Monten sunnuntai tarjosi tutun kärkikolmikon ja mustaa jäätä – ”Kaikki tekevät täällä virheitä. Minä tein niitä vähiten.”

Kuva: Lehtikuva
Sebastien Ogier.

Viimeinen ajopäivä Monte Carlo -rallissa ei tuonut enää muutoksia kolmen kärjen järjestykseen, vaikka mustaa jäätä ja lumipenkkoja reitillä olikin. Podiumin nappasivat samat nimet kuin viime vuonna – tosin Ott Tänak ajoi tällä kertaa toiseksi Toyotan haalarissa ja Jari-Matti Latvala astui korokkeella askelman alaspäin kolmanneksi.

– Kaikki tekevät täällä virheitä. Minä tein niitä vähiten, arvioi Sebastien Ogier syyksi voittoonsa.

– Neulansilmässä vaihtaisin pakille, enkä ajaisi autoa kiinni ojaan, tekisi Ogier toisin, jos ralli alkaisi nyt.

– Lisäksi rengasvalinnat eivät olleet minulle oikeita. Mutta en valita – voitto kuitenkin näinkin tuli.

Tänak pystyi haastamaan mestari Sebastien Ogieria, mutta se kilpistyi lauantaiaamun iskunvaimennusongelmaan ja ero venähti yli minuuttiin.

– Auto oli tuoreessa lumessa aivan liian kova. Siellä oli jotain väärin tai rikki, en tiedä. Asetukset olivat kyllä oikein, kertoi virolainen maalissa.

Hänen onnistui ajamaan ennen ongelmaa vain 14,9 sekunnin päähän Ogierista.

– Tiimi on hyvä ja auto on hyvä, kiteytti Latvala tyytyväisenä ja huojentuneena maalissa.

– Iso kivi lähti harteilta. Olen ollut masentunut viime kauden Australian lopetuksen jälkeen. Tyhmä virhe (ulosajo) painoi mieltä ja koko viime syksy oli vaikea teknisten ongelmien takia. Todella hieno viikonloppu. En ole ollut podiumilla sitten viime kesäkuun Sardinian jälkeen, sanoi Latvala.

– Ogier on herra Monte Carlo. Hän tietää olosuhteet ja etenkin niiden muutokset. Miten sopeuttaa vauhti mihinkin keliin ja tien pinnan muutokseen. Tämä oli minulle maksimi suoritus täällä. Luotto autoon pitäisi olla parempi, että vauhtia olisi voinut ilman suurta riskiä nostaa. Myös viimeisen ek:n pari lisäpistettä on tärkeä lisä, iloinen Latvala laski.

Latvala on nyt tasapisteissä (17) kolmantena Citroenin Kris Meeken kanssa, vain pisteen päässä tallitoveri Ott Tänakista (18).  Sebastien Ogier on johdossa 26 pisteellä.

Mäkinen aavisti Ogierin kovuuden

Ogier ajoi jo toistamiseen M-Sportin Fordilla kotikisansa kuudenteen voittoon – ja viidenteen peräkkäiseen WRC:lla. Toyotan tallipäällikkö Tommi Mäkiselle ei Ogierin otteet tulleet yllätyksenä.

– Kyllä se tietenkin tuo kilpailun aloitus oli jo sellainen, että sitä pystyi arvioimaan, miten siinä käy. Olosuhde tuttu, pimeässä kotikulmilla ja uusi pätkä väärinpäin, kiteytti Mäkinen lähtökohdan.

– Meidän tulos kertoo, miten läksyt on tehty viime vuodesta. Tärkeää on ollut voimien laitto oikeaan osoitteeseen. Ei ollut teknisiä ongelmia, jatkoi Mäkinen tyytyväisenä.

– Oli iso yllätys, että Tänak pääsi noin nopeasti vauhtiin ja neljään pohja-aikaan. Kyllä odotukset nyt nousevat koko kauteen, kun on näin hyvä kolmikko. Harmi homma Esapekan pisteet lopussa, mutta hänkin ajoi kokonaisuudessa hyviä aikoja, summasi Mäkinen.

Toyotan kuljettaja rosteri osoitti Montessa vahvuutensa. Siinä on kokemusta ja nuoruutta.

– Tänakin kanssa tehtiin kahden vuoden plus jotakin sopimus. EP:lla ja Jari-Matilla on yksi plus yksi, kuten 2016 sovittiin, sanoi Mäkinen.

Hän ei ole huolissaan kuskiensa sopimustilanteesta.

– Meidän täytyy vain tehdä hyvää työtä ja olosuhteet sekä hyvä henki, niin että näillä pärjää ja meillä ajaa.

– Nyt seuraavaksi ajetaan kotona päin (Ruotsissa). Sen pitäisi istua hyvin. Sitten on Meksiko ja meillä on nyt tietoa siitä ohuessa ilmassa ajamisesta, mitä ei vuosi sitten ollut. Japanissa on ajettu korkean ilmanalan dynamometrissä – auto on sinnekin nyt aika paljon parempi, ennakoi Puuppolan päällikkö.

– Kyllähän tämä nyt on unelma-alku. Täytyy olla tyytyväinen. Merkkimestaruudessa ollaan Fordin kanssa nyt tasoissa, Mäkinen iloitsi.

Toyotan R5:lle ei vielä aikataulua

Volkswagen tiedotti tänään neljän päivän kylmätestien päättymisestä Ruotsissa. Testaamassa olivat olleet kaksi ex-maailmanmestaria; Petter Solberg ja Marcus Grönholm sekä Pontus Tidemand. Aiemmin VW on ilmoittanut paluustaan rallin MM-sarjaan R5-luokan Pololla elokuussa Saksan rallissa.

– WRC2-luokkaan ei Toyotalta vielä ole aikataulua R5 luokitellulle autolle. Keskustelua on käyty. Passelia sopivaa moottoria ei ole, sillä sen pitää olla sarjatuotannossa. Tarvitaan jotain uutta, että siihen päästään, kertoi Mäkinen.

Lapilla murheita viimeisellä pätkällä

Kovaa kilpaa neljännestä sijasta ajaneiden Toyotan Esapekka Lapin ja Meeken välillä päättyi Lapin tappioksi – ja vielä vaikeimman kautta. Lappi joutui antautumaan viimeisellä ek:lla, power stagella ja menetti jopa kolme sijaa alaspäin pudoten seitsemänneksi. Ohi menivät Fordin Elfyn Evans 2,7 sekunnilla, Hyundain Thierry Neuville 3,7 sekunnilla ja Meeke 14,4 sekunilla.

– Siellä oli sellainen kahden kilometrin soraosuus. Menin vähän linjalta ulos, enkä voinut jarruttaa vaan menin leveäksi autonmitan verran. Ei siinä mitään, mutta aika meni siinä, etten saanut pakkia päälle peruuttaakseni takaisin tielle. Siihen meni yli puoli minuuttia. Pakissa on ollut ongelma joka kerta kun olen spinnannut. Se nyt harmittaa, selvitti pieksämäkeläinen Lappi pettyneenä. – Paljon positiivistakin on. Kaikki kilsat tuli ajettua, sai Lappi kuitenkin sanottua.

Kalle pokkasi pytyn Monacossa

Kalle Rovanperä kartturinaan Jonne Halttunen olivat toiseksi nopeimmat Skodallaan R5-autojen luokassa. Koska hän ei ajanut WRC2-luokan pisteistä Montessa, häntä ei laskettu WRC2:n tuloksiin. Pytty-kerhoon hän kuitenkin pääsi, koska pokkasi parhaan luokittelemattoman kuljettajan ”promotion”-palkinnon; Monacon autourheiluklubin puheenjohtajan pytyn.

– Lähes täydellinen ralli. Ei voi olla kuin ylpeä. Kyllä täällä toinen sija on sellainen, että voi sanoa suorituksen olleen täydellinen, 17-vuotias jyväskyläläinen pyöritteli.

– Spinnejä ja muutamia tilanteita tuli. Nyt oli vielä sunnuntaina mustaa jäätä, haasteita oli. Vaikeinta oli tehdä nuotti ja sitten kuunnella sitä nuottia, kun tavaraa on siinä niin paljon. Joutuu käyttämään enemmän päätä siihen ajamiseen, kertoi uskomattoman ajon tehnyt Kalle. – Kyllä tämä on uran kohokohta. Nappisuoritus, toisen polven ralliautoilija Rovanperä kiteytti.

Seuraavaan MM-ralliin Ruotsissa ei Rovanperä ikänsä takia voi osallistua. Meksikoon hän osallistuu maaliskuun alussa tehtaan autolla ja ajaa myös MM-pisteistä. Nyt käytössä oli Toni Gardemeisterin tiimin auto. Rallin monitaituri Gardemeisterin viikonloppu oli lähes täydellinen, hän ajoi Montessa Latvalan jäänuottiautoa ja samaan aikaan Rovaniemellä rallin SM-sarjan avauksessa Erik Pietarinen voitti Tunturirallin – niin ikään Gardemeisterin tiimin Skodalla.

Keskustelua aiheesta

Musertavan ylivoimainen Björgen hehkutti Pärmäkoskea – ”Krista on yksi tulevaisuuden kovimmista”

Kuva: Lehtikuva / Timo Jaakonaho
Kuvassa naisten 30 kilometrin mitalikolmikko Krista Pärmäkoski (vas.), Marit Björgen ja Stina Nilsson (oik.).

Marit Björgen päätti uskomattoman olympiauransa musertavaan voittoon Pyeongchangin kisojen päätöslajissa 30 kilometrillä. Olympiakulta oli 37-vuotiaan norjalaishiihtäjän kahdeksas, ja se nosti hänet ampumahiihtäjä Ole Einar Björndalenin ja maastohiihtäjä Björn Dählien rinnalle talviolympialaisten kaikkien aikojen voittoisimpina urheilijoina.

Samalla kasvoi kokonaissaalis viiteentoista olympiamitaliin. Björndalen 13 mitalillaan jäi taakse jo parisprintin pronssisijalla.

– Tätä on vaikea ymmärtää, kahdeksan kultaa ja 15 mitalia. On kunnia päättää olympiaura tällaiseen, Björgen kertoi.

Uran jatkoa vaikkapa ensi vuoden Seefeldin MM-hiihtoihin Björgen vielä pohtii. Jotain prioriteeteista kertoo kuitenkin ehkä se, mikä hiihtokuningattarella oli ajatuksissa ensimmäisenä maaliviivan ylitettyään.

”Näette häntä vielä paljon.”

– Olen ollut kolme viikkoa erossa (2-vuotiaasta pojastaan) Mariuksesta. Tiesin, että saan nähdä hänet jälleen pian.

Björgen iloitsi palkintopallilla ”nuorten tyttöjen” eli 27-vuotiaan Krista Pärmäkosken ja 24-vuotiaan Stina Nilssonin seurasta.

– Krista on tulevaisuudessa yksi kovimmista, Björgen julisti.

– Näette häntä vielä paljon.

STT–JANNE LEHIKOINEN

Pärmäkoski harvinaisessa seurassa – katso ketkä suomalaiset ovat voittaneet kolme henkilökohtaista olympiamitalia

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

Samoissa olympialaisissa kolme henkilökohtaista mitalia voittaneiden suomalaisten hiihtäjien lista ei ole pitkä. Tänään listalle nousi 30 kilometrin kisassa olympiahopeaa voittanut Krista Pärmäkoski, jolle hopea oli Pyeongchangissa kolmas henkilökohtainen mitali.

Pärmäkoski on aiemmin hiihtänyt pronssille yhdistelmäkilpailussa ja kymmenellä kilometrillä.

Sunnuntain hopea nosti hänet kymmenenneksi suomalaishiihtäjäksi, joka on kolmeen henkilökohtaiseen mitaliin samoissa olympialaisissa yltänyt. Asiasta kertoo Suomen olympiajoukkue Twitter-tilillään.

Hakulinen 1956 ja 1960
Mäntyranta 1964 ja 1968
Kajosmaa 1972
Takalo 1976
Mieto 1980
Hämäläinen 1984
Karvonen 1984
Matikainen 1988
Myllylä 1994 ja 1998
Pärmäkoski 2018

AVAINSANAT

Pärmäkoskelle olympiahopeaa!

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

Suomen Krista Pärmäkoski on sijoittunut toiseksi naisten 30 kilometrillä Pyeongchangissa. Kisa käytiin perinteisellä hiihtotavalla.

Kilpailun voitti ylivoimaisesti Norjan Marit Björgen.

Pärmäkoski jäi voittaja Norjan Marit Björgenistä 1.49,5. Ruotsin Stina Nilsson jäi Pärmäkoskesta reilut yhdeksän sekuntia ja Norjan Ingvild Flugstad Östberg taipui neljänneksi. Suomen Kerttu Niskanen oli kuudes.

Pärmäkoskelle mitali oli olympialaisten kolmas. Hän hiihti pronssille yhdistelmäkilpailussa ja kymmenellä kilometrillä.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Vieremä muistaa kultapoikaansa – ”Iivosta riittää jakamista koko Suomelle”

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

Kuopiossa ja Pohjois-Savon Vieremällä pohditaan Iivo Niskaselle sopivaa palkintoa olympiakullasta. Niskanen on nykyisin kuopiolainen, mutta hän on lähtöisin Vieremän kunnasta Pohjois-Savosta.

– Luulen, että tämä on huomenna iloinen budjettiasia kaupunginhallituksessa, kun mietitään, miten tämä palkitaan. Harvoin varmaan näin mieluisaa menoa on olemassa, sanoo Kuopion kaupunginjohtaja Jarmo Pirhonen STT:lle.

Pirhosen mukaan Niskanen ja hänen perheensä tunnetaan Pohjois-Savossa esimerkillisenä ja innostavana urheilijaperheenä.
Kuopio on aiemmin palkinnut Niskasen urheilumenestystä rahalahjoituksin. Vieremän kunta taas on lahjoittanut Niskaselle rahan lisäksi metsää. Niskasen palkitseminen on esillä myös Vieremällä huomenna, kun kunnanhallitus on koolla.

– Iivo ja Kerttu ovat molemmat jo niin paljon tuoneet meille iloa, että heillä on joka tapauksessa paikka vieremäläisten sydämissä, sanoo Vieremän kunnanjohtaja Mika Suomalainen.

Iivo Niskasen sisko Kerttu Niskanen on hänkin palkittu hiihtäjä.

Kunnat ovat usein palkinneet urheilijoita arvokisamenestyksestä lahjoittamalla tontteja. Tätä mietitään myös Kuopiossa ja Vieremällä.

Suomalaisen ja Pirhosen mukaan Pohjois-Savossa ei tarvitse kiistellä, kenen laduilta olympiavoittaja on ponnistanut.

– Iivosta riittää jakamista meille, sekä Vieremälle että Kuopiolle ja koko Suomelle, Pirhonen sanoo.

Vieremällä harkitaan voitonjuhlien järjestämistä Niskasen pääsponsorin Ponssen kanssa. Metsäkonevalmistaja Ponssen kotipaikka on myös Vieremällä.

– Ponsse on ollut ihan Iivon uran alusta lähtien mukana, silloin ei varmasti osattu olympiakullasta edes haaveilla, Suomalainen sanoo.
STT–ANNU MARJANEN

Kulta-Iivon Tarja-äiti herkistyi – ”Näitä tuli nyt väkisin. Vaikka kuinka paljon”

Kuva: Lehtikuva / Timo Jaakonaho
Suomen olympiakomitean toimitusjohtaja Mikko Salonen onnittelee Iivo Niskasta.

– Ihana! Eero Niskasen kuvaus sisällä vellovasta tunteesta kertoo kaiken. Parikymmentä sekuntia aiemmin poika Iivo oli ylittänyt maaliviivan Pyeongchangin olympialaisten hiihtostadionilla, huumaavan Iivo, Iivo, Iivo -huutokonsertin säestyksellä. Maastohiihdon kuninkuusmatkan 50 kilometrin olympiavoittajana.

– Tätä lähdettiin hakemaan, mutta oli kuitenkin semmoinen tunne, että se on vielä kaukana, Eero Niskanen sanoi.

– Mutta se toteutui. Siinä se on. Ei tämä vielä ole uponnut, täytyy kelata vähän.

Isä-Eeron ja äiti-Tarjan kisa katsomossa oli tunteikas, ja huipentuma, no ihana totta kai. Äidillä silmät painuivat kiinni pojan saapuessa stadionille johtavaan loppulaskuun. Silmäkulmiin nousi kyyneltä, mutta sitä ei pyyhitty.

– Näitä tuli nyt väkisin. Vaikka kuinka paljon, Tarja Niskanen sopersi, ääni huutamisesta käheänä.

– Aivan huikeaahan tämä on.

Äidin ja isän kohtaamista kultapojan kanssa saatiin odottaa lähes puolitoista tuntia. Siinä välissä Eero ja Tarja kylpivät kyynelten lisäksi onnentoivotuksissa. Ja kun Iivo sitten vihdoin kohdattiin, jäi tilanne aika lailla vain halausten mittaiseksi voittajan kiirehtiessä lehdistötilaisuuteen. Sanat jäivät vielä vähiin siinä hässäkässä, mutta niiden aika tulee myöhemmin.

– Ei keretty oikein mitään, kun tähän ryntäsi porukkaa. Mutta oli kuulemma nähnyt meidät siellä katsomossa, äiti kertoi.

– Niin, ei keretty kuin onnitella. Mutta oli hoksannut meidät sieltä, isä vahvisti.

– Nyt alkaa jo helpottamaan, isä täydensi tunteiden täyttämää päivää.

Voittaja katsoi katsomoon päin tullessaan maaliin. Perhettä ei kuitenkaan kuulemma tuolla hetkellä havainnut.

– Näkö ei ehkä ole ihan parhaimmillaan siinä hetkessä, Iivo Niskanen nauroi.

STT–JANNE LEHIKOINEN

Keskustelua aiheesta