Olemme hallituksen mukaan jääneet reippaasti jälkeen muun Euroopan kilpailukyvystä, koska työvoimakustannuksemme kokonaisuudessaan ylittävät reippaasti kilpailijamaidemme kustannustason.

Mitenkähän asian laita oikein on? Esittääkö hallituksemme oikeita lukuja, vai turvautuuko neuvonantajiin, jotka katselevat asiaa yksisilmäisesti?

Demokraatti selvitti asiaa. Tutkimme EU:n virallisen tilastolaitoksen Eurostatin palkkavertailuja vuodelta 2014. Otimme myös selvää Palkansaajien tutkimuslaitoksen viimeaikaisista havainnoista suhdannevaiheestamme.

Suomi häviää Ruotsille, tasoissa Saksan kanssa

Eurostatin vuoden 2014 tilaston mukaan arvioidut kokonaistyövoimakulut koko EU:n alueella olivat noin 25 euroa tunnilta. Lukua tulkitessa pitää ottaa huomioon, että EU:n alueella on todellisia halpatyömaita, kuten Bulgaria. Luku pitää sisällään kaikki työvoimakulut, siis myös sivukulut. Euroalueella, joka on EU:n taloudellinen kova ydin, kulut olivat noin 29 euroa tehdyltä työtunnilta.

Vertailun ylivoimainen ykkönen on Norja reippaan 50 euron työvoimakuluillaan. Maa ei kuitenkaan ole vertailukelpoinen poikkeuksellisen elinkeinorakenteensa vuoksi, kuten ei myöskään Kreikka, josta ei ole saatavissa luotettavia tilastotietoja.

Vertailun kalleimmat työvoimakustannukset ovat Tanskassa (ks. oheinen taulukko). Sitten tulee Belgia, seuraavana Ruotsi, Luxemburg, Ranska ja Hollanti. Suomi tulee perässä vasta seitsemäntenä, kertoo Eurostatin tuore tilasto.

Suomi päihittää nippanappa Itävallan ja Saksan, eikä Irlantikaan paljoa halvempi maa meistä ole.

Mistä hallituksen harhakuva johtuu?

Vaikuttaa siltä, että hallituksella olisi huonot neuvonantajat tai väärät tilastot. Mutta antaa Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkijan Heikki Taimion selittää. Samansuuntaisesti puhuu Tekniikan Akateemisten (TEK) toiminnanjohtaja oheisessa haastattelussaan. Taimio kirjoittaa PT:n blogissaan näin:

– Tavaroiden ja palveluiden taseen ylijäämästä huolimatta hallitus haikailee sellaisen kustannuskilpailukyvyn perään, joka joskus viime vuosituhannen vaihteessa oli poikkeuksellisen hyvä.

Esimerkiksi vuonna 2002 tavaroiden ja palvelusten vienti ylitti niiden tuonnin peräti 11,8 miljardilla eurolla.

Taimion mukaan hallitus tavoittelee siis jotain ihan muuta, paljon parempaa, kuin mikä tilanne on yleensä Suomessa ollut.

– Pääministeri Juha Sipilän hallitus julkisti uusia toimenpiteitä Suomen kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi. Sinänsä on myönteistä, että tavoitetta kutsutaan nyt suoraan tällä nimellä eikä enää harhaanjohtavasti joksikin ”tuottavuusloikaksi”. Kuitenkin tässä vaiheessa on paikallaan muistuttaa, että hallituksen toimet perustuvat virheelliseen ja harhaanjohtavaan käsitykseen Suomen kustannuskilpailukyvystä, joka on kirjattu hallitusohjelman tilannekuvaan: ”Kilpailukykymme on rapautunut 10–15 prosenttia keskeisiä kilpailijamaita heikommaksi”. Tätä samaa ja suurempaakin lukua toistetaan julkisuudessa yhä tavan takaa, Taimio kirjoittaa.

Sipilä ja kumppaninsa tavoittelevat siis jotain sellaista, jota meillä oli Nokian aikaan, mutta ei ole enää.

Lähteitä: Eurostat, Palkansaajien tutkimuslaitos, haastattelut ja keskustelut.