Monen lajin ilopillerit piristivät Työväen Musiikkitapahtuman perjantai-illassa

Litku laulaa ja balalaikka soi ja muutenkin on suomalainen tunnelma. Litku Klemetti otti yleisönsö Työväen Musiikkitapahtumassa.

Mauri Antero Nummista pätevämpää ja sopivampaa miestä tuskin löytyisi 45-vuotiaan Työväen Musiikkitapahtuman avauspuheen pitäjäksi ja erityisesti uuden esiintymislavakonseptin ensimmäiseksi esiintyjäksi. Nyt lanseeratulla Sananvapauden torilla oli näet äänessä mies, joka ihan työkseen koetteli aikoinaan sanan- ja ilmaisuvapauden rajoja ja joka esiintyi heti ensimmäisessä Musiikkitapahtumassa 1972.

Numminen muistutti, että Suomen sananvapauslaki on maailman vanhin. Hän korosti, että vapauteen kuuluu aina myös vastuu, mikä tuppaa monilta unohtumaan näinä someraivojen ja nopeasti käsistä karkaavien verkkokeskustelujen aikana.

– Mielipiteen vapaus ei oikeuta ketään solvaamiseen, painotti Numminen ja lauloi varmemmaksi vakuudeksi perään jo 1970 säveltämänsä ”Oikeus mielipiteen vapauteen” -tangon, jonka teksti on suoraan YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta.

Vakuuttavana esimerkkinä sananvapauskäsityksen kehityksestä Numminen veti yhdessä aisaparinsa ja toisen musiikkitapahtumaveteraanin Pedro Hietasen (mukana jo 70-luvun puolivälistä) kanssa sikermän kiellettyjä laulujaan – siis niitä, jotka Yleisradio pisti ”soittorajoitukseen” (lue: -kieltoon) 1960- ja -70-luvulla.

Karavaanin kaihoa, Litkun ironiaa

Perjantain musiikillisen pääohjelman korkkasi Paperitorin päälavalla riemukkaasti ja valtavan yleisömäärän edessä Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani. Keikka oli varmasti yksi hyväntuulisimmista tällä estradilla kautta aikojen. Kilpeläisen ja Karavaanin tapa yhdistää suomalainen iskelmäkaiho maailman eri kulmilta poimittuihin kepeämpiin rytmeihin tuottaa todellista hyvän mielen musaa.

Tuure Kilpeläinen, Kaihon Karavaanin Jape Karjalainen ja tukaani.

Hauskaa, että suuri yleisökin on ottanut omakseen nämä maailmansaundit. Tuuren ja Karavaanin viimeisin albumi ”Surusilmäinen kauneus”, jonka lauluista kuultiin Valkeakosken illassa puolet, nousi viime syksynä listaykköseksi, ja keikkasetin päättänyt kappale ”Autiosaari” on soinut raivokkaasti radioissa läpi tämän vuoden.

Päälavan seuraava esiintyjä Anna Puu kuuluu eittämättä myös kategoriaan ”hyvän mielen artistit”, vaikka hänen biisinsä ovatkin usein lähempänä sitä perisuomalaista melankolista iskelmäperustaa. Hän on luo lavalle kuitenkin rennon impulsiivisen fiiliksen, saa helposti porukat mukaansa ja voi helposti laulattaa hyvin tunnettuja pop-hittejään myös yleisöllä.

Anna Puu.

Hilpeälle mielelle pääsi myös Salakapakan pikkulavalla, kun sinne nousi Litku Klemetti comboineen. Musiikkilehti Soundin vuosiäänestyksessä 2016 ”vuoden tulokas” -tittelin napannut kainuulaislähtöinen Litku (oikeasti Sanna) Klemetti pistää tätä rakasta iskelmäperintöämme vielä suruttomammin uusiin kuoseihin kuin  kaksi edellä mainittua. Hänen balalaikalla kompattu musiikkinsa on estoton sekoitus avantgardepunkkia, finnhitsiä,  autotallirokkia – mitä vaan.  (Itse-)ironian puutteesta ei kukaan häntä pääse syyttämään: kuunnelkaa vakuudeksi vaikka biisit ”Progetyttö” tai vuoden 2025 euroviisuedustajaksemme kuulemma sävelletty ”Tähtiyö”.

Puusalin perjantain artistikattauksessa ei ehkä oltu ihan yhtä hilpeissä merkeissä liikkellä. Jarkko Martikaisen biisihistoriassa niin monet tekstit käsittelevät kuolemaa eri kulmista, ettei niitä voi lukea varsinaisiksi feelgood-lauluiksi. Mutta koska se kulma on useimmiten hirtehisen vino, eivät ne synkkyyteen ja ahdistukseenkaan ihmisiä saata.

Pauli Hanhiniemen lauluissa taas seikkailevat usein miehet, jotka eivät ole saaneet elämäänsä ihan kunnolla raiteilleen. Tällaisista ajelehtijoista suomalaiset kuitenkin ovat aina mielellään kuunnelleet  laulutarinoita.

Työväen Musiikkitapahtuman lauantaissa päästään varmasti kuulemaan lisää stooreja ajelehtijamiehistä, kun Demokraatin tarjoamassa konsertissa ”unelmia ja toimistohommia – Gösta Sundqvistin rakkaimmat työväenlaulut” Leevi and The Leavingsin proleinta biisirepertuaaria esittävät muun muassa Mariska, Ninni Poijärvi ja Tero Vesterinen.

Keskustelua aiheesta

37 vuotta John Lennonin kuolemasta – Yoko Ono asuu yhä samassa talossa, murhaaja pysyy kiven sisällä

John Winston Lennon ja klassinen Rickenbacker 325-kitara beatlemanian pyörteissä vuonna 1964.

John Lennon murhattiin tasan 37 vuotta sitten, kun hän oli tekemässä paluuta musiikkiin viiden vuoden tauon jälkeen.

The Beatles-yhtyeen jäsenenä maailmanmaineeseen noussut säveltäjä-muusikko-rauhanaktivisti ammuttiin julmasti kotiovelleen New Yorkissa myöhään joulukuun 8. päivän iltana vuonna 1980.

Liverpoolissa syntynyt John Lennon oli kuollessaan 40-vuotias.

Tuona koleana joulukuun iltana Lennon oli palaamassa vaimonsa Yoko Onon kanssa kotiin äänitysstudiolta. Kello 22.50 New Yorkin aikaa hän nousi Dakota-rakennuksen edustalla autosta.

Porttikongin varjoissa pälyili mies, joka oli odottanut hänen paluutaan pahat mielessä. Kun John Lennon oli ohittanut hänet, ampui mies (jonka nimeä emme mainitse) lähietäisyydeltä viisi laukausta kohti Lennonia. Selin murhaajaan olleeseen Johniin osui neljä luotia.

Paikalle hälytetty poliisiauto toimitti uhrin Rooselvelt-sairaalaan. Lääkärien ponnisteluista ja elvytysyrityksistä huolimatta oli hänet todettava kuolleeksi.

Kyynisempi toteaisi tekijän olevan paremmassa turvassa eristettynä vankilassa kuin ulkomaailmassa.

Lennonin leski, 84-vuotias Yoko Ono asuu yhä samassa Dakota-talon asunnossa New Yorkissa.

Murhaaja puolestaan istuu edelleen vankilassa.

Tekijä tuomittiin elinkautiseen. Hänen anomuksensa ehdonalaiseen pääsystä ovat järjestään kaatuneet. Kyynisempi toteaisi tekijän olevan paremmassa turvassa eristettynä kiven sisällä kuin ulkomaailmassa, jossa John Lennonin murhaajalla ei ole paras ennuste ystävistä ja vaikutusvallasta.

8.12.1980 oli miljoonille The Day The Music Died. The Beatlesin musiikki oli kokonaiselle sukupovelle lapsuuden ja nuoruuden sound track.

Paljon muutakin hyvää musiikkia tehtiin noin vuosina. Silti The Beatles oli enemmän, yhtye yli muiden. Eikä pelkkää historiaa. Myös uudet sukupolvet löytävät Fab Fourin ja John Lennonin musiikin.

Ylen Teema & Fem -kanava muistaa tänään Lennonia klo 22.55 alkaen.

Lennonin viimeiset sanat -ohjelmassa BBC:n toimittaja Andy Peebles kertoo radiohaastattelusta, jonka hän teki John Lennonin ja Yoko Onon kanssa vain kaksi päivää ennen kohtalokasta päivää.

John Lennon kehui aina New Yorkia. Viimeiseksi jääneessä haastattelussaan hän kertoo kokevansa olonsa siellä turvalliseksi. Traagista.

Ringo Starr taas keikalle Suomeen – viime kerrasta lähes 20 vuotta

Kuva: Lehtikuva-AFP

Ex-beatle Ringo Starr tulee Helsinkiin keikalle ensi kesänä. Ringoa avittaa hänen All Starr -kokoonpanonsa. Bändissä musisoi kovan luokan tekijöitä, kuten Totosta tuttu kitaristi Steve Lukather ja muun muassa kitaristiässä Steve Vain taustalla nähty rumpali Gregg Bissonette.

Ringo Starr on esiintynyt Suomessa kahdesti aikaisemminkin, Pori Jazzeilla vuonna 1992 ja Helsingin jäähallissa vuonna 1998.

Ringon soolouran hitteihin kuuluvat It Don’t Come Easy, Back Off Boogaloo, Photograph sekä Weight of The World. Ringon tuorein, järjestyksessään 19. sooloalbumi ilmestyi syyskuussa.
Beatles hajosi vuonna 1970.

Ringo Starr All Starr Band esiintyy Kaisaniemen puistossa 13. kesäkuuta.

AVAINSANAT

Teosto blokkasi musiikin kuuntelun Youtube-palvelusta Suomessa

Kuva: Kuvakaappaus Youtubesta

Musiikintekijöiden tekijänoikeuksia valvova Teosto on estänyt musiikin kuuntelun Youtube-palvelusta Suomessa. Blokkaus koskee huomattavaa osaa sekä kotimaisten että ulkomaisten artistien musiikista.

Youtuben omistama Google kertoo sivuillaan, että yhtiö ei ole onnistunut uusimaan Teoston kanssa tekemäänsä lisenssisopimusta, joten jotkin musiikkia sisältävät videot estetään Suomessa.

Asiasta uutisoi aiemmin Iltalehti.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kansallisooppera Estonia juhlistaa sata vuotta täyttävää isänmaataan – vakuuttavan ilmaisukykyiset terveiset etelänaapurista

Kuva: Tanel Meos
Sopraano Kristel Pärtna hurmasi Viron kansallisooppera Estonian La Traviatan Violettana.

 

Maailman valloittajia riittää! Verdin La Traviata tekee sen oopperateosten rivissä, Kansallisooppera Estonia oopperaestradien sarjassa. Virolaisten esitys on itsessään yhdenlainen menestystarina. La Traviatan viimeisin taival on kestänyt parisenkymmentä vuotta. Suosio on ollut suuri ja tarve ohjelmistossa pysymiseen pakottava.

Tarina perustuu kirjailijan kokemuksiin pariisilaiskurtisaanin kanssa. La traviata tarkoittaa langennutta naista.

Kuvankauniin kurtisaani Violettan tanssiaisissa nuori Alfred tapaa ihailemansa kaunottaren. Sairaudestaan vasta toipunut Violetta on yllättynyt rakastuneen Alfredin lämpimistä sanoista ja huolenpidon halusta.

Tapahtumat etenevät parin yhteiselämän alkamiseen, mutta särön tuo siihen nuorukaisen isän vaatimus lopettaa suhde sen epäsäädyllisyyden vuoksi.

Lopulta Violetta taipuu kammottavan vaatimuksen edessä ja kirjoittaa Alfredille erokirjeen. Tauti alkaa riuduttaa nuorta kaunotarta ja vaikka käänne parempaan lopulta tapahtuu, kaikki on myöhäistä. Sairaus vie uudelleen toisensa löytäneet rakastuneet erilleen, Violetta kuolee.

OOPPERA

Kansallisooppera Estonia (vierailu Aleksanterin teatterissa Helsingissä)

Giuseppe Verdi: La Traviata

Libretto Alexandre Dumas nuoremman romaanin Kamelianainen pohjalta Francesco Maria Piave – Kapellimestari Jüri Alperten-  Ohjaus Neeme Kuningas – Lavastus ja puvut Anna Kontek – Valaistus Esko Suhonen – Rooleissa Kristel Pärtna, Hatšatur Badaljan, Rauno Elp, Helen Lokuta, Juuli Lill, Roman Chervinko, Mart Laur, Märt Jakobson, Mart Madiste, Rostislav Gurjev, Mati Vaikmaa, tanssijat Urve-Ly Voogand ja Taras Titarenko: Kansallisooppera Estonian orkesteri ja kuoro

Yllättävää verkkautta, kiireettömyyttä

Helsingin vierailulla oopperan alkusoitto soi poikkeuksellisen verkkaisena, johdanto valmisteli illan alustan huolella ja yksityiskohtaisesti. Ulos- ja ylöstulot kuuluivat selkeinä, jäntevät rytmityksiköt korostuivat.

Ja jotain mielessä liikahti: oli kuin talon vanha henki olisi vastannut, herännyt muistoihinsa. Tällainen sointi, tällainen akustiikka tänä digittävänä aikana. Vain perinteikäs ”Mittemot” puuttui illan päättyessä. Ei Bulevardiaa enää.

Näyttämön ihastuttavan runsas yleisilme oli avoimen romanttinen. Ja kuoron osuus heti alkuvaiheesta lähtien suorastaan tulvi luontevana antautuvaa osallisuutta, veikeyteen saakka.

