Kolumni

Kari Arola

Kirjoittaja on Uutispäivä Demarin ja SAK:n Palkkatyöläisen entinen päätoimittaja.

Minua on huijattu — vasta nyt ikäukkona tajuan sen

Minua on huijattu. Vasta nyt ikäukkona tajuan sen. Ei ihminen ole Homo Sapiens, siis Viisas Ihminen, vaan Hömö Sapiens eli Hölmö Ihminen. Tämä hurskastelija on nostanut itsensä muiden lajien ja koko luonnon yläpuolelle, tappanut toisia lajeja sukupuuton.

Parhaillaan on menossa kuudes sukupuuttoaalto. Selkärankaisten määrä on 40 prosenttia 1970 luvun tasosta. Meitä nyt ukkoja ja mummoja ei varmastikaan kiitetä, sillä olemme kohdelleet väkivalloin luontoa ja toisia lajeja.

Olen käynyt pitkin syksyä kirjeenvaihtoa vanhemman ja erittäin terävä-älyisen  savolaisäijän kanssa.

Arvostan tämän jo 80 vuotta täyttäneen keskustelukumppanini elämänkokemusta. Hänen käsityksensä maailmasta on vuosikymmenten saatossa muuttunut, kuten minunkin maailmankatsomukseni.

Ikiviisaan ukon mielestä ihmisen tieteellinen nimi Homo Sapiens pitäisi muuttaa Hömö Sapiensiksi. Ehdotukseni on Hölmö Sapiens.

Samaan aikaan Hölmö Sapiens hurmiossaan tuhoaa luontoa enemmän kuin sika vatukkoa.

Ihminen jumalaisessa viisaudessaan keksii ja rakentelee älypuhelimia, televisioita, digi-yhteyksiä, lentokoneita, ohjuksia ties mitä. Samaan aikaan Hölmö Sapiens hurmiossaan tuhoaa luontoa enemmän kuin sika vatukkoa eikä tyhmäpää edes ymmärrä rikoksensa suuruutta. Taistelu niukkenevista luonnonvaroista vie Holmölän pölhöt keskinäiseen välien selvittelyyn, levottomuuksiin ja sotiin.

WWF:n raportin mukaa globaali kulutus on niin suurta, että tarvitaan 1,6 maapalloa korvaamaan käytetyt luonnonvarat.

Pienenä anteeksipyyntönä hakeuduin toimimaan Nilsiän reitin suojeluyhdistykseen, jotta vesistö ei pilaantuisi ja jotta reitille palaisivat vielä sukupuuttoon kuolemaisillaan  olevat vaelluskalat, kuten järvitaimen.

Vapaaehtoista kansalaisjärjestötoimintaa virinnyt muuallakin ympäri Suomea. Ilman sitä järvet ja joet köyhtyvät. Viranomaisten voimavarat yksin eivät riitä.

Suomi on vesistöjen ja kalakantojen suojelussa kehitysmaa. Kanadassa ja USA:ssa ollaan paljon pidemmällä. Pohjois-Amerikassa voimayhtiöiden toimiluvat ovat määräaikaisia. Jos vesien ja kalojen suojelua ei hoideta, lupa evätään.

Eiköhän tämä ole nyt taputeltu! Teen tilaa uusille wanhoille wiisaille.

Palaan alkuun, siis huijaukseen. Kouluni opetti, että vain länsimaiset uskomusmytologiseen etikkaan perustuvat arvot ja elämäntavat ovat oikeita. Perehdyttyäni hivenen alkuperäiskansojen tapoihin ja kulttuureihin olen havainnut lämpimän ja kunnioittavan suhteen luontoon. Sivistymättöminä pidetyt ihmiset ovatkin meitä viisaampia. Suuri ajattelija Yrjö Kallinen oli oikeassa sanoessaan, että elämme harhassa.

Lopuksi muisto menneiltä ajoilta. Ollessani risaisen työurani aikana Akavan tiedotuspäällikkö lähettelin puheenjohtaja Voitto Ranteen (kok.) jyriseviä  tiedotteita. Ranne ruoski valtiovarainministeri Iiro Viinasta (kok..). Iiro sivalsi suorasanaisena miehenä takaisin.

Iiro Viinanen on ansioitunut luonnon ja vesistöjen suojelija. Nyt hän myös Nilsiän reitin suojeluyhdistyksen suojelija. Iiro on hyvä jätkä!

Pistäkääpä demarit paremmaks!

