– Siinä on ollut havaittavissa piirre, ettei päätoimittajalla olisi joidenkin toimittajien mielestä oikeus puuttua sisältöön. Päätoimittajalla on mandaatti. Päätoimittajan ammattitaito on perustella asia niin, että koko toimitus ymmärtää sen. Samoin pitää perustella, jos asiaan tartutaan pienemmällä volyymilla tai toisesta näkökulmasta, Pentikäinen sanoo.

Hän muistuttaa, että toimituksen ja päätoimittajan välinen pohdinta uutiskriteereistä on toimituksissa tavanomaista.

– Mitä kovempi juttu, sitä enemmän on syytä keskustella. Terveessä toimituskulttuurissa keskusteluja käydään ja keskustelut pysyvät toimituksen sisällä.

Kysymykseen, näyttääkö Ylen toimituskulttuuri nyt terveeltä, Pentikäinen toteaa, että Ylessä on hyvä käydä itsekriittistä keskustelua.

– Oletan että se on pääsääntöisesti terve. Kyllähän julkinen keskustelu saa miettimään, kuinka paljon kipupisteitä on.

Organisaatiouudistuksen takapotku.

Yle on erikoisessa tilanteessa. Sen toimittajat ja vastaava päätoimittaja ovat käyneet ennennäkemätöntä julkista debattia oman talonsa toimituskulttuurista ja uutisvalinnoista. Toimittajat Susanne Päivärinta, Salla Vuorikoski ja Jussi Eronen ovat jättäneet talon, Ruben Stiller sen tv-puolen.

Pentikäinenkin toteaa, ettei pitkältä mediauraltaan muista vastaavankaltaisia tapahtumia.

– Kyllä tässä on uusia piirteitä. Kyseessä on osittain varmaan takapotku ylen journalistisen organisaation uudistukselle, jossa hyvin hajautetusta johtamisjärjestelmästä siirryttiin hyvin keskitettyyn, hän tulkitsee.

Pentikäinen kertaa, miten Ylen organisaatiota keskitettiin pääministeri Matti Vanhasen niin sanotun lautakasajupakan jälkeen. Vastaavien toimittajien määrää vähennettiin.

– Nyt Yle on ottanut vähän askeleita takaisinpäin, Pentikäinen katsoo ja mainitsee esimerkkinä Riikka Venäläisen nimittämisen uutis- ja ajankohtaistoiminnan päätoimittajaksi tammikuussa.

Ylen ongelmien vuoksi sille on vaadittu myös ulkopuolista selvitystä. Pentikäinen suhtautuu tähän skeptisesti.

– En osaa sanoa, miksi jokin ulkopuolinen selvitys pitäisi tehdä.

Sipilän puhe jätti toivomisen varaa.

Vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen Mikael Pentikäinen tuntee pitkältä ajalta.

– Hän ei ole käsittääkseni persoonana sellaista laatua, että häntä kauheasti puhaltamalla kaadetaan tai painostamalla saadaan muuttamaan mieltään, Pentikäinen sanoo.

Ylen jättäneet toimittajat ovat epäilleet Jääskeläisen taipuvan liikaa poliitikkojen tahtoon.

Esillä julkisuudessa on ollut myös syksyn 2015 tapaus, jossa pääministeri Juha Sipilä pääsi pitämään TV1:lle puheen.

– Muistan sitä itsekin vähän ihmetelleeni. Ajattelin, että jos tuollainen mahdollisuus on, pitää ainakin pitää hyvä puhe, mutta puhekin jätti vähän toivomisen varaa, keskustan eurovaaliehdokkaana 2014 ollut Pentikäinen sanoo.

Vaikka hän ei usko Jääskeläisen olevan painostukselle altis, hänenkin mielestään Ylen sisällä olisi syytä käydä kriittistä keskustelua siitä, tapahtuiko poliittikkoihin päin ”epätervettä pehmenemistä” jo silloin, kun Ylen rahoitusratkaisu oli auki. Kun rahoitus ratkesi, Yle-veroa alettiin kerätä vuodesta 2013 alkaen.

– Ruvettiinko rahoitusratkaisun pelossa liikaa pehmentämään omaa toimintaa? Annettiinko politiikoille liian paljon vaikutusmahdollisuuksia eri kanavilla. Itselle tuli silloin fiilis, että rahoitusratkaisun avonaisuus heijastuu Ylen toimintaan, Pentikäinen sanoo.

Jääskeläisen kohtuuton tilanne?

Mikael Pentikäinen ei halua kohdistaa kriittistä katsettaan vain Yleen.

– Kyllä yksityisen median puolella on ihan samanlaista pehmenemistä tiettyjä isoja mainostajia ja omistajia kohtaan ollut havaittavissa.

Hän ei suoraan lähde ottamaan puolta Jääskeläisen ja Ylestä juuri eronneiden toimittajien välillä.

– Ei tarvitse olla kenenkään puolella.

Hän kuitenkin lisää ymmärtävänsä ”Aten toimintaa”.

– Hän (Jääskeläinen) on päätoimittajana erittäin hankalassa saumassa sen takia, että hänen vastuullaan on niin suuri organisaatio. Sen operativiinen toimituksellinen johtaminen on hankalaa. Siinä on monta kanavaa 24/7 ja iso urheilukokonaisuus ja hankalia sopimuksia. On oikea suunta, että journalistista johtamista on vahvistettu Riikka Venäläisen nimittämisen kautta, Pentikäinen näkee.

– Ei pidä ketään asettaa johtamisjärjestelmässä kohtuuttomaan tilanteeseen.

Toimittajien ymmärrettävä, mitä on olla brändi.

Uuden ajan kuvana Mikael Pentikäinen pitää sitä, että toimittajabrändit ovat vahvistuneet sosiaalisen median takia.

– Toimittajista on yhä enemmän tullut myöskin itse medioita somekanaviensa kautta. He käyvät oman median ulkopuolella aiempaa enemmän vuoropuhelua oman yleisönsä kanssa.

Kun toimittaja lähtee mediatalosta, hän vie samalla oman some-yleisönsä mukanaan. Some-yleisö tuo toimittajaan arvoa.

– Tämä on erittäin mielenkiintoinen kehitys, Pentikäinen toteaa.

Hän muistuttaa, miten aiemmin lehdissä ei mainittu juttujen alla edes toimittajien nimiä. Kun nimet tulivat alle, juttujen laatukin parani.

Pentikäinen pitää sinänsä hyvänä, että toimittajat ovat brändejä.

– Mutta toimittajien pitää ymmärtää se, mitä siihen liittyy, että on brändi. Se ei poista sitä, että toimituksessa pitäisi olla yhteiset menettelytavat ja vastaava päätoimittaja.

Brändin varjopuoli: osapuoleksi joutuminen.

Pentikäinen katsoo, että toimittajien brändin rakentamiseen voi liittyä varjopuoli: Media voi ajautua joissakin jutuissa osapuoleksi. Siitä ei Pentikäisen mukaan seuraa hyvää.

– Median pitäisi pysyä raportoijan roolissa. Some on johtanut siihen, että toimittajat ottavat kantaa ja ajautuvat osapuoliksi, mikä voi johtaa epäterveesen kehitykseen. Ei pyritäkään objektiivisuuteen, vaan kirjoittamaan asiat omalta kannalta suotuisiksi. Tämä kehitys ei välttämättä ole kaikilta osin terve.

Myös Ylen entinen toimitusjohtaja Mikael Jungner on pohtinut tuoreehkossa Facebook-päivityksessään toimittajien muuttunutta roolia: Teksteissä on usein vahva henkilökohtainen näkökulma mukana. Neutraalit uutiset ovat menettäneet suosiotaan.

– Päätoimittajien kannattaisi nyt pikemminkin miettiä, miten löysätä ohjaksia kuin kiristää niitä. Miten rohkaista toimittajia ottamaan riskiä, etsimään näkökulmia, julkaisemaan jotain sopimatonta sen sijaan että ohjaksia kiristetään teollisen ajan hallinnan logiikalla, päätoimittajan valtaa perustelemalla ja käyttämällä, Jungner kuitenkin summaa.

Päätoimittajat lausuivat sanasen.

