Miten elää ilman rahaa nyky-yhteiskunnassa, jossa kaikki toimii rahalla ja kaikesta rahastetaan? Tomi Astikainen eli neljä vuotta tyhjätaskuna ja onnistui vielä matkustamaan ympäri maailmaa.

Demokraatti.fi

Astikainen jakaa tässä kirjassa tietonsa ja kokemuksensa noilta vuosilta. Hyppääminen rahatalouden pyörästä ja rattaista yhdellä kerralla on vaikeaa, ja Astikainen antaa vinkkejä, miten vähentää rahan kulutusta asteittain. Kirjassa on omat luvut asumiselle, ruualle, hygienialle, terveydenhoidolle, matkustamiselle ja ihmissuhteille.

Kaikkia säestävät ja havainnollistavat Astikaisen omat kokemukset. Lisäksi Astikainen valottaa elämänkatsomusta ja tapaa asennoitua elämään, sillä ilman muutosta asenteissa ei rahattomana eläminen onnistu kovinkaan pitkään.

Asuminen muiden kodeissa, luolissa tai taivasalla, ruuan ja vaatteiden hankkiminen dyykkaamalla ja kerjäämällä, hygieniasta huolehtiminen pelkällä vedellä, matkustaminen liftaamalla tai jaloin merkitsee elämistä alituisessa epävarmuudessa ja turvattomuudessa vaatii paljon sekä psyykeltä että elämänkatsomukselta.

Astikainen uskoo että maailmassa toimii henkinen vetovoiman laki: kun jotain todella toivoo, uskoo ja tarvitsee, sen myös saa kuin näkymättömän käden tarjoamana.

Vastoinkäymiset vahvistavat

Astikainen uskoo, että kollektiivisen piilotajunnan tasolla ihmiset ja maailma ovat yhtä ja kosminen rakkaus toimii koossapitävänä voimana. Astikainen väittää ja valottaa vetovoiman lakia konkreettisten kokemusten avulla. Tietysti vastaan tulee ja pitääkin tulla vastoinkäymisiä – kun ne kohdataan ja niistä opitaan, ne kasvattavat ja vahvistavat ihmistä henkisesti.

Normaali yhteiskunta eristää ihmiset kosmisesta todellisuudesta tarjoamalla keinotekoista turvaa ja suojaa arvaamatonta elämää vastaan – mutta kuten on nähty, suojamuurit romahtavat ja jälki on pahempaa kuin pahimmissa kauhukuvissa ja paranoidioissa. Rakkauden vastakohtana ei olekaan viha vaan erillisyyttä ruokkiva pelko.

Pelko jarrutti ja hidasti myös Astikaisen siirtymistä ja heittäytymistä tyhjin taskuin pelkän kohtalon huomaan. Kun hän alussa astui Hesburgeriin ja pyysi ruuan jämiä, hänet torjuttiin tylysti ja käännytettiin ovelta. Ensin mielen valtasi epäusko ja toivottomuus, mutta Astikainen päätti jatkaa – ja nelivuotinen jännittävä ja yllätyksiä vilisevä matka pääsi vauhtiin. Mikä varmuudessa ja turvallisuudessa menetetään, se elämän rikkaudessa ja värikkyydessä voitetaan.

Astikainen ei ikävä kyllä kerro elämästään ja aikomuksistaan tulevaisuudessa nyt kun neljän vuoden trippi on ohi. Ennen sitä Astikainen valmistui kauppakorkeasta ja toimi kouluttajana ja strategisena konsulttina suuryritysten johtoportaille. Hän uskoi, että liiketoiminnan keinoin voidaan parantaa maailmaa.

Aikooko Astikainen yhdistää rahattomuuskokeilun mieltä avartavat tulokset rahan tekemiseen? Miten tämä tapahtuisi? Kannustaahan oivallus siitä, että hyvää elämää voi viettää ilman rahaakin sijoittamaan sitä yhteistä hyvää palveleviin ja edistäviin tarkoituksiin.

Pekka Wahlstedt