tyovaenkirjallisuuspaiva
kaisaniemi

Kolumni

Joanna Silver

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu Seinäjoelta.

Mun tulevaisuus!

Paniikki! Jännitys! Huoli! Pelko! Odotus! Näitä kaikkia tunnelmia eletään jälleen lukuisissa perheissä. Elämä on ihanaa ja huoletonta, mutta silti jännitys ja pelko voivat olla nyt päällimmäisenä tunteena. Miten reagoin? Miten toimin? 15. kesäkuuta jälkeen monissa kodeissa ollaan taas paljon viisaampia, silloin tulevat yhteishaun tulokset.

Yhteishaun tulokset! Tämä nivelvaihe on aina jännittävää aikaa. Nuori saa elää melko huoletonta loma-aikaa, jokainen tavallaan ja perheen taloudellisten resurssien mukaan. Nivelvaiheessa loma on paljon muutakin, kuin lomaa. Yhteishaun tulosten jälkeen pohditaan, olenko valinnut oikein? Tulenko pärjäämään opinnoissani? Paljonko opinnot vaativat aikaani, ehdinkö vielä harrastaa? Onko meidän perheellä varaa ostaa kaikki opintoihin liittyvät pelit ja pensselit, kirjat ja tietokoneet? Montaa asiaa murehditaan jo etukäteen.

Moni nuori haki yhteishaussa hyvin erilaisille aloille. Hakuvalinnat täytyi osata laittaa paremmuusjärjestykseen mielenkiinnon mukaan tai myös siksi, ettei oikeasti vielä tiedä, mihin tahtoo opiskelemaan. Yhteishakuun on voitu laittaa lukio, parturiala, autoala, sosiaaliala ja rakennus. Mitä jos nuori joutuukin valitsemaan kahdesta eri alasta, jonne kutsu on käynyt? Mitä jos yksikään näistä ei ole se oikea ala?

Keskustelkaa kotona rauhassa nuorenne kanssa yhteishaun tuloksista. Jos opinnot mietityttää ja vielä haluaisi pohtia, voiko oppilaitosta tai alaa vaihtaa, ottakaa rohkeasti yhteyttä oppilaitoksiin, opintotoimistojen henkilökunta ja koulujen opinto-ohjaajat voivat auttaa. Kun mietityttää ja murehduttaa ja haluaa keskustella, ei tarkoita, että tarvitsee toimia ja tehdä opintojen suhteen muutoksia. Se tarkoittaa järkeviä ja tasapainoisia päätöksiä.

Apua! En päässyt mihinkään opiskelemaan! Yhteiskunnassa on tahtotila, jossa jokainen nuori pääsee opiskelemaan. Välttämättä ei siihen ensimmäiseen vaihtoehtoon, mutta voisiko toisesta vaihtoehdosta tullakin se paras vaihtoehto? Ehkäpä jopa kolmannesta vaihtoehdosta! Älkää jääkö ajatusten kanssa yksin. Oppilaitoksissa ollaan teitä varten!

Toivon sydämestäni, että sinä olet tai läheisesi pääsee opintoihin, joihin aidosti haluaa. Meidänkin perheessä jännitetään. Pidetään peukkuja, että nuoremme löytävät itsensä sieltä, mistä aidosti haluavat. Nuoret tekevät omaa tulevaisuuttaan!

Hyvää kesää!

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Marja Liisa Haapala

Kirjoittaja on entinen sosiaalityöntekijä Alajärveltä.

Tukilisä, apulisä, voi hyvä isä

Perustuslain 2 luvun 18 § 1 momentin mukaan ”Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.” Toisen momentin mukaan ”Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Oikeudesta työllistävään koulutukseen säädetään lailla.” Kolmannen momentin perusteella ”Ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä.”

