Uusi idea sai kuitenkin alkunsa tänä kesänä takapihan suuresta, vuosikymmeniä vanhasta raparperipensaasta. Naapurit ovat saaneet luvan hakea sieltä piirakkatarpeita. Maikki meni poikansa Laurin kanssa katsomaan, onko raparperia vielä jäljellä. Lauri on kirjailija Hannu Mäkelän poika Harjanteen ensimmäisestä avioliitosta.

– Jäljellä oli pelkät isot raparperin lehdet. Kävelimme ne päässämme taloon sisälle.

Näin ajatus Minttu ja raparperivaras -kirjasta lähti elämään. Harjanne on pähkäillyt, mikä eläin olisi voinut jättää pelkät lehdet jäljelle.

Harjanne näkee Mintussa ja tämän äidissä jotain samaa kuin itsessään. Nykyisin kuva johtaa toiseen vieden tarinaa eteenpäin. Harjanne kirjoittaa kunkin kuvan kohdalle lyhyen synopsiksen, viimeistelee ja hioo tekstin lopuksi.

– Mintun kotiin ei ole vieläkään ilmestynyt televisiota tai kännykkää.

KUVA:JANI LAUKKANEN

Harjanne ei ole kulkenut valtavirran mukana eri vuosikymmeninä, vaan on pysynyt omassa linjassaan. Hän ei ole huolissaan Tatun ja Patun saati Risto Räppääjän suosiosta, vaan keskittyy omaan työhönsä.

– En kirjoittaisi kiusaamisesta, pahoinpitelystä tai lapsen yksin jättämisestä jonnekin. Lapsilla on ihan tarpeeksi karuja asioita elämässään, ettei niitä tarvitse olla enää kirjoissa.

Vielä kun vanhemmat lukevat lastenkirjoja kymmeniä kertoja, lapsi joutuu käymään läpi samat ikävät asiat yhä uudestaan. Harjanteen mielestä vanhempien tulisi itse käsitellä vaikeat asiat lastensa kanssa.

– En myöskään halua kirjojeni olevan liian lällyjä. Ei sekään ole mistään kotoisin.

”Ihanaa, että Mintun äiti on niin ruma ja lihava. Minäkin voin ottaa vähän rennommin” erään äidin lausahdus on muistuttanut kirjailijaa erilaisten äitihahmojen tarpeesta.

Harjanne ei tietoisesti ajattele lapsenomaisuuden säilyttämistä. Hän uskoo sen säilyneen muutenkin. Lapsuuden uhkarohkeudesta on ainakin spontaanius jäänyt jäljelle.

– Jos yhtäkkiä tulee mieleen hyvä näyttely Helsingissä, jätän työt kesken ja lähden sinne.

Harjanteella ei ole ole valittamista oman uransa suhteen, onhan hän saanut lukuisia merkittäviä tunnustuksia. Hän puhuu yleisesti lastenkirjailijoiden puolesta.

– Kun on jokin erityinen juhlavuosi, puhutaan lastenkirjallisuuden merkityksestä. Tekisi mieli sanoa, että höpöttäkää mitä höpötätte. Aikuisten kaunokirjallisuutta tekevät ovat muka niitä oikeita kirjailijoita. Kaikki apurahat menevät enimmäkseen heille, hän lataa.

Lue koko laaja Maikki Harjanteen haastattelu 16. elokuuta Demokraatista.