”Miksi Sorjosen puheesta ei saa selvää?” — ex-kansanedustaja huolestui, ehdottaa Valtioneuvoston Laatukomiteaa

Kuva: Yle Kuvapalvelu

Kokoomuksen kansanedustajalla Sirpa Asko-Seljavaaralla on ollut ikäviä ongelmia hänen katsoessaan Ylen sarjauutuutta ”Sorjonen”, jossa poliisipäähenkilöä esittää suosikkinäyttelijä Ville Virtanen.

Asko-Seljavaaran Facebook-sivuilla asiasta on käyty vilkas ja mielenkiintoinen keskustelu, johon osallistuvat ovat jakaneet huoliaan. Kommentteja on kertynyt toistasataa.

Entinen kokoomusedustaja aloitti keskustelun kahdella kysymyksellä.

”Miksi Sorjosen puheesta ei saa selvää?”

”Onko muilla katsojilla sama ongelma?”

Keskusteluketjun alussa Asko-Seljavaara esittää vielä kolmannenkin kysymyksen.

”Onko kyseessä huono äänitys vai huono artikulaatio?”

Entinen MTV:n uutisankkuri Pirkko Arstila epäilee omassa kommentissaan, että suomalaiset näyttelijät puhuvat epäselvästi tai huutavat liikaa.

”Meillä ei ole Shakespeare-harjoituksia kuin Britanniassa.”

Ylen entinen juontaja, toimittaja Leena Pakkanen kuvailee koko sarjaa huonoksi. Teennäiset näyttelijäsuoritukset ja älyttömät rikokset eivät Pakkasta miellytä.

”Puheista en saanut selvää. Ehkä olin vääränlainen katsoja tälle sarjalle. Ruotsalaiset ovat näissä paljon parempia.”

Asko-Seljavaara pohtii jopa, pitäisikö perustaa Valtioneuvoston Laatukomitea, joka julkaisisi neljännesvuosittain pahimmat mokat.

”Yleisö sekä tekijät saisivat näin tietää asiasta?”

Helsingin entinen kaupunginjohtaja Eva-Riitta Siitonen jakaa huolen monien kommentoijien tavoin.

”Epäselvä puhe kuuluu valitettavasti tähän aikaan. Ehkä sitä ei vieraskielisissä sarjoissa niin tajua, kun voi aina vahvistaa ymmärrystään tekstiä lukemalla.”

SDP:n Helsingin piirin entinen puheenjohtaja Risto Kolanen puolestaan kirjoittaa, että ”Hyvä tietää, että muillakin ongelmia. Luulin jo kuulossa olevan vikaa”. Myös SDP:n kansanedustaja Ilkka Kantola yhtyy arvostelijoihin, mutta paljastaa löytäneensä osittaisen ratkaisun.

”Laitoin tekstitv:n sivu 333 päälle. Silloin saa näkyviin suomenkielisen tekstin. Tosin se ei paljon käsikirjoitusta ja ohjausta paranna.”

Asko-Seljavaara kertoo näheensä Esko Salmisen esiintymisen jouluna tv:ssä.

”Joka sana kuului. Kansa vanhenee. Ylen on huomioitava parempi äänitys ja näyttelijöitä ei saa päästää ruutuun mumisemaan.”

Hän jatkaa sanomalla, että Sorjosen tapaisiin sarjoihin voisi laittaa ikäsuosituksen 15—28, jota vanhemmille suositellaan tekstitystä.

Näyttelijä Reidar Palmgren kuuluu Sorjosen harvoihin puolustajiin.

”Mä sain selvää n. 98%”

”Onneksi teille, jotka eivät Sorjosesta pidä, löytyy Salkkarit ja Uusi päivä. Kaikesta ei tarvitse pitää, onneksi.”

Sarjan puolustajiin on kuulunut myös kirjailija Sirpa Kähkönen, Finlandia-ehdokas tältä syksyltä. Hän kirjoitti Savon Sanomiin joulukuun alussa.

”Moni on valittanut replikoinnista ja ylipäätään siitä, että puheesta ei saa selvää. Minulla siinä ei ollut ongelmaa, vaikka kuuntelin puhetta pikkuruisista tietokoneeseen liitetyistä kaiuttimista. Päinvastoin, mielestäni näyttelijöiden puhetyylit lähenivät mielenkiintoisella tavalla naturalismia; sitä, miten me ihmiset arjessa puhumme. Erityisesti Ville Virtasen tapa puhua on sarjassa pienintä intonaatiota myöten tutkittu ja hallittu.