Päätoimittajien yhdistyksen mukaan päätoimittajan yksiselitteinen velvollisuus on johtaa tiedotusvälineensä toimitusta, päättää ja olla vastuussa sen julkaisemasta sisällöstä. PTY julkaisi asiasta eilen kannanoton.

”Sananvapaus toimituksissa sallii moniarvoisuuden ja päätoimittajan määrittämästä linjastakin poikkeavat henkilökohtaiset kommentit. Sananvapautta tiedotusvälineissä ei kuitenkaan ole se, että yksittäiset toimittajat voisivat julkaista työnantajansa omistaman median nimissä mitä tahansa”, yhdistys paalutti.

Yhdistyksen mukaan päätoimittajan uutisointipäätökset tai uutisoimatta jättäminen eivät rajoita tiedotusvälineen palveluksessa olevien sananvapautta. ”Toimittajat eivät käytä työssään sananvapauttaan kansalaisina, vaan työnantajansa sananvapautta”.

Yhdistyksen puheenjohtaja, Kauppalehden vastaava päätoimittaja Arno Ahosniemi väitti Helsingin Sanomille, ettei kannanotto liity suoraan esillä olleeseen Ylen tilanteeseen.

– Oletan että päätoimittajat haluavat muistuttaa päätoimittajan roolista ja vastuusta suomalaisessa järjestelmässä, Mikael Pentikäinen toteaa kannanotosta.

”En näe syytä lähteä moittimaan.”

Päätoimittajien kirjelmä vaikuttaa jossain määrin itsestäänselvyyksien sanomiselta.

– Joskus itsestäänselvyyksiä täytyy painottaa. Päätoimittaja vastaa henkilökohtaisesti siitä, mitä media kertoo ulos. Uusi sananvapauslaki kasvatti myös kirjoittajan ja jutun käsittelijän vastuuta. Päätoimittajalla on kuitenkin iso valta. Siihen kuuluu arviointi, mihin toimituksen resursseja käytetään ja mitä käsitellään, Mikael Pentikäinen sanoo.

Pentikäisen mielestä päätoimittajien kannanotto on paikallaan.

– En näe mitään syytä lähteä sitä moittimaan.

– On tärkeää muistaa vastaavan päätoimittajan rooli toimituksessa. Olen toiminut 12 median päätoimittajana työurani aikana. En ole missään enkä koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa päätoimittajan asemaa tai auktoriteettia olisi toimituksesta kyseenalaistettu.

Heinäluoma: ”Yhden koon sukkahousujen aika EU:ssa on ohi” – kansallisvaltion voimakkuus ajatteluun tunnustettava

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

Kansanedustaja Eero Heinäluoman mukaan kuntavaalien tauottua Suomessa on tarve käydä iso Eurooppa-keskustelu.

Euroopan unioni joutuu valitsemaan uudelleen suuntansa ja tekemään johtopäätöksiä vastoinkäymisistä, joita se on viime vuosina kohdannut.

– Tienristeys on haastava. Pidän selvänä, että unioni tulee olemaan toisenlainen kuin tähän saakka on ajateltu.

Heinäluoma katsoo, että keskustelu Euroopasta pitää aloittaa siitä, mikä on EU:n suunta.

– Se on tiedettävä ensin, ennen kuin mietitään sitä, mitä Suomi tekee. EU on jättiläismäinen tuhatjalkainen. Onko niin, että kun pilliin vihelletään, kaikki jalat menevät yhteen suuntaan?

– Vai onko hyväksyttävä se, että 27 maan unionissa osa menee yhteistyössään pidemmälle ja osa jää katsomaan, miten pidemmälle menevät onnistuvat ja ovatko yhteistyössään edistyneet tyytyväisiä elämäänsä? En pidä tätä jälkimmäistä huonona ratkaisua, sillä sen vaihtoehtona taitaa olla paikalleen pysähtyminen ja aikaa myöten taantuminen.

– Suomella pitää olla silmät auki ja pitkät päällä ajovaloissa. Pitää katsoa kauas, miten Eurooppa voi kehittyä.

Euron kehittäminen voi olla visaista.

Heinäluoma puhuu niin eurosta kuin pakolaiskriisistä.

– Eurokriisi on testannut EMUn toimivuutta ja siinä on jo korjaustoimia jo tehty. Nyt rakennetaan yhteistä pankkisuojaa ja rahoituslaitokset ovat tietysti ihan talouden ytimessä. Kysymys on, miten euro jatkaa tästä eteenpäin, se ansaitsee myös tulla mietityksi.

– Euron kehittäminen voi osoittautua meille vielä kaikkein visaisimmaksi osaksi EU:n tulevaisuuskeskustelua.

Pakolasikriisi on osoittanut, että Schengen ei toimi.

– Tässä kysymys kuuluu, mitkä ovat korjausliikeet. Toisaalta halutaan nauttia vapaasta liikkuvuudesta. Se on yhtä hyvin tärkeää tavalliselle ihmisille kuin liike-elämälle. Se haluttaisiin säilyttää. Ongelma on kuitenkin, että EU:n ulkorajat vuotavat. Se koskee ennen kaikkea Etelä-Eurooppaa, ja pulma ei tule pysähtymään, vaikka Syyrian kriisi saataisiin ratkottua.

– Oman etumme nimissä joudumme ottamaan vastuuta Pohjois-Afrikan kehityksestä vaikkapa aktiivisemmalla kehitysyhteistyöllä ja keskinäisellä kaupalla.

”Edelleenkin ihmiset tuntevat suurempaa lojaliteettia kansallisvaltiota kohtaan.”

Heinäluoman mukaan EU:ssa joudutaan myös tunnustamaan, miten voimakas kansallisvaltio on ihmisten ajatuksissa.

– Sillä on paljon voimaa ja sen ohi ei voi mennä huomaamatta. Se on tullut kaikissa kriiseissä esiin. Edelleenkin ihmiset tuntevat suurempaa lojaliteettia kansallisvaltiota kohtaan kuin EU:ta kohtaan. Se on tosiasia, mikä täytyy hyväksyä.

Heinäluoman mielestä ratkaisu on eri kehien Eurooppa.

– Täytyy hyväksyä, että EU:n kehityksessä tulee vaihe, jossa tulee erilaisia yhteistyöratkaisuja. Jotkut haluavat kulkea pidemmälle ja eteenpäin. Toisilla ei ole tähän halua. Eri kehien Eurooppa ei ole se kovasti toivottu asia, mutta se taitaa olla ainut mahdollinen ratkaisu. Ei unionilla ole voimia pakottaa kaikkia samaan lopputulokseen. Yhden koon sukkahousjen aika on ohi, täytyy olla joustavuutta.

”Nyt palataan vanhaan totuuteen.”

Heinäluoma muistuttaa, että eritahtisuus on ollut EU:n todellisuutta pitkään, esimerkiksi Schengen on tästä hyvä esimerkki, niin myös euro. Eivät niissä ole kaikki valtiot mukana.

– Unionissa on ollut kuitenkin myös sisäänrakennettu ajatus, että kaikki jäsenmaat pystyisivät yhtä aikaa hyppäämään samaan suuntaan. Nyt palataan vanhaan totuuteen, jonka mukaan unioni ei voi laajentua ja syvyntyä yhtä aikaa. EU:n arvo- ja kulttuuriyhdentymiseen menee oma aikansa.

– Kysymys kuuluu, tehdäänkö jotain vai odotetaako vain että lähestymme toisiamme. On hyväksyttävä se, että niiden, jotka haluavat, täytyy olla oikeus kulkea eteenpäin. Tärkeää on, että tiiviimpi yhteistyö ei ole poissulkevaa. Sen täytyy olla avointa kaikille unionimaille, kunhan ne täyttävät yhteistyön ehdot.

”Katseet kääntyvät Kasarmitorin laidalle.”

Jos asioita katsoo Suomen kannalta, keskeinen asia on euron kehittäminen. Heinäluoma muistuttaa uudelleen, miten tähän liittyvät ratkaisut voivat olla maamme kannalta vaikeita.

– Suomi on elämän opettamana omaksunut lähtökohdan, että yritetään välttää jäsenmaiden yhteisvastuuta, ja otetaan todesta voimassa olevat säännökset, joiden mukaan maat eivät vastaa toistensa veloista, hän toteaa.