Jos työntekijä oma-aloitteisesti irtisanoutuu työstä ja hakeutuu työvoimahallinnon piiriin, lankeaa hänelle karenssi. Jos työtön työnhakija kieltäytyy hänelle TE-toimistosta osoitettuun työhön tai koulutukseen, niistäkin seuraa karenssi. Asiat käsitellään työvoimalautakunnassa, jossa päätös on yleensä virkailijan esittämä.

Työssäkäyntialue on liian suuri. Autoton ja varaton henkilö ei yleensä pysty ottamaan työtä vastaan, yleisiä kulkuneuvoja ei juuri kulje työaikaan sopivasti. Tällöin työaika päivässä venyy liian pitkäksi, varsinkin perheellisellä, jolla on palaikäisiä lapsia.

Työttömästä tulee usein myös toimeentulotukiasiakas. Karenssin saaneelle maksetaan toimeentulotukea 20 prosentilla alennettuna 2 kk:n ajan. Jos työtön työnhakija edelleen kieltäytyy osoitetusta työstä tai koulutuksesta, alenee toimeentulotuki 40 prosentilla 2 kk:n ajan.

Työttömälle työnhakijalle annetaan myös ”porkkanoita”. On kokeiluja. Jos työnantaja palkkaa työttömän ammattitutkinnon ja kolmen kuukauden työttömyysajan jälkeen määräajaksi, niin työnantajaa ohjeistetaan solmimaan vakituisen työsuhteen. Kuinka usein näin käy? Työnantaja ottaa uuden ammattiin valmistuneen työttömän määräajaksi. Työnantajalle ei koidu tästä mitään sanktiota. Kansanedustaja Juhana Vartiainen ehdotti, että sunnuntaitöihin otettaisiin uudet työntekijät pienemmällä palkalla. Tarkoitti kai liike-elämää, toivottavasti ei terveydenhuoltoa. Nyt sitten on paljastunut, että ”paperittomia” ihmisiä käytetään orjina eli palkatta.

Toimeentulotukiasiakas saa määräyksen myydä kaiken varallisuutensa. Yleensä varallisuus on sellaista, joka on yhteisomistuksessa, toisen henkilön hallinnassa; kesämökit, maa-alueet, eikä niitä ole mahdollista muuttaa rahaksi.

Perustuslain 2 luvun 6 § 1 ja 2 momentin mukaan ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen…tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”

Kaikki kansanedustajat ja ministerit eivät joudu tekemään tiliä mitä heidän osingoilleen tapahtuu, toimeentulotukiasiakkaan Veikkaus -tilikin tutkitaan. Riittää kun asiakkaalle ilmoitetaan, että hänen kaikki tilinsä tutkitaan.

Mitä jos palattaisiin perustuslain säädökseen: Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Kun työtä ei ole, niin jokainen saisi työttömyysturvarahan. Julkinen valta velvoitettaisiin suojelemaan työvoimaa, eikä vain työnantajia. Työttömyysturvasanasto alkaa olla niin runsas, että työttömän on mahdottomuus pysyä mukana ja ymmärtää säädökset oikein.

 

 

 

Marja Liisa Haapala

Kirjoittaja on entinen sosiaalityöntekijä Alajärveltä.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Toive Tynjälä

Kirjoittaja on sosiaalineuvos Ilmajoelta.

Julkinen terveydenhoito ohittaa jo yksityisen

 

Vanhuus kun ei tule yksinään meidän kenenkään kohdalla. Minäkin olen jo neljännesvuosisadan ollut päivittäin julkisten terveyspalvelujen käyttäjä. Tuona aikana diabeetikkojen palvelut ovat ratkaisevasti parantuneet. Myös hammashoito on edennyt harppauksin.

Viimeisen 15 kuukauden aikana olen saanut kokea monien muidenkin terveyspalvelujen ihmisläheisyyden julkisessa terveydenhuollossa. Siksi minua suuresti ihmetyttää, miksi SSS-nykyhallitus ei pääse irti yksityistämisajatuksestaan, maakuntauudistuksesta nyt puhumattakaan.

Kyllä kai sote-uudistuksessa, kuten kaikissa julkisissa palveluissa pitää olla tähtäimessä ihminen ja hänen terveytensä. Terveys- ja hyvinvointipalveluja on parannettava, palvelut on oltava yhdenvertaisesti saatavilla. Ja mikä parasta, että hillitään kustannusten kokonaiskasvua siitäkin huolimatta, kun lisätään ja monipuolistetaan palveluja.

Nykyisin jo Ilmajoen terveyskeskuksessa ja Seinäjoen sairaalan erityissairaanhoidossa osataan välttää ”pompottelu luukulta toiselle”. Asiakasta kuunnellaan ja häneltä kysytään, mitä mieltä nyt olet näistä hoitovaihtoehdoista. Joskus minulle tuli vaivautunut olo tällaisen kysymyksen edessä. Siinä mielessä, että eiköhän tohtori itse paremmin tiedä kuin sairautensa kanssa kamppaileva maallikko. Mutta keskustelussa yhteistyö oli niin tiiviistä, että omalta kohdaltani voin todeta, että valittu vaihtoehto oli oikea.

Yksi esimerkki kävi näin. Keskustelimme terveyskeskuslääkärin kanssa, pitäisikö nyt panna lähete erikoissairaanhoitoon. Tulimme siihen tulokseen, että katsotaan ennen kesää, kun menen diabeteskontrolliin. Ajelin vastaanotolta kotipihalle ja puhelimeni soi. Siellä tämä sama lääkäri soitti ja oli muutamassa minuutissa tullut toisiin ajatuksiin, ”kun sinulla on tuo sukurasitus noinkin kova”. Niin hän lupasi laittaa heti lähetteen Seinäjoelle. Olin tosi onnellinen kuin kutsu tuli parin viikon kuluttua ja pääsin erikoistutkimuksiin sukurasitustaudistani. Nyt olen ollut hoidossa jo kolme kuukautta. Se jatkuu marraskuulle, jolloin tehdään jatkohoitosuunnitelma.

Ellei lääkärini olisi lähetettä pannut eteenpäin, odottaisin ehkä yhä pääsyä erikoissairaanhoitoon, koska diabeteskontrolli siirtyi ja siirtyi pitkälle kesään. Niin lääkäreillekin on suotu vuosiloma, joten sairauden tila voisi olla yhä vain arvailuissa. Nyt minulla on helpottunut olo!

Mutta tästä sotesta ja maakuntauudistuksesta olo ei ole helpottunut, ennen kuin päästään uusiin eduskuntavaaleihin ja uudistukset saadaan SDP:n ja vihreiden johdolla oikeille raiteille. Olisiko sote-uudistus tehtävä hallitulla valinnanvapaudella ja unohdetaan kaikki muu siitä ympäriltä. Kokoomuksen esittämän valinnanvapausmallin ongelmia tuskin huomaisi suhteellisen hyvinvoiva, keskiluokkainen, suuremman kaupungin asukas. Päinvastoin, hänen palvelunsa saattaisivat aidosti parantua, kun sekä Mehiläinen, Terveystalo sekä maakunnan sote-keskus haluaisi hänet asiakkaakseen. Nyt pitää kuitenkin hälytyskellojen soida!

Miten kävisi kuntalaisten, joilla on ongelmia ja sairauksia siinä määrin, ettei hän asiakkaana ole enää haluttu? Miten käy syrjemmässä asuvien, joiden kotikulmille valinnanvapaus ei ylety, kun ei ole mistä valita. Oman ongelmansa toisi myös arviot laajan valinnanvapauden kustannuksista. Asiakasmaksujen nostollako katetaan lisäkustannukset? Oma lukunsa tietysti on järjestelmän muutoksesta suuresti hyötyvät terveysyritykset, jotka tunnetusti usein suunnittelevat veronsa tehokkaasti muualle kuin Suomeen maksettaviksi.

