Viro lauloi itsensä vapaaksi Neuvostoliiton ikeen alta. Laulava vallankumous oli rauhanomainen kansannousu 1980-luvun lopulla, ja se johti Viron itsenäisyyteen Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä vuonna 1991.

Musiikilla on valtava voima.

– Millä muulla tavalla suuri joukko ihmisiä olisi voinut kokea niin suurta yhteyttä toisiinsa kaiken sen painostuksen alla, kun ei saanut puhua itsenäistymisestä eikä oikeastaan edes Virosta, kasvatustieteen professori ja aivotutkija Minna Huotilainen sanoo.

Vuoden 1987 laulujuhlat oli tärkeä virstanpylväs Viron itsenäistymiskehityksessä. Virallisia osallistujamääriä tapahtumasta ei ole dokumentoitu, mutta arvioiden mukaan Tallinnan laululavalla oli tuolloin noin 300 000 osallistujaa. Se inspiroi ihmisiä järjestämään laulutapahtumia puistoissa.

– Ihmiset eivät puhuneet mitään, he vain lauloivat virolaisia kansanlauluja. Se oli unelma itsenäistymisestä, jota ei todellakaan kannattanut sanoa julkisesti ääneen, Huotilainen sanoo.

– Yhdessä laulaminen sai ihmiset vakuuttuneeksi siitä, että joukossa on paljon muitakin, jotka haluavat tämän maan itsenäiseksi.

Musiikilla on kyky aktivoida primitiivisiä, voimakkaiden perustunteiden aivoalueita, jotka liittyvät muun muassa pelkoon, nälkään ja seksuaaliseen haluun. Ne ovat tärkeitä selviytymisen ja evoluution kannalta. Tämän hieman yllättävänkin faktan aivotutkimus välitti laajaan tietoisuuteen 1990-luvun puolivälin tienoilla.

– Niitä aivoalueita ei ole mitenkään helppo aktivoida. Lempimusiikin kuunteleminen vaikuttaa samoihin alueisiin kuin vaikkapa seksuaalinen video tai nälkäisellä ihmisellä ruuan tuoksu. Vanha sanonta ‘sex and drugs and rock’n’roll’ on siis tullut aivotutkimuksella todistettua, Huotilainen sanoo ja naurahtaa.

Musiikki ja tanssi ovat hyvin nopeita tapoja yhteisöllisyyden vahvistamiseen. Samaan tahtiin laulaminen tai tanssiminen on hyvin primitiivinen yhteisöllisyyden mekanismi, joka on säilynyt läpi ihmiskunnan historian kaikissa kulttuureissa.

Musiikin aivotutkimus herätti aluksi epäilyksiä. Tutkijoilla oli vaikeuksia rahoituksen saamisessa, koska musiikki nähtiin kevyenä ja epärelevanttina aiheena verrattuna vakavampiin tieteellisiin tutkimuksiin.

– Kuitenkin nykyään ymmärretään, että musiikki on merkittävä ja vaikuttava osa ihmisen elämää, vaikuttaen eri elämänalueisiin, Huotilainen sanoo.

Musiikin parissa tehty aivotutkimus on paljastanut mielenkiintoisia asioita ihmisenä olemisesta. Musiikki kietoutuu monimutkaisella tavalla yhteen ihmisen kanssa.

Yliopistonlehtori Riia Kivimäki on tutkinut yhteyttä musiikin ja kielen oppimisen välillä.

– Vieraan kielen oppimisessa oleellista on äänteiden erottelukyky. Jotta osaa ääntää oikein, täytyy ensin osata kuulla samankaltaisuudet ja erot oman äidinkielen ja opittavan kohdekielen äänteiden välillä, Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa työskentelevä Kivimäki sanoo.

– Sitten täytyy osata erottaa kohdekielen äännejärjestelmän sisäiset erot. Esimerkiksi englannin kielessä on heleä ja tumma l-äänne.

Musiikin harrastaminen kehittää tutkimusten mukaan kuuloaivokuoren erottelukykyä. Samaa taitoa tarvitaan sekä puheäänen että musiikillisen materiaalin kuuntelussa.

– Tämä käy järkeen, koska musiikissa ja puheessa on hyvin paljon samoja komponentteja, kuten äänenvoimakkuuksien erot, melodiset erot ja rytmi. Suomen kielessä korostuu esimerkiksi äänen kesto, jolloin puheessa on oleellinen ero pitkällä ja lyhyellä vokaalilla, esimerkiksi takka ja taakka, Kivimäki sanoo.

Ihmisen aivopuoliskot ovat erikoistuneet osittain erityyppiseen tiedonkäsittelyyn. Perinteisesti on ajateltu, että kielelliset kyvyt sijaitsevat vasemmassa puoliskossa, kun taas esimerkiksi melodian ja musiikin sävyjen hahmottaminen keskittyy oikeaan puoliskoon.

– Kun musiikki ja puhe yhdistetään, niin aivot aktivoituvat monipuolisemmin kuin pelkän puheen avulla. Tähän perustuu musiikin kuntouttava vaikutus, Kivimäki sanoo.

– Esimerkiksi Teppo Särkämön tutkimuksessa havaittiin, että aivohalvauspotilaat hyötyivät säännöllisestä musiikinkuuntelusta.

Aivohalvaus on sairaus, joka heikentää merkittävästi yksilön elämänlaatua, lisäksi se rasittaa kansantaloutta. Musiikkikuntoutus on edullista ja helppoa toteuttaa. Kun musiikkia käytetään standardihoidon lisänä, aivohalvauspotilaiden kuntoutuminen tehostuu.

Musiikki aktivoi muun muassa aivojen mielihyväkeskusta, eli kohottaa mielialaa, jolla puolestaan on iso merkitys toipumiseen. Musiikin kuuntelu myös lisää aivojen muovautuvuutta, aktivoi aivoja laaja-alaisesti ja tehostaa aivoverenkiertoa.

– Samoin musiikilla on suuri vaikutus oppimiseen. Toitotan jatkuvasti aineenopettajaopiskelijoilleni, että rento ja hyväntuulinen ihminen oppii paremmin kuin kireä ja stressaantunut.

Monella on fatalistinen käsitys musikaalisuudesta: toisille sitä on suotu ja toiset ovat jääneet paitsi. Kivimäki tyrmää tämän laajalle levinneen ajatuksen.

– Musikaalisuus kehittyy läpi koko elämän, Kivimäki sanoo.

– Suomalaisissa kouluissa on nykyään hyvää ja monipuolista musiikinopetusta. Se ei ole enää pelkästään laulukirjojen varassa tapahtuvaa opetusta, kuten oli omassa lapsuudessani.

Nykyisissä pedagogisissa menetelmissä on irtaannuttu menneen maailman ahtaista siiloista. Kivimäki tutkii nyt aineopettajien lähestymistapaa kieli- ja kulttuuritietoiseen opetukseen.

– Nykyään kielten aineopettajat opettavat myös muutakin kuin pelkkää kieltä. Opetuksen sisältöön kuuluvat myös tunne- ja vuorovaikutustaidot. Musiikki liittyy näihin aihepiireihin, Kivimäki sanoo.

Musiikki kietoutuu oppimiseen hyvin mielenkiintoisella tavalla. Jo jonkin aikaa on tiedetty, että musiikkiharrastus kehittää kielellisiä taitoja ja vaikuttaa puheäänten käsittelyyn aivoissa. Uuden tutkimuksen mukaan käy myös toisinpäin eli vieraan kielen oppiminen voi vaikuttaa musiikin käsittelyyn aivoissa.

Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan tutkimusjohtaja Mari Tervaniemi selvitti yhteistyössä Pekingin ja Turun yliopiston tutkijoiden kanssa, minkälainen yhteys on kielenoppimisella ja musiikin käsittelyllä aivoissa. Yllättävä löydös oli, että kiinalaisessa koulussa englannin kielen kerhoon osallistuminen tehosti musiikillisten äänten prosessointia erityisesti äänenkorkeuden käsittelyyn liittyen.

Ihmiskunnan historian halki musiikki on kulkenut kaikissa kulttuureissa, kun taas moni muu taiteenlaji on voinut jäädä paitsioon. Musiikin syvä vaikutus aivoihin selittää osaltaan sitä, miksi aina ja kaikkialla on laulettu ja tanssittu. Musiikki on silti hyvin erikuuloista eri puolilla maailmaa. Sävelasteikoissa ja rytmeissä on hyvin paljon vaihtelua.

– Yhteistä eri musiikkikulttuureille on se, että sävelasteikot ovat muodostuneet tietyllä tavalla, eli asteikoissa on epätasavälisiä askelia, on siis isompia ja pienempiä askelia, Minna Huotilainen sanoo.

Esimerkiksi länsimainen musiikki pohjautuu usein diatoniseen asteikkoon, joka sisältää perusmuodossaan seitsemän eri säveltä. Asteikossa on viisi kokosävelaskelta ja kaksi puolisävelaskelta.

– Nykymusiikissa käytetään tasavälisiä ja ties mitä sävelasteikoita, mutta puhun nyt kansojen musiikista, Huotilainen sanoo.

Toinen musiikkikulttuureja yhdistävä tekijä on, että rytmeissä käytetään useimmiten yhden suhde kahteen -jakoa, muttei aina. Esimerkiksi valssi on kolmijakoinen.
Kolmas yhteneväisyys on se, että on olemassa erillistä musiikkia, joka on tarkoitettu lapsille.

– Kulttuurista riippumatta lapsille ja vauvoille tarkoitettu musiikki eroaa samalla tavalla aikuisille suunnatusta musiikista. Eli korostetaan yksinkertaisempia ja selkeämpiä ilmaisukeinoja, ja on paljon toisteisuutta, kuten lyhyitä säkeistöjä, Huotilainen sanoo.

Se on samalla tavalla muunnettu lapsille sopivaksi, vaikka musiikki sinänsä on erilaista.

– Tästä musiikintutkijat vetävät monenlaisia johtopäätöksiä. Osa on jopa sitä mieltä, että koko musiikki on olemassa sitä varten, että lapsi harjoittelee puhetta. Eli emme oppisi puhumaan, jollei olisi keksitty musiikkia puheen oppimisen välineeksi, Huotilainen sanoo.

– Tämä ei ehkä kaikkien lasten kohdalla täsmälleen pidä paikkaansa, voihan puhumaan oppia yleensä ilman musiikkiakin, mutta on mahdollista, että osa lapsista oivaltaa puheen äänteet nimenomaan laulujen kautta.

Yhden ihastus on toisen inhokki. Musiikkimakua on hyvin monenlaista jo pelkästään yhden kulttuurin sisällä.

– Musiikin herättämät tunteet ovat monimutkainen kokonaisuus. Ensiksi on fysiologinen komponentti, eli nopeampi musiikki kiihdyttää autonomisen hermoston toimintaa ja hidas musiikki rauhoittaa, Huotilainen sanoo.

– Sen lisäksi musiikissa on paljon kognitiivisia komponentteja. Me muistamme tai tunnistamme musiikin jostain, tai musiikki voi synnyttää mielleyhtymiä.

Huotilainen nostaa esimerkiksi Vesa-Matti Loirin laulut ja äänen, joihin voi liittyä paljon muistoja, jotka kaikki aktivoituvat siinä hetkessä, kun Loirin laulun ensimmäiset sävelet kuuluvat.

– Me emme voi estää muistoja ja tulkintoja tulemasta siinä tilanteessa, kun musiikkia kuunnellaan.

Kun ihminen kuulee tiettyä musiikkia tai artistia ensimmäisen kerran, tilanteeseen ei liity mitään varsinaisia muistoja, mutta silti se todennäköisesti muistuttaa jotain aiemmin kuultua ja vaikuttaa niiden mielleyhtymien kautta.

– Olemme hyviä selittelemään, miksi tykkään jostain ja jostain en, mutta meidän selityksemme eivät pidä aina ihan paikkansa. Eli taustalla voi vaikuttaa asioita, joita emme tunnista tai tiedosta. Voi siis olla hieman hämärän peitossa, mikä siellä vetoaa tai ärsyttää, Huotilainen sanoo.

Monien ihmisten kohdalla on käynyt niin, että kun on joutunut kuuntelemaan toisten valitsemaa musiikkia, se on alkanut ärsyttää.

– Esimerkiksi, jos on joutunut lapsena auton takapenkillä kuuntelemaan vanhempien valitsemaa Jamppa Tuomista, niin se voi alkaa ärsyttää, Huotilainen sanoo.

– Sitten myöhemmin voi tulla vaihe, jossa siihen suhtautuu viha-rakkaus-suhteella. Ja voi koittaa se vuosikymmen, kun itse laittaa Jamppaa läpällä soimaan, eli haluaa palata muistoihin.

Sama musiikki ei säily suinkaan läpi elämänkaaren samanlaisena merkitykseltään.

– Meillä on taipumusta nostalgisointiin. Ja muistipotilaiden kohdalla musiikki voi olla äärimmäisen hyvä avain muistoihin, joihin ei välttämättä enää sanallisesti pääse.

Ruotsalaistutkijat ovat ensimmäisenä haarukoineet ajanjakson, joka määrittelee paljolti sen, mikä musiikki säilyy merkityksellisenä loppuelämän ajan. Se tapahtuu ikävuosien 15-25 välillä.

– Mikä silloin kolahtaa, sillä tulee olemaan kaikkein voimakkain vaikutus keskimäärin koko loppuelämän ajan, Huotilainen sanoo.

– Tosin ihmiset ovat erilaisia. Kun joku keksii ruveta iäkkäämpänä esimerkiksi soittamaan jotain soitinta, se voi luoda ihan uusia elämyksiä. Eli ei tämä ikähaarukka päde ihan kaikkiin, vaan se on tutkimuksen keskiarvo.

Entä vaikuttaako taidemusiikki ylevämmin ihmiseen kuin tusinahitit?

– Se, että hiukan haastaa omaa kuulojärjestelmäänsä musiikilla, joka ei ole itselle äärimmäisen tuttua, tuottaa kognitiivisia etuja, Huotilainen vastaa.

Vieraan kulttuurin musiikin kuunteleminen voi olla samalla tavalla hyödyllistä aivoille kuin vieraan kielen opiskelu. Mutta toisaalta, jos haetaan rauhoittumista, niin haastaminen ei ole siihen hetkeen parasta.

– Silloin parasta olisi, että ihmiseltä kysytään, mikä olisi kappale, jonka haluat kuulla ja joka rauhoittaisi. Siihen kysymykseen ihmiset osaavat yleensä vastata todella hyvin, Huotilainen sanoo.

– Joillekin se on taidemusiikkia, toisille uusin hitti. Se riippuu todella paljon ihmisen kuunteluhistoriasta.

Minkälainen olisi musiikiton maailma?

– Ai kauheeta, aivotutkija Minna Huotilainen vastaa toimittajan hypoteettiseen kysymykseen.

Hän lähtee kuitenkin mukaan ajatusleikkiin.

– Voi olla, että meillä ihmisillä olisi vaikeuksia säädellä omia tunteitaan, ja jopa vaikeuksia tunnistaa niitä. Osa tunteiden säätelystä ja tunnistamisesta on opittu jo silloin, kun meille on laulettu tuutulauluja, Huotilainen sanoo.

– Olisi siis mahdollista, että musiikittomassa maailmassa meillä ei olisi tällaista kapasiteettia.

Lisäksi olisi mahdollista, että osalla ihmisistä olisi vaikeita kielellisiä ongelmia, koska musiikki ja musikaalisuus tukevat kielen oppimista.

– Monet ovat saattaneet saada kielelliseen oppimiseen apua lastenlauluista ja loruista, emmekä koskaan saa edes tietää, että heillä olisi ollut kielenkehityksen haasteita, Huotilainen sanoo.

– Sitten tietysti iso nautinto puuttuisi ihmisten elämästä. Sehän olisi ihan kamalaa. Musiikki on myös iso yhteisöllistäjä ja muutosvoima. Jos se puuttuisi, moni suuri yhteyden kokemus jäisi tapahtumatta, esimerkkinä tästä Viron laulava vallankumous.

*

Juttu on julkaistu Demokraatti-lehden numerossa 10/2023