Hänen mukaansa ideat euroalueen yhteisestä budjetista ja yhteisvastuun lisäämisestä eivät oikein mahdu Suomen ajatteluun.

– Euroaluetta koskeva keskustelu ei ole meille helppo rasti. Sen sijaan puolustusyhteistyön edistämisessä Suomella on kaikki syyt olla aktiivisesti mukana.

– Tässä Suomella olisi kaikki syyt olla aloitteellinen, koskeepa se materaalihankintoja tai yhteisiä suoritusnormistoja tai yhteistä harjoitustoimintaa. Katseet kääntyvät Kasarmitorin laidalle. Siellä pitäisi käyttää aikaa ja energiaa ja tuoda julkiseen keskusteluun ideoita, joita EU:n puolustusyhteistyö voisi tarkoittaa. Siinä on nyt momentum.

Helsingin Kasarmitorin varrella sijaitsee puolustusministeriö.

– Jokainen asia täytyy harkita omanansa siltä kannalta, mikä on Suomen etujen mukaista, Heinäluoma linjaa EU-ajatteluaan.

Puskuri on jäänyt käyttämättä.

Kansanedustaja katsoo, että Suomen mukana olo Euroopan yhteisessä valuutassa on vahvistanut maamme asemaa ja antanut alkuvaiheessa paljon hyötyä.

– Erityisesti hyödyt ovat koskeneet meidän pk-sektoria. Euro on poistanut ulkomaankaupan riskejä. Olemme myös hyötyneet kansalaisina, kun euro on helpottanut matkustamista ja hintojen vertailua. Alhainen korkotaso on sekin ollut kansantaloudelle eduksi.

Heinäluoman mukaan heikkous on siinä, että emme ole täysin ymmärtäneet, mitä tarkoittaa elää yhteisessä valuuutassa.

Tässä yhteydessä hän nostaa esiin työeläkerahaston ja työttömyysvakuutusrahaston puskurit. Työeläkepuskuria ei ole käytetty, vaikka sillä olisi voinut helpottaa taantumaa.

– Olisi pitänyt ilman muuta käyttää olosuhteissa, joissa kova shokki on todellisuutta, Heinäluoma sanoo.

Lue Eero Heinäluoman henkilöhaastattelu 30.3. ilmestyvästä Demokraatista. Heinäluoma kertoo elämäntilanteestaan, kuntavaaliasetelmista, tulevaisuuden suunnitelmistaan muun muassa presidentinvaalien suhteen ja ottaa vahvasti kantaa työmarkkinatilanteeseen.

HS: Suomalaisprofessori ryöpyttää Trumpia: ”Arvostelukyvytön seksuaalinen häirikkö”

Kuva: Lehtikuva

Arviot Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin aikeista ja persoonasta kovenevat sitä mukaa kun hänen kautensa etenee.

Tällä kertaa vuorossa on kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi, joka pelkää Helsingin Sanomien haastattelussa, että Yhdysvallat hakee Trumpin johdolla sotaa.

”On ennustettavissa, että tällainen arvostelukyvytön seksuaalinen häirikkö hakee arvostusta juuri voimapolitiikasta. Trump vetoaa usein ’kunnian’ palautukseen. Hän on huomauttanut, että olisi jo aika, että Yhdysvallat voittaa jonkin sodan”.

Tammikuussa psykiatri ja vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Claes Andersson sanoi Ilta-Sanomille, että Trump käyttäytyy narsistisesti eikä hän välitä toimintansa seurauksista.

Koskenniemikin pohtii Trumpin roolia.

”Onko kyse rooseveltilaisesta vallankaappauksesta vai onko oikeampi vertailukohta Hitler, Mussolini tai Berlusconi. Valitettavasti nämä ovat ne lähihistorialliset kiintopisteet, jotka Trumpia arvioi­taessa tulevat väistämättä esiin, vaikka kuinka yritän välttää lyömästä leimoja.”

Sitoutumattomien ehdokkaiden määrä pudonnut jyrkästi

Kuva: Lehtikuva / Kimmo Mäntylä

Kevään kuntavaaleissa sitoutumattomien valitsijayhdistysten ehdokkaita on yhteensä 805 kappaletta, kertoo Yle.

Valtaosa heistä on mukana yhteislistalla jossakin sitoutumattomassa ryhmässä, jotta läpimenoon olisi mahdollisuus.

Kaikkiaan sitoutumattomien yhteislistoja on Suomessa yli 70 kappaletta. Sitoutumattomien valitsijayhdistysten ehdokkaita on 93 kunnassa.

Viime kuntavaaleissa sitoutumattomat saivat yhteensä läpi 185 ehdokastaan.

Sitoutumattomien ehdokkaiden määrä on laskenut vuosien saatossa. Yle kertoo, että vuoden 2000 kuntavaaleissa puolueisiin sitoutumattomia ehdokkaita oli lähes 1 700. Valituksi tuli 480 ehdokasta eli lähes 4 prosenttia kaikista valtuutetuista.

Vaalitutkija Sami Borg sanoo Ylelle, että sitoutumattomien määrä on vähentynyt muun muassa kuntien ja valtuustojen lukumäärän vähenemisen takia.

– Mutta varmaankin erityisesti 2010-luvulla perussuomalaisten nousu on tarjonnut joissain kunnissa uskottavan protestointikanavan, Borg sanoo.

Suomen Sitoutumattomat ry:n puheenjohtajan Teuvo Niemisen mukaan perussuomalaisten gallup-kannatuksen sulaminen on tulevissa vaaleissa iskun paikka valitsijayhdistysten ehdokkaille.

Tutkija Borg puolestaan muistuttaa, että Suomessa on edelleen kolmattakymmentä kuntaa, joissa sitoutumattomilla ryhmillä on vaaleista toiseen tuntuvaa kannatusta.

Keskustelua aiheesta

Kansanedustaja esittää uutta mallia – Näin päästään tunnissa Turusta Helsinkiin

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Kansanedustaja, SDP:n varapuheenjohtaja Ville Skinnari esittää uutta investointimallia tarpeellisiin väylähankkeisiin.

– Suomi on jäänyt saavutettavuudessa pahasti muita Pohjoismaita jälkeen. Kuntapäättäjät näkevät tarpeen uusille investoinneille, mutta samalla kuntien tosiasialliset mahdollisuudet uusien hankkeiden rahoitukselle ovat rajalliset, Skinnari toteaa.

Hänen mukaansa kuntien tulee jatkossa luoda kumppanuusmalleja esimerkiksi Kuntarahoituksen ja eläkevakuutusyhtiöiden kanssa, joiden avulla uudet suuretkin väylä- ja korjaushankkeet saadaan liikkeelle.

– Samalla päätösvalta hankkeiden toteutuksesta pysyy demokraattisesti valituilla kuntapäättäjillä, Skinnari sanoo.

Skinnarin mukaan tämä edellyttää kokonaan uutta ajattelua.

– Meillä seisoo moni tärkeä väylähanke pelkästään sen takia, että hankkeilla ei ole omistajaa. Esimerkiksi tunnin junayhteys Turusta Helsinkiin voisi olla kaupunkien, maakuntien ja valtion sekä rahoittajien yhteinen elinkaarihanke, jonka omistajuus olisi vahvasti kuntapäättäjillä.

– Toimivia esimerkkejä löytyy useita muualta Euroopasta. Hankkeissa on hyödynnetty muun muassa Euroopan Unionin ESIR – rahoitusta, Skinnari päättää.

Keskustelua aiheesta

MTV: Rinne aikoo ehdolle maakuntavaaleissa – epäilee kuitenkin niiden toteutumista

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne sanoo MTV:n Vaaliextra-ohjelmassa, että aikoo lähteä ehdolle maakuntavaaleihin. Ne järjestettäisiin ensi vuoden tammikuussa.

Rinne ilmoittaa kuitenkin epäilevänsä maakuntavaalien toteutumista.

– En tiedä, ovatko maakuntavaalit tulossa piakkoin. Pitäisi varmaan vaalilainsäädäntö ensin hyväksyä ja viedä loppuun maakuntahallinto. Jos maakuntavaalit tulevat ennakoidussa ajassa tai joskus myöhemmin niin kyllä näen, että maakunta on sellainen paikka, jossa ainakin ehdolla on syytä olla, Rinne sanoo.

Keskustelua aiheesta