He veivät siis paketin postitoimistoon enkä sen jälkeen enää voinut seurata missä se oli. Pitikin etsiä oikea postitoimisto soittamalla -1,80€ per minuutti! Puhelu tulikin kaikkien eri kielisten kuulutusten jälkeen tosi kalliiksi.

Ja paketti painoi 30 kiloa.

Lähetyksessäni ei ollut vastaanottajan puhelinnumeroa – osoite ja muut tiedot siitä kyllä löytyivät – ja jouduinkin maksamaan 2 euroa siitä puuttuvasta numerosta.

Jotenkin sapettaa tämä liioiteltu tekniikka, ja sitten arkisten toimintojen kankeus.

Kun kommentoin postivirkailijalle heidän toimintaansa sain vastaukseksi:” Näin muutkin liikelaitokset tekevät.” Markkinatalous vie meidät siis maksamaan kohta siitäkin että virkailija tervehtii asiakasta!

Verotoimisto taas edellytti, että palvelukodin päivästä pitäisi pystyä erottelemaan työn osuus. Ruoka ja vuokra ovat helppoja, mutta miten määritellä työ tunteina, kun se on kokonaisvaltaista huolenpitoa niin syömis- kuin nukkumistilanteissakin.

Kun kävin pankissa, avautuivat henkilötunnukseni jälkeen kaikki tietoni, vaikken ollut tämän rahalaitoksen asiakaskaan.

Sain myös tutustumistarjouksen kasvohoitoon, jonne tullessa minun olisi pitänyt kertoa sosiaaliturvatunnukseni lisäksi kaikki sairauteni ja lääkkeeni. Hoitoa markkinoi kauppatieteen ihminen eikä kosmetologi. Minulle yritettiin myydä yli 3 000 euron paketti, koska olen vanheneva nainen ja kasvoni kaipaavat syvähoitoa! Luonnollinen vanheneminen ei ole sopivaa.

Alkaa mitta täyttyä.

Edessä on hetki jolloin terveyskeskuksen aulassa tai kotonamme vastaamme tietokoneitse terveyttämme koskeviin kysymyksiin. Missä kipua, kuinka kauan, onko kuumetta… Lopulta tulee automaattilääkäriltä resepti, tai lähetetään suoraan e-reseptinä. Postiin tulee sitten ohje että kävele hakemaan lääkkeesi. Minähän päivänä valmistamme itse lääkkeemme apteekkitilan kulmassa?

Huomaan, että ikä värittää mielipiteitäni. Kuitenkin näen samalla että tämä yhteiskunta suunnitellaan keski-ikäisille ja niille joilla on tietokone. Palvelu katoaa ja jäljelle jää vain tee-se itse toimintaa. Mihin tarvitaan kohta pappia tai juristia, jos hoidamme omat kirkolliset toimitukset, avioerot tai muut. Onhan jo olemassa nettihautausmaakin!!

Kokemani on meille kaikille tuttua. Kun vielä joku jaksaisi puhua ja toimia terveen järjen ja tarkoituksenmukaisuuden puolesta!

Toivottavasti keski-ikäiset ja nuoret suunnittelijat muistavat, että ennusteiden mukaan meitä vanhuksia on 2030-luvulla enemmän kuin lapsia – eli alle 15 vuotiaita.

Me olemme kasvaneet palveluun ja sitä me haemme. Edelläkävijöitä ovat ne liikkeet ja palvelijat, jotka oivaltavat, että vanhuksia tulee palvella! Asiallisesti arvostavasti, nyt ja tulevaisuudessa.