Sosiaalipalvelut pitäisi liittää kuntapalveluihin, siis irrottaa kokonaan sotesta. Vaikka sotepalvelut ovat ihmistä varten, on sosiaalipalvelut sitä vielä enemmän. Useimmat sosiaalipuolen toiminnot ovat lähipalveluja, jotka soveltuvat mainiosti kunnan järjestämiksi lähipalveluiksi. Myös kunnallinen perusturvalautakunta on oikea paikka hallinnoida sosiaalipalveluja. Uskokaa pois!

Näilläkin kulmilla maakuntauudistus on sekoittanut monen kuntapoliitikon korttipakan. Moni maakuntahallintoon pyrkivä oli jättämässä kuntavaalit väliin. Mutta viime metreillä jotkut viisastuivat ja lähtivät mukaan. Siksi, jos maakuntavaalit jäävätkin pois ja maakuntavaltuustoihin edelleenkin valitaan vain kuntavaltuutettuja. Olisihan se murheellista, jos ja kun innokas maakunnallisiin tehtäviin pyrkivä jääkin nuolemaan näppejään. Jos nimittäin maakuntavaalit siirtyvätkin seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Olen ollut 1970-luvun alkupuolelta terveyden ja enemmän vielä sosiaalipuolen hallinnossa mukana. Parikymmentä vuotta myös paikallisen kehitysvammaisten yhdistyksen johdossa sekä vanhus- ja vammaispalvelujen asumisjärjestelyissä. Sosiaalipalvelujen muutokset vuosikymmenten varrella ovat siis käyneet tutuiksi. Siksi uskallan sanoa, että sosiaalipalvelut on pidettävä kunnan hanskassa. Ehkä niissäkin erikoispalvelut voisivat olla laajemman erityishuoltopiirin sateenkaaren alla, jotta henkilöstön ammattitaito varmistuu.

Meillähän on kunnan hallinnassa koulujen lähipalvelut, miksei siis myös sosiaalipalvelut, joita tarvitaan koko kunnan alueella. Ihmisten ja perheiden tuntemus on ykkösasia, jos halutaan nämä palvelut hoitaa kunnolla. Sosiaalitoimessa henkilöstö on vuosikymmenissä lisääntynyt ratkaisevasti, mutta sekään ei aina riitä, tarvitaan kolmannen sektorin piirissä toimivia kuntalaisia taustavoimaksi.

 

 

 

 

Toive Tynjälä

Kirjoittaja on sosiaalineuvos Ilmajoelta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Matias Mäkynen

Kirjoittaja on Pohjanmaan Sosialidemokraattien puheenjohtaja Vaasasta.

Perustuslakivaliokunnan lausunto laittaa soten uusiksi – edessä mielenkiintoinen syksy

Perustuslakivaliokunta antoi torstaina lausuntonsa sote- ja maakuntauudistuksen lakipaketista. Erityisesti kokoomuksen pakettiin ajama julkisten palveluiden yhtiöittämispakko ja julkisten palveluiden asettaminen samalle viivalle markkinoilla yksityisten kanssa osoittautui Suomen perustuslain vastaiseksi. Myös valinnanvapauden toteuttamisen aikataulu nähtiin perustuslain vastaisena riskinä, joka vaarantaa ihmisten peruspalvelut. Aikaisemmin torstaina eduskunnan tarkastusvaliokunta totesi, että hallituksen malli ei säästä, vaan todennäköisesti lisää kuluja.

Perustuslakivaliokunta vahvisti sen, mitä asiantuntijat ja SDP ovat sanoneet alusta asti. Kokoomus ajoi yhtiöittämispakkoa väkisin välittämättä tästä, mutta perustuslakia hekään eivät voi jättää noudattamatta. Nyt sosiaali- ja terveyspalveluja koskeva uudistus on suunniteltava uudelleen ja samalla on mahdollista palata uudistuksen alkuperäisiin tavoitteisiin.

Yhdenvertaisen ja nykyistä nopeamman hoitoonpääsyn mahdollistamiseksi sote-uudistuksessa pitäisi keskittyä enemmän perusterveydenhoidon ja sosiaalipalveluiden kehittämiseen. Tämä tarkoittaa käytännössä terveyskeskusten kehittämistä lisäämällä lääkäreitä, kehittämällä lääkäreiden ja hoitajien työnjakoa, lyhentämällä jonoja ja laskemalla hoitomaksuja. Kun ihmiset hoidetaan ajoissa, vältytään isoilta kustannuksilta erikoissairaanhoidossa. Sama pätee esimerkiksi myös mielenterveys-, päihde- ja vanhusten hoidossa. Ennaltaehkäisy on halvinta, sitten perustason hoito ja kalleinta sairaalahoito, jossa nyt on hoitoketjun pääpaino.

Sote-paketin avaaminen antaa mahdollisuuden myös päivystysasetuksen uudelleen punnintaan. Hallitus voisi siis halutessaan luopua sairaaloiden jakamisesta laajan ja suppean päivystystyksen sairaaloihin ja turvata alueellisesti keskussairaaloiden kehittämisen. Tämä tarkoittaisi, että Vaasa, Seinäjoki ja Kokkola hoitaisivat parhaan kykynsä mukaan päivystämisen omassa maakunnassaan jatkossa, mutta vaikeampien tehtävien osalta työtä jaettaisiin kolmen sairaalan kesken tai palvelua ostettaisiin yliopistosairaaloista. Perustuslakivaliokunta antoi hallitukselle mahdollisuuden ottaa pari askelta taakse, jotta voidaan ottaa uudistuksen maaliin saattavat viimeiset askeleet eteen.

Kävi sote-uudistukselle ja maakuntavaaleille kuinka tahansa, Pohjanmaan sosialidemokraatit jatkavat valmistautumista vaaleja silmällä pitäen. Kaikkiin kolmeen maakuntaan on asetettu vaalityöryhmät, joiden tehtävänä on maakuntansa ehdokasasettelun ja vaalityön sekä vaalien poliittisen ohjelman valmistelu. Työryhmien työtä vetävät piirihallituksen jäsenet ja mukaan on kutsuttu alueellisesti kattava edustus maakuntien eri osista.

Vaaleista riippumatta otamme tulevan syksyn piirikokouksessa käyttöön uuden poliittisen työkalun hyväksymällä Pohjanmaan sosialidemokraattien poliittisen ohjelman, jossa asetetaan lyhyen ja pitkän aikavälin poliittisia tavoitteita Pohjanmaalle, Etelä-Pohjanmaalle ja Keski-Pohjanmaalle. Myös kolmen maakunnan yhteistyön tiivistäminen ja yhteiset tavoitteet ovat tärkeä osa ohjelmaa, josta tulevaisuudessa saamme tukea maakuntatasolla tehtävälle politiikalle.

Matias Mäkynen

Kirjoittaja on Pohjanmaan Sosialidemokraattien puheenjohtaja Vaasasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Arto Rautajoki

Kirjoittaja on sosiaalipoliitikko ja yhteiskuntatieteiden tohtori Seinäjoelta.

Soten on pakko uudistua, mutta miten?

Silloin tällöin työuransa aikana ihminen kokee olevansa historiallisen muutoksen äärellä. Lähestyvän  sote- ja maakuntauudistuksen tavoitteet ovat tärkeitä, mutta toteutus vielä ontuu. Laadukkaat palvelut ja ihmisten perusoikeudet on tärkeää turvata kaikille asuinpaikasta riippumatta. Lukuisat uudistuksen yksityiskohdat ja linjaukset ovat kuitenkin yhä epäselviä, vaikka lakiehdotuksia käsitellään jo eduskunnan valiokunnissa.

Sosiaali- ja terveydenhuolto on ollut perusvastuultaan julkista toimintaa. Taloudelliset taantumat 1990-luvulta lähtien ja uusliberalististen ajatustapojen vahvistuminen hallitusten politiikassa yhdessä talouslähtöisyyden ja markkinalogiikan kanssa ovat murentaneet suomalaista hyvinvointivaltiota.

Sote-uudistusta käynnistettäessä motiivina oli se, että rahat eivät tulevaisuudessa riitä sote-palveluihin. Tulossa olevan uudistuksen suunnitelmat eivät kuitenkaan takaa kustannussäästöjä, eikä edes kustannusten kasvupaineen vähenemistä. Miten sote-palvelujen integraatio saadaan käytäntöön?

Hallitusneuvottelujen sopimuksesta syntyneen valinnanvapauden mallin toteuttaminen nykyaikataulussa on haastavaa. Palvelujen järjestäjän ja tuottajan erottaminen, sote-palvelujen pakkoyhtiöittäminen markkinoilla ja suoran valinnanvapauden palveluissa muuttavat rajusti nykyistä toimintatapaa. Uudistuksen kokonaisvaikutuksia on erittäin vaikeaa ennakkoon arvioida.

Sosiaalihuollon näkökulmasta uudistuksen tekemistä vaikeuttaa perustava ongelma. Valinnanvapauslakiesitys on rakennettu siitä näkökulmasta, että asiakkaalle turvataan pääsy lääkäriin tai ainakin terveysasemalle. Uudistuksesta puuttuu kokonaiskuva sosiaalihuollon rakenteesta, toimintatavasta ja substanssilainsäädännön luonteesta. Henkilöstömäärältään ja kustannuksiltaan sosiaalihuolto ja terveydenhuolto eivät kuitenkaan olennaisesti eroa toisistaan.

Kun säästöjä ei saavuteta, taloudelliset paineet kohdistuvat uusiin maakuntiin. Valtiolla on kustannusten kurissa pitämiseen suuri ohjausrooli budjettikehysmallilla. Koska maakunnille ei tule verotusoikeutta, tulee kehyksestä vielä tiukempi kuin se oli kunnallisessa järjestelmässä. Seurauksena on se, että tulevat maakuntien päättäjät joutuvat karsimaan palveluverkkoa ja lähipalveluja esim. terveyskeskuksia.

Julkisia palveluja rapauttavalla uudistuksella myös henkilöstön karsimistarve maakunnissa kasvaa. Sote-palvelujen valinnanvapauden mallissa nopean markkinoille siirtämisen riskinä on, että säästöt otetaan heikentämällä sote-sektorin naisvaltaisten alojen työehtoja. Julkisista palveluista ei tule tehdä yhteiskunnan halpatyötä.  Vastuullisessa politiikassa suomalaista työtä arvostetaan kokonaisuutena.

Kansainväliset tutkimukset ja kokemukset osoittavat, ettei sote-palvelujen markkinoistaminen ja valinnanvapauden toteuttaminen tuo kustannussäästöjä ilman että tingitään palvelujen laadusta.  Kustannuksia kasvattavat mm. investoinnit rinnakkaisiin palvelurakenteisiin, maakuntahallinnon rakentamisen kustannukset sekä lukuisten sopimusten valmistelusta ja toimeenpanosta aiheutuvat kulut.  Isojen kaupunkien kritiikki kuntien elinvoiman heikentymisestä on myös perusteltua.  Sekä palvelut että väestö keskittyvät uudistuksen vauhdittamana yhä voimakkaammin kasvukeskuksiin.

Poliittisen lehmänkaupan suurimmat voittajat ovat suuryritykset ja ulkomaiset pääomasijoittajat. Kova on Sipilän hallituksen poliittisen Gordionin solmun hintalappu!

Kesän ja syksyn historiallisesti tärkeä poliittinen tehtävä on huolehtia siitä, että sote-uudistus etenee järkevästi kohti tavoitteitaan. Maan hallituksen toivon tarkastelevan yhtiöittämiskysymystä ja valinnanvapauteen liittyviä alueellisen eriarvoisuuden kysymyksiä uudelleen.

Pakkoyhtiöittäminen ei ole oikea tapa ratkaista nykyongelmia. Parempi vaihtoehto on rakentaa julkisia sote-keskuksia, joissa voitaisiin tehdä matalalla kynnyksellä myös pitkäaikaisia viranomaispäätöksiä sekä nykyistä integroituneempia ja sujuvampia, asiakaslähtöisiä palveluja. Eduskunnan perustuslakivaliokunta onkin juhannuksen jälkeisellä viikolla päätöksissään paljon vartijana. Sitä ennen hyvää juhannusta ja kesää kaikille!

 

Arto Rautajoki

Kirjoittaja on sosiaalipoliitikko ja yhteiskuntatieteiden tohtori Seinäjoelta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Maria Tolppanen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Vaasasta.

Sitä saa, mitä tilaa

Jos käenpoikasta rinnallaan kasvattaa, on syytä varautua siihen, että se valtaa lopulta koko pesän. Näin kävi Persuille. Jussi Halla-aho kasvoi ja voimistui Soinin siipien suojassa. Välillä kuritettiin erottamalla ryhmästä rasististen kirjoitusten takia, välillä kukitettiin loistavien vaalivoittojen takia. Jussi oli hyvä poikanen – välillä.

Oppivuosien aikana Halla-aho ei taipunut. Hän keskittyi omaan oppiinsa, puhtaaseen rasismiin ja aselakeihin. Viimein Persut päättivät laittaa hänet turvaan kauas EU:hun, jonne kotimaan kitinät eivät kuulu, kuten Soini kuvaili omaa meppi-aikaansa.

Ja niin siinä sitten kävi, että poikanen voimistui ja syöksi lopulta kasvattajansa syövereihin. Mutta Soini näytti voimansa; häntä eivät poikaset potki.

Kun käenpojasta tuli Persujen puheenjohtaja, Soini kokosi pesueen loput poikasensa yhteen ja perusti oman ryhmän. Tosin samalla heiltä meni poliittinen koti. Nyt huterassa majassa asustaa parikymmentä kuuliaista, heidän mukanaan pesueen helmet, viisi ministeriä.

Vaikka Halla-ahon valinta tuntui ensin järistyttävän koko Suomea ja maan hallitusta, ei Suomen poliittinen perusta heilunut. Sipilä tosin ennätti jo lennättää omalla lentokoneellaan hallituksensa eropaperin  Kultarannan porteille. Yksi puhelinsoitto aiheutti u- käännöksen. Tieto Perussuomalaisista eronneista soinilaisista pelasti maan hallituskriisiltä.

Perussuomalaisten siipirikko, Uusi vaihtoehto, keskusta ja kokoomus löivät hynttyynsä yhteen. Se ei ollut edes vaikeaa, olivathan Soinin Perussuomalaiset toimineet menestyksekkäästi porvarihallituksen apupoikana jo kaksi vuotta.

Suomen hallituspolitiikassa ei muutu mikään. Hyvinvointiyhteiskunnan alasajo jatkuu. Eläkeläiset, työttömät, opiskelijat, lapsiperheet, sairaat ja vammaiset sekä nyt myös pienipalkkaiset julkisen sektorin työntekijät joutuvat syöttämään rikkaitten säästöporsaita. Kaverikapitalismi kukoistaa, köyhiltä otetaan ja annetaan rikkaille. Hallituksen mukaan rikkailta ei voi ottaa, koska silloin nallet jättävät Suomen ja vievät rahansa Ruotsiin tai muualle.

Kahden vuoden päästä on eduskuntavaalit. On mielenkiintoista nähdä keitä on mukana. Nouseeko siipirikko lentoon? Rasismin mahdollinen nousu kauhistuttaa.

Maria Tolppanen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Vaasasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta