D-analyysit

Ministeri Lindströmin päivät Kiasmassa – tulkitsee keskustan ja kokoomuksen sekavaa avantgardea

Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Toimituksen kommentit

SIMO ALASTALO

Toimittaja-tuottaja

Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Toimituksen kommentit

SIMO ALASTALO

Toimittaja-tuottaja

Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Toimituksen kommentit

SIMO ALASTALO

Toimittaja-tuottaja

Suomessa on hallitus, joka on tehnyt kulisseissa käydyistä työmarkkinariidoista julkisia. Vaikuttaa siltä, että näin on tapahtunut tahattomasti.

Ennen hallitus ja keskusjärjestöt pohtivat tykönään omat tavoitteensa ja ajoivat niitä parhaansa mukaan paitsi neuvotteluhuoneissa myös julkisuudessa.

Sipilän hallitus on jostakin syystä jättänyt ensimmäisen vaiheen väliin. Kaikki, myös sekavat heitot, ovat julkisia eikä sitä haluaisi kukaan katsella.

Hallitus lyö pöytään jatkuvasti esityksiä, joista se ei ole löytänyt edes omissa riveissään yksimielisyyttä.

Syksyllä hallitus esitteli irtisanomislain kompromissiversion, jonka pitäisi pian saapua eduskunnan käsittelyyn. Sen mukaan irtisanomisia helpotettaisiin alle 10 hengen yrityksissä.

Koska ammattiyhdistysliike oli jo etukäteen kertonut mitä se asiasta ajattelee, hallitus antoi laista myös työllisyyspolitiikan linjaan naamioidun tiedonannon ja äänestytti sen tiimoilta eduskuntaa. Tuloksena oli sen toteaminen, että hallituspuolueilla on edelleen eduskunnan enemmistö.

Sitten alkoi jo aiemmista Sipilän hallituksen työmarkkinariidoista tuttu sekoilu.

”Mitä mieltä te olette ja miksi te ette neuvottele niin kuin normaalit ihmiset?”

Jo tiedonantoa koskevan eduskuntakeskustelun aikana pääministeri Juha Sipilä (kesk.) väläytti mahdollisuutta työaikalakiin palaamisesta eli paikallisena sopimisena tunnetuista joustoista, joita voitaisiin hallituksen mukaan sopia myös järjestäytymättömissä yrityksissä ilman ay-liikettä ja luottamusmiehiä.

Tavoite lukee hallitusohjelmassa ja se on kuollut, haudattu ja nostettu tuonelan kautta takaisin ylös niin monta kertaa, että hallituksen voisi kuvitella esittävän pääsiäisen kärsimysnäytelmää.

Työministeri Jari Lindström (sin.) kertoi todistaneensa viimeisintä ylösnousemusta vasta, kun Sipilä mainitsi siitä televisiossa.

Sipilän puoluetoveri, kaksi kertaa Suomen pääministerinä toiminut Matti Vanhanen totesi puolestaan lauantaina, ettei työaikalakiin palaaminen ole realismia. Esitys pysyy Vanhasen mukaan haudassa eikä hallituksella ole muuta vaihtoehtoa kuin tuoda irtisanomislaki eduskuntaan vaikka pääministeri ja kokoomuksen Petteri Orpo väittäisivät muuta.

Toisin sanoen hallitus teki ensin kompromissiesityksen ja järjesti sen ympärille tiedonantoteatterinsa, sitten Sipilä ja Orpo poikkesivat esityksestä kertomatta vastuuministeri Lindströmille ja lopuksi pääministeripuolueen konkaripoliitikko Vanhanen kertoi, ettei pääministerin ja valtionvarainministerin käsitykset ole tästä maailmasta.

Työministeri Jari Lindströmin päivät kuluvat poliittisessa Kiasmassa, jossa hän tulkitsee työkseen keskustan ja kokoomuksen sekavaa avantgardea.

Edellä kuvatut käänteet olisivat täysin luontevia, jos ne tapahtuisivat esimerkiksi työpaikan avokonttorissa tai kahvihuoneessa, mutta hallitus halusi tuoda ne julkisuuteen, koska se ei pystynyt parempaan.

Pääministeri Juha Sipilä, miksi me luemme tätä suomalaiselle vientiteollisuudelle kymmeniä miljoonia maksavaa avutonta sekoilua sanomalehdestä?

Mitä mieltä te olette ja miksi te ette neuvottele niin kuin normaalit ihmiset?

”Politiikan virhemarginaaliin sopii narrin rooli.”

Jos hallitus ei itsekään tiedä mitä se lopulta tavoittelee, myös retoriikka on karannut neuvotteluhuoneista julkiseksi.

Yleensä ministerit ovat pyrkineet julkisuudessa rauhoittamaan työmarkkinaristiriitoja, mutta sinisten eurooppaministeri Sampo Terho heitti lauantain Ykkösaamussa bensaa nuotioon ja syytti ay-liikettä juonittelusta, valehtelusta ja poliittisesta vaalikampanjasta.

Lindströmin tietämättömyys yhdistettynä Terhon holtittomuuteen kertoo ennen muuta yhdestä asiasta. Molemmat ministerit ovat sinisiä ja sinisten kannatus on 1,5 prosenttia, joten puoluetta ei tarvitse kuunnella eikä sillä ole mitään hävittävää.

Politiikan virhemarginaaliin sopii narrin rooli. Kun kukaan ei ota vakavasti, saa sanoa mitä sylki suuhun tuo. Samalla logiikalla Sipilä ja Orpo voivat ulkoistaa likaiset temppunsa Terholle ja säilyttää itse rippeet valtiomiesmäisestä ratkaisukeskeisyydestään.

Vaikuttaa siltä, ettei Sipilän hallituksella ole motivaatiota mutta ei myöskään kykyä ratkaista itse aiheuttamaansa työmarkkinariitaa, joka uhkaa pian Suomen talouskasvua.

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 46 Demokraatti
NYT LOPPUI JUOMINEN - Aiemmin nuoret ryyppäsivät Islannin kansallispäivänäkin
PÄÄTOIMITTAJALTA - Kun idoli paljastuu petturiksi
ANTTI HEIKKINEN - Menestyskirjailijalla on monta rautaa tulessa
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat


Uusimmat