Lukijaristeily2017
tuntematonsotilas

Kolumni

Ulla Vaara

Kirjoittaja on Lahden Sos.-dem. kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja.

Muotoiluinstituutin alasajo

Lahden kaupungin strategiassa on muotoilu nostettu yhdeksi vetovoimatekijäksi. Tästä huolimatta ollaan lakkauttamassa Lahden muotoiluinstituutin kahta pääainetta, muotoilu- ja vaatesuunnittelua ja korumuotoilua. Tämä on jatkumoa vihamieliselle suhtautumiselle muotoilua ja taideaineita kohtaan. Se edustaa kovaa linjaa, jota Lahden ammattikorkeakoulun johto on noudattanut jo vuosia.  Ei tunnu olevan väliä onko kyseessä osakeyhtiö vai kuntayhtymä. Poliittinen johto ja ammattijohtajat eivät pitäneet musiikkiteatteri- ja kuvataidekoulutuksesta, niinpä ne lopetettiin kummankin koulutuksen suuresta suosiosta välittämättä. Nyt ollaan uhraamassa muoti- ja vaatesuunnittelu sekä korumuotoilu. Aineiden lakkauttaminen tarkoittaa todella pitkien opintosuuntauksien luopumisesta Lahdessa. 

Monet meistä lahtelaisista muistavat kotiteollisuusoppilaitoksen, josta muotoiluinstituutti sai alkunsa. Nykyiset päättäjät viittaavat kintaalla perinteille ja sille, että kaikki muotoiluinstituutin linjat ovat olleet erittäin arvostettuja Suomessa ja maailmalla.  Musiikkiteatterin ja taideinstituutin perään on enää turha haikailla, mutta olisiko vielä pelastettavissa nyt lakkautusuhan alla olevat linjat.

Viikolla yhdeksän järjestetään Lahti Design Week. Siihen osallistuvilla lahtelaisilla riittää selittelemistä lakkautuksista.  Lahti oli ylpeänä mukana Helsingin World Design Capital 2012 -hankkeessa, jota kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta perusteli muun muassa seuraavasti: ”Lahden osallistuminen hankkeeseen on luonnollinen osa kaupungin strategiaa, jossa muotoilu on keskeisiä tulevaisuuden vahvuuksia.”  Mitä nyt sanovat Lahden johtavat virkamiehet ja luottamushenkilöt? Lahti on suurin osakas ammattikorkeakoulussa, joten jonkinlaista päätäntävaltaakin sillä on isoimpana omistajana.

 

Lahden kaupunki on yksi perustajajäsenistä Suomen Muotoilusäätiössä.  Säätiö tukee ja edistää muotoilun tieteellistä tutkimusta, koulutusta sekä kehittämistyötä. Muotoilusäätiö toimii yhteistyössä yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, muotoilutoimijoiden ja elinkeinoelämän kanssa. Säätiö ylläpitää Lahdessa Muotoilun palvelukeskusta, joka palvelee myös opiskelijoita ja koulutuksen järjestäjiä. Olisi kiinnostavaa kuulla Muotoilusäätiön näkemys lakkautusuhan alla olevista aineista. Luulisi myös, että vaatetusalan yritykset, kuten Luhta Oy, olisivat  jo tuominneet muoti- ja vaatesuunnittelukoulutuksen lopettamisaikeet Lahdessa.

Ammattikorkeakoulu perustelee lakkautuksia rahalla. Taloutta pitää tasapainottaa. Eivätkö riittäneet edelliset suosittujen linjojen lakkautukset?  Miksi sama virhe toistetaan? Taloudellista hyötyähän ei vaikuttaisi tällä kertaa syntyvän, koska lakkautettavien aineiden tilalle on tarkoitus kehittää jotain muuta. Opiskelijamäärääkään ei olla vähentämässä. Onko johtajilla mielessä jotain media- tai yritysseksikkäämpää?

Me lahtelaiset olemme voineet ylpeillä vuosikymmeniä ”Muotsikasta”. Se on ollut Suomen arvostetuimpia alan kouluja. Nyt kun sitä ollaan ajamassa pikkuhiljaa alas, suren lahjakkaiden opiskelijoiden ja opettajien puolesta ja häpeän onnettomien päätöksien tekijöitä. Luulen, että samoja tunteita kuin minulla on Taide- ja muotoiluinstituutista valmistuneilla Ars Fennica -palkinnon voittaneella kuvataiteilija Anssi Kasitonnilla, Salmelan vuoden nuoreksi taiteilijaksi valitulla Maria Laineella, Basware-kilpailun voittaneella kuvataiteilija Mikko Lyytisellä ja korutaiteen läänintaiteilija Heili Kauhasella.

 

Ulla Vaara

Kirjoittaja on Lahden Sos.-dem. kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja.

Kolumni

Kari Naskinen

Ei noussut kirkkaana aamun kulta, vaan taivas loimusi tulta

Häme oli 1200-luvulla kahden vastakkaisen puolen välissä, idän ja lännen, Novgorodin ja Ruotsin, ortodoksisen ja katolisen kirkkokunnan välissä. Tuosta ajasta kertovan kansanoopperan – vai onkohan oikea termi kantaatti – ovat tehneet säveltäjä Heikki Sarmanto ja sanoittaja Vexi Salmi. Tämän 20 vuotta piilossa olleen teoksen Tuomas ja Kaarina kantaesitys oli perjantaina 12.5. Lahden konserttitalossa, jossa sen esittivät Lahden Bach-kuoro ja Heikki Sarmannon trio.

Olipa yllätys. Tuomas ja Kaarina kestää reilun tunnin, ja solisteja on neljä. Musiikki muistuttaa läheisesti sitä tuttua 60-70-lukulaista laululiikettä, jonka tunnetuimpia edustajia ovat Kaj Chydenius, Toni Edelmann ja Eero Ojanen. Sarmannon tuotannosta Tuomas ja Kaarina tuo mieleen läheisimmin hänen laulusarjansa Lauri Viidan Betonimylläristä (1987).

Tuomas ja Kaarina sijoittuu Hämeeseen 1200-luvun ristiretkiaikaan. Aiheina ovat sota ja rakkaus. Tuomas on periksi antamaton hämäläinen heimopäällikkö, joka ei suostu kumartelemaan sen paremmin läntisiä kuin itäisiäkään herroja. Kaarina on puhdassydäminen piikatyttö, joka rakastuu sydänjuuriaan myöten Tuomakseen. Yksi roolihenkilö on myös Birger-jaarli, joka joukkoineen tuli Hämeeseen 1200-luvun puolivälissä.

Birger hallitsi Ruotsin valtakuntaa vahvoin ottein. Hän oli Tukholman kaupungin perustaja ja häntä seuranneen hallitsijasuvun kantaisä. Birger-jaarlin ristiretkeä ei Hämeessä hyvällä katsottu, kuten Vexi Salmen tekstistä käy ilmi kuoron laulaessa:

On miekat ja jouset, rautahaarniskat kiiltävät.
On usko outo ja usko outo on jokaisen.
Birger Jaarlin joukkojen kärjessä näin
ja ne joukot kulkevat tännepäin.
Ei noussut kirkkaana aamun kulta,
vaan taivas loimusi tulta.
Sousi aaltoja uupunut luotsi:
on Hämeen rannoilla Ruotsi.

Birgerin valloitusretken jälkeen Hämeestäkin tuli osa Ruotsia:

Sai kasteen Hämeen kansa miekka niskallansa.
Toi Ruotsin pakkovalta uskon maailmalta.

Museoneuvos Jouko Heinosen tohtorinväitöskirjassa (1999) todetaan, että Birgerin retken päätarkoitukseksi näyttää muodostuneen pysyvän tukikohdan rakentaminen ja varustaminen Janakkalan Hakoisiin vanhan muinaislinnan paikalle sekä seurakuntaorganisaation luominen koko Hämeen alueelle. Samalla pyrittiin ehkäisemään Hämeen joutuminen Novgorodin vallan alle.

Ruotsalaiset ryhtyivät välittömästi retken jälkeen vakiinnuttamaan otettaan koko Hämeestä. Kansannostatukseen perustuva sotalaitosjärjestelmä alistettiin Hämeen linnaan sijoitetun voudin alaisuuteen, mistä on tieto vuodelta 1301. Puolustuksen runkona pidettiin aluksi vanhoja muinaislinnoja kuten tiedot mm. Sysmästä osoittavat. Hollolan Kapatuosian linnamäen käytöstä 1200-luvulla on arkeologistakin todistusaineistoa.

EIVÄT YHDY KARJALA
EIKÄ HÄME

Birger-jaarlin retken jälkeen ajat jatkuivat levottomina. Kun Birger lähti sotimaan Novgorodiin, piti hämäläisten miesten lähteä mukaan. Novgorod puolestaan hyökkäsi Suomen puolelle 1200-luvun lopussa. Nämä kärhämät päättyivät vasta Pähkinäsaaren rauhaan 1323.

Vexi Salmen tekstissä ote on selvä:

Eivät yhdy Karjala eikä Häme.
Sen jo estää järvet ja synkeä räme,
toinen luonne ja toinen usko.
Ennen sammuu aamurusko.

Vexi Salmi ei puhu novgorodilaisista, vaan karjalaisista, jotka ovat vallan kummaa väkeä:

Ovat toiset metsästysmaat ja polut,
meillä harjut, heillä vain kalliokolut,
heillä kanteleen outo sointi, rietas ilkamointi
Me seisomme miekka miekkaa vastaan,
ei Häme luovuta Karjalaan lastaan.
Täällä liuhuparrat vieraan maan
ensin piestään, sitten tapetaan.

Ainakin yhdessä asiassa Vexi Salmi on kuitenkin väärässä: kuoro laulaa Hämeen maata ylistäen, että ”ei käkikään kauniimmin muualla kuka”, mutta sehän kyllä tiedetään, että nimenomaan Karjalassa käet kukkuivat ainakin vielä 1930-luvulla kaikkein kauneimmin.

Sarmannon – Salmen teos on upea. Mielenkiintoista, että kantaesitys oli Lahdessa, vaikka tapahtumat sijoittuvat Kanta-Hämeeseen (Aulanko, Janakkala, Katumajärvi, Sääksmäki). Lahden Bach-kuoro sai hankkeeseensa tukea Päijät-Hämeen kulttuurirahastolta – löytyyköhän Kanta-Hämeen puolelta kulttuurirahoitusta vaikkapa Bach-kuoron vierailuesitykseen Hämeenlinnassa?

Suuri on Hämeen maa
ja mahtava myös sen valta.
Miehet täynnä vain vihaa ja tarmoa.
On iskumme raaja ja tyly,
meitä suojelee ukkosen jyly.

 

Kari Naskinen

Kolumni

Ulla Vaara

Kirjoittaja on Lahden Sos.-dem. kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja.

Postinjakelua vai puutarhanhoitoa?


Postin yleispalveluvelvoitteesta eli postin jakelusta on oltu Suomessa ylpeitä vuosisatoja, mutta ei olla enää. Keskustalaisen pääministerin Juha Sipilän myötävaikutuksella on liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin mahtikäskyllä heikennetty postin kulkua niin, että yleispalveluvelvoite kattaa enää vain postimerkein varustettujen kirjeiden jakelun viisi kertaa viikossa. Muu posti on uhrattu riistokapitalismille eli bisnekselle.

Luin Helsingin Sanomista maanantaina 24.4. kuinka Munkkiniemessä on ollut yli viikon katkoksia postinjakelussa. Kun asiaa oli ryhdytty selvittämään, löytyi syy liian vähäisestä henkilökunnasta jakelukeskuksessa.  Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijöitä on postin jakelussa vähennetty muita hommia tekemään.

Posti on postin irvikuva, ja postitalot myyty ruokakauppiaille.

Postinen, postin mainoslehdykäinen, mainostaa Postin Kotipalveluita otsikolla: ”Aktiivista elämää ja iloista mieltä”. Posti tarjoaa monipuolista apua arkeen ympäri Suomen. Mummo tai pappa saa 55,65 euron hintaan neljä puolen tunnin ulkoilukertaa ulkoilukaverin (entisen posteljoonin) kanssa. Tämä on käsittämätöntä. Eikö Suomessa ole vanhusten auttamista varten oma lainsäädäntönsä? Kyllä on. Vanhuspalvelulaki edellyttää, että kunta huolehtii ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden laadukkaista sosiaali- ja terveyspalveluista, joilla tuetaan ikäihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Tämä ei todellakaan ole Postin tehtävä.

Siis postin työntekijät hoitavat nykyisin kunnan velvollisuuksien piiriin kuuluvia hoivatöitä tai leikkaavat nurmikoita ja haravoivat pihoilta syyslehtiä.

R-kioskin ja K-marketit jakavat paketteja, myyvät postimerkkejä, en tiedä käsittelevätkö kirjattuja kirjeitä, mutta ainakin R-kioskeista voi hakea myönnetyn passin tai ajokortin.

Mielestäni nämä tehtävät ovat postin perustöitä jakelutyön ohella, mutta eikö mitä. Julkisten palveluiden yksityistäminen on Sipilän hallituksen ideologinen perustehtävä ja valitettavasti se on siinä onnistunut. Posti on postin irvikuva, ja postitalot myyty ruokakauppiaille.

Ulla Vaara

Kirjoittaja on Lahden Sos.-dem. kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Työttömyys on rakenneongelma, ei yksilön vika

Minusta on kummallista, että aina kun työstä on pulaa, porvaripiireissä aletaan syyllistää työttömiä. Työttömyys on rakenteellinen ongelma, ei yksilön vika. Kepittämällä kaikkia työttömiä ei saada kiinni niitä yksilöitä, jotka eivät ole kiinnostuneita työnhausta.

Työnsä menettäneitä hallitus kurittaa kovalla kädellä. Aivan kuin työttömyys olisi yksilön valinta. Viime vuonna hallitus leikkasi aktiivisten työttömien kulukorvauksia, lisäsi työttömäksi joutuvan työttömyysturvattomia päiviä sekä lyhensi työttömyysturvan kestoa. Palkkatukea leikattiin, samoin kouluttautumismahdollisuuksia.

Tänään, kun kehysriihen tuloksista keskusteltiin eduskunnassa, sain postia, jossa Hämeenlinnassa ja Turengissa vaikeassa asemassa olevia työttömiä työllistävä järjestö joutui päättämään toimintansa lopettamisesta. Syynä se, että järjestöille suunnatut työllistämisrahat ovat loppu. Surullinen kirje.

Samaan aikaan ministerit vakuuttivat, että hallituksen toimet pyrkivät suuntaamaan työllistämisrahat vaikeimmin työllistyviin. Joopa joo.

Työhaun raportoinnin nettimalli on kyttäyksen kuninkaan keksintöä.

Hallituksella on kaksi uudistusta, joiden voimaan se vannoo. Toinen on niin sanottu aktiivimalli ja toinen vie työnhaun raportoinnin nettiin. Työnhaun raportoinnin nettimalli on kyttäyksen kuninkaan keksintöä. Työttömällä on velvoitus hakea vähintään 12 työpaikkaa kolmessa kuukaudessa ja robotin tekemiin työtarjouksiin on vastattava sekä lisäksi kerran viikossa on raportoitava netissä työnhausta. Muuten lähtee työttömyysturva.

On arvioitu, että raportteja tulee 17 miljoonaa vuodessa. Eikös turhaa virkatyötä pitänyt vähentää eikä lisätä?

Kohtuulliselta tuntuva 12 työpaikkaa on liian vähän terveelle ammattitaitoiselle kasvukeskuksessa asuvalle työttömälle. Onneksi jokainen saa ihan itsekseen hakea useampaa työpaikkaa. Jos ihmisellä on työntekoa rajoittava vamma ja hän asuu alueella, jossa työpaikkoja niukalti, niin tusina muuttuu tuskaksi. Ja entäpä jos ei ole nettiä?

Aktiivimalli puolestaan leikkaa jälleen työttömyysturvaa. Siinä lähdetään aktiivisuusvelvoitteesta. Jos työtön ei löydä töitä tai aktiivitoimia, hänelle tulee ylimääräinen omavastuupäivä. Suomeksi sanottuna karenssi. Päivä ilman rahaa. Kuukaudessa kyse on 4,65 prosentin työttömyysturvan leikkauksesta.

Kun kirjoitin somemaailmassa tästä uudistuksesta jokunen aika sitten, työministerin avustaja kauhisteli, että kyse on demareiden perättömästä pelottelusta. No eipä ollut. Minulla ei ole tapana pelotella. Hallituksen työvoimapolitiikka ja työttömyysturvapäätökset ovat liian pelottavia ilman yhtään ylisanoja.

Kannatan aktiivisuutta. Kannatan työttömän mahdollisuutta, jopa velvollisuutta kouluttautua ja tiukkaa työn vastaanottovelvollisuutta. Jos velvoitetaan johonkin, on luotava myös mahdollisuus velvollisuuden täyttämiseen. Aktiivimallissa tätä ei ole. Yksilöllä on velvollisuus olla aktiivinen ja osallistua aktiivitoimiin, mutta hallituksella ei ole velvollisuutta tarjota aktiivitoimia. Outo tasapaino.

Työttömille on tiedossa monia keppejä, yrittäjille taas hallintarekisteri, joka mahdollistaa työn hedelmien siirtämisen verottajalta piiloon.

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Nainen vaietkoon seurakunnassa

Hallitus päätti lisätä ministereitä. Kaikki uudet ministerit ovat miehiä. Eikö keskustan, perussuomalaisten tai kokoomuksen rivistä löydy yhtään pätevää naista ministeriksi?

Enemmistö ministereistä oli jo ennestään miehiä, nyt miesten osuus nousee yli 70 prosentin. Kunnissa tällainen lautakunnan tai kaupunginhallituksen koostumus olisi laiton. Nainen vaietkoon seurakunnassa? Näin ainakin hallituksessa.

Perhevapaauudistus on työllisyyden näkökulmasta tärkeä uudistus. Siihen nykyhallitus ei ryhdy, vaikka se olisi yksi kivuttomimmista työllisyystoimista. Työelämävaliokunnassa halusimme kirjata ylös, että perhevapaat pitää uudistaa. Ei onnistunut. Kokoomus ja keskusta taipuivat perussuomalaisten tahtoon, jossa haluttiin selvittää, tarvitseeko perhevapaat uudistaa eli isien mahdollisuutta osallistua lastenhoivaan ei tarvitse parantaa. Isät vaietkoot perheessä?

Päivähoitomaksuissa tapahtui onneksi positiivista kehitystä. Tämä on hyvä linjanmuutos hallitukselta. Vielä viime syksynä eduskunnassa oli maksukorotusesitys. Sen hallitus veti painostuksen alla pois. Nyt eduskuntaan luvattiin maksualennusesitys. Peukku sille ja sen työllisyysvaikutuksille.

Tosin samaan aikaan lapsiperheisiin kohdistuu asumistuen leikkaus. Leikkauksen työllisyysvaikutukset ovat negatiiviset. Asuminen erityisesti isoissa kaupungeissa on kallista. Pääkaupunkiseudulla sietämättömän kallista.

Yksilöllä on velvollisuus olla aktiivinen ja osallistua aktiivitoimiin, mutta hallituksella ei ole velvollisuutta tarjota aktiivitoimia. Outo tasapaino.

Työvoiman liikkumisen tarpeesta puhutaan paljon. Asumistuen leikkaus ei helpota muuttamista työn perässä. Ei ainakaan pienipalkkaisen työn perässä.

Hallitus kertoi kyselytunnilla, että asumistuen leikkaus on signaali vuokranantajille siitä, että vuokria ei saa nostaa. Viesti vuokranantajalle tuntuu kipeästi pienituloisen vuokralaisen kukkarossa.

Ennen kehysriihtä hallitukselta kysyttiin, loppuuko työttömien kuritus. Hallitus ei eduskunnassa vastannut kysymykseen. Ei mikään ihme. Hallituksen suunnittelema aktiivimalli leikkaa jälleen työttömyysturvaa. Mallissa lähdetään aktiivisuusvelvoitteesta. Jos työtön ei löydä töitä tai aktiivitoimia, hänelle tulee ylimääräinen omavastuupäivä. Suomeksi sanottuna karenssi. Päivä ilman rahaa. Se ei auta aktivoitumaan, koska jo työttömyysturvan varassa ollessa on vaikea maksaa bussimaksua tai kansalaisopiston kurssimaksua.

Kannatan aktiivisuutta. Kannatan työttömän mahdollisuutta, jopa velvollisuutta kouluttautua ja tiukkaa työn vastaanottovelvollisuutta. Mutta jos ihmiselle luodaan velvollisuus, on luotava myös mahdollisuus velvollisuuden täyttämiseen.

Aktiivimallissa tätä ei ole. Yksilöllä on velvollisuus olla aktiivinen ja osallistua aktiivitoimiin, mutta hallituksella ei ole velvollisuutta tarjota aktiivitoimia. Outo tasapaino.

Koulutuksen voimakkaita leikkauksia hallitus perustelee talouden välttämättömyydellä, koska velkaa ei voida jättää lapsillemme. Silti hallitus päätti, että asehankinnat voidaan tehdä budjettikehysten ulkopuolelta. Ne siis voidaan maksattaa tulevilla sukupolvilla. Koulutusmenoista johtuva velka on vaarallisempaa kuin aseista johtuva velka. Minä luulin, että asia olisi toisin päin. Kouluttamattomuudesta johtuva velka ei ole hallituksen logiikalla velkaa ollenkaan. Minusta se on vaarallisinta velkaa.

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Elinvoiman houkutuslintu

 

Kunnan elinvoimakeskustelu ei ole tyhjää puhetta, vaan sitä, että asiat ovat kokonaisuudessaan kunnossa. Lapsiperheiden palvelut toimivat, ikäihmiset voivat vanheta turvallisesti ja vapaa-aikana riittää mielekästä tekemistä. Asuntopolitiikka on kunnossa ja ympäristö viihtyisä. Toimiva kaupunki houkuttaa yrityksiä ja työntekijöitä. Tämän houkutuslinnun avulla syntyy kasvua, työpaikkoja ja verotuloja, joilla voidaan pitää huolta palveluista.

Työ- ja elinkeinoministeriön tuore suhdannebarometri povaa, että Kanta-Hämeessä työttömyys alenee. Tämä on hyvä uutinen. Huono uutinen on se, että myös työllisyysasteen ennustetaan alenevan.  Vielä 2014 työllisyysaste oli 70.7. Ensivuodelle ministeriö ennustaa kaksi prosenttiyksikköä alhaisempaa työllisyysastetta eli 68.7. Nuorisotyöttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden ennustetaan hieman laskevan. Tämä on erinomainen asia toteutuessaan, koska juuri nämä ovat syrjäyttävimmät työttömyyden lajit.

Juttelin viime viikolla erään yrityksen hallituksen jäsenen kanssa siitä, että yritys voisi koota palvelunsa Hämeenlinnaan. Hyvä uutinen meille, huono niille kunnille, joista työpaikat siirtyvät. Yritys on valitsemassa Hämeenlinnan kokonaisuuden vuoksi. Elinkeinoelämän barometri arvioi Hämeenlinnan hyväksi paikaksi yrityksille. Onnellisuusbarometrissa pärjäsimme kohtuullisen hyvin. Olemme hyvä paikka myös ihmisille. Voimme silti pyrkiä parempaan.

Työllisyys on pitkälti kiinni kansainvälisistä suhdanteista ja maan hallituksen toimista. Kuntana voimme joko edistää tai hidastaa työllisyyden paranemista. Oleellista on, että tarjoamme yritysmyönteisen, luotettavan ja reilun toimintaympäristön.

Kuntana voimme joko edistää tai hidastaa työllisyyden paranemista.

Kun yrityksiltä kysyttiin, mitä asioita ne huomioivat päättäessään, minne ne sijoituvat, nousee kärkeen osaavan työvoiman saatavuus, liikenneyhteydet, se että alueella on kasvukeskus sekä turvallinen ja viihtyisä ympäristö.  Kunnan ja alueen imagolla on myös merkitystä. Turvallisen ja viihtyisän ympäristön merkitys on viime vuosina kasvanut.

Kunnan tukitoimilla ja yrityspalveluilla oli yritysten vastauksissa pienempi merkitys kuin kaavoituksella. Yritykset eivät siis kaipaa kuuta taivaalta, vaan toimivaa luotettavaa päätösentekoa. Ennakoitavuutta.

Työvoiman saatavuuteen kunta voi oikeasti vaikuttaa. Vaikuttaminen lähtee jo varhaiskasvatuksen laadun turvaamisesta. Tässä ja nyt on oleellista turvata nuorille mahdollisuus opintoihin ja ammatin hankkimiseen. Käytännössä jokainen peruskoulun päättänyt nuori pääsee Hämeenlinnassa toiselle asteelle opiskelemaan. Se että opinnot tulee suoritettua loppuun, vaatii yhä skarppaamista mm. tukipalveluissa, oppilaanohjauksessa ja koulutuksen laadussa.

Ammattikorkeakoulumme houkuttaa opiskelijoita myös muualta Suomesta. Heistä moni  jää tänne. Yrityselämän ja koulutuksen kiinteämmällä yhteistyöllä saamme asukkaita ja työpaikkoja.

Työttömäksi joutuessaan ihminen on erityisen herkillä. Moni kokee menettävänsä työn mukana osan ihmisarvoaan. Näin ei saa olla! Olen työsidonnainen ihminen. Minusta jokaisella, joka on työikäinen ja kykenee työhön, on velvollisuus tehdä työtä. Samaan aikaan ajattelen, että yhteiskunnan on tarjottava tukea, jotta työn tekeminen on mahdollista.

Tapahtuipa työvoimapalvelujen suhteen valtakunnan tasolla mitä tahansa, ihmiset asuvat Hämeenlinnassa. Niin työlliset kuin työttömätkin. Kuntana meidän kannattaa panostaa siihen, että uuden ammatin ja työpaikan hankkiminen on mahdollista. Toimiva työllisyyspolitiikka huomio molemmat –  työn ja tekijät.

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.