30.6.2016 06:00 ・ Päivitetty: 29.6.2016 17:25
Nasima Razmyar, 31: “Monet kysyvät, että tunnenko olevani afgaani vai suomalainen”
”Kun katson peiliin, niin näen tosi paljon kiitollisuutta. Koen olevani onnekas, että olen tässä elämäntilanteessa ja saan tehdä tätä työtä. Olen tehnyt urani eteen paljon töitä, mutta siitä huolimatta koen myös olevani onnekas.
Moni muukin uurastaa paljon, mutta minulla on loksahtanut palaset kohdilleen. Käynyt hyvä tuuri. Tunnen tästä suurta kiitollisuutta ja saan siitä energiaa tehdä työni vieläkin paremmin.
Monet kysyvät, että tunnenko olevani afgaani vai suomalainen. Että mikä minun identiteettini on. Itse en mieti sitä enää ollenkaan. Näen peilissä vain itseni, Nasiman. Naisen, tyttären, toivon mukaan monelle myös ystävän.
Tajusin jo varhain, että elämä ja asiat eivät aina mene niin kuin on ajateltu. Se ei haittaa. Usein elämä tuo tullessaan jotakin paljon parempaa, kuin mitä alunperin oli suunniteltu. Minua pelottaa ajatus, että jonakin päivänä näkisin peilikuvassani vain poliitikon, valtionaisen. Että alkaisinkin muodostaa siitä omaa minä-kuvaani. Että poliitikon rooli tulisi hallitsevaksi rooliksi myös vapaa-ajalla.
Haluan säilyä poliitikkona omana itsenäni. Raskaan työpäivän jälkeen on ihana mennä kotiin. Tapahtui tässä politiikan maailmassa mitä tahansa, on ihana tietää, että koti on aina turvasatamani. Siellä ovat läheiset, rakkaat ihmiset. Saan voimaa ihmisten tapaamisesta.
Mieleenpainunut hetki oli, kun vanhempi nainen tarttui minua käsistä, katsoi syvälle silmiini, ja toivotti minulle voimaa ja jaksamista työhöni. Ne ovat ihania kohtaamisia.”
Nasima Razmyar on kansanedustaja.
Lisää aiheesta
Teksti: Nora Vilva
Juttu ilmestyi ensin Demokraatin viikkolehdessä 7.1. 2016
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.