D-analyysit

Monilla on jatkuva tarve sivaltaa kilpailevien puolueiden päättäjiä ja kerätä irtopisteet kotiin, ja olen syyllistynyt tähän itsekin

Jukka-Pekka Flander
Jukka-Pekka Flander
Jukka-Pekka Flander

Myönnän, olen syyllistynyt tähän itsekin. Toisinaan kiusaus tölväistä Twitterissä typerästi kommentoinutta päättäjää kasvaa liian suureksi. Ajoittain tulee hetkiä, jolloin muiden tekemiä ehdotuksia olisi voinut tulkita hyväntahtoisemminkin.

Kehittynyt viestintäteknologia, politiikan rytmin nopeutuminen ja sosiaalinen media kannustavat räväköihin kommentteihin ja jyrkkiin näkemyksiin. Tämä haastaa isojen kokonaisuudistusten ajamista ja on omiaan nakertamaan kansalaisten luottamusta poliittisiin puolueisiin ja päätöksentekijöihin.

Pääministerin on oltava nykyään lausuntoautomaatti asiaan kuin asiaan.

Sain kimmokkeen ajatteluun, kun luin Marko Junkkarin artikkelin (HS 26.11.2017) edellisistä Suomen pääministereistä ja heidän ajatuksistaan pääministerin työstä. Paine on valtaisaa, epäonnistumisia vahdataan ja melkein mihin tahansa on kyettävä muodostamaan perusteltu näkemys erittäin lyhyellä varoajalla.

Siinä, missä Ahon aikaan 1990-luvun alussa tahti oli verkkainen ja pääministeri sai suurin piirtein itse päättää, milloin puhuu, mistä puhuu ja kenelle puhuu, on pääministerin oltava nykyään lausuntoautomaatti asiaan kuin asiaan.

On oltava virheetön, koska sanoja tulkitaan tarkkaan ja kaikki vanhat kommentit ja teot on kaivettavissa hetkessä esiin.

Sote-uudistus on ollut kuuden edellisen hallituksen pöydällä.

Se vaatii paljon ja epäilemättä kuluttaa ihmistä. Kysymys on kiinnostava inhimillisesti mutta myös siksi, että tämän kehityksen tuloksena on se, että isoja ja yhteiskunnallisesti merkittäviä uudistuksia tuntuu olevan nykyään erittäin vaikeaa saada ajettua läpi. Sote-uudistus on ollut kuuden edellisen hallituksen pöydällä ja vaikealta näyttää nytkin.

Lipponen on muuten pääministeri, joka on ollut viimeksi tehtävässä kautensa alusta loppuun.

Kansalaisten luottamus puolueita, päättäjiä ja instituutioita kohtaan on heikentynyt.

Voisiko tämä johtua luottamuksen puutteesta? Tutkijatohtori Johanna Vuorelma ja Paul-Erik Korvela väittävät kirjassaan Puhun niin totta kuin osaan – Politiikka faktojen jälkeen, että totuudenjälkeisen ajan sijaan elämme luottamuksen jälkeistä aikaa.

Kansalaisten luottamus puolueita, päättäjiä ja instituutioita kohtaan on heikentynyt ja eri maissa turhautumista kanavoidaan tukemalla uusia kansanliikkeitä, jotka eivät edusta mitään vanhaa. Vuoden 2009 Suomen vaalitutkimuksen mukaan 15 prosenttia vastaajista koki luottavansa puolueisiin, kun vastaavasti Sauli Niinistön kannatus oli 76 prosenttia lokakuussa 2017.

Monilla on jatkuva tarve sivaltaa kilpailevien puolueiden päättäjiä.

Ehkä elämmekin totuudenjälkeisen ajan sijaan luottamuksen jälkeistä aikaa. Nopeiden poliittisten irtopisteiden ja pikavoittojen aikaa ainakin elämme.

Monilla on jatkuva tarve sivaltaa kilpailevien puolueiden päättäjiä ja kerätä irtopisteet kotiin. Siinä sivallellessa ei tunnu olevan aina niin justiinsa, että ovatko kaikki faktat kunnossa tai onko esittäjä itsekään johdonmukainen. Tällainen on omiaan heikentämään paitsi päättäjien luottamusta toisiinsa, myös kansalaisten luottamusta päättäjiin.

Ehkä joskus olisi paikallaan säätää twiittisormen herkkyyttä hiukan.

Tarvitsemme lisää dialogia ja ymmärrystä toisiamme kohtaan.

Voi olla paljon toivottu, mutta näin joulun lähestyessä toivoisin lahjaksi vähemmän pahantahtoisia tulkintoja ja tahallista väärinymmärtämistä. Asioista, arvoista ja politiikasta kuuluu haastaa lujastikin, mutta henkilöön ei pidä mennä.

Jotta voimme rakentaa parempaa tulevaisuutta, tarvitsemme lisää dialogia ja ymmärrystä toisiamme kohtaan. Uudenvuoden lupauksena lupaan olla itsekin armollisempi muita ihmisiä, myös mieltään muuttavia tai huonosti sanansa valinneita poliitikkoja kohtaan.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat