D-analyysit

Monet poliitikot nyökyttelivät, kun Kääriäinen ja Tölli moittivat poliittisen keskustelukulttuurin – Mutta kuinka jatkopaikkaa hakevat edustajat toimivat itse eduskunnassa?

Lehtikuva
Toimituksen kommentit

RANE AUNIMO

Toimituspäällikkö

Lehtikuva
Toimituksen kommentit

RANE AUNIMO

Toimituspäällikkö

Lehtikuva
Toimituksen kommentit

RANE AUNIMO

Toimituspäällikkö

Keskustalaiset Tapani Tölli ja Seppo Kääriäinen kertoivat eduskunnan syysistuntokauden alla päättävänsä pitkän edustajataipaleensa ensi keväänä. Kummankin lähtöilmoitusta säestivät parahdukset, joissa he ilmeisen vakavina arvostelivat nykyistä poliittista keskustelukulttuuria. Vääristelyn ja tahallisen väärinymmärryksen eetos helpotti henkilökohtaisen ratkaisun tekemistä.

Töllin mukaan Eduskuntakeskustelut ovat usein kuin Twitter-väittely, jossa osallistujat kisaavat siitä, kuka keksii kärjekkäimmän tavan loukata toista.

”Välillä täysistunnon keskustelut ovat sellaisia, että tekee mieli lähteä salista pois”, Tölli sanoi Helsingin Sanomissa.

Töllin mukaan pahinta on se, että edustajat ymmärtävät toistensa lausuntoja tahallaan väärin – ja sitten ottavat kantaa näihin tarkoituksellisesti väärin tulkittuihin näkemyksiin.

”Se on näennäiskeskustelua. Se on todella väsyttävää. Sillä ei ole mitään tekemistä yhteisten asioiden hoitamisen kanssa.”

Kääriäinen vuodatti verkkosivuillaan, että politiikassa on meneillään ”aikamoinen murros”.

”Nikamakohdassa on siistiä antaa tilaa politiikan nykymeininkiin ja -tyyliin paremmin sopiville voimille.”

Konkarien jäähyväisten alla useat jatkokautta hakevista kollegoista nyökyttelivät Töllin ja Kääriäisen huomioille sosiaalisessa mediassa. Kuin kuorossa konkarien sanat todettiin viisaiksi ja paneutuneen mietiskelyn arvoisiksi.

Tapani Tölli. LEHTIKUVA

Ensi kevään eduskuntavaaleja kohti mentäessä onkin mielenkiintoista seurata, kuinka nykyiset ja tulevat kansanedustajat toteuttavat nyt osoittamaansa huolta käytännössä. Annetaanko kilpailijoiden kommenteille arvoa silloinkin kun ne eroavat omasta ajattelusta ja halutaanko toista oikeasti ymmärtää?

Englanninkielinen ilmaisu ”the benefit of a doubt” kääntyy vähän kankeasti suomeksi. Oikeusterminä sillä viitataan syyttömyysolettamukseen, mutta arjessa siihen, että uskotaan toisesta mieluummin hyvää kuin pahaa. Kelpaisiko tämä poliitikoille ohjenuoraksi muutenkin kuin hymistelyissä?

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 46 Demokraatti
NYT LOPPUI JUOMINEN - Aiemmin nuoret ryyppäsivät Islannin kansallispäivänäkin
PÄÄTOIMITTAJALTA - Kun idoli paljastuu petturiksi
ANTTI HEIKKINEN - Menestyskirjailijalla on monta rautaa tulessa
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat


Uusimmat