Kiitän nöyrästi Wanhoja Tovereita ja Demokraattia kolumnieni julkaisusta. Eiköhän tämä ole nyt taputeltu! Teen tilaa uusille wanhoille wiisaille.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Pia Viitanen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Etsinnässä sydän ja omatunto: miljoonaperijät, suurten metsäomistusten haltijat ja suurituloisimmat apteekkarit hyötyvät

On myönteistä, että talous kasvaa. Olennainen kysymys on, kuuluuko kasvu kaikille. Mielestäni kuuluu. Siksi hallituksen arvovalinnat huolestuttavat.

Syksyn alussa pääministeri Sipilä myönsi, että hallitus päätöksillään lisää eriarvoistumista. Eduskunnan tietopalvelun ja valtiovarainministeriön selvitykset näyttävät, että hallitus lisää tuloeroja ja eriarvoistumista.

Viime viikolla eduskunnassa kuulimme, kun kokoomuksen edustajat kilvan kertoivat, että tuloeroja tarvitaan. Ei voinut välttyä johtopäätöksestä, että kokoomus haluaa kasvattaa tuloeroja. Se ei ole yllätys, se sen sijaan on, että nykykeskusta on unohtanut juurensa ja toteuttaa kokoomuslaista politiikkaa, jopa innostuneeseen sävyyn.

Hallitukselta on riittänyt rahaa erityisesti hyväosaisten veronkevennyksiin: miljoonaperijät, suurten metsäomistusten haltijat ja suurituloisimmat apteekkarit hyötyvät samaan aikaan, kun perusturvaa leikataan.

On hämmästyttävää, että hallitus on kiristämässä lapsiperheiden verotusta.

Olemme vaatineet, että hallitus löytäisi sydämen ja peruisi epäreilut opettajien, hoitajien, siivoojien ja kaikkien julkisen puolen työntekijöiden lomarahojen leikkaukset. Niihinhän kikyssä päädyttiin sen seurauksena, kun hallitus kiristi sopimaan asiasta pakkolakien uhalla. Nyt, kun talous on kasvanut odotettua ripeämmin, olisi oikein peruuttaa lomarahaleikkaukset tulevilta vuosilta. Näin voitaisiin yhteisessä hengessä todeta kasvun todellakin kuuluvan kaikille.

Myös monet muut arvovalinnat huolestuttavat. On hämmästyttävää, että hallitus on kiristämässä lapsiperheiden verotusta. Myös eläkkeensaajat unohdettiin.

Kesällä kuultiin toivon pilkahdus, kun keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja vaati, että budjetissa pitäisi korottaa takuueläkkeitä mittavasti ja toimia eläkeläisköyhyyden torjumiseksi. Iloitsin, ja ajattelin, että vihdoin alkiolaishenkinen omatunto on saavuttanut keskustan. Pettymys oli sitäkin isompi, kun tulokset olivat päinvastaiset: indeksileikkaukset syövät pienet korotukset ja pientä työeläkettä saavat unohdettiin täysin.

Näitä arvovalintoja emme SDP:ssä niele. Jatkamme painostusta, kunnes epäreilut lomarahaleikkaukset perutaan ja kunnes lapsiperheet ja eläkkeensaajat saavat oikeutta. Syksyn istunnoissa olemme näiden puolesta ahkerasti puhuneet ja sama tulee jatkumaan.

Pia Viitanen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kolumni

Kirjoittajat: Jussi Kukkola on Uudenmaan maakuntavaltuuston SDP:n ryhmäpuheenjohtaja ja Eveliina Heinäluoma on Helsingin kaupunginvaltuuston SDP:n ryhmäpuheenjohtaja.

Mielipide: Helsinki, maailman ensimmäinen kaksoispääkaupunki?

Helsingin Sanomat uutisoi 21.9. Tallinna-tunnelin kahdesta eri selvitysprojektista. On tärkeää, että pääkaupunkiseudun poliittiset päättäjät perehtyvät huolella loppuvuodesta valmistuvan tunneliselvityksen arvioihin.

Pääkaupunkiseutu kilpailee tulevaisuudessa entistä enemmän muiden eurooppalaisten pääkaupunkien kanssa. Kaupunkien on tärkeää keskittyä vahvuuksiinsa pärjätäkseen kovassa kilpailussa. Tallinna-tunneli mahdollistaisi Helsingin ja Tallinnan välille maailman ensimmäisen kaksoispääkaupungin, joka houkuttelisi puoleensa niin matkailijoita kuin yritystoimintaa.

Joitakin vuosia sitten utopistiselta kuulostanut hanke on tämän päivän realismia.

Suomenlahden halki kulkeva tunneli avaisi Suomelle suoran ratayhteyden Keski-Euroopan sykkivään sydämeen. Tunnelin on arvioitu vaikuttavan myönteisesti erityisesti pääkaupunkiseudun kasvuun. Kyse ei ole kuitenkaan vain ruuhka-Suomea hyödyttävästä hankkeesta, sillä arvioiden mukaan Suomi hyötyisi tunnelista 1–3 prosentin lisäyksenä kansantuotteeseen.

Tallinna-tunneli lisäisi Helsingin ja koko pääkaupunkiseudun kansainvälisistä kilpailukykyä esimerkiksi innovaatiotoiminnassa ja kilpailussa yritysten pääkonttoreista verrattuna Tukholmaan tai Kööpenhaminaan. Samalla se kasvattaa työmarkkinoitamme, luo yrityksille uusia toimintamahdollisuuksia ja luo lisäkysyntää palveluille.

Joitakin vuosia sitten utopistiselta kuulostanut hanke on tämän päivän realismia. Huolellisen selvittämisen jälkeen päätöksenteossa tulee edetä rivakasti, jotta Suomi kykenee hyödyntämään vuonna 2025 valmistuvan Virosta Puolaan suuntautuvan raideyhteyden tarjoamat hyödyt.

Kirjoittajat: Jussi Kukkola on Uudenmaan maakuntavaltuuston SDP:n ryhmäpuheenjohtaja ja Eveliina Heinäluoma on Helsingin kaupunginvaltuuston SDP:n ryhmäpuheenjohtaja.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Eeva Donner

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja, joka asuu Espanjassa.

Olin pyhäkoulun ahkera Jeesus-kiiltokuvien ansaitsija, sitten erosin kirkosta, ja uskonnosta vapautuminen sai näkemään yhteiskuntaa toisin

Muutama vuosi sitten erosin kirkosta.  Aikaisemmissa elämäni vaiheissa olen ollut Raamattua lukeva tyttö, pyhäkoulun ahkera Jeesus-kiiltokuvien ansaitsija, harras virrenveisaaja, seurakunnan toimintaan osallistuva maallikko ja jopa kirkollisvaalien ehdokas.

Nyt olin lopullisesti lakannut uskomasta. Minusta on vanhemmilla päivilläni tullut sekulaarihumanisti. Uskonnosta vapautuminen sai näkemään yhteiskuntaa toisin kuin ennen.

Tajusin miten kristillispainotteisesti Suomessa asioita lähestytään. Kummemmin sitä ajattelematta myös poliittisessa elämässä arvot kumpuavat kristillis-juutalaiselta pohjalta.  Olemme niin tottuneet kristilliseen tematiikkaan että emme edes välttämättä sitä enää havaitse. Paitsi jos joku arvostelee Suvivirren laulamisesta tai Jouluevankeliumin esittämisestä. Mutta tuolloin arvostellaan lähinnä heitä joiden mielestä  traditiot on heivattava lopullisesti romukoppaan.

Maassa jossa mainostetaan olevan uskonnonvapaus, ollaan hanakoita  jakamaan ihmiset vuohiin ja lampaisiin.

Henkilökohtaisesti pidän traditioista, ei minulla ole mitään niitä vastaan. Niiden säilyttäminen tai niistä luopuminen ovat vain lillukanvarsia siinä suuremmassa kontekstissa jonka vahvistumisen havaitsen päivä päivältä.  Kunnioitan myös henkilöitä joilla on aito vakaumus. Mutta  tapa jolla eräät politiikot lyövät toisia Raamatulla, on vastenmielistä ja jopa pelottavaa.

Maassa jossa mainostetaan olevan uskonnonvapaus, ollaan hanakoita  jakamaan ihmiset vuohiin ja lampaisiin sen mukaan mihin uskonnollisiin yhteisöihin he kuuluvat.  Annetaan eri uskonnoille erilainen painoarvo. Puututaan kärkkäästi toisen vakaumukseen ja puolustetaan yhtä kärkkäästi sitä omaa.  Kauniisti mainitaan uskontojen pyrkimyksestä dialogiin mutta todellista dialogia en ole havainnut. Näennäistä dialogia käydään kristinuskon ehdoilla.

Aloitettaisiin  luopumalla avioliittoon vihkimisoikeudesta.

Elämme  aikoja jolloin kristinusko on hämmästyttävällä voimalla läsnä maamme valtapolitiikassa. Lainlaatijat puhuvat vakaumuksesta ja suoraan tai epäsuorasti yhden uskonnon teeseihin vedoten he pyrkivät vaikuttamaan lainlaadintaan ja estämään omaa vakaumustaan vastaan sotivien lakien voimaantuloa. Toisaalta pelotellaan muiden uskontojen, etenkin islamin, oletetuilla opeilla, joita tulkitaan omasta uskonnollisesta viitekehyksestä.

Luterilaisen ja ortodoksisen kirkkokunnan lisäksi maassamme oli viime vuonna yli 120 erilaista rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa. Noin neljännes suomalaisista pitää itseään jo nyt uskonnottomina.  Alle kolmekymppisistä Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuksen mukaan vain 15 prosenttia uskoo kristinuskon jumalaan ja  34 prosenttia ei usko mihinkään jumalaan.

Olisikohan aika irrottaa vihdoinkin kirkko valtiosta?

Aloitettaisiin  luopumalla avioliittoon vihkimisoikeudesta niissä 61 eri yhteisössä joilla se nykyään on ja siirryttäisiin pelkästään siviilivihkimiseen. Merkittäisiin vastasyntyneen lapsen nimi virallisiin papereihin heti syntymän jälkeen kuten useassa maassa jo nyt tehdään, erotettaisiin käytäntö rituaalista. Kristillinen kaste ei ole nimenantotapahtuma vaan lapsen sitominen uskontokuntaan. Jokainen juhlistakoon lapsensa syntymää omilla rituaaleillaan.

Siirryttäisiin kouluissa yhteiseen elämänkatsomustiedon opetukseen jossa eri uskontojen opit voisivat olla yhtenä osana. Jokainen uskontokunta voisi antaa tunnustuksellista opetusta omassa yhteisössään niille, jotka sellaista kaipaavat.

Ehkä vähitellen vuosikymmenten kuluessa voisi syntyä uudenlaista ajattelua sekä poliittiseen päätöksentekoon että ihmisten väliseen dialogiin kun uskomuksista ja rituaaleista tulisi jälleen sitä mitä niiden kuuluu olla – jokaisen yksityisasioita.

Eeva Donner

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja, joka asuu Espanjassa.

Kolumni

Lauri Ihalainen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja ja talousvaliokunnan sd-vastaava.

Lauri Ihalainen: Ulkomaisen työvoiman osuus kasvaa – reilut pelisäännöt kuntoon

Työperäinen ja humanitäärinen maahanmuutto nivotaan helposti samaksi asiaksi. Näin ei ole. Työperusteisen maahantuloperusteet ovat erilaiset.

Suomi ja myös työelämä tulee monikulttuuristumaan ja ulkomaalaisten osuus tulee kasvamaan.  Monien maamme alueiden työikäisen väestön kasvu on jo nyt paljolti maahanmuuttajien varassa.

Taustalla on ikärakenteemme muutos ja syntyvyyden aleneminen. Tätä hyvin kuvaa huoltosuhteemme näköalat. Vuonna 2016 Suomessa oli 59 lasta ja vanhusta 100 työtöntä kohden ja vuonna 2030 meillä on 69 lasta ja vanhusta 100 työikäistä kohden.

Suomeen muutetaan erilaisin perustein: perheen yhdistämiseksi, opiskelun vuoksi, työperusteisesti ja humanitäärisistä syistä. EU:n alueilla on perusvapauksiin kuuluva työvoiman mahdollisuus vapaaseen liikkuvuuteen.

Suurin työmarkkinoilla oleva ryhmä on maassa pysyvästi asuvat ulkomaalaiset. Toiseksi suurin ryhmä on toisen EU-maan kansalaiset, pääosin virolaiset. Viisumilla tai viisumivapaasti tulleita kausityöntekijöitä on yli kymmenentuhatta vuodessa.

Tarveharkintaisen oleskeluluvan turvin työskentelee vuosittain noin 8 000 ihmistä. Ulkomaalaisille asiantuntijoille lupia on muutama tuhatta vuodessa.

”SDP:n poliittisen harkinnan mukaiset päätökset ovat tässäkin asiassa selkeät.”

Kaikissa OECD-maissa säädellään ulkomaalaisten rekrytointia eri muodoin, myös Ruotsissa. Työvoiman liikkuvuus on positiivinen asia, jos pelisäännöt ovat reilut ja rakennetaan tosiasialliset edellytykset hyvään kotouttamiseen ja työllistymiseen.

SDP:n poliittisen harkinnan mukaiset päätökset ovat tässäkin asiassa selkeät. Viimeksi kotouttamisohjelmassa toteamme, että työperäisessä maahanmuutossa noudatetaan työvoiman saatavuusharkintaa, mutta sitä voidaan kehittää.

Tosiasiassa ulkopuolisen työvoiman tarveharkinnan ulkopuolella on valtaosa ulkomaalaisesta työvoimasta. Saatavuusharkinnassa toteutetaan ala-, tehtävä- ja aluekohtaista joustavaa harkintaa. Viime vuonna TE-toimistot tekivät noin 8 000 saatavuusharkintapäätöstä, joista 5 200 oli myönteisiä.

SDP on sivistys- ja suvaitsevaisuuspuolue.

Hädänalaisia ihmisiä pitää auttaa lähtömaissa ja myös EU:n yhteisin ponnisteluin. Suomen tulee kantaa oma osuutensa siitä.

EU:n sosiaalista roolia vahvistettaessa tarvitaan yhteisiä toimia maasta toiseen lähetettyjen työntekijöiden aseman parantamiseksi ja muun muassa työehtojen valvonnan terävöittämiseksi. Alipalkkaus tulisi saada kuriin.

Tiedonsaantia maiden välillä tulee vahvistaa. Työvoimaa välittävät toimijat pitää saada rehellisten pelisääntöjen piiriin ja ihmisten työehdoilla rahastaminen kuriin.

Saatavuusharkintaa tehtäessä TE-toimistojen tehtävä ei ole pelkästään arvioida tapauskohtaisesti työvoiman saatavuus tarvetta, vaan myös ulkomaalaisten työehtojen lainmukaisuutta ja arvioida kykyä toimia asianmukaisena ja rehdit pelisäännöt täyttävänä yrityksenä.

Usein kielteisen päätöksen taustalla on ollut työnantajan aikaisempien kokemusten perusteella kyvyttömyys suoriutua muun muassa asianmukaisten palkkojen maksamisesta.

Millainen tiekartta olisi viisasta rakentaa maahanmuuttajien kotouttamis- ja työllistämistoimiin?

1. Työperäinen maahanmuutto Suomeen tulee kasvamaan. Sen tulee olla hallittua ja torjuttava, että Suomeen ei luoda kahden luokan työmarkkinoita.

2. Työehtojen valvontaa Suomessa tulee tehostaa, keinoja on useita

  • valvontaresurssien lisääminen ja valvontavaltuuksien vahvistaminen-
  • tiedonsaantioikeuksien parantaminen-
  • veronumeron ulottaminen rakennusalan ohella mm. ravintola- ja kuljetusalalle
  • tilaajavastuulain terästäminen mm. sitä, että alihankintaketjuihin viimeisessäkin lenkissä noudatetaan työ- ja verovelvoitetta
  • Suomen olosuhteisiin soveltuvan kanneoikeuden aikaansaaminen ja alipalkkauksen kriminalisointi.

Kaikella näillä uudistuksilla on myös myönteinen vaikutus kaikkien työehtojen noudattamisen valvonnassa ja harmaan talouden torjunnassa.

3. Tarveharkinnan käsittelyaikoja voidaan nopeuttaa ja ala- ja aluekohtaisesti joustavuusharkintaa voidaan lisätä

4. Maahanmuuttaneiden työttömyysaste on noin kolminkertainen kantaväestöön nähden. Ulkomaalaisten työllisyysaste on noin 50% (koko väestö noin 69%). Ulkomaalaisia työttömiä työnhakijoita oli 2017 elokuussa 31 100.

Maahanmuuttajanuorten koulutus- ja harrastemahdollisuuksia voidaan lisätä. Maahan muuttaneen ja muuttavien koulutus- ja työllistämismahdollisuuksia tulisi lisätä erillisellä toimenpideohjelmalla.

Yksi toimiva malli on yhdistää työ- ja kielitaitojen oppiminen yhtä aikaa tapahtuvaksi. Kolmannen sektorin toimijoilla on tarjota paljon mahdollisuuksia muun muassa maahanmuuttajanuorten harrastustoiminnassa.

Lauri Ihalainen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja ja talousvaliokunnan sd-vastaava.

Kolumni

Jutta Urpilainen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Kokkolasta.

Eriarvoisuuden torjuminen on lähivuosien suurimpia poliittisia haasteita

Viime viikkoina poliittinen keskustelu on pyörinyt eriarvoisuusteeman ympärillä. On hyvä asia, että aihepiiri saa huomiota, olenhan itsekin vuosien ajan herättänyt julkista keskustelua eriarvoisuuden vähentämisestä. Julkinen keskustelu on keskittynyt tuloerojen kasvuun. Vaikka eriarvoisuudessa on kyse paljon muustakin kuin tuloeroista, ovat tuloerot yhtenä selittävänä tekijänä esimerkiksi terveys- ja hyvinvointierojen, yhteiskunnan jakaantumisen tai osattomuuden taustalla.

Näiden ilmiöiden estäminen oli yksi hallituksen kärkitavoitteista, kun sosialidemokraatit oli hallituspuolue. Viime vaalikaudella tehdyt finanssipoliittiset ratkaisut kavensivat tuloeroja. Tämän totesi myös riippumaton talouspolitiikan arviointineuvosto raportissaan.

Eriarvoisuuden vähentäminen sai viime vaalikaudella poliittisen kärkihankkeen aseman, minkä vuoksi kaikissa veroratkaisuista tulonjakovaikutuksia seurattiin tarkkaan. Vaikka taloudelliset ajat eivät olleet helpot ja edellyttivät kipeitäkin ratkaisuja, julkisen talouden sopeutustoimet toteutettiin mahdollisimman oikeudenmukaisella tavalla. Samalla tehtiin tuloeroja kaventavia ratkaisuja kuten työttömyysturvan tasokorotus, ja veroratkaisuilla kiristettiin hyvätuloisten verotusta. Näiden ratkaisujen ohessa julkista taloutta onnistuttiin kuitenkin sopeuttamaan 6 miljardin euron edestä velkaantumisen hillitsemiseksi.

Tällä vaalikaudella on kuitenkin tapahtunut tulonjakopoliittinen käänne. Tästä puhui jopa Nordean ekonomisti Olli Kärkkäinen (HS 8.9.). Lisäksi eduskunnan tietopalvelun tekemän selvityksen mukaan tämän hallituskauden ratkaisujen vuoksi eniten ovat laskeneet juuri pienituloisimpien tulot. Nousua taas on ollut suurituloisempien tuloissa. Myös valtiovarainministeriön omasta selvityksestä käy ilmi, että tuloerot kasvavat. Tämän käänteen ovat aiheuttaneet leikkaukset sosiaaliturvaan ja hyvätuloisia suosivat veroratkaisut.

Tänä syksynä eduskunta on päässyt myös käymään keskustelua tuloerojen moraalisesta oikeutuksesta. On hyvä muistaa, että yhteiskunnan eheydestä kuitenkin hyötyvät kaikki, ja vastaavasti eriarvoistuminen on taakka koko yhteiskunnalle. Tuloerojen kasvu esimerkiksi hidastaa talouskasvua, murentaa yhteiskunnan eheyttä ja voi jopa heikentää yhteiskuntarauhaa. Yhteiskuntien jakaantumista kuitenkin tapahtuu kaikkialla länsimaissa, eikä se ole kenenkään etu.

Samaan aikaan esimerkiksi veroparatiiseihin on kätketty yksityistä varallisuutta noin 7,6 biljoonaa dollaria. Euroopassa vaurain yksi prosentti ihmisistä omistaa 27% varallisuudesta samaan aikaan, kun 17 miljoonaa nuorta on työn, koulutuksen ja muun vastaavan toiminnan ulkopuolella. Kaikki ymmärrämme, että nämä esimerkit eivät kerro kestävästä kehityksestä. Tämän vuoksi viime vaalikaudella olimme aktiivisia veronkierron torjunnassa niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Toimimme esimerkiksi laatimalla kansainvälisen veronkierron torjuntaohjelman ja lisäämällä viranomaisten resursseja torjua harmaata taloutta ja veronkiertoa vuosittain 20 miljoonan euron edestä.

Oikeudenmukaisuus on osa sosialidemokraattien DNA:ta. Eriarvoisuuden torjuminen on lähivuosien suurimpia poliittisia haasteita. Toivonkin, että eriarvoisuus teemana saa yhä vahvemman jalansijan poliittisessa keskustelussamme. Demareiden kannattaakin ottaa johtajuus asiassa, ja aloittaa konkreettisen työkalupakin laatiminen etsien ratkaisuja eriarvoisuuden torjumiseksi.

 

Jutta Urpilainen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Kokkolasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta