Kolumni

NINA CASTÉN

Kirjoittaja on Drom ry:n toiminnanjohtaja ja kansanedustajaehdokas.

Minna Canthin talo pelastui – voitto kulttuurille

Luovan kulttuurin yhdistyksen Drom ry:n toiminnanjohtajana olen erityisen ilahtunut Minna Canthin talon pelastumisesta. Drom ry:n perustaja ja puheenjohtaja on kulttuurineuvos Veijo Baltzar, joka allekirjoitti hiljattain rakennusyhtiö NCC:n kanssa Minna Canthin taloa eli Kanttilaa koskevan esikauppakirjan. Baltzar aikoo remontoida Kuopion keskustassa sijaitsevan huonokuntoisen talon ja muuttaa sen elinvoimaiseksi kulttuurikeskukseksi.

Baltzarin näkemyksellinen ja ripeä toiminta Minna Canthin talon suhteen on mahdollistanut tämän kulttuuriteon. Voimme kiittää myös rakennusliike NCC:tä hienosta vastaantulosta kaupassa ja kulttuuritahdosta. Drom ry:llä tulee olemaan merkittävä rooli kulttuuri- ja kongressikeskus Baltzar-Kanttilan rakentamisessa toimivaksi, koko maata palvelevaksi kulttuurikeskukseksi.

Talossa tullaan järjestämään eri tapahtumia sekä luovien alojen kulttuuri- ja koulutustoimintaa. Kuopion kaupungin kanssa on käynnissä neuvottelut tilojen vuokraamisesta kaupungin tarpeisiin, kuten matkailupalveluiden käyttöön. Keskukseen kaavaillaan tiloja myös ylioppilasteatterille ja monikulttuuriselle teatterille. Suunnitelmissa on myös kulttuuriravintola, taidegalleria sekä vuokrattavia juhla- ja harjoitustiloja. Kanttilan korjaustyöt on tarkoitus aloittaa loppukesällä.

Elävän ja kehittyvän kulttuurin ja taiteen arvoa ei riittävästi ymmärretä yhteiskunnassa. Kuitenkin koko olemassaolomme perustuu kulttuuriin. Mitä sitten on kulttuuri, amerikkalaista viihdettäkö, josta kaikki ”idolit” poimitaan? Vai onko se omaperäistä suomalaista, omista juurista, luonnosta ja henkisistä lähtökohdista kumpuavaa kulttuuria?

Kulttuuri elää vain yhteydessä muihin kulttuureihin. Kehittyäkseen sen on päästävä vuorovaikutukseen niin muiden kulttuurien kuin vallitsevan hetken yhteiskunnan kanssa, muuten se museoituu. Muista kulttuureista tulevat vaikutteet sulautuvat omaan suomalaiseen näkemykseemme, siitä syntyy uutta kulttuuria. Myös tunnettu suomalainen design saa jatkuvasti vaikutteita nykytaiteesta, ilman nykytaidetta ei olisi huippudesigniakaan.

Minna Canth on ainoa suomalainen nainen, jonka kunniaksi liputetaan. Hän oli vahva kulttuuri- ja yhteiskunnallinen vaikuttaja ja voimakastahtoinen nainen. Missä ovat tämän päivän Minna Canthit? Heitä todella tarvittaisiin.

Kolumni

Sirpa Paatero

Kirjoittaja on kansanedustaja.

Sirpa Paatero: Loppuvat työntekijät

Hallintovaliokunnan vierailulla Japanissa totesimme siellä olevan Suomen kanssa samankaltaisia haasteita. Väestön ikääntyminen ja syntyvyyden väheneminen on Japanissa vielä nopeampaa kuin meillä. Mielenkiintoista on, että ratkaisut huoltosuhteen heikkenemiseen ovat erilaiset. Toki osin myös lähtötilanne on erilainen.

Japanissa valtion velka on 240 prosenttia BKT:stä, työttömyys on olemattomat noin kaksi prosenttia ja väestömäärän ennustetaan tippuvan kymmenillä miljoonilla seuraavien vuosikymmenien aikana.

Työvoiman riittävyyteen on esitetty keinoina naisten saamista työelämään sekä ikääntyneiden pysymistä työelämässä. Naisten työllisyysaste on huomattavasti alhaisempi kuin Suomessa ja hyväkuntoisten ikäihmisten määrä kasvaa. Kolmantena keinona on robotisaatio ja digitalisaatio, joista varmasti on hyötyä molemmissa maissa.

Missään Euroopan maassa, paitsi Ruotsissa, ei ole poistettu arviointia.

Suomesta eroavia keinoja esittää Japanin pääministeri puhuessaan työpäivän lyhentämisestä, jotta työntekijät jaksaisivat ja perheiden tilannetta saataisiin tasoitettua mahdollistamalla molemmille työtä. Pääministeri esittää myös palkkojen korotuksia, kun talous kasvaa.

Molemmissa maissa käydään keskustelua myös ulkomaisen työvoiman lisäämisestä, mutta varsin eri tavoin. Japanissa on ministeriötasolla tavoite käydä kansalaiskeskustelua asiasta. Suurin ero on, että kun meillä puhutaan aktiivisesti tarveharkinnan poistamisesta, jotta pienipalkkaisiin töihin saataisiin lisää työntekijöitä, on Japani valinnut linjan, jossa se haluaa maahan korkeasti koulutettuja osaajia kehittämään innovaatioita ja viemään eteenpäin niin yrityksiä kuin yhteiskuntaa. Molemmissa maissa on mahdollista esimerkiksi maataloudessa kausityöntekijöiden käyttö sekä erityisammattilaisten nopea oleskelu- ja työluvan käsittely.

Missään Euroopan maassa, paitsi Ruotsissa, ei ole poistettu arviointia kotimaisen työvoiman löytymiseksi ennen ulkomailta (EU ja ETA maiden ulkopuolelta) tulevan työntekijöiden palkkaamista. Vaikka meillä on varsin tiukat kriteerit ulkomaisten työntekijöiden palkkaamiseen, ei valvonta työolosuhteissa ja palkoissa, tai joskus jopa ihmiskaupassa, osalta ei toimi riittävästi tälläkään hetkellä.

Sirpa Paatero

Kirjoittaja on kansanedustaja.

Kolumni

41062146

LKS 20170926 Kansanedustaja Paavo Arhinmäki (vas.) eduskunnassa Helsingissä 26. syyskuuta 2017. Eduskunnassa jatkui talousarvioesityksen lähetekeskustelu. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Paavo Arhinmäki näki uuden Tuntemattoman: ”Juonipaljastus, vaikka toivomus oli, ettei niitä kerrota etukäteen”

Vasemmistoliiton kansanedustaja Paavo Arhinmäki kertoo nähneensä Aku Louhimiehen odotetun elokuvaversion Väinö Linnan romaanista torstaina kutsuvierasnäytöksessä Helsingissä.

Arhinmäki arvioi elokuvan laadukkaaksi.

”Louhimies on onnistunut tavoittamaan mielestäni paremmin sodan kauhut, yksittäisen sotilaan pelot ja Väinö Linnan kirjoittaman sodanvastaisuuden kuin kaksi aikaisempaa elokuvaversiota kirjasta.”

Erityisesti hän kehaisee yhtä näyttelijää.

”Vaikka se olisi epäreilua muita loistavia suorituksia kohtaan, pakko nostaa esille Eero Aho. Ihokarvat nostattava tulkinta Antero Rokasta.”

Demokraatti näki Tuntemattoman sotilaan maanantaina. Jo tuolloin elokuvan tuottaja pyysi lehdistöä olemaan paljastamatta juonen käänteitä kirjoituksissaan. Aiemmin Ilta-Sanomat oli kertonut Rokan kohtalosta suoraan jutussaan. 

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen jutussa asiasta vasta vihjailtiin.

– Uusi Tuntematon, uusi tulkinta. Tässä elokuvassa ei välttämättä tapahdu samoja asioita kuin Väinö Linnan romaanissa. Tässä elokuvassa Rokka voi kuolla, Kuukausiliitteessä kerrottiin.

Sama pyyntö esitettiin myös kutsuvierasnäytöksessä, mutta Arhinmäki ei malta mieltään.

”Ja juonipaljastus, vaikka toivomus oli, ettei niitä kerrota etukäteen. Pieni Suomi tulee sodassa hyväksi kakkoseksi ja lähes kaikki kuolevat. (…)”

Arhinmäki kertoo avoimessa Facebook-päivityksessään vielä lisää, mutta Demokraatti noudattaa tässä tekijöiden toiveita. Kiinnostuneet löytävät kuitenkin tiedon Arhinmäen julkisesta profiilista.

41062146

LKS 20170926 Kansanedustaja Paavo Arhinmäki (vas.) eduskunnassa Helsingissä 26. syyskuuta 2017. Eduskunnassa jatkui talousarvioesityksen lähetekeskustelu. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Kolumni

Liisa Jaakonsaari

Kirjoittaja on europarlamentaarikko.

Nyt Kalle Päätalon kirjoista tuttu Ii on Euroopan paras, ja näin ihme syntyi

Kalle Päätalon kirjoissa Ii kuvataan mahtipitäjänä, minne varta vasten mentiin katsomaan uutta ja ihmeellistä. Herkolle ja Riitulle matka Taivalkosken Jokijärveltä hevosella Iin merimaisemiin oli maailman ääripää maailmankuvan huippuhetki.

Ii on jälleen mahtipitäjä. Parisen vuosikymmentä sitten Lipposen 1. hallituksen työministerinä minulla oli kunnia vihkiä Iin Micropolis. Silloin mikroelektroniikka oli kovassa nousussa. Kymmenkunta vuotta sitten Iin ideanikkarit vaihtoivat konseptia: älykäs energiapolitiikka on tulevaisuuden juttu ja niin Micropoliksesta tuli ”Greenpolis”.

Iitä ”ei ujot nakkele”, sanoisi Kalle Päätalo. Ii halusi olla Suomen paras, mitä tulee vähähiiliseen talouteen. Nyt Ii on Euroopan paras! Ii palkittiin runsas viikko sitten Brysselissä Regio Stars kilpailussa Euroopan parhaaksi.

Rakenteet eivät uudista, ihmiset uudistavat.

Mistä Iin ihme syntyi? Ihmisistä ja ihmisten ideoita tukevista rakenteista. Rakenteet eivät uudista, ihmiset uudistavat. Ihmisten ideat tarvitsevat tukea, kuten Iin ihmeessäkin tapahtui. Tukea tuli EU:n rakennerahastoilta ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliitolta.

Iin kunta kysyi ensiksi kunnan asukkailta heidän ideoitaan, miten vähentää kasvihuonepäästöjä ja ideoita uusiutuvien energialähteiden käytöstä. Kuntaan hankittiin sähköautoja ja julkiset rakennukset ryhtyivät käyttämään uusiutuvia energialähteitä. Kotitalouksille luotiin kannustimia. Veden, sähkön ja lämmön kulutusta ryhdyttiin seuraamaan uudelle digitaalisella järjestelmällä.

Ii on jo inspiroinut muita pieniä kuntia ilmastotalkoisiin, Iissä on noin 10.000 asukasta. Samankokoisia on Suomessa noin 80 prosenttia kaikista kunnista, joten kaikkiaan noin 250 kuntaa voisi teoriassa ottaa käyttöönsä Iin mallin. Isommilla kaupungeilla on omat vähähiilistrategiat käynnissä, joten isot ja pienet voisivat ainakin tässä asiassa kulkea käsi kädessä.

Liisa Jaakonsaari

Kirjoittaja on europarlamentaarikko.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Päätoimittajalta

Mikko Salmi

Kirjoittaja on Demokraatin päätoimittaja.

”Strategia on sitä, että tähtää ennen kuin ampuu” – näin tiivistää alikersantti Antero Rokka, ja myös kuntapäättäjien tulisi muistaa se

”Strategia on sitä, että tähtää ennen kuin ampuu.” Näin tiivistää Tuntemattomassa sotilaassa alikersantti Antero Rokka strategian syvimmän olemuksen.

Olennaista on siis se, että hyviä tuloksia taistelussa ja yhteisön toiminnassa saadaan vasta, kun toiminnan suunta on yhdessä valittu ja edetään suunnitelman mukaan.

Rokan sotasaavutukset tietäen tuntuu erikoiselta, että strategian hyödyntäminen kunnan toiminnassa on niin alikäytetty resurssi. Äskettäin Vaasan yliopistossa tehty laaja kyselytutkimus kertoo, että kunnan työntekijöistä vain yksi prosentti tuntee oman kuntansa strategiset tavoitteet. Kun otetaan lukuun kunnan keskeiset päättäjät ja virkamiesjohto, nousee prosentti neljään. Herää kysymys, onko strategiatyöstä mitään hyötyä, jos toiminnan tähtäyspisteet ovat näin luokattoman huonosti hallussa.

Tavoitteet ovat niin laajat ja moninaiset, että kuntapäättäjää pyörryttää.

Monissa kunnissa eletään juuri nyt kuntastrategian luonnostelun aikoja. Meilläkin Oulussa kuokka strategiatyön routaiseen maahan iskettiin eilen torstaina. Strategiaa ei kunnissa tehdä kuitenkaan vain huvin vuoksi, sillä kuntastrategia kuuluu kuntalain velvoittaviin tehtäviin.

Lain mukaan kuntastrategiassa tulee ottaa huomioon ”kunnan asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen, palvelujen järjestäminen ja tuottaminen, palvelutavoitteet, omistajapolitiikka, henkilöstöpolitiikka, kuntademokratia sekä elinympäristön ja alueen elinvoiman kehittäminen”.

Tavoitteet ovat niin laajat ja moninaiset, että kuntapäättäjää pyörryttää ennen kuin kuntastrategiaan on saatu ainoatakaan kirjainta piirrettyä.

Kuntastrategian valmistelu ei kuitenkaan ole niin visainen tehtävä, kun voisi kuntalain perusteella päätellä. Lähtökohdaksi on hyvä palauttaa mieleen, miksi kunnat ovat olemassa; kuntalaisten hyväksi. Kaikkein tärkeintä on kuntalaisten hyvinvointi. Tärkeätä on myös muistaa, ettei kunta itsessään tee mitään, vaan ihmiset tekevät kaiken työn.

Palvelu on kunnan paras kilpailuetu.

Kun kuntapäättäjät kokoontuvat strategiaseminaareihin, aletaan ensimmäisenä muotoilla kunnan arvoja. Lyön vetoa, että monen kunnan arvoissa vilisevät seuraavat sanat: oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, välittäminen, asiakaslähtöisyys. Hyviä arvoja kaikki, mutta toimintakulttuurin muutokseen noilla sanoilla ei helposti päästä.

Arvojen sijaan hyvässä strategiassa pitäisi puhua asenteista, vaikka tähän tapaan: Kunnan ilmapiiri on kannustava ja välittävä. Ihmiset luottavat tulevaisuudessa toisiinsa entistä enemmän. Kunnan palvelut ovat ihmis- ja yritysystävällisiä niin, että koko talousalueella elää onnellisia ihmisiä. Palvelu on kunnan paras kilpailuetu.

Miten tähän voitaisiin päästä? Usein kunnissa tehdään liian pitkään suunnittelutyötä ennen uusien ideoiden jalkauttamista. Kunnassa olisi hyvä olla rohkaisevaa kokeilukulttuuria, jossa hyvät toimintatavat erottuisivat käytännön kautta vanhoista malleista. Kuntapäättäjien tulisi olla myös enemmän tietoisia kunnan työntekijöiden arjesta.

Pari ”päättäjän päivää” kunnan töissä avaisi erilaista näköalaa päätöksentekoon.

Mikko Salmi

Kirjoittaja on Demokraatin päätoimittaja.

Kolumni

Tarja Tenkula

Kirjoittaja on Pohjanmaan sosialidemokraattien varapuheenjohtaja Seinäjoelta.

Unohdetaan sote – laitetaan tietosuoja ja tietojärjestelmät kuntoon

Valtakunnan tasolla on keskustan ja kokoomuksen kesken on saatu sote-sopu aikaan. Risikko ja Saarikko vakuuttivat uuden hyvän sote- mallin syntyneen. Alkuperäisenä tavoitteena oli erikoissairaanhoidon kasvavien kustannusten hillintä ja asiakaslähtöisyyden ja laadukkaasti hyvän palvelun tarjoaminen kaikille kansalaisille. Näistä tavoitteista ei ole enää keskusteltu vaan keskusta on puhunut maakuntauudistuksesta ja kokoomus yksityisten terveys-bisnes yritysten pääsemisestä markkinoille.

Arjen suurin ongelma koko sote-palveluissa on se, että eri organisaatioiden kesken ei voida luovuttaa tietoja. Potilastietosuojamme on erittäin suuri, millä on haluttu salata ja suojella ihmisten sairaus- ja terveystietoja. Asenne-maailma on muuttunut kymmenessä vuodessa suuresti. Nykyään ihmiset jakava omia tietojaan sosiaalisessa mediassa täysin estotta, eivätkä ymmärrä miten tietojen kulku laitoksesta toiseen ei onnistu. Siinä välissä on tietosuojalaki!

Koko Sote-uudistuksen olisi voinut tehdä tietosuoja-lakimuutoksena niin, että se mahdollistaa tietojen vaihdon organisaatiosta toiseen. Tällä hetkellä terveydenhuoltoalan ammattilaista ohjaa Terveydenhuoltolaki (2010) ja sosiaalialan ammattilaista ohjaa sosiaalihuoltolaki (2014). Molemmat ovat melko tuoreita lakeja, mutta niitä ei ole yhteen sovitettu. Meiltä puuttuu edelleen sote-laki joka mahdollistaisi yhteisrekisterin yhteisasiakkaista. Tämä tuottaa suuria ongelmia käytännön työnteossa, kun yhdellä asiakkaalla voi olla monta eri kontaktia eri organisaatioihin ja ne kirjataan eri tietojärjestelmiin eikä niitä ole luvitettu keskenään. Nykyiset tietojärjestelmät taipuisivat kyllä tietojen vaihtoon, mutta niitä ei saa nykyisen lain mukaan luovuttaa ilman asiakkaan lupaa. Lain mukaan lupa tulee varmistaa jokaisen hoitokontaktin yhteydessä, mikä asiakkaissa aiheuttaa enemmänkin ärtymystä kuin kuulluksi tulemista. Toisinaan luvan kysyminen saattaa olla haastavaa, jos potilas on huonokuntoinen eikä pysty lupaa antamaan.

Tutkitusti 10 prosenttia paljon palveluita käyttävistä asiakkaista kuluttaa yli 80 prosenttia sote-kustannuksista. Suomen hallituksen esittämällä sote-mallilla tätä asiaa ei korjata vaan kustannukset tulevat nousemaan. Asiantuntijat ovat aivan kauhuissaan entisestään pirstoutuvasta palvelutarjonnasta ja tiedon kulun turvaamisesta eri organisaatioiden välillä. Jos tietojen vaihto on nyt ongelma, millainen kaaos siitä syntyykään yksityisten yritysten hyvin erilaisten tietojärjestelmien yhteensovittamisessa. Yksityisten lääkäriasemien nykyiset tietojärjestelmät palvelevat vain vastaanotto-toimintaa, eivätkä ole yhteensopivia muiden toimijoiden tietojärjestelmien kanssa.

Toivon hartaasti, että eduskunnassa lakiesitystä arvioitaessa tunnustetaan nykyinen sote-lakiesitys poliittiseksi terveysmarkkinoiden avaukseksi yksityisille – käytännössä kansainvälisille terveys-jättiyrityksille. Esitys ei pureudu käytännön ongelmiin vaan lisää niitä.

Tarja Tenkula

Kirjoittaja on Pohjanmaan sosialidemokraattien varapuheenjohtaja Seinäjoelta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta