Päättäessään valmiuslain toimivaltuuden käytön jatkamisesta valtioneuvosto on tänään julkaissut muistion, josta käy ilmi karujakin tietoja lasten ja perheiden ehkäisevistä palveluista kuntakyselyn pohjalta.

Muistion mukaan useissa kunnissa henkilöstöä alettiin siirtää lasten ja perheiden ehkäisevistä palveluista välittömästi poikkeusolojen tultua voimaan, huolimatta siitä, että akuutin covid-19-hoidon tarve oli vielä tuolloin vähäinen.

Neuvolapalvelut rajattiin vain raskaana oleviin ja imeväisikäisiin. Viikolla 15 äitiysneuvolakäyntejä oli 27 prosenttia ja lastenneuvolakäyntejä 45 prosenttia vähemmän kuin vastaavana ajankohtana edellisvuonna. Samanaikainen toiminnan rajoittaminen synnytyssairaaloissa on kuitenkin kasvattanut vanhemmuuden tuen tarvetta neuvolassa.

Ennaltaehkäisevän toiminnan supistuessa haavoittuvassa asemassa ja erityisen tuen tarpeessa olevat asiakkaat jäävät vaille tarvitsemiaan matalan kynnyksen palveluja ja kodin ulkopuolista apua. Ongelmiin puuttuminen ja niiden hoito sekä tarvittava tuki viivästyvät. Lasten ja nuorten osalta erityistä huolta on mielenterveysongelmista kärsivistä ja kaltoin kohdelluista lapsista ja nuorista.

Sosiaalihuollon tilannekuvakyselyssä viikolla 18 lasten ja nuorten kasvaneen pahoinvoinnin nosti esiin 49 prosenttia kuntavastaajista. Kasvanutta palvelutarvetta raportoitiin erityisesti kasvatus- ja perheneuvonnan, lapsiperheiden kotipalvelun ja lastensuojelun osalta.

Lastensuojelun tilanne kunnissa vaihtelee. Viikon 18 sosiaalihuollon tilannekuvan mukaan 23 prosenttia kuntavastaajista ilmoitti lastensuojeluun liittyvän palveluntarpeen merkittävästi kasvaneen. Lastensuojelun tarpeiden kasvu näkyy paikoin myös lisääntyneinä lasten- suojeluilmoituksina (mm. etäopetuksen ongelmiin liittyen), toisaalla taas on raportoitu ilmoitusten vähentymisestä.

Lastensuojeluilmoitusten vähäisen määrän arvioidaan olevan huono merkki, joka ennakoi kasaantuvia ongelmia, kun lasten oireilu jää ulkopuolisilta huomaamatta. Todennäköisesti lastensuojelun tarve kasvaa tilanteen pitkittyessä, ja myös kiireellisten sijoitusten arvioidaan lisääntyvän.

Lastensairauksien osalta kiireettömään hoitoon pääsy toteutuu pääsääntöisesti edelleen hyvin, vaikka käyntimäärät ovat laskeneet. Fyysisten kontaktien vähentyminen suojaa lapsia myös muilta tarttuvilta taudeilta kuin koronainfektiolta, ja sekä perustason avosairaanhoidon, että erikoissairaanhoidon palvelutarve näiltä osin pienenee. Poikkeus on lasten- ja nuorisopsykiatria, jossa jo ennen poikkeusoloja kiireettömään hoitoon pääsy on ollut vaikeaa.

Myöskään lasten suun terveydenhuollossa anestesiaa vaativissa toimenpiteissä ei pystytä noudattamaan kiireettömään hoitoon pääsyn aikarajoja, koska anestesialääkäreitä ja -hoitajia tarvitaan vaikeasti koronainfektioon sairastaneiden hoidossa.
Lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian jonojen kasvulla voi olla vaikutusta myös lastensuojelun sijaishuollon tarpeen kasvuun. Sijaishuollossa olevien lasten pääsyssä lasten- ja nuorisopsykiatrian palveluihin on myös jo nyt ollut haasteita.