Kolumni

Ulla Vaara

Kirjoittaja on Lahden Sos.-dem. kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja.

Ministerimalli on demokratian irvikuva

Lahdessa osa luottamushenkilöistä haluaa vähentää monipuolista ja vaikuttavaa osallistumista demokraattiseen päätöksentekoon. Ministerimalli, jota nyt ehdotetaan hallintosääntöön, kaventaa valtuutettujen mahdollisuutta laajaan poliittiseen vaikuttamiseen. Ministerimallissa valtaa keskitettäisiin kaupunginhallituksen 11 jäsenelle. Tämä on mielestäni demokratian irvikuva. Samalla 48 vaaleilla valittua kaupunginvaltuutettua olisi politiikan ytimen ulkopuolella.

Poliittista valtaa vahvistetaan siten, että mahdollisimman monella valtuutetulla on erilaisia luottamustehtäviä, eikä heitä moitita heikoiksi päätöksentekijöiksi, kuten nykyisen kaupunginhallituksen puheenjohtaja 12.3. ilmestyneessä ESS:n jutussa vähättelee.

Lahdessa on käytäntönä ollut se, että lautakuntien puheenjohtajat ovat valtuutettuja, eivät kaupunginhallituksen jäseniä, joiden työtaakka on jo nyt melkoinen. He istuvatnyt  kaupunginhallituksen kahdessa jaostossa ja seuraavalla valtuustokaudella kolmessa, kun uusi osallisuuden ja hyvinvoinnin jaosto syntyy sosiaali- ja terveyslautakunnan tilalle.

Ministerimallissa valtaa keskitettäisiin kaupunginhallituksen 11 jäsenelle.

Kuntalaisena minua kiinnostaa myös luottamustehtävistä maksettavat palkkiot. En ole niitä vastaan, mutta ylilyöntejä on vältettävä. Onko mahdollisesti tarkoitus, että hallituksen jäsenet toimivat osa-aikaisina ja palkallisina luottamushenkilöinä (puolipäivävirkoja) ministerimallin myötä?

Uusi kuntalaki edellyttää demokratian laajentamista siten, että kunnan asukkailla on oikeus osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan ja talouden suunnitteluun (KL 22 §). Itse lähtisin siitä, että valtuutetuille, jotka edustavat kuntalaisia, taataan mahdollisimman laajat vaikuttamisen mahdollisuudet (KL 14 §). Lautakuntien puheenjohtajuudet ovat tällaisia vaikuttamisen paikkoja.  Tiedonkulkua ja -saantia voidaan parantaa kaupunginhallituksen ja lautakuntien puheenjohtajien välillä siten, että hallintosäännössä päätetään puheenjohtajien oikeus osallistua kaupunginhallituksen kokoukseen puheoikeudella.

On käsittämätöntä, että 120 000 asukkaan kaupungissa poliittinen valta keskitettäisiin 11 luottamushenkilön vastuulle. Ei se ole poliittisen johtajuuden vahvistamista, vaan valtuutettujen aliarvioimista ja demokratian vähättelyä.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Eduskunta kiisteli eriarvoistamisesta ja lomarahoista

Hallitus pesi kätensä lomarahaleikkauksista ja sanoi, että se oli työmarkkinajärjestöjen päätös. Ei ollut. Se oli hallituksen asettama pakko.

Hallitus unohtaa, että sen omaan lakipakettiin sisältyi leikkaus sairausajan palkkaan, työajanpidennys, julkisen sektorin vuosiloman mitan leikkaaminen ja hallituksen omassa tiedotteessa lukee: ”Hallitus on päättänyt korvata sunnuntailisien ja ylityökorvausten leikkauksen pienentämällä lomarahaa 30 prosentilla.”

Työmarkkinajärjestöt eivät olleet vapaan valinnan tilanteessa, kilpailukykysopimusta ei rakennettu puhtaalta pöydältä. Pöydän kattoi hallitus omilla vaateilla.

Nyt kun taloudessa on valoa, on syytä pelastaa pienituloisten julkisella sektorilla työskentelevien perheiden vuoden päästä tuleva kesä perumalla lomarahaleikkaus. Ratkaisu olisi tasa-arvoteko.

 

Eriarvoisuuden vähentämiseksi ei ole yksinkertaisia lääkkeitä. Tuloeroista osa syntyy hallituksen omin päätöksin. Nyt edessä oleva budjettiesitys lisää tuloeroja.

Työllisyyden paraneminen vie kehitystä toiseen suuntaan, mutta samaan aikaan työn merkitys kelvollisena toimeentulon turvaajana rapautuu.

Sosiaali-ja terveysalan järjestöjen mukaan Suomessa on puoli miljoonaa työssä käyvää köyhää. Kolmannes köyhistä lapsiperheistä käy työssä. 50.000 perhettä ei selviä palkallaan alhaisistakaan asumiskuluista, vaan joutuu turvautumaan asumistukeen.

Nyt kun taloudessa on valoa, on syytä pelastaa pienituloisten, julkisella sektorilla työskentelevien perheiden tuleva kesä perumalla lomarahaleikkaus.

Työn kannustavuuden näkökulmasta Suomen ongelma ei ole suuret tulonsiirrot, vaan pienet palkat. Tähän kannustinongelmaan ei ole helppoa ratkaisua. Pienipalkkaisilla aloilla on usein niin, että myös palkanmaksuvara on pientä.

Hallitus haluaa vahvistaa työllisyyttä rakenteellisilla uudistuksilla. Sen kärkenä on mm. uudistus, jonka mukaan jatkossa pitää löytää töitä, että voi saada täyttä työttömyysturvaa.

En kertakaikkiaan voi ymmärtää esitystä, jonka mukaan työttömyysturvaa leikataan, jos työtön ei onnistu löytämään työtä.

Kolmessa kuukaudessa pitää tehdä 3 päivää työtä, jotta turva säilyy ennallaan. Jos ei löydä työtä tai onnistu saamaan TE-hallinnosta aktiivitoimia riittävästi, niin turvaa leikataan 4,65 prosenttia.

Työtön voi hakea töitä tai yrittää päästä palkkatuettuun työhön tai muihin aktiivitoimiin, mutta kaikista näistä leikkauksen estävistä toimista päättää joku muu kuin työtön itse. Hullun hommaa!

Hallitus arvioi, että asumistuki-  ja toimeentulotukimenot kasvavat. Moni joutuu toimeentulotukiasiakkaaksi, kulujen ajatellaan kasvavan 10 miljoonalla eurolla. Minä luulen, että moni vaikeasti työllistyvä luovuttaa tämän uudistuksen ja tulossa olevan raportointivelvollisuuden vuoksi kokonaan ja joutuu toimeentulotuelle pysyvästi.

Työhön kannustamisen näkökulmasta toimeentulotuki on kaikkein hankalin. Niinpä hallituksen tavoite saattaa kääntyä irvistäväksi peilikuvakseen

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kadonneet alushameet ja babushkan eskari

Kävin vierailulla päiväkodissa, jossa pieni poika kysyi minulta missä eskarissa kävin pienenä. Vastasin, että silloin ei ollut eskaria, minua hoiti äiti ja babushka. Apua, sanavalinnat ovat vaarallisia. Millä selität lapselle, miksi mun mummoni on babushka eikä mummo, mamma tai mummi. Ehkä onnistuin, ehkä en. Saako sotaa sanoa pahaksi riidaksi, mietin kotimatkalla.

Hallitus lupasi budjettiriihessä, että yksinhuoltajan lapsilisä nousee 5 euroa kuukaudessa. Kohde on oikea.  Mutta samaan aikaan poistetaan SDP:n ajama lapsiperheen verovähennys. Sen hyöty on parhaimmillaan 100 euroa/ lapsi-/ vuosi. Ikävä kyllä hallituksen päätös vie yksinhuoltajan miinukselle ja monta muuta lapsiperhettä. Varhaiskasvatusmaksun alennus ja vanhempainvapaisiin liittyvät pienet korotukset ovat tervetulleita. Niissä linjamme on yhteinen.

Politiikalla ei voi eikä pidä päättää perheiden lapsilukua, mutta yhteiskuntapolitiikan keinoin voidaan luoda olosuhteet, joissa ihmiset voivat helpommin saada toivomansa määrän lapsia.

Päiväkotivierailulla tuli  mieleeni oma työkokemukseni päiväkodissa. Ryhmääni tuli kaksi uutta lasta. Toinen ikävöi kotiin. Itku oli herkässä ja turvallinen olo vain hoitajan sylissä. Toinen viihtyi ensihetkestä. Haasteena oli unirytmi. Poika nukahti ulos mennessä. Minun  tehtäväni oli vahtia, ettei pikkuinen nukahtanut hankeen. Lapsiin liittyvän sanan voima nähtiin, kun SDP:n puheenjohtaja puhui paremmasta perhepolitiikasta. Kolme asiakeskeistä yritystä ei poikinut riviäkään julkisuuteen. Sana synnytystalkoot räjäytti somekeskustelun ja -raivon.  Nainen ei ole synnytyskone eikä lapsia tehdä talkoilla isänmaan talouden vuoksi. Ei. Silti taisi mennä lapsi pesuveden mukana. Suomessa syntyy vähemmän vauvoja kuin aikoihin. Miksi? Kysymystä on syytä pohtia huolella.  Lastenhankintaan liittyviä motiiveja ja rakenteita tutkineiden Juhani Pekkolan ja Olli Lehtosen mukaan suomalaiset toivovat 1,5-kertaista lapsilukua toteutuneeseen nähden. Ihmisten unelmat lapsien lukumäärästä eivät toteudu. Miksi? Syitä on varmasti monia. Työelämän vaikutus on kuitenkin kiistaton. Moni haaveilee lapsesta, mutta jos työtä ei ole tai työ on hyvin epävarmaa, haavetta ei toteuteta. Nuoret aikuiset jäävät odottamaan parempia aikoja. Kun lapsia hankitaan myöhemmällä iällä, määrä jää ehkä alhaisemmaksi kuin vanhemmat olisivat toivoneet. Turvallisessa työssä olevat toteuttavat todennäköisemmin lapsihaaveensa. Lapsiperheet vastaavat kyselyissä, että he toivoisivat käytettävän enemmän veroeuroja laadukkaaseen päivähoitoon, kouluun ja terveydenhuoltoon.  Politiikalla ei voi eikä pidä päättää perheiden lapsilukua, mutta yhteiskuntapolitiikan keinoin voidaan luoda olosuhteet, joissa ihmiset voivat helpommin saada toivomansa määrän lapsia. Kaikki eivät halua lapsia ja sitä pitää kunnioittaa. Kaikki eivät saa lapsia, vaikka haluaisivat, heitä pitää auttaa jos se on mahdollista, jos ei, niin tukea. Perheillä on oikeus valintoihinsa.

Hyvinvointivaltion kestävyydelle työllisyydellä ja  lapsiluvulla on merkitystä. Jotta Suomi voisi olla hyvinvointivaltio, mieluummin vielä parempi hyvinvointivaltio tulevaisuudessa, yhteiskunnan on viisasta tukea perheitä heidän toiveissaan. Tarvitsemme yksilölliset ja joustavat perhevapaat, jotka tukevan isän jäämistä hoitamaan lasta. Samalla tuemme äitien urakehitystä ja palkkatasa-arvoa sekä ennen muuta lapsen oikeutta isän aikaan. Vanhempien kasvatustyötä tulee tukea laadukkaalla nykyistä edullisemmalla varhaiskasvatuksella.  Suomessa on laadukas varhaiskasvatus. Työhönsä sitoutuneet ammattilaiset tekevät parhaansa, kunhan päättäjinä pidämme huolen terveistä tiloista ja riittävistä henkilöresursseista. Myös lapsiperheiden köyhyyttä on vähennettävä. Työ ei aina auta pois köyhyydestä.

Kansanedustajien päiväkotivierailuilla oli toiveena, että edustajat lukevat lapsille lapsuutensa satukirjaa. Muistelin omia lempisatujani ja totesin, että taitavat olla K-12. Niinpä valitsin yhden tyttäreni lapsuuden lempikirjoista, joka kertoi isoäidin kadonneista alushameista. Taisivat siitä tykätä nykyiset eskarit.

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Tahto luo tien

Tahto ja kansainvälisyys, molemmat tärkeitä sanoja Suomen ja Hämeen menestyksen näkökulmasta. Ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Hämeen liiton vuotuinen seminaari etsi elinvoimaa näiden kahden sanan voimalla.

Juuri nyt on tärkeää pitää kiinni tahdosta kansainvälistyä. Miksi?

Siksi, että tahto käpertyä, tahto sulkea rajat, tahto tuomita erilaisuus on kovaäänistä. Kyseessä ei välttämättä ole suuren suuri joukko, mutta se kasvaa, koska sillä on kova tahto. Joskus myös häikäilemättömät menettelytavat sen ohella.

Kansainvälisyys näyttäytyy eri elämäntilanteissa erilaiselta.

Opiskelijalle se saattaa olla mahdollisuus opiskella ulkomailla, oppia kieltä ja kulttuuria sekä kokea uusia asioita.

Oppilaitokselle kansainvälisyys voi olla täydentävää osaamista, kehityksen innovaattori, jopa maksavia opiskelijota.

Yritykselle markkinoita, kilpailua, menestyksen mahdollisuuksia.

Työntekijälle työpaikkojen synnyttämistä, menestystä, mielekästä työn sisältöä, mutta myös rakennemuutosta, työpaikkojen menettämistä, jopa ahdistusta.

Kansainvälisyyteen liittyy maahanmuutto ja monikulttuurisuus. Sen nurjana puolena näkyy erilaisuuden fobiat ja rasismi.

Suomi tarvitsee kansainvälisyyttä ja maahanmuuttoa. Olemme olleet globalisaation ehdottomia voittajia ja uskon, että olemme myös jatkossa.

Eripuolilla maailmaa käydään kovaa kilpailua siitä, missä sijaitsee korkean osaamisen työpaikat. Hämeessä meidän on osattava hyödyntää omia vahvuuksiamme.

Yritysten näkökulmasta merkittävää on osaava työvoima, liikenneyhteydet, markkinoiden läheisyys, kasvukeskuksen läsnäolo, sekä turvallinen ja viihtyisä elinympäristö. Meillä Hämeessä on kaikkea tätä.

Yritysten näkökulmasta osaavan työvoiman saatavuus on merkittävä menestystekijä. Meillä on yhä korkea työttömyys, joten osaavaa työvoima on tarjolla, mutta tilanteet muuttuvat nopeasti.

Korkeankin työttömyyden aikana on tietyillä toimialoilla työvoimakapeikkoja. Tässäkin kansainvälisyys auttaa. Kunhan muistamme pitää huolta yhdenvertaisuudesta. A luokan osaaja ei varmasti tule Suomeen B luokan kansalaiseksi. Siksi myös asenteilla on iso merkitys.

Kansainvälisyys Hämeessä on maahanmuuttajia perheineen, puolisoita, adoptiolapsia, paluumuuttajia, vaihto-opiskelijoita, opettajia ja tutkijoita, turisteja, liikematkalaisia, keikkatyöläisiä, vientifirmoja ja paljon muuta. Lopuksi hyvin arkisia asioita. Ihmisten kansainvälisyyttä.

Yhtä kaikki Suomi ei pärjää ilman kansainvälisyyttä. Siksi tarvitsemme TAHTOA kansainvälistyä.

Jo Aleksis Kiven seitsemän veljeksen AAPO sanoi, että voimallinen tahto vie miehen läpi vaikka harmaan kiven. Nykypäivänä varmasti myös naisen.

Suomi tarvitsee kansainvälisyyttä ja maahanmuuttoa. Olemme olleet globalisaation ehdottomia voittajia ja uskon, että olemme myös jatkossa.

Uuden maakuntalainsäännön valmistelussa käytiin keskustelua siitä, onko kansainvälistyminen yksi maakunnan tehtävistä. Minun mielestäni totta kai. Jos tehtävänä on kasvattaa alueen elinvoimaa ei voida sulkea pois kansainvälistymistä. Ne kulkevat hyvin usein käsi kädessä.

Vaikkapa Hämeessä tullin viimevuoden tilaston mukaan Kanta-Häme kuuluu niihin muutamaan maakuntaan, joka vie enemmän tavaroita kuin tuo ja jossa vienti kasvoi. Vienti tuo meille työtä.

Kansainvälistyminen on Hämeessä yksi maakunnan kehittämisen painopisteistä. Kansainvälistymisen kärki on yritysten kansainvälistymisessä.

Tavoitteenamme on, että yhä useammat maakunnan yritykset näkevät kansainvälisyyden oman kehittymisensä kannalta mahdollisuutena.

Kansainvälistyminen on myös yksi viidestä strategisesta päämäärästä Hämeen liiton olemassa olevassa strategiassa.

Strategiaa uudistetaan parhaillaan, mutta kansainvälisyys ei varmasti katoa, vaan vahvistuu.

Hämeen liiton rooli on ennen muuta luoda kansainvälistymisen edellytyksiä maakunnan yrityksille yhdessä kuntien, elinkeinojen kehittäjien, oppilaitosten ja tutkimuslaitosten kanssa.

Tätä rooliaan voidaan toteuttaa osallistumalla valtiovallan kansainvälistymishankkeisiin. Osallistumalla aktiivisesti maakunnassa toimivien Team Finland Häme verkostojen toimintaan. Suuntaamalla käytössään olevaa ohjelmarahoitusta yritysten kansainvälistymiseen tähtäävien hankkeiden rahoittamiseen. Aktivoimalla ja avustamalla maakunnan toimijoita hyödyntämään alueellisen yhteistyön EU-ohjelmia ja muita kansainvälisiä rahoitusmahdollisuuksia.

Olemme mukana myös Helsinki EU-toimistossa Brysselissä yhtenä ylläpitäjänä ja tavoitteemme on aktivoida maakunnan toimijoita EU-toimiston palveluiden hyödyntämiseen, vaikkapa kansainvälisten hankkeiden suunnittelussa ja rahoituksen haussa.

Maakunta ei voi tehdä kansainvälistymistyötä toisen puolesta, mutta voimme olla se verkosto-osaaja, joka luo mahdollisuuksia, törmäyttää ja kokoonnuttaa yhteen. Voimme olla mahdollistaja.

Tahto on ihmisen sisäistä motivaatiota, se on myös maakunnan yhteistä tekemistä. Se kumpuaa arvoista, yhteisistä kokemuksista, ajatuksista ja tunteistakin.

Tahto on ominaisuus, joka määrittää tulevaisuuttamme. Jos tosissaan haluaa jotakin, sen eteen on oltava valmis tekemään töistä. Tahto pitää huolen siitä, että asiat tehdään loppuun silloinkin kun olisi helpointa luovuttaa.

Tahto liittyy tunteeseen ja uskallukseen. Tahto on valtaa.

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kolumni

Ulla Vaara

Kirjoittaja on Lahden Sos.-dem. kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja.

Kamppailu taidemuseon sijainnista Lahdessa

Lahti City ry. (Keskustaeheytys) lähetti kaupunginvaltuutetuille teettämänsä arvion Taide- ja muotoilukeskuksen taloudellisista vaikutuksista Lahden kaupungille. Arvio on siinä mielessä mielenkiintoinen, että alkuun todetaan sen olevan objektiivinen taide- ja muotoilukeskuksen sijainnin suhteen. Kuitenkin arvioinnista sai vaikutelman että se on Sokoksen markkinointia. Ei tietenkään mikään ole niin lähellä keskustaa kuin Aleksin varrella oleva Sokoksen tavaratalo, mutta taide- ja muotoilukeskustilana se on surkea, jos verrataan monia esim. vanhoihin tehdasrakennuksiin tehtyjä museo- ym. tapahtumatiloja.

Haluaisin nähdä rohkeutta päättäjiltä ja ennakkoluulotonta tarkastelua vaihtoehdoista. Toisesta vaihtoehdosta Malskista todetaan, ettei ”huonojalkainen” pysty Kolkanmäen yli kipuamaan, mutta kyllä Vesijärven- ja Lahdenkadulta pääsee hyvin Päijänteenkadulle, josta parkkipaikkoja jo löytyykin, kuten muualtakin lähistöltä.  

Hyvä veli -järjestelmä eli rakenteellinen korruptio on tosi ikävää.

 ohtuuko siitä, että Osuuskauppa Hämeenmaa omistaa Sokoksen kiinteistön ja moni lahtelainen poliitikko on sen hallinnossa mukana, että tätä ”Sokoksen kolmas kerros taidetilaksi” markkinoidaan kiihkeästi. Hyvä veli -järjestelmä eli rakenteellinen korruptio on tosi ikävää, mutta toivottavasti olen väärässä.

Eniten minua harmittaa apaattisuus, joka on vaivannut vuosikausia lahtelaista päätöksentekoa taidemuseon suhteen. Nyt vaadittaisiin kauaskatseisuutta ja mainitsemaani rohkeutta suunnitellessamme jotain poikkeuksellista, joka innostaisi Sibeliustalon tavoin muitakin kuin lahtelaisia. Samoin harmittaa se, että ”helppoheikkimäisyys” on vallannut ihmiset – nyt se, että Sokoksen yläkerta olisi ainoa mahdollisuus, jolla saataisiin 100 000 kävijää museotiloihin. Kyllä siihen muutakin tarvitaan kuin seinät ja pääsy Aleksilta sisään. ”Malski” sen sijaan on vanhan teollisuuskaupungin perintöä, jota kannattaisi ylpeästi kehittää. Voisimme ottaa mallia mm. Tampereen Vapriikista ja Werstaasta, Hämeenlinnan Verkatehtaasta sekä Porvoon taidetehtaasta, jossa ideana oli taiteen lisäksi ydinkeskustan laajentaminen.

Lahdessa ydinkeskusta laajenee luonnollisesti, kun Ranta-Kartanon alue on rakennettu, Kisapuisto kunnostettu ja Paavolan alueen suunnitelmat toteutettu. Päijänteenkatu on näiden hankkeiden jälkeen aivan ydinkeskustaa.

 

Ulla Vaara

Kirjoittaja on Lahden Sos.-dem. kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Sydän sykkii junalakkolaisille

Juna. Minä olen junaihminen. Olen aina ollut. Olen varmasti viettänyt junassa suuremman osan elämästäni kuin vaikkapa perheen yhteisessä ruokapöydässSä.

Kotikaupunkini Hämeenlinna ja VR on ollut viime aikoina nokkapokkasilla. Osa junista lakkasi yllättäin pysähtymästä ja moni työssäkäyvä pendelöijä kirosi raskaasti. Töihin ei enää päässyt junalla. Piti rakentaa juna- ja bussielämää.

Voi olla, että satunnaisia matkaajia edulliset Onnibussit innostavat, mutta joka päivä töissä käyvä ihminen arvostaa junan rauhaa, tilaa ja nettiyhteyttä. Bussissa monelle tulee lukiessa ja kirjoittaessa huono olo.

Olen kulkenut junalla lähes päivittäin töihin ja opiskeluihin vuodesta -82. Uskallan siis väittää olevani melkoinen kokemusasiantuntija. Hämeenlinnan junavuorot vähenivät hallituksen säästöjen seurauksena ja VR sai kaiken syyn niskaansa.

Hallituksen esittämä yksityistämismalli vaikuttaa oudolta. Siitä puuttuu läpinäkyvyys, koska järjestelmään sisältyy ristisubventiota. Siinä suunnitellaan kansallisomaisuuden antamista kansainvälisten voittoa hamuavien yhtiöiden käyttöön.

Toki VR:n toimissa oli parantamisen varaa. Itseäni raivostutti eniten aikataulu, joka tarjosi Hämeenlinnasta yhteyttä Helsinkiin. Vaihto olisi ollut Tampereella! Voi hyvää päivää, joku tolkku sentään.

Moni opiskelija, joilta meni yhteys Riihimäen ja Lahden välillä oli epätoivoinen, millä päästä kouluun. Vaihtoehtoisia välineitä ei ollut. VR korjasi pahimpia mokia. Jokainen vierailu VR:n johdon pakeilla toi muutaman vuoron lisää. Mietin, että pitäisikö jäädä kynnysmatolle yöksi. En jäänyt.

Hallituksen esittämä yksityistämismalli vaikuttaa oudolta. Siitä puuttuu läpinäkyvyys, koska järjestelmään sisältyy ristisubventiota. Siinä suunnitellaan kansallisomaisuuden antamista kansainvälisten voittoa hamuavien yhtiöiden käyttöön.

Tilanne on nyt parempi. Aikatauluasia korjattiin, kun se huomattiin. Vuoroja VR järjesti lisää sen minkä talousraaminsa puitteissa kykeni. Hallitukselta vastaantuloa HML:n liikenteen tueksi ei tullut. Yhä parantamista riittää.

Hämeenlinna ja Riihimäki ovat Helsingin työssäkäyntialueita. Hyvät junayhteydet purkavat pääkaupunkin asuntopulaa ja pakkautumista yhteen kaupunkiin. Tätä kannattaa arvostaa. Radanvarteen asuntoja kaavoittavat kaupungit toimivat viisaasti kokonaisuuden näkökulmasta.

Nyt kuppi kiehahti täysin nurin. VR aiotaan pilkkoa ja antaa säröille paiskottu kruununjalokivi yksityisten firmojen temmellyskentäksi. Suomessa on Venäjän kanssa sama raideleveys. Junaliikenteessä emme ole osa Eurooppaa, vaan oma saari. Kalusto on erilaista kuin muualla.

VR ei ole täydellinen, sillä on paljon puutteita. Puutteet voidaan korjata ilman pilkkomista. Yksityistämistä.

Yksityistäminen ei auta lisäämään junavuoroja, jos raiteet rajoittavat. Yksityistetyllä kalustolla ei voi kiitää raiteilla ohi. Samaan jumiin jää niin julkinen kuin yksityinen veturi, jos hallituksen esittämät ja eduskunnan päättämät raiderahat eivät riitä.

Hallituksen esittämä yksityistämismalli vaikuttaa oudolta. Siitä puuttuu läpinäkyvyys, koska järjestelmään sisältyy ristisubventiota. Siinä suunnitellaan kansallisomaisuuden antamista kansainvälisten voittoa hamuavien yhtiöiden käyttöön.

Ruotsissa ja Britanniassa junaliikenne on yksityistetty. Veronmaksajalle uudistus on tullut kalliiksi. Britanniassa valtio maksaa yksityisille yrityksille (viisi suurinta) noin 3 miljardia puntaa. Yhtiöt tuottavat voittoa puolimiljardia ja jakavat voitosta 90 prosenttia osakkeenomistajille osinkoina. Britanniassa junaliput ovat tuskaisen kalliita.

Sähkömarkkinoiden puolta meillä on kokemusta siitä kuinka Caruna toimii. Halutaanko tämä junaliikenteeseen? EI!

Mitä voi tehdä tavallinen kansalainen silloin, kuun maassa on enemmistöhallitus, joka esittää pöhköjä uudistuksia ja aikoo myydä kansallisomaisuutta alennusmyynnillä maailmalle. Näyttää mieltään ja osoittaa, että toimia ei hyväksytä.

Veturimiehet osoittavat mieltään ja se tarkoittaa, että junat eivät kulje. Moni työssäkäyvä kiroaa, koska korvaavaa liikennettä ei ole. Lakko on vahva mielenilmaus. Toivon, että ihmiset heräävät siihen, miten tärkeää junaliikenne meille on.

 

Minäkin kiroan mielessäni, koska tiistaina pitää päästä töihin. En kuitenkaan kiroa lakkolaisia – he ovat oikealla asialla. Sydämeni sykkii heille. Manaukseni lentää hallituksen suuntaan: Kasvakoon kielesi karvaa, jos et ymmärrä miettiä uudelleen esitystäsi.

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.