Kolumni

Mari Lahti

Kirjoittaja on terveystieteen tohtori, mielenterveystyön tutkija ja lehtori.

Miksi terveyden edistäminen on sinun kunnassasi tärkeää?

Miksi terveyden edistäminen on sinun kunnassasi tärkeää?

Näin minulta kysyttiin eräässä vaalikoneessa.

Mitä huonommin turkulaiset voivat, sitä enemmän Turku menettää.

Kirjaimellisesti. Ja kerron miksi.

Terveyden edistäminen ja ennaltaehkäisevät terveydenhuollon toimet tulevat sote-uudistuksen myötä olemaan Turussa keskeisellä sijalla. Terveyden edistäminen on ihmisten hyvinvoinnin turvaamista.

Ja turkulaisten hyvinvoinnin turvaaminen on kunnan hyvinvoinnin turvaamista.

Nimittäin hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kuuluvat kunnalle sote-uudistuksen jälkeenkin.

Itselleni erityisen tärkeä teema on mielenterveyden edistäminen ja mielenterveyden häiriöiden ennaltaehkäisy, jotka kuuluvat olennaisesti terveyden edistämiseen. Olen mielenterveystyön tutkija. Minusta meidän tulee panostaa tulevaisuuden Turussa erityisesti arkimielenterveyteen.

Terveyden edistämistä voidaan jatkossakin toteuttaa monella eri sektorilla: esimerkiksi koululaisten hyvinvointi ja liikunta ovat tärkeitä. Meidän tulee turvata jatkossakin lasten ja nuorten maksuton liikunta ja pitää huoli, ettei lasten ja nuorten liikuntapaikkavuokrat nouse. Lasten ja nuorten osallistuminen koululiikuntaan ja terveellisen kouluruokailun turvaaminen ovat tärkeitä terveyden edistämisessä. Voimme myös tukea Turussa kouluruokailua enemmän kohti lähi- ja luomuruokaa, mikä voisi lisätä kasvisten määrää koululaisten lautasilla.

Aikuisten kohdalla puolestaan voidaan tehdä seuraavaa. Työmatkaliikuntaan aktivointi sekä aktiiviseen liikkumiseen vapaa-ajalla kannustaminen ovat askelia kohti työelämässä olevien terveyden edistämistä. Työelämässä jaksaminen on tärkeää. Tämä tukee erityisesti arkimielenterveyttä. Liian moni uupuu ja kokee mielenterveyden ongelmia arjessaan.

Mitä paremmin kuntalaiset voivat, sitä enemmän rahaa kunta saa valtiolta.

Ikäihmisten terveyden edistämistä Turussa voidaan kannustaa esimerkiksi turvaamalla se, ettei seniorirannekkeen hintataso lähde käsistä. Ikäihmisten yksinäisyyteen puuttuminen on myös teko terveyden edistämisen puolesta. Meidän tulee myös pitää huoli siitä, että kaikki ne ikäihmiset, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista laitoshoitoa, saavat sitä.

Ja mitä tarkoitin kirjoitukseni ensimmäisellä lauseella?

THL:n esittelemät hyteindikaattorit liittyvät peruskouluihin, liikuntaan ja kunnan johtoon.

Mitä paremmin kuntalaiset voivat, sitä enemmän rahaa kunta saa valtiolta.

Siksi olisi järjetöntä viedä esimerkiksi lasten liikunta maksulliseksi, koska se voi vähentää lasten liikkumista, jota mitataan, ja joka vaikuttaa kunnan saamaan tuen määrään.

Terveyttä voidaan edistää myös panostamalla kaupungin kehittämiseen ja rakentamiseen. Hyvä julkinen liikenne ja kevyen liikenteen väylät kannustavat ihmisiä pois yksityisautoilusta ja edesauttavat terveyden edistämistä. Samoin kaupunkirakentaminen, jossa huomioidaan vaikkapa palvelut ja viheralueet, tuovat ihmisille hyvinvointia. Yhtenä tapana kaupunkikehittämisessä on tukea hyvinvointia tukemalla prosenttiperiaatetta julkisessa rakentamisessa. Tämä tarkoittaa sitä, että noin prosentti rakentamisen kuluista ohjataan taiteeseen, esimerkiksi suunnittelemalla julkisia taideteoksia tai tilaamalla vaikkapa taiteilijan tekemä lasten leikkipuisto.

Terveyden edistäminen kunnassa on erittäin tärkeää, sillä soten valuttua maakuntaan, terveyden edistäminen jää kunnan omaksi tehtäväksi. Jokaisella kuntalaisella on oikeus voida hyvin. Turvataan siis arkimielenterveys jatkossakin.

Kolumni

Mari-Elina Koivusalo

Kirjoittaja on turkulainen kaupunginvaltuutettu (sd.).

Katsooko Turku taaksepäin?

Kun Juha Sipilän hallitus vuonna 2015 päätyi rajaamaan lasten subjektiivista päivähoito-oikeutta ja kasvattamaan ryhmäkokoja yli 3-vuotiaiden lasten varhaiskasvatuksessa, alkoi Suomessa kiivas keskustelu varhaiskasvatuksen merkityksestä ja kaikkien lasten tasavertaisista oikeuksista, joihin nyt oli tullut historiallisen suuri särö. Iso osa kaupungeista päättikin olla toteuttamatta hallituksen päätöksiä. Isot kaupungit kuten Helsinki, Espoo ja Turku ovat saaneet kiitosta siitä, että ne turvaavat lasten oikeuden ja tunnistavat sivistyksen arvon olemalla toteuttamatta hallituksen päätöksiä.

Turussa on kuitenkin noussut uudestaan keskusteluun nimenomaan kustannusnäkökulma peittäen alleen laadun ja tasa-arvon. Tänään kokoontuvalle kaupunginhallitukselle esitetään, että päätökset subjektiivisen päivähoito-oikeuden säilyttämisestä ja ryhmäkokojen pitämisestä ennallaan avataan ja arvioidaan uudelleen ensi keväänä.

Tämä Turussa, joka haluaa profiloitua sivistyskaupunkina. Turussa, jossa juuri kaupunginjohtajavalinnankin yhteydessä painotettiin eteenpäin katsovaa, modernia politiikkaa. Turussa, jossa jokaisen lapsen tulisi olla tasavertaisessa asemassa ja yhtä arvokas.

Kaupungin pitäisi tuntea arvonsa ja merkityksensä sivistyksen ja tasa-arvon edistäjänä.

Helsinki laati juuri uuden kaupunkistrategian, jossa varhaiskasvatukseen otetaan entistä kunnianhimoisempi ote. Siinä linjataan seuraavaa:

”Helsinkiläisillä on tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet. Helsingissä säilytetään subjektiivinen päivähoito-oikeus ja varhaiskasvatuksen henkilöstömitoitus nykyisellä tasolla. Varhaiskasvatuksen maksuttomuutta edistetään siten, että se on maksutonta viiden vuoden iästä alkaen vähintään neljä tuntia päivässä. Valtuustokauden aikana valmistellaan päätökset maksuttomuuden ulottamisesta myös nuorempiin ikäryhmiin. Varhaiskasvatuksessa panostetaan laatuun, työntekijöiden pysyvyyteen ja turvalliseen arkeen.”

Turussa ei olla vielä päästy strategian päivittämiseen asti, ja kehityksestä lienee turha elätellä toiveita, kun jälleen taistellaan ensisijaisesti sitä vastaan, ettei oteta askeleita taaksepäin.

Turku, joka positiivisessa rakennemuutoksessa on jo ehtinyt kehua nousevansa tuhkasta uudistusmielisellä otteella, uhkaa tehdä itse itsestään takapajulan erottumalla yhdellä aivan keskeisellä sektorilla esimerkiksi Helsingistä. Kaupungin pitäisi tuntea arvonsa ja merkityksensä sivistyksen ja tasa-arvon edistäjänä. Kaupungin pitäisi ymmärtää sillä olevan voimaa purkaa nyky-yhteiskunnan epätasa-arvoistavia rakenteita, ei luoda niitä lisää. Jos tätä ei Turku ymmärrä, on kaupunki kaukana siitä roolista mikä sen muuttuvassa maailmassa pitäisi ottaa.