Orkesterin tapa poimia yksityiskohtia ja partituurin persoonallisia piirteitä läheni kertojan tehtäviä. Loppua kohti orkesterin soitto oli yhä notkeampaa, yhtenäisempää ja hienovireisempää. Äärimmillään musiikki kuin näykki kiusoitellen fraaseja esiin.

Viimeinen kohtaus eli todella vaikuttavana. Violettan lopun hetkissä sairaan suojaksi laskeutuneet hauraan harsomaiset verhot nousivat hitaasti ylöspäin, päästivät sitten otteensa ”maasta” ja laskeutuivat irti kiinnikkeistään, vapaina tuulen ja vedon viedä.

Mannermaista äänivarantoa ja näyttävänä soivaa kapasiteettia

Violettan osassa laulanut viehättävä Kristel Pärtna helisytteli vahvan ja soinnikkaan sopraanonsa sävyjä ohennetusta hentoudesta avoimeen voimaan. Rooli ulottui tyttömäisen viattomasta, kaihoa ja iloa pulppuavasta vakavoituneeseen ja sairauden alistamaan. Aito rakkaus ja kaunis kunniallisuus loistivat entisen kurtisaanin olemuksesta.

Rauno Elp Alfredin isän, Georges´in, osassa suorastaan tykitti baritoninsa ylväitä äänivarojaan. Elp eläytyi erinomaisesti ylpeytensä perään huutelevana, määräilevänä ja lopulta rikkeensä tunnustavana isänä.

Alfredin rooliin hälytetty ja pyyteettä antautuva tenori Hatšatur Badaljan väläytteli kestävän ja korkean tenorinsa äänivaroja. Paroni Douphalina laulaneella Roman Chervinkolla on paitsi terveen tasaisena soiva baritoni myös kuin kivenhakkaajan luja työväline hallussaan.

Estonian solistiriveissä on hyvän talon mukaisesti myös kelpo varanto luottolaulajia. Helen Lokuta (Flora), Juuli Lill (Annina), Märt Jakobson (tohtori Grenvil), Mart Madiste (Gaston), Mart Laur (markiisi d´Obigny), Rostislav Gurjev (Joseph) ja  Mati Vaikmaa (komissaari) täyttivät sivuroolit täysmittaisesti.

Balettisolistit Urve-Ky Voogand ja Taras Titarenko virkistivät niin näyttämön henkilöitä kuin yleisöä taidoillaan.

Romanttisen kutsuva peilisali ja luonnollisina elävät roolihenkilöt

Neeme Kuninkaan ohjaus tekee klassisen suorituksen: musiikille on tilaa, tapahtumat etenevät ja pureutuvat aiheeseen, henkilöt elävät vahvasta laulullisesta vaateesta huolimatta.

Anna Kontekin väsymätön ideapankki on tuottanut lavasteeksi upean peilisalin, jossa hahmot monistuvat ja näyttävät eri puolia itsestään, jossa liike ja peilien väliset solat saavat sisällöllisiä ja toiminnallisia ihmeitä aikaan. Kuolemankohtauksessa hiljainen pysähtyneisyys ja liikkeen huojuva aavistus ovat vahvasti läsnä.

Kontekin suunnittelemat asut kutoutuvat rooleihin ja tapahtumiin saumatta – tai saumat peittäen. Esko Suhosen valot ottavat itselleen hienotunteisesti värityksen ja osallisuuden tehtäviä.

Rakkauden paloa ja kivun kosketusta

Ooppera avaa yhtä lailla rakkauden paloa kuin kivun kosketuksia. Isän ylpeä kunnia saa huutia rakkauden voiman alla. Mutta luonto palauttaa lopulta eläjänsä omaan järjestykseensä. Suru on sekin kaunis, mutta niin epäoikeudenmukainen.

Virolaisvierailusta jäi verrattoman lämmin maku, tunnelma oli korkea ja anti tasokasta. Monin tavoin läheinen naapuri tarjosi parastaan. Juhlivat kansat ja valtiot saavat yhdessä nostaa maljansa menestykselle ̶   nyt laulun ja musiikin siivin!

Matti Saurama

Keskustelua aiheesta

Maailmankuulu baritoni Dmitri Hvorostovski on kuollut 55-vuotiaana

Kuva: Lehtikuva

Maailmankuulu venäläisbaritoni Dmitri Hvorostovski on kuollut 55-vuotiaana, kertoo muun muassa uutistoimisto Tass. Laulajan edustaja vahvisti asian Tassille.

Oopperalaulajalla oli todettu aivokasvain. Hän kuoli syöpään varhain tänä aamuna Lontoossa. Hvorostovskin sairaus oli todettu 2,5 vuotta sitten.

Laulajan kuolemasta kerrottiin myös hänen Facebook-sivuillaan. Suomessa asiasta uutisoi aiemmin Helsingin Sanomat.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta