— Tällä paikalla ammuttiin seitsemän punaista. Ruumiit kaivettiin ylös vuonna 1920 ja siirrettiin Peurasaaren hautausmaalle. Ammutuista pystyttiin tunnistamaan vain yksi, Kalle Launonen, Kumpumäki kertoi.

Kumpumäen mukaan toistaiseksi virallisimpien tilastojen mukaan Kemissä ammuttiin 23 punaista, mutta myös luvut 50 ja 120 on mainittu.

— Yli 30 tunnetaan nimeltä, joidenkin kohdalta tiedetään myös ampumispäivä. Poliisilaitoksen päiväkirjoissa teloituksista mainitaan vain kuusi. Murhaamiseen riitti suojeluskuntalaisen oma kauna, epäily kuulumisesta punakaartiin tai yksittäisen ihmisen vihje. Tuomioistuimista ei edes puhuttu, Kumpumäki valaisi historiaa.

— Kansalaissodat eivät painu historian lehdille kuten monet muut ohimenevät tapahtumat. Katkeruutta ei herätä niinkään sodan lopputulos, vaan taistelutoimien ulkopuolella tapahtunut tappaminen. Pahatkin teot häipyvät, mutta vain jos voittajien peittelemät hirmutyöt paljastuvat, jonka kautta tekijät tavallaan saavat rangaistuksensa, Kumpumäki sanoi kirjailija Heikki Ylikangasta lainaten.

Samaa painotti myös tuomiorovasti Satu Saarinen.

— Tällä paikalla päättyi sata vuotta sitten monta elämää. Sisällissota on traumaattinen tapahtuma. Sen aikana tapahtui asioita, jotka tekisi mieli unohtaa ja joita ei haluaisi muistaa. Mutta yksityisessä ja kollektiivisessa muistissa ja kokemuksessa traumaattiset asiat kuitenkin ovat, ja pysyvät, jos niitä ei katsota ja jos niitä ei muisteta. Siksi tämä muistomerkki on tärkeä muistin ja muistamisen paikka.

Saarisen mukaan muistaminen on myös eteenpäin menemistä.

— Että tapahtuma ei unohtuisi, että näin ei kävisi uudelleen, sen eteen on tehtävä töitä ja muistettava. Myös se, minkä haluaisi unohtaa. Muistomerkki on raskas merkki, se kantaa paljon. Muistomerkki on välttämätön, eikä sen jättäminen pystyttämättä muuta mitään paremmaksi. Muistomerkki vaatii paikkansa, koska mennyttä ei voi muuttaa. Menneen voi muistaa. Menneestä voi oppia. Menneen kanssa voi tehdä sovinnon, vaikkei tapahtunutta hyväksyisikään. Muistomerkistä voi tulla myös rauhan merkki, Saarinen korosti.

Muistomerkki pystytettiin vuoden 2016 lopulla elvytetyn Kemin Työväenyhdistyksen toimesta ja Sisko Korrensalon valtuustoaloitteen pohjalta. Sen pystyttämistä tukivat muun muassa Osuuskunta Tradeka, Kemin kaupunki, Kemin seurakunta, useat työväenjärjestöt ja yksityishenkilöt.

Teloituspaikan etsimisessä merkittävän työn tekivät Kemin historiallisen museon intendentti Helka Savikuja, näyttelymestari Janne Kuoppala ja museotyöntekijä Timo Hietala. He kävivät läpi mittavan määrän lehtiä ja aikalaiskirjoituksia sekä olivat mukana tapahtumapaikan maastokartoituksessa. Tärkeässä roolissa tarkan teloituspaikan löytämisessä oli kemiläinen tietokirjailija, valokuvaaja Pentti Korpela, jolle hänen isänsä näytti paikan jo vuosikymmeniä sitten.