Mari-Elina Koivusalo

Kirjoittaja on turkulainen kaupunginvaltuutettu (sd.).

Petra Peltonen

Kolumni

Petra Peltonen

Kirjoittaja on SDP:n puoluehallituksen jäsen.

Presidentinvaalit ovat osa demokratiaa

Kaikissa vaaleissa, niin myös presidentinvaaleissa, on kyse ennen kaikkea vaihtoehtojen tarjoamisesta. Ilman ehdokkaita suomalaiset eivät voi tehdä aitoa valintaa, eikä synny vaaleihin olennaisesti kuuluvaa keskustelua niistä arvoista, joilla Suomea halutaan johdettavan.

SDP on asettanut presidentinvaaleihin oman ehdokkaan juuri näiden asioiden takia. Nyt jos koskaan, kun Suomen itsenäisyys täyttää sata vuotta, on meidän mietittävä tarkkaan kansakuntamme arvoja. Tasa-arvo. Rehellisyys. Turvallisuus?

Leiriydymme keskenämme samankaltaisen ihmisten seuraan ­– ja samalla olemme toisenlaisia vastaan.

Presidenttiehdokkaamme Tuula Haatainen sanoi taannoisessa Demokraatin haastattelussa viisaasti:

”Sitä, mistä sisäinen turvallisuus syntyy, ei liiemmin pohdita. Se syntyy nimenomaan siitä, ettei Suomessa ole ryhmiä, jotka on suljettu ulos ja joiden ääni ei kuulu. Ulossulkemisessa on kaikupohja nationalistisille liikkeille ja ääri-ilmiöille.”

Haataisen sanat puhuttelevat minua syvästi. Liian usein politiikka pyörii taloudellisten uhkakuvien ympärillä. Vähintään yhtä suuri uhka on kuitenkin se, etteivät suomalaiset enää koe samanlaista yhteenkuuluvuutta kuin ennen. Leiriydymme keskenämme samankaltaisen ihmisten seuraan ­– ja samalla olemme toisenlaisia vastaan.

Haataisen tavoite laajentaa ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua kestävän kehityksen ja sisäisen turvallisuuden teemoihin on kunnioitettava. Vaikka perinteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vallitsee Suomessa edelleen vahva konsensus, turvallisuus on enemmän kuin Hornet-hävittäjien hankintaa ja puhetta hyvistä naapuruussuhteista.

Yhteiskuntarauha rakentuu hyvinvoinnista ja uskosta parempaan tulevaisuuteen.

Hyvinvoivat ihmiset luottavat omaan tulevaisuuteensa. Tulevaisuudenuskoiset ihmiset eivät radikalisoidu tai pakene kotimaastaan. Yhteiskuntarauha rakentuu hyvinvoinnista ja uskosta parempaan tulevaisuuteen.

Presidentti on arvojohtaja, jonka valta on ennen kaikkea vaikutusvaltaa. Suomalaiset luottavat presidentti-instituutioon ja siksi presidentin sana on painava. Presidentillä on mahdollisuus toimia suomalaisia yhdistävänä voimana, joka kuuntelee hiljaistakin ja saattaa erilaiset näkökulmat yhteen.

Siksi Tuula Haatainen.

Petra Peltonen Petra Peltonen

Kirjoittaja on SDP:n puoluehallituksen jäsen.

Kolumni

Mari Lahti

Kirjoittaja on terveystieteen tohtori, mielenterveystyön tutkija ja lehtori.

Kun teot puuttuvat

Mikä näistä toimintatavoista on sinusta järkevää?

Kun navetta palaa jo,

  • kiellät koko navetan palamisen,
  • käyt tekemään paloturvallisuussuunnitelmaa, vai
  • alat sammuttamaan sitä hemmetin navettaa.

Suomessa eletään mielenterveystyön saralla tilassa, jota voidaan melkein verrata ylläolevaan tilanteeseen. Edellinen kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelmaohjelma Mieli loppui vuonna 2015.

Nyt ollaan lähes tilassa, jossa kielletään, että koko navettaa on edes ollut olemassa.

Sipilän hallitus on kyllä linjannut ja puhunut asiasta kymmenen kaunista ja viisitoista kivaa, mutta teot puuttuvat.

Maailma muuttuu ja me toivottavasti sen mukana. YK:n kansainväliseen kestävän kehityksen agenda 2030 tavoitteisiin saatiin mielenterveys omaksi alatavoitteekseen, vaikka tämä vaatikin kymmenien vuosien suuren lobbaustyön maailman parhaimpien mielenterveystyön tutkijoiden puolesta.

On aivan kestämätön tilanne, että mielenterveys- ja päihdeongelmista johtuvat sairaudet tuovat yhden suurimmista tautitaakoista ja ovat kustannuksiltaan muita korkeammat, mutta samalla mielenterveystyöhän ohjautuva tutkimus- ja kehittämisraha on olematon.

90/10 sääntö (EI siis 80/20) toimii tässä.

Mielenterveysongelmat aiheuttavat 90 % kaikista kustannuksista, mutta siihen ohjautuva rahoitus on vain 10 % kaikesta lääke- ja terveystieteellisestä tutkimuksesta.

Miksi mielenterveystyön tutkimuksen rahoitus on näin päälaellaan?

Maailman poliittisesta ohjauksesta on puuttunut mielenterveyspainotus ja siihen kohdistuvat rahat ovat olleet pieniä. Euroopassa on toki tehty linjapaperi (ns. ”Green paper”) mielenterveystyön näkökulmasta, jolla ohjataan Euroopan unionin jäsenmaita kehittämään ja resursoimaan mielenterveystyötä, palveluita ja tutkimustyötä.

Mutta tämä paperi on jo yli kymmenen vuotta vanha ja vaatii pikaista päivitystä, jotta jäsenmaat voivat toteuttaa mielenterveyspalveluihin kohdistuvaa poliittista ohjausta ajanmukaisella tavalla.

Suomessa meillä on ollut erittäin hyvä ja toimiva kansallinen Mieli-ohjelma, jonka tavoitteisiin suurelta osin päästiinkin. Mutta valitettavasti moni asia jäi myös saavuttamatta. Sipilän hallitus on kyllä kirjannut hallitusohjelmaansa, että käynnistetään kansallinen mielenterveyttä edistävä ja yksinäisyyden ehkäisyyn tähtäävä ohjelma.

Näyttää kuitenkin sille, että tämä on jäänyt vain poliittisen jargonin tasolle.

Samaan aikaan meillä tehdään historiallista sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta, jossa useat lait kirjoitetaan uudestaan koskien myös mielenterveys- ja päihdetyön lakikokonaisuuksia. Toisaalta meillä on ollut pitkään trendinä psykiatristen sairaalapaikkojen vähentäminen ja avohuollon lisääminen, mikä tosin tapahtuu paikoin ilman siihen ohjattua resurssia. Suomessa ei myöskään ole kansallista itsemurhien ehkäisyyn tähtäävää ohjelmaa.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Vaikuttaa sille, että mielenterveyspuolen asiat ovat Suomessa poliittisen ohjauksen puitteissa heitteillä. Navetta palaa jo. Sitä on turha kieltää.

Poliittiset päättäjät. Suomen on palattava nykyaikaan. Perustakaa Suomeen kansallinen mielenterveys ja päihdetyön sekä itsemurhien ehkäisyyn tähtäävä ohjelma. Monelle se tulee olemaan liian myöhäistä, mutta monelle se tulee olemaan uuden elämän alku.

Mari Lahti

Kirjoittaja on terveystieteen tohtori, mielenterveystyön tutkija ja lehtori.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Mari-Elina Koivusalo

Kirjoittaja on turkulainen kaupunginvaltuutettu (sd.).

Tulevaisuus tehdään osaamisella

Alkuviikolla julkaistiin OECD:n Education at a Glance 2017 –raportti, joka vuosittain kuvaa OECD-maiden osaamistasoa, koulutusjärjestelmän tilaa ja rahoitusta sekä oppimistuloksia.

Tänä vuonna ei ole juuri julkisuudessa näkynyt puheenvuoroja uusimman julkaisun Suomea koskevista tuloksista. Ehkä ne eivät yllättäneet tai herätä enää oikealla tavalla intohimoja; tulokset ovat olleet laskussa jo vuosikymmenen.

Suomi on menettänyt 1990-luvun kärkipaikkansa koulutustasovertailussa. Korkeakoulutettujen osuudessa olemme OECD-maiden keskiarvon alapuolella. Suomessa vuonna 2016 korkeakoulutettuja oli 41 prosenttia 25–34-vuotiaiden ikäluokasta. Vuodesta 2005 nousua on 3 prosenttia kun samalla ajanjaksolla OECD-maiden keskiarvo on noussut 32 prosentista 43 prosenttiin.

Koulutusjärjestelmämme saattaa olla kriisissä.

Toinen huomattava poikkeama Suomen kohdalla nähdään varhaiskasvatukseen osallistumisasteessa, jossa Suomi on huomattavasti jäljessä muita OECD-maita ja aivan erityisesti Pohjoismaita. OECD-alueella lähes neljä viidestä (87 %) neljävuotiaasta osallistui vuonna 2015 varhaiskasvatukseen. Osuus on kasvanut vuosikymmenessä yli 11 prosenttiyksiköllä. Suomessa neljävuotiaiden osallistumisprosentti oli 2015 vain 74 eikä se juurikaan nouse viisivuotiaiden kohdalla. Pisa-tuloksissa nämä erot jo näkyvät.

Koulutusjärjestelmämme saattaa olla kriisissä, johon pahimmassa tapauksessa heräämme aivan liian myöhään.

**

Juha Sipilän hallituksen aikana on Suomessa viljelty sanaa ”kustannuskilpailukyky”. On sanottu, ettei tuottavuus ole niin korkealla, että jokaiselle kannattaisi maksaa työstä säällistä palkkaa. On sanottu, että Suomi häviää globaaleilla maailmanmarkkinoilla liian korkeiden palkkojen vuoksi. Silti koulutuksesta leikataan satoja miljoonia kaikilla koulutusasteilla, suhteellisesti eniten toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta.

Samaan aikaan Varsinais-Suomessa kannattaa tehdä Uudenkaupungin autotehtaalla Mersuja ja Meyerin telakalla Turussa jättiläisristeilijöitä. Alihankintaketjussa näiden ympärillä työpaikan löytää tulevina vuosina 20 000 uutta tekijää. Lääketeollisuus kukoistaa, kaivosteollisuus halusi jatkaa Turussa ja esimerkiksi Rolls Royce perusti kaupunkiin uuden tutkimuskeskuksensa. Muutamia mainitakseni.

Meidän kilpailukykymme tehdään maailman korkeimmalla osaamisella.

Tuskin kuitenkaan siksi että lounaisrannikolla tämä kaikki olisi erityisen halpaa edullisten palkkakustannusten vuoksi. Ei, vaan siksi että meillä on sellaista osaamista ja osaamisen tasoa kaikilla tasoilla missä kukaan muu ei voi kilpailla.

Myös Nokian nousuun kulminoitui suomalainen osaaminen sekä kyky tehdä aivan uudenlaisia innovaatioita, näyttää suuntaa johon koko muu maailma seurasi. Olimme askeleen edellä niin ideassa kuin osaamisessa sen toteuttamiseksi. Nokian tuhoon perustui sama myös kääntäen: muualla opittiin tekemään asiat yhtä hyvin ja innovaatiot lopahtivat. Tyydyttiin pysymään paikoillaan ja muut menivät ohi.

**

Suomesta tai Varsinais-Suomesta ei saa tulla uutta Nokiaa. OECD:n varoitukset koulutustasomme laskusta on otettava tosissaan. Globaaleilla markkinoilla Suomi ei voi kilpailla halpatyömaana, ei luonnonvaroilla. Meidän kilpailukykymme tehdään maailman korkeimmalla osaamisella. Digitalisaation kiihtyessä ihmisen on oltava tulevaisuudessa osaavampi kuin robotti; ihmisen on osattava rakentaa, ohjelmoida ja ohjata robottia. Muuten putoamme kelkasta.