Lue lisää: Demokraatin arvio Sorjosesta

Korjattu: Sirpa Asko-Seljavaaran nimen kirjoitusasu.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Vuoden luontokuvassa viehätti meno ja meininki

Kuva: ville heikkinen

Vuoden luontokuvaksi on valittu 25-vuotiaan kuhmolaisen Ville Heikkisen ”Talven odotus”. Tuomaristoa viehätti kärpän tasolle laskeutuva kuvakulma ja kauniin vähäeleinen värimaailma.

– Vähäeleinen värimaailma tukee kuvapinnan vahvoja, selkeitä muotoja. Kaikkinainen söpöily on kuvasta pidetty maukkaasti loitolla. Tässä on menoa ja meininkiä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, tuomaristo kehui.

Heikkinen kertoo ottaneen kuvan päivänä, jolloin lämmin jakso sulatti lumipeitteen.

– Kärppää huoletti tulla avoimelle paikalle, ja se pysyikin visusti lähellä jotain koloa tai mätästä, jonne sujahtaa piiloon nopeasti tarvittaessa, Heikkinen kuvasi.

Heikkinen on ennen voittoisan kuvan ottoa seurannut ja kuvannut kärppää kotipihallaan jo kahdeksana talvena.

Vuoden luontokuva -kilpailun järjestää Suomen Luonnonvalokuvaajat ry, johon kuuluu 2 800 luontokuvauksen harrastajaa ja ammattilaista. Kilpailun suosio kasvoi selvästi edellisvuodesta, sillä kilpailuun osallistui tänä vuonna yli 14 000 kuvaa. Vuoden luontokuva -kilpailu järjestettiin tänä vuonna 37. kerran.

Kaikki kilpailussa palkitut 43 kuvaa ovat nähtävissä osoitteessa http://www.vuodenluontokuva.fi.

Keskustelua aiheesta

Lumous-festivaalin esitykset pitivät, minkä tapahtuman nimi lupasi – sensuellia ruoskataiteilua, hienostunutta nuorallatanssia

Kuva: Mia Bergius
Hanna Moisalan WireDo-esitys yhdisti tyylikkäästi nuorallatanssia ja japanilaista Shibari-köysisidontaa.
Ruoska on esine, josta ei ensimmäisenä yleensä tule mieleen tyylikkyys, leikkisyys tai tanssillisuus. Puhumattakaan kauneudesta tai runollisuudesta.

Silti näitä kaikkia löytyy sirkustaiteilija Katerina Repposen sooloteoksesta ”Sound Barrier”, joka sai Suomen ensi-iltansa viime viikolla Lumous -nykysirkusfestivaalilla Vantaalla.

Esityksen nimi tarkoittaa äänivallia, jonka ruoskan iskun ääni voimakkaimmillaan rikkoo. Repposen esityksen lajin nimi on whip cracking, jolle ei ole olemassa, ainakaan vielä, suomalaista käännöstä, koska lajia ei Suomessa ole nähty. Maailmalla, eritoten Australiassa, laji on hyvinkin suosittu kilpailuineen kaikkineen.

Whip cracking tarkoittaa taito- ja taidelajia, jolla ruoskalla erilaisten näyttävien temppujen lisäksi tehdään rytmejä ja ääniä. Kaikkia näitä ruoskan käsittelyn puolia oli mukana Repposen esityksessä.

Katerina Repponen.

Samppanjapullon korkit saivat kyytiä ja ilmapallot puhkesivat. Nahkaruoska soi, upeasti flamencorytmin kuvioissa yhdessä jalkojen iskujen kanssa. Myös yleisön edustaja pääsi osallistuman yhteen tempuista, kuten sirkuksen perinteeseen kuuluu.

Voiman ja uhkan lisäksi ruoska oli Repposen taitavassa käsittelyssä myös sensuelli ja herkkä väline. Yksi esityksen unenomaisimpia kohtauksia oli loppupuolella, jossa ruoska pöllytti ilmaan valkoisia höyheniä.

NYKYSIRKUS

Lumous -festivaali, Lumosali, Vantaa

Sound Barrier

Konsepti ja esitys Katerina Repponen – Ohjaus Pasi Nousiainen – Valot Eero Auvinen

WireDo

Konsepti ja esitys Hanna Moisala – Ohjaus Taina Kopra – Sävellys Terhi Pippuri – Valot ja tekniikka Ville Finnilä

Tärkeä tekijä hienossa kokonaisuudessa olivat Eero Auvisen suunnittelemat valot, jotka loivat näyttämölle sekä salaperäistä hämyä että tyylikästä visuaalisuutta.

Sound Barrier avasi ruoskaan aivan uuden näkökulman ja toi sen esille erittäin monipuolisena välineenä, jolla pystytään luomaan hyvinkin taidokkaita näkyjä, unohtamatta kuitenkaan myös sen vaarallista ja eroottistakaan puolta.

Köyden ja nuorallatanssin tyylikäs liitto

Samassa illassa Sound Barrierin kanssa nähtiin Lumous-nykysirkusfestivaalilla myös toinen sooloesitys, joka sekään ei edustanut aivan yleisinä sirkusesityslajia.

Elokuussa Ruska-festivaalilla Tampereella Suomen ensi-iltansa saanut Hanna Moisalan ”WireDo” yhdisti nuorallatanssia ja japanilaista Shibari -köysisidontataidetta.

Esityksessä rinnastuivat kova ja metallinen nuorallatanssiteline teräsvaijerineen ja välillä lähes elävältä vaikuttaneet, eri paksuiset köydet, joiden varaan Moisala sekä symbolisesti että välillä myös ihan konkreettisesti laski elämänsä.

Esitys oli estetiikaltaan ja tunnelmaltaan hyvin japanilainen. Kokonaisuus säilyi meditatiivisena huolimatta Moisalan välillä hyvinkin nopeatempoisesta tanssista nuoralla. Siihen vaikutti hänen korostetun harkittu liikkumisensa, mutta myös Terhi Pippurin sävellykset, joiden kiehtovasti outo maailma vangitsi katsojan.

Moisala punoi ja sitoi köysiä niin nuorallatanssitelineen kuin itsensäkin ympärille luoden turvaverkon, jonka varaan hän ihan konkreettisestikin ripustautui. Köysi oli ystävä, jota kuitenkin oli syytä kunnioittaa ja kohdella hyvin.

WireDo oli hienostuneen tyylikäs esitys, jossa kokonaisuus oli tärkeämpi kuin esiintyjän taitojen korostaminen, niitä kuitenkaan unohtamatta. Sen eräänlaisena juonilankana kulki ihmisen elämä syntymästä kuolemaan, tai niin minä sen ainakin koin.

Annikki Alku

Keskustelua aiheesta

Neil Hardwick: ”Pakolaistulva oli vasta esimakua. Tulee se päivä, jolloin rajalla on armeija, joka pitää huolen siitä, ettei tänne saa tulla.”

Kuva: Jari Soini

Neil Hardwick kuvaili vuonna 1996 Suomea Paluu Timbuktuun: mitä todella tapahtui– kirjassaan näin: ”Siitä oli kuluneen kymmenen vuoden aikana tullut ankean ahdasmielinen ja kyräilevä yhteiskunta, jossa jylläsivät suvaitsevattomuus, ahneus ja vivahteettomuus…”.

– Onpas hyvin sanottu, Hardwick sanoo pilke silmäkulmassa kuullessaan kohdan pitkästä aikaa.

Jossain vaiheessa hänestä näytti, että Suomi oli menossa parempaan suuntaan, mutta ei enää. ”Ovet ja ikkunat kiinni”-asenne ei ole tehnyt hyvää. Se ei ole ratkaisu myöskään Turun iskun jälkeen.

– Pakolaistulva oli vasta esimakua. Tulee se päivä, jolloin rajalla on armeija, joka pitää huolen siitä, ettei tänne saa tulla. Silloin olisi tärkeä pysyä ihmisenä, hän vakavoituu.

Naiset ovat tehneet Suomen eteen enemmän kuin miehet.

Hardwick ei haluaisi olla silloin päättäjien joukossa. Jos Suomen satavuotisjuhla olisi ollut Tarja Halosen presidenttikautena, hänestä teemavuoden korostus olisi ollut enemmän naisten aikaansaannoksissa.

– Naiset ovat tehneet Suomen eteen enemmän kuin miehet. Suomessa ei nyt vahingossakaan katsota eteenpäin vaan taaksepäin.

Kun Britannia menetti imperiuminsa, monet kysyivät, keitä he ovat, koska eivät ole enää brittejä vaan eurooppalaisia. Hardwick näkee Suomen tilanteen nyt melko samansuuntaisena.

– Ajan henki on se, että ihmisen identiteetti on ryhmässä. Se on erittäin paha juttu. Identiteettivirhe voi aiheuttaa hirveästi kärsimystä.

Häpeä on erittäin hyvä asia. On vahingollisempaa, että se on jäänyt pois.

”Minulle kaikki heti”-asenne paistaa läpi. Monet ihmiset eivät osaa pyytää anteeksi. Aiemmin se olisi ollut huonoa käytöstä.

– Ihmisten käyttäytyminen on aika tylyä nykyään. He puhuvat asioista, jotka olisivat olleet vielä hirmu häpeällisiä kymmenen tai parikymmentä vuotta sitten.

Varsinkin maahanmuuttoasioissa Hardwickin kynnys aloittaa keskustelu vieraan ihmisen kanssa on noussut, koska enää ei voi tietää, mitä toinen päästää suustaan.

– Häpeä on erittäin hyvä asia. On vahingollisempaa, että se on jäänyt pois. Häpeä on myös keskeinen osa näyttelijän työtä ja koulutusta.

Lue koko Neil Hardwickin haastattelu torstain 14.syyskuuta Demokraatista ja katso myös video ”Joka kulmassa myydään heroiinia. Se on tosi surkeaa. Ne ihmiset on unohdettu.”.

Kulttuuriministeri puuttui oopperan palkkiokohuun – vaatii lisäselvitystä

Kuva: Anni Poukka

Kulttuuriministeri Sampo Terho (sin.) pyytää Kansallisoopperalta lisätietoja peruuntuneen oopperan palkkioasiassa. Terho ilmoitti lisätietopyynnöstään STT:lle erityisavustajansa kautta.

Kari Heiskanen saa koko ohjaajanpalkkion Richard Wagnerin Nibelungin sormus -tetralogian eli Ringin ohjaamisesta, vaikka hän sai potkut eikä ohjaa teosta.

Helsingin Sanomien laskelmien mukaan palkkio nousee arviolta 100 000 euroon. Lisäksi lavastaja Antti Mattila ostettiin ulos omasta kymmenientuhansien eurojen sopimuksestaan.

Kansallisoopperan hallintoneuvoston jäsen, kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.) ilmoitti pitävänsä palkkiota kohtuuttomana. Hän kertoi haluavansa tietää oopperan johdon perustelut palkkiolle ja Heiskasen syrjäyttämiselle.

Jättimenestys palaa: Mikael Jungnerille ja Timo Jutilalle jaettu kunniatehtävä

Ylen TV1:llä liki kaksi vuosikymmentä nähty ajankohtaissatiiri Uutisvuoto saa vaihtuvan kapteeniviisikon. Kapteeneina nähdään kussakin ohjelmassa kaksi ryhmästä Katja Ståhl, Petteri Ahomaa, Anna Perho, Laura Ruohola ja Jani Halme.

Paneelishow Uutisvuodon ylituomarina jatkaa Baba Lybeck.

Uusittu Uutisvuoto palaa tv-ruutuihin lauantaisin 9. syyskuuta alkaen. Kauden ensimmäisen jakson vieraiksi saapuvat Timo Jutila ja Mikael Jungner, kapteeneina toimivat Petteri Ahomaa ja Katja Ståhl.

Uutisvuodon pitkäaikaiset aiemmat kapteenit olivat Jari Tervo, Stan Saanila ja Tommy Tabermann. Alkuperäisjäsen Tervo nähtiin viimeisen kerran ohjelman kipparina 3. kesäkuuta. Hän ehti olla Uutisvuodossa ohjelman alusta alkaen vuodesta 1998 eli 19 vuotta.

Ennen Baba Lybeckiä show’ta luotsasi ylituomari Peter Nyman.

AVAINSANAT