Suomessa tulisi nostaa koulutuspolitiikka nyt talouspoliittisen keskustelun keskiöön. Emme tarvitse muuta kilpailukykyloikkaa kuin todellisen, tulevaisuuteen tähyävän osaamisloikan.

Mari-Elina Koivusalo

Kirjoittaja on turkulainen kaupunginvaltuutettu (sd.).

Kolumni

Raimo Korhonen

Kirjoittaja on toisinaanajattelija, sosiologi ja eläkeläinen.

Varoittavia esimerkkejä

Vanha vitsi kolmesta kaveruksesta, jotka soutivat saa­reen viettämään kaunista kesäpäi­vää. Joka miehellä muka­na pul­lo kevyttä, pehmeän täyteläistä kotimaista kesä­juomaa, saman vuoden vuosikertaa, bouquet ehkä hieman kehittymä­tön, Alkon numero 013: Kos­kenkorva.

Soudettaessa keskusteltiin siitä, miten juoma nautittaisiin. Äänin 2‑1 päätettiin, että kaikkia pulloja ei avata heti, vaan korkataan ensin yksi, joka juodaan, sit­ten muut. Vähemmistöön jäi ensimmäisen pullon omista­ja.

Varoittava esimerkki on tämä käynnissä oleva sote-prosessi.

Rantaan tultua äänestettiin taas. Äänin 2‑1 päätettiin­kin nyt hyväksyä vähemmistöön jääneen kaverin alkuperäi­nen ehdotus, että kukin juo omasta pullostaan. Jostakin syystä kaveri ei enää ollutkaan ensimmäisen ehdotuksensa takana, vaan häiriköi taas ja äänesti vastaan. No, demo­kratia toimi.

Demokraattinen prosessi tuottaa usein yllättäviä tuloksia (mutta on silti paras systeemi, vaikka onkin epätäydellinen).

Varoittava esimerkki on tämä käynnissä oleva sote-prosessi. Maksaa paljon ja tulos jäänee tavoitteen kannalta heikoksi. Tavoitteenahan oli kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä hillitä kustannuksia. Hyvinvointi- ja terveyserot ilmenevät niin, että julkisen perusterveydenhuollon asiakkaat joutuvat pitkiin jonoihin eivätkä pääse helposti lisätutkimuksiin tai erikoislääkäriin – tämä siksi, että kuntien rahoittamana perusterveydenhuollosta puuttuu rahaa. Yksinkertaista, mutta simppeliä!

Tätä yksinkertaista ongelmaa on lähdetty ratkomaan mullistamalla sosiaali- ja terveydenhuollon hallinto. Rakentamalla kallis ja sekava hallinto ei saada lisää rahaa perusterveydenhuoltoon. Lääkkeeksi esitetään valtion rahoitusta, mutta valtio nykyisin leikkaa kaikesta mahdollisesta (ja mahdottomastakin), lisää rahaa ei tule – paitsi hallintoon: hallitus esittää vuoden 2018 budjettiin 300.000.000 euron rahoitusta uudistuksen valmisteluun. Jos nämäkin rahat ohjattaisiin kunnallisille terveyskeskuksille, niillä saataisiin paljon hyvää aikaan.

Toinen varoittava esimerkki on tulossa oleva maakuntahallinto, jonka pystyttämiseen käytetään suuri määrä pähkäilyenergiaa. Ei muisteta, että Suomessa on maakunta, jolla on toimiva itsehallinto: Ahvenanmaa, jossa maakunta vastaa myös sotesta. Miksi Ahvenanmaan itsehallintolaki ei kelpaa Kepun ajaman maakuntauudistuksen malliksi? Vastaus lienee se, että Kepu haluaa maakuntahallinnon, ei maakuntaitsehallintoa. Kepun maakuntien pitää olla Helsingistä johdettuja!

Ikävä juttu, että demarit ovat jääneet tuon yllä mainitun äänestyksen häviäjän asemaan, omia ideoita puuttuu.

Raimo Korhonen

Kirjoittaja on toisinaanajattelija, sosiologi ja eläkeläinen.